Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.
26.04.2022 |
Palasin Suomen kevääseen taas pitkän ulkomaanjakson jälkeen. Vaikka kevätaurinko paistaa, niin en voi olla toteamatta yleistä harmaata apatian tunnelmaa. Mietin syitä mistä tämä johtuu. Kylmä ilmasto ei selitä asiaa täysin vaan kyseessä on henkinen ilmapiiri ja erittäin heikko palvelusektori. Kaduilta puuttuvat yrittäjät ja ihmisiä on aika vähän. Ulkomailla ehdin jo tottumaan katuruokakulttuuriin sekä laajaan valioimaan erilaisia yrityksiä. Siksi ihmettelen, kun Suomi on näin yritysköyhä maa, mistä se kaikki raha tulee, jolla kela ruokkii ihmiset ja maan runsasta työttömyyttä hoidetaan?
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.
Missä on ihmisiä, on yleensä ääntä! Useimmat espanjalaiset ovat sosiaalisia luonteeltaan; mikäs sen mukavampaa! Luonnossakin on ihan kiva liikkua, kun on seuraa. Yksin se on aika ikävää..
En pidä äänekkäistä ihmisistä. Mieluiten liikuskelen luonnossa yksin, koska en halua että siellä joku hölisee ja häiritsee luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alhainen ostovoima ja kalliit hinnat kasvattaa meille monisukupolvisen kultuurin luolaihmisiä, jotka ei käy missään. He ikään istuvat asunnoissaan kuin pommisuojissa ja juovat kalsarikännejä.
Kaiken saa marketeista.
Ei enää ole ollut tapana tai haluja mennä julkisiin tiloihin syömään kallista ruokaa, johon ravintolan kokilla tai henkilökunnallakaan ei ole varaa syödä kuin korkeintaan kolmesti vuodessa...
Ravintolat ja muut "kulissit" ovat vain keskiluokan iloksi ja huvitukseksi. Lähinnä näön vuoksi, että olemme läntinen yhteiskunta.
Kun vuokra on perkele 3/4 palkasta, niin pakko sielä on olla koko RAHNAN EDESTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.
Feikkiystävällisyys=ihanaa?
Eihän se ystävällisyys ja kohteliaisuus mitään feikkiä ole, vaan pienestä pitäen opittu tapa olla vieraitten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Se on normaalia kanssakäymistä ja tuntuu mutkattomalta ja luonnolliselta. Se juuri antaa tunteen vapaasta ilmapiiristä, että voi hengittää kun ei tarvitse olla koko ajan varautunut, että joku tulee "sanomaan suoraan".
Suomalaisten väärä käsitys valheellisuudesta ja feikkiydestä johtuu siitä, että täällä ei olla totuttu ystävällisyyteen ja heti aletaan epäluuloisena pohtia "mitähän se minusta haluaa, eihän me edes tunneta, varmaan yrittää jotain hyötyä, jotain pahoja takaa-ajatuksia sillä täytyy olla kun on noin mielin kielin."
Sitten fiksu suomalainen julistaa pään sisäiset päätelmänsä, että ne on feikkejä eikä oikeita ystäviä ja parempi olla" aito" jurnuttaja mörökölli. Ei tajuta että ystävällisyys on eri asia kuin olla ystävä!
Juuri näin! Jotkut kokeva itseensä kohdistuneen ystävällisyyden jopa uhkana. Siihen kun ei olla totuttu, ja jurottaminen koetaan turvalliseksi käyttäytymiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomen ainut ongelma on älytön hintataso ja heikko ostovoima. Kyllä tosiaankin tulisi käytyä syömässä ja baareissa jos hintataso olisi kuin Berliinissä...
Juuri näin. Olen laskenut, että nettopäiväpalkkani on noin 93 euroa ja kyseessä on raskas ruumiillinen työ. Eipä tule montaa kertaa vuodessa käytyä baarissa ja ravintolassa syömässä. Osaan tosin itse tehdä hyviä ruokia, mutta eihän se tietenkään sama asia ole kuin syödä jonkun ammattikokin tekemää erikoisempaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen pakkomielle siihen ruokaan on, niin että niitä haisevia ruokamyrkytyskojuja tarvittaisiin jopa tuonne kaduille lojumaan?
Mitä muita kadulla olevia yrittjäjiä tarkoitat? H*ria? 😂 Millaisia yrityksiä siellä kaduilla pitäisi olla? En nyt kyllä yhtään ymmärrä.
Hyvin monissa luetelluista maista ihmiset ASUU kadulla. Kodittomia on paljon, sosiaaliturvaa ei. Suomessa kodittomuus marginaalista, spurgullekin hommataan asunto. Omaehtoista kodittomuutta toki on.
Että se siitä elämän auvosta muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko niin kauan poissa, että unohtui jo suomen kielikin? :D
Haha! :D Tää oli hyvä. Muistan nuoruusvuosilta, kun yksi tuttu lähti puoleksi vuodeksi Espanjaan. Takaisin tultuaan puhui suomenkieltä aksentilla ja oli muka unohtanut sanoja. :D
Ap taitaa myös olla tosi international tapaus. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.
