Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.
26.04.2022 |
Palasin Suomen kevääseen taas pitkän ulkomaanjakson jälkeen. Vaikka kevätaurinko paistaa, niin en voi olla toteamatta yleistä harmaata apatian tunnelmaa. Mietin syitä mistä tämä johtuu. Kylmä ilmasto ei selitä asiaa täysin vaan kyseessä on henkinen ilmapiiri ja erittäin heikko palvelusektori. Kaduilta puuttuvat yrittäjät ja ihmisiä on aika vähän. Ulkomailla ehdin jo tottumaan katuruokakulttuuriin sekä laajaan valioimaan erilaisia yrityksiä. Siksi ihmettelen, kun Suomi on näin yritysköyhä maa, mistä se kaikki raha tulee, jolla kela ruokkii ihmiset ja maan runsasta työttömyyttä hoidetaan?
Kommentit (422)
Suomessa on niin vähän ihmisiä, että kaikille ei riitä asiakkaita, varsinkin erikoisempien tai luksustuotteita tarjoavien yritysten vaikea menestyä. Suomessa on myös jo niin korkea elintaso ja sos.turva, joka ei kannusta lähtemään myymään vaikka pilkottuja hedelmiä rannoille ja toreille ja tienata vähän. Suomessa on myös totuttu olemaan omissa oloissaan. Esim. Espanjassa pikkukylissä talot ovat vieri vieressä ja pellot ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Itse vuosia sitten koin "kulttuurishokin" kun palasin yli viikon ekskursio reissulta Saksasta Suomeen. Ja siis tuossa reissussa ei pyöritty missään Berliinissä vaan paikoissa kuten Rostock, Warnemünde, ja Stralsund. ihmiset olivat todella kohteliaita ja tervehtivät todella hanakkaan. Esim. kun olimme seurueen kanssa lähes tyhjässä ravintolassa ja sinne tuli toinen seurue niin tervehtivät. Guten dag. Samoin olin vessajonossa, johon tuli muita naisia ja taas Guten dag.
Palattuani Suomeen lähdin lenkille ja muutoin autiolla lenkkipolulla vastaan tuli toinen lenkkeilijä. Olin tuon reissun takia tottunut tervehtimiseen ja sanoin iloisesti päivää. Tyyppi ainoastaan tuijotti minua kuin olisin ollut joku mielisairaalasta karannut. Tuli aika ryminälllä palattua taas kotomaan tapoihin.
Että sillattiin.
Kyllä. Tuo vaihdos toiseen ympäristöön on hyvin sietämätöntä.
Minuna suorastaan vituttaa kun jokainen nostaa kohdallani hattua ja hymyilee kuin olisin joku herkullinen piiras, vaikka olen mies!
Hymyilee ja huomaa minut aamulla, hymyilee ja huomaa minut iltapäivällä. Sitten minunkin pitää huomata ja hymyillä ja lohjeta jokaiselle ihmiselle moneen eri palaan kuin herkullinen piiras, vaikka olen sentään mies. Olen mies, enkä mikään herkullinen piiras!
Muistan kun joskus joku ulkomaalainen kertoi haastattelussa miten Suomeen tultuaan hän mietti julkisessa kulkuvälineessä että onkohan täällä valtionpäämies juuri kuollut tai joku muu maansuru käynnissä ;DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Itse vuosia sitten koin "kulttuurishokin" kun palasin yli viikon ekskursio reissulta Saksasta Suomeen. Ja siis tuossa reissussa ei pyöritty missään Berliinissä vaan paikoissa kuten Rostock, Warnemünde, ja Stralsund. ihmiset olivat todella kohteliaita ja tervehtivät todella hanakkaan. Esim. kun olimme seurueen kanssa lähes tyhjässä ravintolassa ja sinne tuli toinen seurue niin tervehtivät. Guten dag. Samoin olin vessajonossa, johon tuli muita naisia ja taas Guten dag.
