Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään

Itse otan kyllä juhlissa herkkuja, mitkä näyttävät hyville, enkä nirsoile, mutta tähän juhlatarjoiluun liittyen on aivan käsittämätöntä se, että miksi kahvia tullaan tarjoilemaan lisää pöytiin? Miksi ei tulla tarjoilemaan kahvimaitoa/kermaa/sokeria ja niitä syötäviä? Isoissa juhlissa saattaa olla pitkäkin matka pujotella vieraiden välistä sen mustan kahvin kanssa hakemaan kahviin maito sekä syötävät.

Jää kyllä omaltakin osalta monesti tarjotut herkut syömättä allergioiden takia. En vaan enää karvaiden kokemusten takia uskalla luottaa hyvienkään ystävien taitoon tietää tismalleen mitä tarjottavat sisältää. Ja juhlavierailla monesti on tapana ottaa samoilla ottimilla myös niitä allergeenivapaita tuotteita tai pahimmillaan esim. pikkupiparit on tyrkyllä samalla tarjottimella.  Mutta en kyllä osaa sanoa ottaako kukaan hernettä nekkuun jos otan vastaan vain tarjotun kahvin.  Jos, niin puhuu sitten ehkä enemmän isäntäväen omista asenteista.

Vieläkin Suomessa on käsitys, että herkut = makeita, joita on pöydässä sen seitsemät sortit, vaikka ne vähät suolaiset menevät ensimmäisenä ja niistä kursaillaan, että kehtaako vielä ottaa. Ja loukkaannutaan, ellei vieras ota kakkua kuppikakkua pikkuleipää ja pullaa. 

Meillä sisareni tietää erittäin hyvin, että en pidä makeasta lainkaan ja etenkin tyhjään mahaan kakun syönti tekee minulle todella huonon olon. Silti jokaisilla kissanristiäisillään on vain makeaa. Ja kun otan vain kupin kahvia, hän voivottelee sitä suureen ääneen. Nyt ovat alkaneet kouluikäiset lapsensakin voivottelemaan.

Itse nykyään pyrin laittamaan juhlapöydät niin, että suolaista on vähintään yhtä paljon kuin makeaa, koska sillä nyt vaan on enemmän menekkiä. Ihmiset mieluummin ottavat selvästi salaattia ja suolaista piirakkaa kuin kakkua ja pullaa. 

Lisäksi jos joku haluaa vain kahvin, se on ihan ok. Kyllä minä osaan erottaa, milloin ihminen tekee kiusaa, mahtailee, ilkeilee tms. ja koskaan näin ei ole ollut, kun joku mistä syystä hyvänsä ei halua syödä tai juoda. 

Mieluummin minä otan vieraan, joka ei syö mitään kuin sadan ainesosan listan, mitä ruuissa ei saa olla. Mulla on yksi kaveri, jolla on todella vaikeita allergioita ja jotenkin ristiin vielä, joten on selvää meille, että hän syö kotona ja juhlissa ottaa vain jotain pientä tai ei mitään. Omiaan ei ole viitsinyt tuoda, koska ei halua koko porukalle selitellä mitään. Mutta tuntemattomien kanssa hänellekin juhlat on yhtä helvettiä.

Mutta tosiaan kyllä hän ymmärtää, että jos tulee vaikka 10 ihmistä, niin kun ei ole mikään pitokokki, olisi todella vaikeaa osata tehdä niille yhdeksälle muullekin maistuvaa ruokaa/tarjottavaa hänen ruokavalionsa mukaan. 

Eli miettikää nyt oikeasti te, jotka vaaditte, että etukäteen kerrotaan: ihan tottako haluatte kaikilta listat, minkä mukaan kokkailette, vaiko sen, että hienotunteisesti jotkut ottavat vähemmän tai ei mitään?

Hehän vasta tulevatkin isäntäväelle edullisiksi! Voi, kuinka voisin saada heidän yhteystietonsa, niin kutsuisin kylään.