Missä on ihmisiä, on yleensä ääntä! Useimmat espanjalaiset ovat sosiaalisia luonteeltaan; mikäs sen mukavampaa! Luonnossakin on ihan kiva liikkua, kun on seuraa. Yksin se on aika ikävää..
En pidä äänekkäistä ihmisistä. Mieluiten liikuskelen luonnossa yksin, koska en halua että siellä joku hölisee ja häiritsee luontoa.
Jos oikein muistan, Suomessa taisi olla väestölukuunsa nähden eniten kesämökkejä. Kertoo siitä, että suomalaiset viihtyvät paremmin rauhallisissa ympäristöissä kuin ihmiset muissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaanhan me maailman onnellisin kansa jo viidettä vuotta. Eli muualla teeskennellään.
Vaikea uskoa. Mitenhän tämä onnellisuus on oikein mitattu?
En tiedä, minulta eikä myöskään keneltäkään tutultani ei ole kyselty mihinkään onnellisuustutkimukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.
Pinnallistahan se on monessa muussakin kulttuurissa. Kysytään kohteliaisuuden vuoksi, mitä toiselle kuuluu, muttei siihen pidä vastata kertomalla, mitä oikeasti kuuluu. Olen katsonut joskus huvittuneena Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa, jossa ylipainoiselle ja/tai hänen perheelleen on tapahtunut häätöjä, kuolemantapauksia yms ja kun menevät Dr Now:n vastaanotolle, tämä kysyy, mitä kuuluu, ja potilas vastaa, että ihan hyvää, vaikka suurinpiirtein kaikki elämässä on sillä hetkellä päin persettä.
Ainoastaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että kysymys "Mitä kuuluu?" vaatii rehellisen vastauksen. Muualla se on ainoastaan small talkia, johon kuuluu aina vastata, että kaikki on hyvin, vaikka talo olisi palanut, jalat murtuneet ja puoliso lähtenyt. Jos lähtee avautumaan aidoista tilanteista, se on hirveän epäkohteliasta, koska se kysymys ei oikeasti tarkoita, että hei, kerropa nyt miten sulla menee. Läheisten kanssa voi vaihtaa aitoja kuulumisia, sekin vähän kulttuurista riippuen tietysti, että miten paljon voi avautua oikeista elämäntilanteista kenellekin läheiselle ja mikä on törkeää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaltaan se johtuu siitä, että Suomessa kenenkään ei tarvitse raapia elantoaan kasaan katukaupustelulla toisin kuin maissa, joissa yhteiskunta ei turvaa ihmisten perustarpeita ja palkkataso on matala. Suomessa on suuri keskiluokka, joka saa tulonsa teollisuudesta, palveluista ja siisteistä toimistotöistä. Ja joiden palkanmaksu on turvattu.
Kaduiltamme puuttuvat ne kutsumasi ”yrittäjät” jotka yrittävät epätoivoisesti pysyä leivän syrjässä kiinni. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maassa asuu liikaa persaukisia, jotka ei käytä vaikkapa kahvila- ja ravintolapalveluja. Nekin, joilla olisi varaa, tuntuu jotenkin arkailevan ja käyvät sitten viikonloppuna kun on jotenkin "sallitumpaa silloin". Körttiläismeininkiä pahimmillaan.
Mulla olisi varaa käydä kahvilassa vaikka joka ainoa päivä, mutta miksi ihmeessä matkustaisin melkein tunnin päästäkseni Helsingin keskustaan kahvilaan? Ja vielä toinen mokoma takaisin? Eikä mun kotoani kuitenkaan ole kuin alle 5 km Helsingin rajalle. Ei huvita käydä viikonloppuisinkaan. Eli kiitos HSL reittiuudistuksista. Jos ehdottomasti haluan kahvilaan kahville, menen kauppakeskuksen kahvilaan. Harvoin haluan, koska osaan keittää hyviä kahveja (myös erikoiskahveja) itsekin ja leivonnaiset voin tilata kauppakeskuksen kahvilasta joko Woltin tai Foodoran kuljettamana, ostaa kaupasta tai tehdä itse.
Eikö pääkaupunkiseudulla voi liikkua polkupyörällä? Tunnissa polkupyörällä (siis oikealla polkupyörällä, ei polkuavusteisella) pääsee helposti lähemmäs 20 kilometriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä niin mikään ihme!
2 vuotta ahdistettu ja peloteltu koronan ja sen rokotuksen kanssa.
Nyt Ukrainan sodan ja kolmannen maailmansodan kanssa. Eikä ahvenanmaakaan käyttäydy kunnolla ja presidentilläkin on sairaalatutkimuksia vaatinut korona.
Ei niin mikään ihme jos alkaa jo pikkusen masentaa. 🤦♀️
Mikä pakko se on pelätä kaikkea? Olen elänyt aivan entiseen tyyliin koko korona-ajan ja en ole saanut koronaa, vaikka ei ole ensimmäistäkään k-rokotetta. Sotaakaan en jostain syystä pelkää lainkaan, vaikka mies olenkin ja tositilanteessa olisin menossa mukana.