Palattuani Suomeen lähdin lenkille ja muutoin autiolla lenkkipolulla vastaan tuli toinen lenkkeilijä. Olin tuon reissun takia tottunut tervehtimiseen ja sanoin iloisesti päivää. Tyyppi ainoastaan tuijotti minua kuin olisin ollut joku mielisairaalasta karannut. Tuli aika ryminälllä palattua taas kotomaan tapoihin.
Että sillattiin.
Kyllä. Tuo vaihdos toiseen ympäristöön on hyvin sietämätöntä.
Minuna suorastaan vituttaa kun jokainen nostaa kohdallani hattua ja hymyilee kuin olisin joku herkullinen piiras, vaikka olen mies!
Hymyilee ja huomaa minut aamulla, hymyilee ja huomaa minut iltapäivällä. Sitten minunkin pitää huomata ja hymyillä ja lohjeta jokaiselle ihmiselle moneen eri palaan kuin herkullinen piiras, vaikka olen sentään mies. Olen mies, enkä mikään herkullinen piiras!
Älä selitä. Olet herkullinen piiras etkä mies.
Nyt on kylmä. En minä paljon tuolla keskustassa oleile, vaikka tästä on sinne kävelymatka. Mulla on niin lyhyt matka rannalle ja siinä pystyy tekemään ihan rantaviivan vieressä tosi pitkän kävelylenkin, niin menen sinne.
Suomalaiset on kotona viihtyvää kansaa. Mulla on enimmäkseen mukavaa, mutta oman miehen kanssa. Mennään lenkille ja sitten ulkoilualueille kun aika koittaa. Suomalaiset on ulkoilija- ja tekijäkansaa. Vain vanhukset jaksaa istua torilla turisemassa. Ne joilla on tonttia, laittavat tähän aikaan vuodesta puutarhaa. VAikka tuolla keskustassa olisi mitä, niin en keksi mitään syytä mennä istuskelemaan sinne siltikään. On niin paljon kaikkia muita kivoja paikkoja, missä ulkoilla. Enkä pidä siitä, että istuisin vain mitään tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mitähän sinne kadulle pitäis mennä yrittämään. Mä ainakin kierrän keskustat kaukaa jos vain voin. En kaipaa mitään ylimääräistä häslinkiä, kunhan saan hoidettua ostokseni ja tarpeeni mahdollisimman rauhassa.
hahahaha jos hän tarkoitti "working girl" suomeksi maailman vanhimman ammatin edustajia. Mutta eikös niitä Kalliossa ja joissain hotelleissa....
Niin ja täällä on liian kylmää kaduilla mitään bisneksiä hoidella, mä käyn marketissa kyllä...kadulta mitään ruokaa osta
Se mikä teille valittajille on apaattista, on meille muille nautittavaa rauhan saamista. Jos te ette kaipaa meidän oman tilan tarvetta, niin emme mekään kaipaa teitä tunkemaan elämäämme. Kaikki voitamme, jos muutatte pysyvästi sinne teille sopivampaan maahan, ettekä palaa edes suomalaisille keskustelupalstoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ilmasto oikeasti vaikuttaa hyvin paljon siihen, että isojenkin kaupunkien kadut täyttyvät lähinnä kiireesti paikasta toiseen siirtyvistä ihmisistä. Täälläkin mainitut esimerkit elävästä yrityskulttuurista jne. ovat Espanjasta, Californiasta, Australiasta jne.
Työskentelen Tampereen keskustassa ja voin sanoa, että keskusta on kesäaikaan ihan täynnä ihmisiä. Myös sesonkiyrittäjät palaavaat. Toki, alkoholi kuuluu voimakkaasti meidän kulttuuriin ja siksi myös terassit on tupaten täynnä. Syksyn tullen ihmiset katovat ja kenenkään ei ole liiketaloudellisesti järkevää maksaa kalliista toimitiloista jos asiakkaita riittää vuodessa vain pariksi kuukaudeksi. Tämän takia pysyviä, katukuvaa elävöittäviä, yrityksiä ei juurikaan ole.
