Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa varmaan onkin heikko palvelusektori. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että suomalainen osaa tehdä itsekin. Olemme tottuneet tekemään itse. Vain sen teetämme toisella, mitä emme itse osaa eli mihin tarvitsemme ammattilaista. Emme ole koskaan eläneet kulttuurissa, jossa minä leivon sinulle pullaa ja sinä peset mun paitani. Suomalainen leipoo itse pullansa ja pesee itse paitansa. 

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä voi viettää aikaa missään ulkona, kun aina tuulee niin että tukka lähtee. Varsinkin kaupunkien keskustoissa, missä suorat kadut muodostavat kunnon tuulitunneleita.

Euroopassa kaduilla on paljon enemmän puita, jotka viihtyisyyden lisäksi tuovat suojaa säältä. Paikat ovat kauniita ja houkuttelevia. Myös istumapaikkoja ja kunnossa olevia yleisiä vessoja on enemmän. Ihmiset juovat penkeillä kahvia, syövät eväitä ja lueskelevat, Suomalaiset uskaltaa istua yleiselle paikalle vasta humalassa.

Tykkää ja roskaa niistä puista tulee. Kyllä Suomessakaan n joka kaupungissa on puistokatuja, joiden varrella on puita.

Hyvä kesäkauounki on Turku. Jokiranta ja Tuomiokirkon puisto.

Vierailija kirjoitti:

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Olen käynyt useita kertoja Yhdysvalloissa ja kertaakaan kukaan tuntematon vastaantulija ei ole tervehtinyt mua kadulla. Ihan samalla tavalla vastaantulijat kävelevät ohi New Yorkissa kuin Helsingissäkin. En pidä oikein uskottavana, että jossain olisi maa, jossa jokaista vastaantulijaa tervehdittäisiin. Eiköhän ne tervehdittävät ole ainakin jollain tavalla (edes naamasta)  tuttuja. Ihan käytännössä mahdotontakin, että jossain miljoonakaupungissa aamuruuhkassa jokainen tervehtisi jokaista vastaantulijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.

Asuin ja työskentelin hetken korjausompelijana Kanadassa joskus 10 vuotta sitten ja pohdiskelin tämän ketjun aihetta. Me suomalaiset tehdään mahdollisimman pitkälle itse. Meiltä puuttuu palvelukulttuuri, koska "itse tekemällä on halvempaa". Korjataan omat vaatteet tai laitetaan sukulaiset korjaamaan ne ilmaiseksi tai pullakahveilla (toisen ketjun aihe röyhkeistä sukulaisten pyynnöistä). Otetaan omat eväät ettei tarvi maksaa ylimääräistä. Onko tämä nuukuus peruja sodan jälkeisistä pula-ajoista? (kolmannen ketjun aihe siitä, mitä överiksi meneviä säästämistapoja joillakin on).

Pankkitoiminnassakin oli eroja. Kanadassa sai luottokortin tai lainaa aika hövelisti pienelläkin palkalla. Suomessa virkailija teki laskelmat palkastani ja pakollisista asumismenoista. Jäljellejäänyt osuus oli maksimi, jonka sain luottokortilleni luottoa. Suomessa ihmisillä tyypillisesti on ollut vain asuntolaina ja sekin pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois niin elämiseen ei jää kurjuutta kummempaa määrää käyttörahaa. Kanadassa lainoja otetaan ja monesti sijoitetaan/vivutetaan ja lainoista maksetaan ruotsalaiseen tyyliin vain korot ja minimit.

Mulla on vain opintolaina 15k. Siitäkin maksan minimit ja tällä tavalla mulla menee 9 vuotta maksaa se takaisin. Sen sijaan ostelen osakesalkkuuni joka kuukausi osakkeita.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Sorry, mutta repesin! Oikein itku tuli lentokentällä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.