Itse en pysty keskittymään samaan aikaan seurusteluun ja syömiseen

Mun mies on just tollanen kakkukahvitteluissa. Hän ei vaan pidä ollenkaan makeasta. Mistään. Paitsi jostain superkirpeistä karkeista. Oon aika kateellinen hänelle. Mun inhokkiruoka on maksalaatikko, toisella sokeri ylipäätään.

Mä voin paremmin, kun en syö soijaa, venhää tai maitotuotteita (laktoositon vaikuttaa tekevän pahemmat vatsavaivat kuin laktoosillinen, vaikka mulla on lääkärissä todettu kohtalaisen paha laktoosi-intoleranssi). Soijallle ja venhälle ei ole tehty testejä, mutta ihan omat havainnot on, että ne aiheuttavat turvotusta. Lisäksi on joitakin yksittäisiä ruoka-aineita. Minä en kuitenkaan halua vaatia mitään erikoiskohtelua, mutta ihan mielelläni kävisin juomassa kupposen kahvia ja onnittelemassa. Minulta on kysytty eräillä syntymäpäivillä, olenko raskaana, kun olin hoikka muuten. Se kertoo jotain turvotuksen määrästä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ovat ns. hienopierujen ongelmia. Normaalisti, kun ystävät ja tuttavat tapaavat toisiaan jonkin juhlistamisen merkeissä, siellä syödään ihan mielellään puolin ja toisin. En ole tainnut ikinä olla sellaisissa juhlissa, joissa syötävät eivät olisi maistuneet koko porukalle. Tietenkään kaikki eivät syö kaikkea, mutta jokaiselle on yleensä löytynyt jotain. Jos ei makea kiinnosta, niin sitten jotain suolaista ja päinvastoin.

Samaa mieltä. Miksi tehdä numero siitä, jos ei vaikka halua syödä makeita herkkuja. Jättää syömättä eikä aloita esitystä siitä, kuinka minä en nyt kuukauteen syö mitään makeaa. Sama ihminen saattaa mättää kaksin käsin seuraavana päivänä pullaa, karkkia, jäätelöä yms. mutta se esitys täytyy pitää juuri silloin, kun on jonkun juhlat. Ko. henkilö saattaa tehdä myös niin, että hän syö hyvin terveellisesti muiden nähden, mutta miehensä kertoo, että kotoa löytyy pullapusseja, karkkipapereita yms. roskiksesta, kun mies tulee töistä kotiin. 

Päättelit siis jostain, että ongelmasyöjä on naispuolinen?

Meillä nämä syömiskekkerit ovat tavallisesti eri-ikäisten (sukulais)lasten synttäreitä tai muita juhlia. Niissä on aina sekä suolaista että makeaa, esim. kinkkupiirakka tai voileipäkakku ja mansikkakakku. Sen lisäksi on erilaisia keksejä, sipsejä, irtokarkkeja, jätskiä jne. Varmasti ainakin tuollaisia selkeästi kaupasta ostettuja pystyy syömään, vaikka itse tehdyt tuntuisivatkin ällöiltä. Aloituksesta ymmärsin, että ap:lla oli itse tehtyjä ja myös kaupasta ostettuja tarjoomuksia. Jos juhlissa on 30 vierasta, ei se missään näy, jos joku ottaa pelkkää kahvia tai teetä, mutta on kurjaa, jos vieraita on 5 ja heistä kolme jättää ottamatta mitään. Jää hirveästi yli ruokia. Meillä on niin "mukava" tilanne, että yksi sukulaisperheemme on pitkäaikaistyötön+sairaseläkeläinen, ja he ottavat aina mielellään kakkujen loput mukaansa lähtiessään. Win-win-tilanne.

Välillä on maha niin kipeä, että ei voi. Ei mahatauti vaan muuten. Sen tietää, että jos suuhunsa jotain laittaa, niin alkaa jumalaton vääntö. Siksi on kivempi nauttia juhlista ilman syömistä ja väänteitä.

Onneksi löytyy niitäkin kommentoijia, joilta löytyy ymmärrystä "nirsoiluun". Kyllä sille on useimmiten ihan oikea henkilökohtainen syy, josta ei ehkä haluta puhua. Olen itse allerginen muutamille ruoka-aineille, oireet ovat ikävät ja kestävät muutaman päivän. Olen mieluummin ilman oireita, enkä ota riskiä, koska monet ihmiset eivät tiedä, kuinka pienistä määristä oireet tulevat. Ja siedätys ei auta.