Tähän päälle vielä suomalainen, omissa oloissa viihtyvä luonne ja hinku asua omakotitaloissa. Loma-ajan ulkopuolella ihmisillä on kiire pois keskustasta sitä ympäröivälle omakotitaloalueelle missä perhevelvollisuudet odottavat.
Vierailija kirjoitti:
Toisin kuin keski-Euroopassa, Suomessa on tehty kaikki mahdollinen, että kaupunkien (hki, tre, tku) keskustat olisivat mahdollisimman luotaantyöntäviä: sekavat liikennejärjestelyt, kylmä betoniarkkitehtuuri, puistonpenkit viety pois, kivijalkaliikkeet lopettaneet ja kaupat siirretty isoihin automarketteihin, ylihintaisia kahviloita ja toinen toistaan tylsempiä ravintoloita jäljellä ja kadut on vallanneet nistit, kerjäläiset ja sekopäiset wanna-be-roadmanit. Suomessa keskustat on liike-elämää varten, ei ihmisiä.
Lisäisin tähän vielä jokakesäiset vuosikymmenistä toisiin jatkuvat remontit, keskeneräiset rakennuprojektit ja niistä aiheutuva meteli. Teitten kunnostukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saluti dall' Italia kirjoitti:
Minusta Suomi ei ole yhtään apaattinen maa vaan meillä ollaan rauhallisempia ja harkitsevampia kuin monessa muussa maassa. Toki ei päästetä muita ihan iholle kiinni kuten eteläisissä kulttuureissa. Mutta hajurako ei vielä kerro paljonkaan kulttuurista ja maan tavoista. Ehkä tervehtimiskulttuurissa ollaan vielä lastenkengissä moniin muihin maihin nähden, missään muualla ei Euroopassa varmaan ole mahdollista että saman rapun väki jättää moikkaamatta naapuriaan.
Samaa mieltä. Tosin eikö esim virolaiset ole vähän samantyylisiä jurnuttajia?
Vierailija kirjoitti:
Saluti dall' Italia kirjoitti:
Minusta Suomi ei ole yhtään apaattinen maa vaan meillä ollaan rauhallisempia ja harkitsevampia kuin monessa muussa maassa. Toki ei päästetä muita ihan iholle kiinni kuten eteläisissä kulttuureissa. Mutta hajurako ei vielä kerro paljonkaan kulttuurista ja maan tavoista. Ehkä tervehtimiskulttuurissa ollaan vielä lastenkengissä moniin muihin maihin nähden, missään muualla ei Euroopassa varmaan ole mahdollista että saman rapun väki jättää moikkaamatta naapuriaan.
Samaa mieltä. Tosin eikö esim virolaiset ole vähän samantyylisiä jurnuttajia?
Ovat vielä pahempia ja suurin ero tulee siitä, että rohkeana kansana virolaiset uskaltaa sanoa aivan suoraan niitä töksäytyksiään. Pelkurimaisempi suomalainen pelkää liikaa ja pysyy siksi suurimmaksi osaksi vaiti (paitsi kännissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Räikeimmin eron huomaa silloin, kun on ollut 4 viikkoa tai pidempään esim jenkeissä ja palaa sitten Suomeen.
Itselle jää päälle tuollaiselta visiitiltä hymyileminen, toisten tervehtiminen ja ylipäätään positiivinen asenne. Suomessa meininki on täysin päinvastainen, joten onhan siinä vähän outolintu itse hymyillessään ja tervehtiessään muita.
Aika nopeasti sitä kuitenkin sitten itsekin ajautuu siihen suomalaiseen "apatiaan".
Korona varmasti iskenyt osaltan katuruokakulttuuriin. Toisaalta Suomen katuruokailuun liittyvä byrokratia nostaa kynnystä ryhtyä alan yrittäjäksi. Lisäksi suomalaiset keskimäärin ovat huonoja maksamaan ylimääräistä, niin koko ravintola-ala on aika suppeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.