Asuin ja työskentelin hetken korjausompelijana Kanadassa joskus 10 vuotta sitten ja pohdiskelin tämän ketjun aihetta. Me suomalaiset tehdään mahdollisimman pitkälle itse. Meiltä puuttuu palvelukulttuuri, koska "itse tekemällä on halvempaa". Korjataan omat vaatteet tai laitetaan sukulaiset korjaamaan ne ilmaiseksi tai pullakahveilla (toisen ketjun aihe röyhkeistä sukulaisten pyynnöistä). Otetaan omat eväät ettei tarvi maksaa ylimääräistä. Onko tämä nuukuus peruja sodan jälkeisistä pula-ajoista? (kolmannen ketjun aihe siitä, mitä överiksi meneviä säästämistapoja joillakin on).
Pankkitoiminnassakin oli eroja. Kanadassa sai luottokortin tai lainaa aika hövelisti pienelläkin palkalla. Suomessa virkailija teki laskelmat palkastani ja pakollisista asumismenoista. Jäljellejäänyt osuus oli maksimi, jonka sain luottokortilleni luottoa. Suomessa ihmisillä tyypillisesti on ollut vain asuntolaina ja sekin pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois niin elämiseen ei jää kurjuutta kummempaa määrää käyttörahaa. Kanadassa lainoja otetaan ja monesti sijoitetaan/vivutetaan ja lainoista maksetaan ruotsalaiseen tyyliin vain korot ja minimit.
Mulla on vain opintolaina 15k. Siitäkin maksan minimit ja tällä tavalla mulla menee 9 vuotta maksaa se takaisin. Sen sijaan ostelen osakesalkkuuni joka kuukausi osakkeita.

Nuukuus on varmasti ainakin osittain sodan jälkeisiä peruja. Lisäksi suomalainen noin yleensä kaihtaa velkaa. Vielä enemmän 1990-luvun laman jälkeen, kun moni menetti kotinsakin, koska ei pystynytkään maksamaan velkojaan. Koti meni, mutta velkaa jäi. Ei kiva. Lisäksi meillä asuntolainan takaisinmaksuaikoja säätelee pankit. Ei 1980-luvulla ollut edes mahdollista ottaa asuntolainaa 20 tai 25 vuoden takaisinmaksuajalla. Eivät pankit sellaisia antaneet. Nyt antaa, mutta ei meillä ole mitään "minimejä" takaisin maksettavassa summassa. Se, mitä nyt pankki määrittelee, on jo se minimi. Ja miten paljon se on, riippuu takaisinmaksuajasta. Lyhennysvapaita voi hakea, mutta niistäkin viimekädessä päättää pankki. 

Mitä tulee opintolainaan, niin nykyisin on kyllä jo nuoria, jotka nostavat opintolainan ja sijoittavat sen. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin tarvitsee opintolainan opintojensa ja elämisensä rahoittamiseen. Pelkällä opintotuella ja asumistuella ei aina pärjää. Sillä saa ehkä just  maksettua vuokransa ja bussilippunsa, mutta syödäkin pitää. Ja toimeentulotukea hakiessa opiskelijalta edellytetään, että opintolaina on nostettu ja se käytetään elämiseen. Jos ei ole hakenut opintolainaa, se lasketaan kuitenkin toimeentulotuessa tuloksi ja siten vaikuttaa siihen, paljonko saat toimeentulotukea vai saatko lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.

Asuin ja työskentelin hetken korjausompelijana Kanadassa joskus 10 vuotta sitten ja pohdiskelin tämän ketjun aihetta. Me suomalaiset tehdään mahdollisimman pitkälle itse. Meiltä puuttuu palvelukulttuuri, koska "itse tekemällä on halvempaa". Korjataan omat vaatteet tai laitetaan sukulaiset korjaamaan ne ilmaiseksi tai pullakahveilla (toisen ketjun aihe röyhkeistä sukulaisten pyynnöistä). Otetaan omat eväät ettei tarvi maksaa ylimääräistä. Onko tämä nuukuus peruja sodan jälkeisistä pula-ajoista? (kolmannen ketjun aihe siitä, mitä överiksi meneviä säästämistapoja joillakin on).
Pankkitoiminnassakin oli eroja. Kanadassa sai luottokortin tai lainaa aika hövelisti pienelläkin palkalla. Suomessa virkailija teki laskelmat palkastani ja pakollisista asumismenoista. Jäljellejäänyt osuus oli maksimi, jonka sain luottokortilleni luottoa. Suomessa ihmisillä tyypillisesti on ollut vain asuntolaina ja sekin pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois niin elämiseen ei jää kurjuutta kummempaa määrää käyttörahaa. Kanadassa lainoja otetaan ja monesti sijoitetaan/vivutetaan ja lainoista maksetaan ruotsalaiseen tyyliin vain korot ja minimit.
Mulla on vain opintolaina 15k. Siitäkin maksan minimit ja tällä tavalla mulla menee 9 vuotta maksaa se takaisin. Sen sijaan ostelen osakesalkkuuni joka kuukausi osakkeita.