Keliakiaa minulla ei ole, mutta tiedän, kuinka tarkkaa viljojen välttämisen kanssa on. Kotikokkien pitäisi miettiä gluteenittomat tarjoilut hyvin tarkkaan, mieluiten tilata ne erikseen, säilyttää erillään muista tarjottavista, ja varmistaa myös tarjoilupaikka niin, että ottimet eivät mene sekaisin. Keliaakikon terveys ottaa pysyvän takapakin, jos juhlien järjestäjä on huolimaton.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella allerginen ja juhlat aiheuttavat minulle kamalasti stressiä. En missään tapauksessa haluaisi maistaa mitään itse tehtyä. Joudun sairaalaan jos leipomuksessa on edes tippa maitoa. Useita kertoja on käynyt näin kun leipoja on käyttänyt puolivalmisteita tai ei ole ymmärtänyt, että vaikka kekseissä oleva maitojauhe on maitoa. Välillä olen jättänyt juhlia väliin kun en halua joutua tilanteeseen, jossa tuputetaan maistamaan. Joudun siis tilanteeseen, jossa minun pitäisi riskeerata terveyteni miellyttääkseni juhlien emäntää. Toivoisin, että saisin rauhassa vain juoda sen kahvikupillisen ilman, että painostettaisiin. Anafylaktinen shokki on hyvin tuskallinen ja toipumisessa menee useampi päivä.

Joidenkin ihmisten ymmärtämys allergioiden suhteen on ihan käsittämättömän huonoa. Olen törmännyt siihen, että maitoallergia käsitettiin laktoosi-intoleranssiksi ja maitoallergiselle yritettiin tarjota hyla-maitoa, vaikka olimme asian mielestäni käyneet läpi. Joillekin on myös todella hankalaa ymmärtää, että maitoTUOTTEITA ovat myös rahka, jogurtti, voi, jotkut margariinit, viili, piimä, jäätelöt... eli siis ei ole pelkästään juotavalle maidolle allerginen vaan KAIKELLE , mitä maidosta on tehty. Tällaisten ihmisten leipomuksiin en todellakaan koskisi pitkällä tikullakaan.

Eräs kaverini on innokas leipoja, mutta kovin "suurpiirteinen huoleton hulda" ja tiedän että tuo kontaminaatio on hänelle mahdoton ymmärtää (samalla lusikalla ei annostella, samoja kulhoja ei käytetä, ei samoja tarjoilulautasia jne.). Myöskin se että tarjoomuksen pitäisi olla sekä maidoton että munaton että gluteeniton, menee yli. Monesti on yrittänyt tarjota jotain gluteenitonta kaupan valmista, mutta sitten siinä kuitenkin on aina se muna tai maito... on varmaan liian monta muuttujaa, mitkä pitäisi osata tsekata. 

Omat eväät tai pelkkä teekuppi minulle siis.

Jälleenkö vegaani nainen kitisee kun ei saanut tuputettua muille ideologiaansa

Vierailija kirjoitti:

Pari syytä, miksei itse leivotut kakut kelpaa

-on epäsiisti koti

-joku ko. huushollissa on vähänkin flunssainen

-kakussa kynttilöitä, jotka päivänsankari räkii sammuksiin

-kakussa on nysvätty massapäällinen ja -koristeet

...

-kissat tulee hiekkalaatikolta ruoka-/tiskipöydälle kiipeilemään

-emäntä pyyhkäisee koiran menkkaveret lattialta tiskirättiin

(Molemmat esimerkit elävässä elämässä nähtyjä ja kyllä jäi syömättä ja kahvitkin juomatta)

Ei niin hirveän kauan sitten oli epäkohteliasta, jos tupakoiville vieraille ei ollut tuhkakuppeja sisällä. Savukkeita myös tarjottiin, tosin toisin kuin makeista herkuista, niistä saattoi ainakin naisena kieltäytyä. Venäjälle ei taida voida vodkaryypystä kieltäytyä vieläkään.

