Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvatettu niin, että on huonoa käytöstä ahmia pöydästä juhlissa/kutsuilla. Vielä aikuisenakaan en jotenkin osaa hakea lisää pöydästä. Monesti jälkeenpäin harmittanut, jos olen tykännyt jostain syötävästä, mutta on jäänyt hakematta lisää. Olisin ihan hyvin kehdannut, kun en kuitenkaan ole mikään ahmatti joka kasaa keon lautaselleen.

En pidä ahneutta hyvänä tapana. Mielestäni se on itsekästä ja rumaa käytöstä.

Yhden perheen lapset tyhjensivät mm. keksilautasen ja lähtiessään pyysivät vielä " matkaevästä " Vanhemmat ei yhtään kieltäneet. No  myöhemmin  vuosien myötä varmasti  havaitsivat että " ei "  sana olisi pitänyt olla käytössä, päätellen siitä mitä jälkikasvu teki isompana

Välillä jää syömättä kun harrastan paastoilua ja syön yleisesti aika terveellisesti. Sitten jos kutsuilla vetää jonkun sokerikermahirviön naamariin niin saattaa mennä pakki sekaisin tai tulla kevyet sokeritärinät.

Pidän kahvista, mutta saatan senkin jättää juomatta kun en umpitylsään kyyhötyskekkeriin kaipaa lisää stimulanttia.

On epäkohteliasta ja junttimaista. Etenkin, jos vaan ollaan syömättä tarjoiluja selittämättä syitä. Jos on jotain asiaa, niin sanoo sen päin naamaa.

Vastakohta sille, että jättää tulematta, vaikka on niin luvannut.

Ihan sama mitä tekee, esim lakkiaispäivänä on niin monet juhlat usein että joissain on pakko jättää tarjoilut väliin. 

Jos siinä on syynä vaikka tautikammo, esim pelkää koronaa.

Yritän pitää itseni normaalipainossa ja se on haastavaa. Jatkuvasti on juhlia ja makeaa ja rasvaista syötävää. Pieni maistiainen vain lisää kohdallani herkkujen himoa. Monesti on helpompi ottaa vain se kahvi. Livää syömishäiriötä on taustalla, joten tuo normaalipaino on aika onnellinen tila ja tavoite.

Minulla menee maha herkästi sekaisin, joten joskus koen turvallisemmaksi pysyttäytyä nollalinjalla

Mitä väliä - oikeasti?! Aikuiset ihmiset osaavat itse päättää, mitä syövät tai eivät syö. Jos vieraasi ei syö/juo jotain, mitä on tarjolla, ja sanoo vain "ei kiitos", hyvien tapojen mukaista on hyväksyä se vastaus. Tuputtaminen ja loukkaantuminen on huonoa käytöstä. Tämän voi tarkistaa vaikka tapaoppaasta.

Jos vieraasi ei tahdo syödä ja sinä alat tuputtaa tai loukkaantua, vieras voi joutua paljastamaan jotain, mikä on sekä yksityistä että noloa niin hänelle kuin muille. Kuten sairauksiin tai lääkityksiin tai uskontoon liittyviä juttuja, tai yksinkertaisesti sen, että on dieetillä. Siihenhän tyypillisesti vastataan esim.: "No kyllä sinä nyt tämän kerran voit..." Sitten joutuu rikkomaan omaa dieettiään tai pahastuttamaan tarjoajan mielen. Ei ole muillekaan kivaa kuulla, kun joku alkaa kertoa vaikka haimatulehduksesta tai refluksista tai diabeteksesta tai ties mistä terveysvaivasta, joka rajoittaa syömistä. Sitten on vielä ne, joilla on erikoisruokavalio eettisistä syistä ja joutuvat kohtaamaan kiukkua, koska jotkut tykkäävät, että esim. veganismi on tekopyhää. Juuri luin pitkän kommenttiketjun, jossa puolet tyypeistä oli sitä mieltä. 