Nuukuus on varmasti ainakin osittain sodan jälkeisiä peruja. Lisäksi suomalainen noin yleensä kaihtaa velkaa. Vielä enemmän 1990-luvun laman jälkeen, kun moni menetti kotinsakin, koska ei pystynytkään maksamaan velkojaan. Koti meni, mutta velkaa jäi. Ei kiva. Lisäksi meillä asuntolainan takaisinmaksuaikoja säätelee pankit. Ei 1980-luvulla ollut edes mahdollista ottaa asuntolainaa 20 tai 25 vuoden takaisinmaksuajalla. Eivät pankit sellaisia antaneet. Nyt antaa, mutta ei meillä ole mitään "minimejä" takaisin maksettavassa summassa. Se, mitä nyt pankki määrittelee, on jo se minimi. Ja miten paljon se on, riippuu takaisinmaksuajasta. Lyhennysvapaita voi hakea, mutta niistäkin viimekädessä päättää pankki. 
Mitä tulee opintolainaan, niin nykyisin on kyllä jo nuoria, jotka nostavat opintolainan ja sijoittavat sen. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin tarvitsee opintolainan opintojensa ja elämisensä rahoittamiseen. Pelkällä opintotuella ja asumistuella ei aina pärjää. Sillä saa ehkä just  maksettua vuokransa ja bussilippunsa, mutta syödäkin pitää. Ja toimeentulotukea hakiessa opiskelijalta edellytetään, että opintolaina on nostettu ja se käytetään elämiseen. Jos ei ole hakenut opintolainaa, se lasketaan kuitenkin toimeentulotuessa tuloksi ja siten vaikuttaa siihen, paljonko saat toimeentulotukea vai saatko lainkaan. 

Lisään tähän vielä, että ulosoton pelko on Suomessa suurta. Jos saat maksuhäiriömerkinnän, se hankaloittaa montaa asiaa elämässäsi. Ihan jo puhelinliittymän hankkimisesta aina asunnon vuokraamiseen. Joskus jopa työpaikan saantiin. Valitettavasti se voi hankaloittaa myös puolison löytämistä. Jos toinen haluaa omistusasunnon ja perheen, ei sitä tule saamaan luottotiedottoman kanssa, koska Suomessa hyvin harvalla on niin suuret tulot, että pystyy yksin ostamaan perheasunnon. Luottotiedoton kun ei saa pankista lainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä "ulkomaasta" nyt puhutaan? Moldovasta?

Ylipäätään kaikki kaakkois-aasian maat: Etelä-Korea, Hongkong, Filippiinit, Taiwan, Thaimaa, Vietnam.

Noista maista Filippiinit, Thaimaa ja Vietnam sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa, loput Itä-Aasiassa.

Me olemme ensinnäkin metsäläiskansaa, asuneet pitkään erillään toisistamme tai pienissä yhteisöissä. Toisekseen meiltä on puuttunut korkeakulttuuri ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt, kuten porvarillisuus ja porvarillisten tavat. Meillä on hyvin pieni kulttuurinen eliitti ja sekin koostunee historiallisesti suomenruotsalaisista. Koska yhteiskunnallisia kerrostumia ei juurikaan ole ollut ja olemme talonpoikaiskansaa, meille ei ole muodostunut varsinaista keskiluokkaa kuin vasta joskus 1980-luvulla, kun markkinat vapautettiin. 

Talonpoikaiseen elämäntyyliin on aina kuulunut niukkuus ja toisten armoilla oleminen. Kun on saatu omistusta, joku työ, josta maksetaan enemmän palkkaa ja oma koti, niin omasta itsenäisyydestä on pidetty hyvin huolellisesti kiinni. Toisia ei ole haluttu tarvita, sillä ennen talonpoika-suomalainen oli riippuvainen muista ihmisistä. Tästä juontaa henkensä esim. sellainen ajattelutapa, että toisia ei haluta tarvita, kaikesta pitää selvitä yksin.