Tämä siis noille "on hyvien tapojen mukaista syödä jotain" -jankkaajille. Tavat vaihtelevat ajan ja paikan mukaan, ja osa niinsanotuista hyvistä tavoista on yksiselittesen vahingollisia.

Kun tarkemmin alkaa ajatella, onhan se järjetöntä että ylipaino- ja diabetesepidemian riivaamassa yhteiskunnassa ihmiset osoittavat välittämistään tyrkyttämällä sokeria ja valkoisia jauhoja. Ja loukkantuvat, jos toinen ei tahdo tulla sokeroiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin Suomessa on käsitys, että herkut = makeita, joita on pöydässä sen seitsemät sortit, vaikka ne vähät suolaiset menevät ensimmäisenä ja niistä kursaillaan, että kehtaako vielä ottaa. Ja loukkaannutaan, ellei vieras ota kakkua kuppikakkua pikkuleipää ja pullaa. 

Meillä sisareni tietää erittäin hyvin, että en pidä makeasta lainkaan ja etenkin tyhjään mahaan kakun syönti tekee minulle todella huonon olon. Silti jokaisilla kissanristiäisillään on vain makeaa. Ja kun otan vain kupin kahvia, hän voivottelee sitä suureen ääneen. Nyt ovat alkaneet kouluikäiset lapsensakin voivottelemaan.

Itse nykyään pyrin laittamaan juhlapöydät niin, että suolaista on vähintään yhtä paljon kuin makeaa, koska sillä nyt vaan on enemmän menekkiä. Ihmiset mieluummin ottavat selvästi salaattia ja suolaista piirakkaa kuin kakkua ja pullaa. 

Lisäksi jos joku haluaa vain kahvin, se on ihan ok. Kyllä minä osaan erottaa, milloin ihminen tekee kiusaa, mahtailee, ilkeilee tms. ja koskaan näin ei ole ollut, kun joku mistä syystä hyvänsä ei halua syödä tai juoda. 

No tämä. Jos ihminen on ikävä ja haluaa käyttää toisten juhlia johonkin omaan kurjaan agendaan, hän tekee sen kyllä jollakin tavalla joka tapauksessa ja varmaan muutoinkin kuin tarjoomusten kanssa kränkkäämällä.

Sekin on selvää, että joskus jollain voi olla sellainen ruokamaku, että just mun pöydästä ei oikein löydy mitään, mitä haluaa, Se on kieltämättä kurjaa, mutta minkäs sille sitten voi. 

Ilmoitetut asiat, allergiat ja mieltymykset otan tietysti enemmän kuin mielelläni vastaan ja yritän parhaani mukaan laittaa tarjolle syötävää, mutta jos sittenkään en onnistu, niin ei sillekään mitään mahda. Ja koska tiedän, että en ole ammattilainen, tilaan vaikeammat aina ostona ja erotan selkeästi pöydässä esim. nätillä narupunoksella tms. 

Ja en edes yritä mitään "kaikille kakkua", vaan esim. keliaakikkoystävän vuoksi laitan muuta herkkua runsaasti tarjolle, kuten ilmakuivattua kinkkua, salamia, juustoja, kunnon suklaakonvehteja, hyviä karkkeja, jne. Runsaasti sen vuoksi, että näitä himoitsee muutkin joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsytäntshallani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö kirjoitti:

Höpö uskontojen takia en laittaisi eri ruokia - jos ei syö esim. Sianlihaa, olkoon nälässä, ihan sama, kenenkään jumala ei ole nii pikkumainen! Ruoka-allergiat on huomioitava toki ja sairaudet. Eläinperheissä (tai pikkulapdiperheissä) en uskaltaisi mitään maistaakaan hygienian takia!

Ihmisen ei ole hyvä syödä kaikkea. Siitä on kyse. Minä luotan siinä asiassa Jumalaan, joka on kaiken luonut. Se asia ei kuulu sinulle. Juuri tuota asennetta tarkoitin. Toisen ihmisen vakaumuksen pilkkaaminen kuuluu vielä vähemmän juhlaan kuin jostain yksittäisestä ruuasta kieltäytyminen.