Ihan totta, opitaan jo nyt, että muiden ihmisten syömiset ovat heidän oma asiansa. Jos he eivät syö jotain, mitä et tarjoa, se ei ole loukkaus sinua kohtaan. Se on vain osoitus siitä, että heillä ei ole nälkä tai se ei sovi heille muista syistä, jotka liittyvät heihin itseensä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään tätä suomalaista tapaa tuputtaa ruokaa ja alkoholia tai syiden kärttäminen, miks joku ei syö tai juo juhlissa. (Alkottomuudesta tivaajat on yks pahimpia juhlien emäntä/isäntiä/vieraita.) Mitä se sua kutittelee? Se käytöstapojen opettelu vois alkaa myös siitä, että on hienotunteinen vieraita kohtaan, eikä tee numeroa jonkun syömättömyydestä. Ei kohteliaisuudesta ole kenenkään pakko syödä. Ihan kamala ajatuskin, kun syitä voi olla vaikka mitä taustalla ja nekö pitäs kaikelle juhlakansalle kuuluttaa tai syödä ja kärsiä seuraukset?

Tässä syy, miksi en osallistu kutsuille tai juhliin, jollei ole oikeasti joku niistä läheisimmistä ihmisistä juhlakaluna. En jaksa tuputusta, patistelua ja lopulta marttyyrimaista kiukkua, jopa aggressiota, jos en syö/juo jotain tai jos syön/juon, mutta en "tarpeeksi". Minusta juhlien idea on viettää aikaa yhdessä ja tietysti juhlistaa niiden keskipistettä, ei väkisin ämpätä itseään huonovointiseksi sen takia, ettei kukaan loukkaannu. Eikä ole pakko "edes maistaa", jos on esimerkiksi paastolla, herkkävatsainen tai ei vain pidä tarjoomuksista. Fiksut ja hienotunteiset ihmiset eivät tosin huutele näitä asioita ääneen, vaan ovat vain syömättä. Harmi, että muu juhlaväki ei aina ole yhtä hienotunteista heitä kohtaan.

Vilja-allergia, jossain määrin myös maissi. Niin yleensä melko vähissä on kakkukahveilla syötäväksi kelpaavat. Mukana on yleensä pähkinöitä tms joita voi sitten nurkan takana napostella jos nälkä uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttavapiirissä yksi sellainen, joka aina on syömättä mitään. Jos hänelle tarjoaa jotain, niin hän aina sanoo, että ei kiitos, olen juuri syönyt. Onneksi ei ole muita, sillä kyllä omissa juhlissa harmittaisi, jos on tehnyt kaikenlaista herkullista tarjottavaa monen monta sorttia, eikä kukaan söisi mitään. Itse en tuollaista syömättömyyttä ymmärrä. Siitä tulee vähän töykeä vaikutelma. Voisihan sitä ottaa jotain lautaselle, ja vaivihkaa jättää sen sitten syömättä, ei sitä kukaan huomaa. Tämäkin tuttava on todella ylipainoinen, ja mistään dieetistä hänellä ei ole kyse, syö kyllä suuria määriä kotonaan.

Ehkäpä juuri siksi ei syö kun on ylipainoinen ja hänen syömisisään juhlissanne vahditaan.  Ylipainoisen syömistä saatetaan kommentoida ja arvostella. Osa ylipainoisista välttää muiden nähden syömistä koska kokee että hänet tuomitaan siitä, että saa paheksuntaa siitä että on ylipainoinen ja syö herkkuja.

Olisin joskus saattanut ajatella samoin. Mutta nyt yli 40veenä istumatyöläisenä, on normaalipainossa pysyminen jatkuva haaste. Se, että olen lähtenyt vapaa-ajallani jonnekin juhliin, on jo helposti tarkoittanut, että sinä päivänä en ehdi salille tai lenkille. Ja sitten pitäisi vielä puputtaa pullaa tai kakkua isäntäväen mieliksi, aaargh! Jos olen saanut kuntoiltua itselleni vähän joustoa kalorimäärään, halua kuluttaa sen juuri tietynlaiseen pizzaan tai juustoon viikunahillon ja viinin kanssa. Nautiskellen jokaisesta suupalasta mielellään yksin sohvalla elokuvaa katsellen. Nyt jos otan sen kakunpalan kohteliaisuudesta, lasken syödessäni, että okei... huomenna 1,5h lisää lenkkeilyä tai ylimääräinen bodycombat-tunti. 

Tätä kirjoittaessani tajuan, että eipä taida olla terveen rentoa mun syöminen, mutta eipä se ylipainokaan tervettä ole. Joten jatkossakin pelkkä kahvi mulle, kiitos! Ja kiitos teille, jotka laitatte hedelmiä tarjolle! Ihanaa, kun joku on kuorinut ja paloitellut ja asetellut kauniisti, se ilahduttaa joka kerta.