Ja tuohon pointtiin kaupunkikulttuurin puutteesta, meillä kun ei ole ollut mitään ylellisyyksiä, porvarillisilta keskiluokkaan valuneita tapoja eikä juuri niitä palveluita historiallisesti muutenkaan, niin emme ole niihin koskaan tottuneetkaan. Olemme olleet historiallisesti yksinkertaisesti hyvin köyhä maa, jossa on vain yritetty selviytyä. 

Tästä syystä (kun meillä ei ole kokemusta juurikaan yhteiskunnallisista luokista ja makujen eriytymisen representaatioista samalla tavalla kuin muualla Euroopassa, jossa on pidempi historia ja esim. hovit ja porvaristo), emme myöskään halua pröystäillä ja olemme hyvin maanläheisiä. Myöskään tapakulttuurina ylemmistä sosiaaliluokista ei ole valunut sellaista sosialisoimisen kulttuuria, me yksinkertaisesti emme osaa sellaista "jutustelua" emmekä muutenkaan oikein olla yhteydessä toisiimme, ellemme ole hyvin hyvin läheisiä. Meiltä puuttuu esim. "fika" kulttuuri, joka Ruotsissa ja muualla keski-Euroopassa on. Suomalainen kahvittelu on suodatinkahvi kotona sadan kilsan päässä palveluista ja pahvilta maistuva pulla tuttujen ihmisten seurassa, kaikki muu on pröystäilyä tai kallista. :D Historiallisesti, siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä "ulkomaasta" nyt puhutaan? Moldovasta?

Ylipäätään kaikki kaakkois-aasian maat: Etelä-Korea, Hongkong, Filippiinit, Taiwan, Thaimaa, Vietnam.

Eli joku haluaisi Suomeen samanlaista pikkukojua ja laukkukaupustelijaa kuin näissä köyhissä maissa on? Itse en koe, että kadut sillä laadullisesti paranisivat, että kaikkialla olisi joku kissanlihavartaan tai korvankaivuun kauppias, joka puoleksi huijaa tai pakottaa ohikulkijan ostamaan tuotteitaan.
Aasiassa (ja monissa paikoissa siellä ulkomailla) ihmisillä on useampi työ, koska sosiaaliturva on todella heikko, oikeastaan olematon. On siis PAKKO yrittää saada jostakin rahaa henkensä pitimiksi ja tehtä työtä 24/7. Näissä maissa myös varkaudet, ryöstöt, ihmiskaappaukset, itsensämyyminen ja huijaaminen on arkipäivää. Ihmisoikeudetkin on vitsi vain.

Etelä-Korean ja Taiwanin elintaso on about sama kuin suomalaisten. Taiwanissa en ole käynyt, mutta Etelä-Koreassa ei todellakaan ole mitään korvankaivajia kadulla, vaan trendikahviloita ja hyviä ruokapaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Olen käynyt useita kertoja Yhdysvalloissa ja kertaakaan kukaan tuntematon vastaantulija ei ole tervehtinyt mua kadulla. Ihan samalla tavalla vastaantulijat kävelevät ohi New Yorkissa kuin Helsingissäkin. En pidä oikein uskottavana, että jossain olisi maa, jossa jokaista vastaantulijaa tervehdittäisiin. Eiköhän ne tervehdittävät ole ainakin jollain tavalla (edes naamasta)  tuttuja. Ihan käytännössä mahdotontakin, että jossain miljoonakaupungissa aamuruuhkassa jokainen tervehtisi jokaista vastaantulijaa. 

Ei toki missään keskustan paikoissa, joissa turisti pyörii tai käydään töissä. Mutta lähiössä, missä asutaan, tervehditään usein saman korttelin asukkaita vaikkapa koiraa kävelyttäessä tai roskia viedessä, vaikkei heitä tunnetakaan. Sama pikkukaupungit: niissä kyllä tervehditään tuntemattomiakin usein.

