Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saluti dall' Italia kirjoitti:

Minusta Suomi ei ole yhtään apaattinen maa vaan meillä ollaan rauhallisempia ja harkitsevampia kuin monessa muussa maassa. Toki ei päästetä muita ihan iholle kiinni kuten eteläisissä kulttuureissa. Mutta hajurako ei vielä kerro paljonkaan kulttuurista ja maan tavoista. Ehkä tervehtimiskulttuurissa ollaan vielä lastenkengissä moniin muihin maihin nähden, missään muualla ei Euroopassa varmaan ole mahdollista että saman rapun väki jättää moikkaamatta naapuriaan.

Samaa mieltä. Tosin eikö esim virolaiset ole vähän samantyylisiä jurnuttajia?

Ovat vielä pahempia ja suurin ero tulee siitä, että rohkeana kansana virolaiset uskaltaa sanoa aivan suoraan niitä töksäytyksiään.  Pelkurimaisempi suomalainen pelkää liikaa ja pysyy siksi suurimmaksi osaksi vaiti (paitsi kännissä).

On. Mulla on virolainen naapuri, eikä ole tervehtinyt nyt kuuteen vuoteen :D Jurnuttakoot rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä ketjussa totesi että näin matalan palkan kultuurissa kasvaa sellaiseksi ettei edes opi käyttämään palveluita tai käymään missään.
Minä en ole koskaan käynyt itse omatoimisesti elokuvateatterissa, en kahvilassa, en ravintolassa tai liiemmin pikaruokalassakaan.
t. kerran vuodes lintsiin
Enemmän koen ahdistusta näissä paikoissa käynnistä lähinnä ystävien ja sukulaisten viedessä. Olen kuin matkalainen ja se joka kärsii tilanteesta taloudellisesti (11e tuntipalkka) ja henkisesti.
En osaa nauttia näistä palveluista. Ravintolat ovat kamalimpia paikkoja mitä tiedän. Kalliita ja ahdistavia etiketteineen. Vaikka ruoka olisi hyvää, niin ahdistukselta en osaa nauttia. Mielestäni minunkaltaiselle köyhälle ja köyhäksi kasvaneelle pitäisi maksaa siitä hyvästä että käyttäisin näitä palveluita tai astuisin edes yrityksen sisään.
En koe itseäni rentoutuneeki edes kampaamossa. En käy kampaamoissa. Kävin lapsena koska äiti pakotti.
Muuten elettiin säästäväisesti lama-aika.
Johtuuko tämä lama-ajasta ja työnantajien nykyisestä kitsaudesta?
Olen autotehtaalla töissä kolmatta vuotta ja täytyy todeta että ei minulla olisi varaa oman tehtaan tuotteisiin edse kahdenkymmenen vuoden säästöjen jälkeenkään.
Minkä vuoksi elän tällä planeetalla?
Miksi matalapalkka-alan työntekijöille ei ole tässä yhteiskunnassa muita nautintoja kuin ylikallis keskiolut?
Esimerkiksi keskemmällä Eurooppaa yhden tölkin voi saada 30centin hintaan ja tupakkakin on halvempaa.
Pääsisi tästä helvetistä nopeammin pois, vaikka syövällä tai rasvamaksalla.
Ei tämä ole enää elämää, kun ei tupakki ja alkoholi maistu.
Mistä lohtu ja täyte, kun palvelut ja kaikki maksaa liikaa?

Tiedän tunteen. Leffalippu on nykyään reilusti kalliimpi kuin tuntipalkkani. Mis ään pizzeria paremmissa paikoissa en ole koskaan käynyt syömässä. Vihaan ostoskeskuksia loputtomine käytävineen. Käyn niissä vain töissä. Eihän mulla ole edes varaa ostaa mitään. En ole koskaan saanut muuta palkankorotusta kuin yleiskorotukset. Hinnat ovat nousseet niin paljon että käteen jäävä raha on pienentynyt koko ajan. Ainoastaan että olen saanut välillä tehdä pari tuntia ylitöitä on kompensoinut vähän hintojen nousua.

Samat. 500 euron työttömyyskorvauksella ollut vuosia. Töitä ei hesassa yksinkertaisesti saa. Kamalinta on että siihen rahankäytön suitsimiseen kun on tottunut. Niin vaikka olin ulkomailla puolet halvemmassa maassa. Niin en älynnyt käyttää rahaa. Tajusin vasta jälkeenpäin. Ihan turhaan vetelin eväitä jne. Nyt kun hinnat nousee ja lamalta tuntuu taas, eli nekin vähät aikomukset työllistyä voi heittää ojaan. Niin tuntuu aika mahdottomalle suomessa elää. Todella vaikeaa. Saisipa ulkomailta työtä ja voisi perustaa perheen. Työtön ei kelpaa mihinkään ei edes aviomieheksi. Eip sillä 500 eurolla perheitä perusteta ja koteja sisusteta. Paha tilanne. Haluan pois suomesta!