Maailman paras koulutus, maailman paras sairaanhoito, rikas pohjoismainen valtio ja maailman onnellisin maa jo monta vuotta peräkkäin.
Oletko kuullut suomalaisen sananlaskun: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Eli jos tulet tänne nuivalla asenteella etsimään vikoja meistä, me näytämme sinulle vikamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maassa asuu liikaa persaukisia, jotka ei käytä vaikkapa kahvila- ja ravintolapalveluja. Nekin, joilla olisi varaa, tuntuu jotenkin arkailevan ja käyvät sitten viikonloppuna kun on jotenkin "sallitumpaa silloin". Körttiläismeininkiä pahimmillaan.
Mulla olisi varaa käydä kahvilassa vaikka joka ainoa päivä, mutta miksi ihmeessä matkustaisin melkein tunnin päästäkseni Helsingin keskustaan kahvilaan? Ja vielä toinen mokoma takaisin? Eikä mun kotoani kuitenkaan ole kuin alle 5 km Helsingin rajalle. Ei huvita käydä viikonloppuisinkaan. Eli kiitos HSL reittiuudistuksista. Jos ehdottomasti haluan kahvilaan kahville, menen kauppakeskuksen kahvilaan. Harvoin haluan, koska osaan keittää hyviä kahveja (myös erikoiskahveja) itsekin ja leivonnaiset voin tilata kauppakeskuksen kahvilasta joko Woltin tai Foodoran kuljettamana, ostaa kaupasta tai tehdä itse.
Eikö pääkaupunkiseudulla voi liikkua polkupyörällä? Tunnissa polkupyörällä (siis oikealla polkupyörällä, ei polkuavusteisella) pääsee helposti lähemmäs 20 kilometriä.
Siis ajattelit, että polkee yhteensä noin 40 km saadakseen yhden ylikalliin kupillisen kahvia ja leivoksen Helsingin keskustassa? Kun sen saman saa polkemalla 3 km päässä olevan kauppakeskuksen kahvilaan ? Tai hyppäämällä bussiin ja on noin 10:ssä minuutissa kauppakeskuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Maailman paras koulutus, maailman paras sairaanhoito, rikas pohjoismainen valtio ja maailman onnellisin maa jo monta vuotta peräkkäin.
Olen kyllä nähnyt rikkaita. Niillä on kolmen tonnin arvoinen robottiruohonleikkuri.
Itse olen kovasti yrittänyt säästää 10e h tuntipalkalla kolmea tonnia, että pääsisin vihdoin ennen neljääkymppiä autokouluun, mutta taitaa mennä neljävitoseksi asti, kun vuokran jälkeen ei jää oikein mitään. Jää sen verran että saa töihin ostettua eväät ja bussikortin ladattua.
Kuten isälläni oli tapana todeta ja sanoa. Ei työnteko enää kannata Suomessa taloudellisessa mielessä. Saman saat tekemättäkin. Työnantajista on tullut venakoita.
Tämän hän totesi vuonna 2009. Hän oli pitkän linjan ammattilainen ja myös yrittäjä itsekin.
Joo. Itse vuosia sitten koin "kulttuurishokin" kun palasin yli viikon ekskursio reissulta Saksasta Suomeen. Ja siis tuossa reissussa ei pyöritty missään Berliinissä vaan paikoissa kuten Rostock, Warnemünde, ja Stralsund. ihmiset olivat todella kohteliaita ja tervehtivät todella hanakkaan. Esim. kun olimme seurueen kanssa lähes tyhjässä ravintolassa ja sinne tuli toinen seurue niin tervehtivät. Guten dag. Samoin olin vessajonossa, johon tuli muita naisia ja taas Guten dag.
Palattuani Suomeen lähdin lenkille ja muutoin autiolla lenkkipolulla vastaan tuli toinen lenkkeilijä. Olin tuon reissun takia tottunut tervehtimiseen ja sanoin iloisesti päivää. Tyyppi ainoastaan tuijotti minua kuin olisin ollut joku mielisairaalasta karannut. Tuli aika ryminälllä palattua taas kotomaan tapoihin.
Että sillattiin.
Alhainen ostovoima ja kalliit hinnat kasvattaa meille monisukupolvisen kultuurin luolaihmisiä, jotka ei käy missään. He ikään istuvat asunnoissaan kuin pommisuojissa ja juovat kalsarikännejä.
Kaiken saa marketeista.
Ei enää ole ollut tapana tai haluja mennä julkisiin tiloihin syömään kallista ruokaa, johon ravintolan kokilla tai henkilökunnallakaan ei ole varaa syödä kuin korkeintaan kolmesti vuodessa...
Ravintolat ja muut "kulissit" ovat vain keskiluokan iloksi ja huvitukseksi. Lähinnä näön vuoksi, että olemme läntinen yhteiskunta.