Minä olen juuri tuollainen, ilmeisesti epäkohtelias moukka. Syön kotonakin vain kerran päivässä, enkä juuri ikinä makeaa, joten en oikein ymmärrä miksi minun pitäisi syödä toisten mieliksi pelkästään.

Lähipiiri varmaan on kyllä huomannut, että juon pelkän kahvin jopa itse järjestämissäni juhlissa, joten jospa eivät ajattele minun välttelevän jotenkin erityisesti heidän tarjoilujaan.

Itsellä on aina kyllä suolaistakin tarjolla, mutten tule syöneeksi sitäkään.

Samanlaista se on kattaa töissä asiakkaallekin pöytä. Moni on jättänyt kokonaan syömättä mutta aina pitänyt olla jotain tarjolla.

Epäkohteliasta, jotain täytyy aina maistaa. 

Sittenhän sehän tulee halvaksi kun tietää kuka ei edes maista niin kylään tulee niin kai tee tai kahvi maittaa

Jos olen laihdutuskuurilla silloin voisi jäädä väliin ja jos jotenkin varon, etten saa mitään pöpöjä ruuasta.

En katso kenenkään lautasia. Teen tarjottavaa, mikä

Aina maistuu myös minulle. Jos ei syö, jää minulle enemmän.

En tietenkään kysele syitä.

Mun ystäväni on tosi hoikka ja hän on hyvin kranttu.

Syö mm savulohta ja kerran ostin häntä varten savulohta. Mutta ei voinut syödä, koska hän syö lohen vain perunan kanssa.

Lohi oli silloin arvokasta ja jälkikäteen sanoin aika rumastikin hänelle asiasta.

Perunan sijaan syö myös saaristoleivän kanssa.

Sovittiin hän tuo omat eväät mukaan.

Yhden kerran, kun meillä oli jälkkärinä kakkua, laittoi ehkä 2 h ennen viestiä hän voi syödä kakkua, jos se on tehty gluteenittomista jauhoista.

Vastasin kakun tekemiseen menee pikkasen enemmän aikaa ja mä en hommaa jauhopakettia siksi, että otat 3 cm palan.

Meillä sitten kertoi hän kyllä sanoi voisi kokeilla.

Tästäkin keskusteltiin.

Hölmöintä on se, ettei hän ymmärrä hänen pyynnöt ovat outoja.

Tiedoksi ruuat ovat vaihdettu, mutta ymmärrät kuvion

hamssteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuttavapiirissä yksi sellainen, joka aina on syömättä mitään. Jos hänelle tarjoaa jotain, niin hän aina sanoo, että ei kiitos, olen juuri syönyt. Onneksi ei ole muita, sillä kyllä omissa juhlissa harmittaisi, jos on tehnyt kaikenlaista herkullista tarjottavaa monen monta sorttia, eikä kukaan söisi mitään. Itse en tuollaista syömättömyyttä ymmärrä. Siitä tulee vähän töykeä vaikutelma. Voisihan sitä ottaa jotain lautaselle, ja vaivihkaa jättää sen sitten syömättä, ei sitä kukaan huomaa. Tämäkin tuttava on todella ylipainoinen, ja mistään dieetistä hänellä ei ole kyse, syö kyllä suuria määriä kotonaan.

Ehkäpä juuri siksi ei syö kun on ylipainoinen ja hänen syömisisään juhlissanne vahditaan.  Ylipainoisen syömistä saatetaan kommentoida ja arvostella. Osa ylipainoisista välttää muiden nähden syömistä koska kokee että hänet tuomitaan siitä, että saa paheksuntaa siitä että on ylipainoinen ja syö herkkuja.

Juuri tämä ylipainoisten kyttääminen. Siskopuoleni on erittäin lihava. Sukutapaamisissa me tavallisesti istutaan vierekkäin ja hän pyytää mua hakemaan puolestaan kahvipöydästä kyttäämisen ja paheksunnan takia.

Koti jossa on likaista, kissat hyppii pöydillä, rumia tekeleitä pöydässä.  Ei kiitos.  Tyrkyttäminen on tosi ikävää ja se, että emäntä tarkkailee mitä vieraat ottaa lautaselle.  Kun menen ystävän luo kahville, menen kahville.  Kun kutsun ystävän kahville, tarjoan vain kahvia.  Usein sanon myös, että muista etten syö mitään juon vain kahvit.  Toivon myös, ettei minun luokseni tuoda mitään itseleivottuja juttuja.