Hyvänen aika sentään. On vuosi 2022, hyvin monella ihmisellä on eri syistä ruokarajoitteita. Ne syyt ovat henkilökohtaisia, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä. Suuri osa vieraista kyllä nauttii ruuista, ja me ruokarajoitteisetkin nautimme siitä, mistä haluamme/voimme. Tärkeintä olisi kutienkin se ilmapiiri..

Millä todistat, että jumala on kaiken luonut? Ja kieltänyt ihmisiä syömästä possunlihaa, joka on hyvää, maukasta ja itse asiassa melko vähärasvaistakin ! Missään uskontokirjassa,minkään ryhmittymän, en ole nähnyt kieltoa syödä sitä tai tätä, täysin ihmisten itse keksimää! Mun puolesta jokainen uskokoon vaikka tinakenkään - ei kiinnosta - en pilkkaa! Mutta edelleen allergiat/sairaudet ymmärrän ja räkäisten lasten ja hilseilevien eläinten inhon . Isojen kirjojen juttuja en.

Se, että sinä et ole lukenut Raamattua tai Koraania, esimerkiksi, etkä ymmärrä "Isojen kirjojen juttuja", ei tarkoita, että voit pilkata tai loukata niitä ihmisiä, joille ne asiat ovat tärkeitä ja jotka ymmrätävät ne osana isompaa kontekstia.

Se, että sinä olet lukenut Raamattua tai Koraania, ei tarkoita että ymmärrät "yhtään mitään". Nuo molemmat kirjat ovat kaiken logiikan perusteella älyttömän hävytöntä diibadaabaa, joka uppoaa sinuun ja moneen muuhun hönöön. Jos olet noiden kirjojen vuoksi onnellinen, niin mikäs siinä. Kaikkea hyvää sinulle!

Noudatan oman uskontoni ruokavaliota, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Juuri sinunkaltaistesi asenteen vuoksi minä ja monet muut sanomme olevamme kasvissyöjiä, niin vältymme tuolta pilkalta. 

Asenteesi on vähän samansukuinen kuin sillä persujen tantalla, joka kehotti heittämään muslimilapsia pekoninviipaleilla, jos tulevat heidän ovelleen virpomaan. (en ole itse muslimi mutta pidän tuollaista asennetta törkeänä nykyaikana, kun suvaitsevaisuutta korostetaan)

Tämä uskonnollinen syöminen on muuten hyvä huomio. Tässä ketjussa joku päivitteli niitä ihmisiä, jotka joskus syövät, joskus eivät. Ja siitä sitten vedetään herneitä nenään jos Ritvan juhlissa syödään mutta Marikin ei.

Tälle voi olla sellainenkin täysin yksinkertainen selitys, että Ritvan juhlat ovat aina vaikka elokuussa, jolloin ortodoksi voi syödä mitä vaan, ja Marikin syntymäpäivät vaikka joulukuussa, jolloin on paasto. Ja ortodoksien paasto on käytännössä vegaaninen. Kuvittelisin että paaston aikaan juhliin lähteminen on ylipäänsä jonkinasteinen uhraus, koska silloin varmasti haluaisi keskittyä hiljentymiseen. Silloin on varmasti herkistyneessä mielentilassa, eikä jaksa selittää miksei syö, koska sen nyt tietää miten valtaosa suomalaisista reagoi. "No eihän se haittaa jos tämän kerran syöt!" "Ei sitä uskomisen määrää syömättömyydellä mitata!" No ei varmaan mitatakaan, vaan kyse on käsittääkseni sisäisestä matkasta.

Itse en ole uskonnollinen, mutta harrastan kundaliinijoogaa ja pidän aina välillä sadhanan, jolloin rajoitan joko tiettyjä ruokia tai toimintoja ja teen samaan aikaan intensiivisemmin harjoituksia. Se syventää harjoitusta ja itse asiassa kokonaisvaltaista kokemustani elämästä -ja lisäksi kaikki maistuu taivaallisen hyvältä kun on syönyt 40 päivää vaatimattomasti.