Feikkiystävällisyys=ihanaa?
Eihän se ystävällisyys ja kohteliaisuus mitään feikkiä ole, vaan pienestä pitäen opittu tapa olla vieraitten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Se on normaalia kanssakäymistä ja tuntuu mutkattomalta ja luonnolliselta. Se juuri antaa tunteen vapaasta ilmapiiristä, että voi hengittää kun ei tarvitse olla koko ajan varautunut, että joku tulee "sanomaan suoraan".
Suomalaisten väärä käsitys valheellisuudesta ja feikkiydestä johtuu siitä, että täällä ei olla totuttu ystävällisyyteen ja heti aletaan epäluuloisena pohtia "mitähän se minusta haluaa, eihän me edes tunneta, varmaan yrittää jotain hyötyä, jotain pahoja takaa-ajatuksia sillä täytyy olla kun on noin mielin kielin."
Sitten fiksu suomalainen julistaa pään sisäiset päätelmänsä, että ne on feikkejä eikä oikeita ystäviä ja parempi olla" aito" jurnuttaja mörökölli. Ei tajuta että ystävällisyys on eri asia kuin olla ystävä!
Juuri näin! Jotkut kokeva itseensä kohdistuneen ystävällisyyden jopa uhkana. Siihen kun ei olla totuttu, ja jurottaminen koetaan turvalliseksi käyttäytymiseksi.
Hah, niin tämä! Tosi moni suomalainen menee välittömästi puolustuskannalle ja varautuneeksi, jos kohtaa kohteliaisuutta tai ystävällisyyttä. Hämmennys paistaa kilometrien päähän! Tätä on alkanut näkyä nyt enemmän ja enemmän jopa asiakaspalveluammateissakin, kun some-kulttuurin autistisoima nykynuoriso on alkanut valua työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.
Pinnallistahan se on monessa muussakin kulttuurissa. Kysytään kohteliaisuuden vuoksi, mitä toiselle kuuluu, muttei siihen pidä vastata kertomalla, mitä oikeasti kuuluu. Olen katsonut joskus huvittuneena Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa, jossa ylipainoiselle ja/tai hänen perheelleen on tapahtunut häätöjä, kuolemantapauksia yms ja kun menevät Dr Now:n vastaanotolle, tämä kysyy, mitä kuuluu, ja potilas vastaa, että ihan hyvää, vaikka suurinpiirtein kaikki elämässä on sillä hetkellä päin persettä.
Ainoastaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että kysymys "Mitä kuuluu?" vaatii rehellisen vastauksen. Muualla se on ainoastaan small talkia, johon kuuluu aina vastata, että kaikki on hyvin, vaikka talo olisi palanut, jalat murtuneet ja puoliso lähtenyt. Jos lähtee avautumaan aidoista tilanteista, se on hirveän epäkohteliasta, koska se kysymys ei oikeasti tarkoita, että hei, kerropa nyt miten sulla menee. Läheisten kanssa voi vaihtaa aitoja kuulumisia, sekin vähän kulttuurista riippuen tietysti, että miten paljon voi avautua oikeista elämäntilanteista kenellekin läheiselle ja mikä on törkeää käytöstä.
Se ulkomaiden "mitä kuuluu" ei ole oikeastaan edes minkäänlainen kysymys, vaan tervehdys.
Eli ei näin:
"Hi, how are you?"
"I'm fine, I was blahblah"
Vaan näin:
"Hi, how are you"
"Oh hi, how are you"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä minun siellä keskustan kaduilla pitäisi nyt tässä tuulessa ja kylmässä säässä tehdä? Matkustaa ensin bussilla metrolle ja metrolla keskustaan syömään hodari kun hiekkapöly kutittaa silmiä ja narskuu hampaissa? Uhhuh. Mieluummin menen lapsen kanssa metsään termarikaakaon kanssa, sinne pääsee kävellen.