Tätä ei kuitenkaan voi kenellekään selittää, koska reaktio on "no eihän YKSI kerta mitään haittaa". Olen kokeillut. Jos kyseessä olisi vaikkapa laihdutus, ei varmaan haittaisikaan, mutta kun kyseessä on henkinen harjoitus, ja kurinalainen pidättäytyminen on se, mitä haetaan... Jos ihminen ei pysty pidättäytymään jostain valitsemastaan asiasta edes 40 päivää, onhan se surkeaa.

Joten on vaan helpompaa olla hiljaa ja syömättä. Siinä menee juhlat pilalle kun emäntä saa primitiivireaktion tajutessaan että porvariston hillittyä charmia huokuva insinööri harjoittaa jotain niinkin iljettävää kuin itsekasvatusta ja henkisiä matkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin Suomessa on käsitys, että herkut = makeita, joita on pöydässä sen seitsemät sortit, vaikka ne vähät suolaiset menevät ensimmäisenä ja niistä kursaillaan, että kehtaako vielä ottaa. Ja loukkaannutaan, ellei vieras ota kakkua kuppikakkua pikkuleipää ja pullaa. 

Meillä sisareni tietää erittäin hyvin, että en pidä makeasta lainkaan ja etenkin tyhjään mahaan kakun syönti tekee minulle todella huonon olon. Silti jokaisilla kissanristiäisillään on vain makeaa. Ja kun otan vain kupin kahvia, hän voivottelee sitä suureen ääneen. Nyt ovat alkaneet kouluikäiset lapsensakin voivottelemaan.

Itse nykyään pyrin laittamaan juhlapöydät niin, että suolaista on vähintään yhtä paljon kuin makeaa, koska sillä nyt vaan on enemmän menekkiä. Ihmiset mieluummin ottavat selvästi salaattia ja suolaista piirakkaa kuin kakkua ja pullaa. 

Lisäksi jos joku haluaa vain kahvin, se on ihan ok. Kyllä minä osaan erottaa, milloin ihminen tekee kiusaa, mahtailee, ilkeilee tms. ja koskaan näin ei ole ollut, kun joku mistä syystä hyvänsä ei halua syödä tai juoda. 

No tämä. Jos ihminen on ikävä ja haluaa käyttää toisten juhlia johonkin omaan kurjaan agendaan, hän tekee sen kyllä jollakin tavalla joka tapauksessa ja varmaan muutoinkin kuin tarjoomusten kanssa kränkkäämällä.

Sekin on selvää, että joskus jollain voi olla sellainen ruokamaku, että just mun pöydästä ei oikein löydy mitään, mitä haluaa, Se on kieltämättä kurjaa, mutta minkäs sille sitten voi. 

Ilmoitetut asiat, allergiat ja mieltymykset otan tietysti enemmän kuin mielelläni vastaan ja yritän parhaani mukaan laittaa tarjolle syötävää, mutta jos sittenkään en onnistu, niin ei sillekään mitään mahda. Ja koska tiedän, että en ole ammattilainen, tilaan vaikeammat aina ostona ja erotan selkeästi pöydässä esim. nätillä narupunoksella tms. 

Ja en edes yritä mitään "kaikille kakkua", vaan esim. keliaakikkoystävän vuoksi laitan muuta herkkua runsaasti tarjolle, kuten ilmakuivattua kinkkua, salamia, juustoja, kunnon suklaakonvehteja, hyviä karkkeja, jne. Runsaasti sen vuoksi, että näitä himoitsee muutkin joka tapauksessa!

Voi itku kun mun kavereissakin olisi semmoinen emäntä kuin sinä! Yleensä saan vihreää salaattia ja kahvikupillisen ja kaikki muu on "eihän näin pieni määrä haittaa" meiningillä.

Itse en syö mitään sellaisessa paikassa missä on itse tehtyä ja tiedän ettei tekijä pese käsiään vessassa käynnin jälkeen. Myös lapset saavat istua pöydillä ilman housuja. Ei maistu, olkoon kuinka epäkohteliasta vain.