Tämä! Suomessa kaupunkien keskustoissa ei asu riittävästi ihmisiä, jotta he pystyisivät pitämään kivijalkakaupat, kahvilat ja ravintolat pystyssä. Ja kauempaa ei viitsitä lähteä pelkän kahvin tai hodarin takia.
Jännästi se onnistui vielä 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä. Kyllä syynä tähän keskustakulttuurin katoamiseen on ihan joku muu, kuin alueen väestön ostovoima.
Vierailija kirjoitti:
Jos suomalainen jotain osaa niin ainakin VALITTAA KAIKESTA. Kuten tästä ketjusta hyvin näkee. Minkään muun maan kansalaiset eivät dissaa omaa kotimaataan samalla antaumuksella kuin suomalaiset. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kunnes aurinko kärventää sen.
Suomalainen rehellisyys paistaa läpi tästä viestistä: asiat pitää sanoa niinkuin ne on ja se pitää vaan kestää, paitsi silloin kun joku sanookin jotain sellaista mistä MINÄ en tykkääkään!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.
Pinnallistahan se on monessa muussakin kulttuurissa. Kysytään kohteliaisuuden vuoksi, mitä toiselle kuuluu, muttei siihen pidä vastata kertomalla, mitä oikeasti kuuluu. Olen katsonut joskus huvittuneena Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa, jossa ylipainoiselle ja/tai hänen perheelleen on tapahtunut häätöjä, kuolemantapauksia yms ja kun menevät Dr Now:n vastaanotolle, tämä kysyy, mitä kuuluu, ja potilas vastaa, että ihan hyvää, vaikka suurinpiirtein kaikki elämässä on sillä hetkellä päin persettä.
Ainoastaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että kysymys "Mitä kuuluu?" vaatii rehellisen vastauksen. Muualla se on ainoastaan small talkia, johon kuuluu aina vastata, että kaikki on hyvin, vaikka talo olisi palanut, jalat murtuneet ja puoliso lähtenyt. Jos lähtee avautumaan aidoista tilanteista, se on hirveän epäkohteliasta, koska se kysymys ei oikeasti tarkoita, että hei, kerropa nyt miten sulla menee. Läheisten kanssa voi vaihtaa aitoja kuulumisia, sekin vähän kulttuurista riippuen tietysti, että miten paljon voi avautua oikeista elämäntilanteista kenellekin läheiselle ja mikä on törkeää käytöstä.
Se ulkomaiden "mitä kuuluu" ei ole oikeastaan edes minkäänlainen kysymys, vaan tervehdys.
Eli ei näin:
"Hi, how are you?"
"I'm fine, I was blahblah"
Vaan näin:
"Hi, how are you"
"Oh hi, how are you"
Eli feikkipaskaa. Kysymys itsessään jo ilman merkitystä-silti pitää kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Räikeimmin eron huomaa silloin, kun on ollut 4 viikkoa tai pidempään esim jenkeissä ja palaa sitten Suomeen.
Itselle jää päälle tuollaiselta visiitiltä hymyileminen, toisten tervehtiminen ja ylipäätään positiivinen asenne. Suomessa meininki on täysin päinvastainen, joten onhan siinä vähän outolintu itse hymyillessään ja tervehtiessään muita.
Aika nopeasti sitä kuitenkin sitten itsekin ajautuu siihen suomalaiseen "apatiaan".
Amerikkalaisten ja brittien tyyli on kyllä tosi mukavaa ja luo sellaisen kepeän ja mukavan ilmapiirin. Kuten joku täällä totesikin, puuttuu etenkin noissa maissa ollessa sellainen kireys kun ei tartte olla koko ajan varuillaan kuten Suomessa.
Tää on just sitä suomalaisuutta. Kehtaapa kritisoida mitään, vaikka aiheesta, tai pyytää jotain muutosta yhtään mihinkään, niin heti aletaan vertaamaan johonkin huonoimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon.
Samantasoiseen tai parempaan ei vahingossakaan voi verrata. Turvallinen ankeus ja täydellinen haluttomuus parantaa asioita kunniaan!