Hmmm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Olen käynyt useita kertoja Yhdysvalloissa ja kertaakaan kukaan tuntematon vastaantulija ei ole tervehtinyt mua kadulla. Ihan samalla tavalla vastaantulijat kävelevät ohi New Yorkissa kuin Helsingissäkin. En pidä oikein uskottavana, että jossain olisi maa, jossa jokaista vastaantulijaa tervehdittäisiin. Eiköhän ne tervehdittävät ole ainakin jollain tavalla (edes naamasta)  tuttuja. Ihan käytännössä mahdotontakin, että jossain miljoonakaupungissa aamuruuhkassa jokainen tervehtisi jokaista vastaantulijaa. 

 
Ei toki missään keskustan paikoissa, joissa turisti pyörii tai käydään töissä. Mutta lähiössä, missä asutaan, tervehditään usein saman korttelin asukkaita vaikkapa koiraa kävelyttäessä tai roskia viedessä, vaikkei heitä tunnetakaan. Sama pikkukaupungit: niissä kyllä tervehditään tuntemattomiakin usein.

No sitä tuossa edellisessä juuri sanoinkin, että pitää olla edes jollain tavalla (vaikka vain naamasta) tuttu, että tervehditään. Monet kuitenkin hehkuttavat, miten muualla maailmassa tervehditään tuntemattomia. 

Kannattaa hommata ystäviä, oikeita sellaisia, niin ei ole elämä noin ankeaa.

Ei tarvitse kuin mennä Ruotsiin niin on ihan eri meininki. Ihmiset ovat iloisempia ja joviaalimpia ja about sama ilmasto.

Ja asiakaspalvelu ravintoloissa paljon mukavampaa, eikä katota kun halpaa makkaraa kun lapset on mukana vaan lapsetkin huomioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hommata ystäviä, oikeita sellaisia, niin ei ole elämä noin ankeaa.

Mä mietin, että jos pitää suomalaisia ihan paskoina ihmisinä ja suomalaista yhteiskuntaa paskana yhteiskuntana, miten silloin voi kuvitella, että joku suomalainen haluaisi tutustua tai peräti ystävystyä? Jos ennakkoasenne toista ihmistä kohtaan on jo äärimmäisen negatiivinen, on aika turha toivoa saavansa ystävikseen muita kuin samanlaisia Suomi&suomalaiset -vihaajia. Onneksi Suomessa asuu kuitenkin lähes puoli miljoonaa ulkomaalaista, joten ei muuta kuin  tutustumaan heihin ja elämään parempaa elämää. 

sama homma esim. autovuokraamoissa suomessa. jokin ongelma, niin täällä vaan vittuillaan menemään ja jätetään asia hoitamatta. kun kysyy saman asian englanniksi saksasta, niin vastaus ja apu tulee samantien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.

Asuin ja työskentelin hetken korjausompelijana Kanadassa joskus 10 vuotta sitten ja pohdiskelin tämän ketjun aihetta. Me suomalaiset tehdään mahdollisimman pitkälle itse. Meiltä puuttuu palvelukulttuuri, koska "itse tekemällä on halvempaa". Korjataan omat vaatteet tai laitetaan sukulaiset korjaamaan ne ilmaiseksi tai pullakahveilla (toisen ketjun aihe röyhkeistä sukulaisten pyynnöistä). Otetaan omat eväät ettei tarvi maksaa ylimääräistä. Onko tämä nuukuus peruja sodan jälkeisistä pula-ajoista? (kolmannen ketjun aihe siitä, mitä överiksi meneviä säästämistapoja joillakin on).
Pankkitoiminnassakin oli eroja. Kanadassa sai luottokortin tai lainaa aika hövelisti pienelläkin palkalla. Suomessa virkailija teki laskelmat palkastani ja pakollisista asumismenoista. Jäljellejäänyt osuus oli maksimi, jonka sain luottokortilleni luottoa. Suomessa ihmisillä tyypillisesti on ollut vain asuntolaina ja sekin pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois niin elämiseen ei jää kurjuutta kummempaa määrää käyttörahaa. Kanadassa lainoja otetaan ja monesti sijoitetaan/vivutetaan ja lainoista maksetaan ruotsalaiseen tyyliin vain korot ja minimit.
Mulla on vain opintolaina 15k. Siitäkin maksan minimit ja tällä tavalla mulla menee 9 vuotta maksaa se takaisin. Sen sijaan ostelen osakesalkkuuni joka kuukausi osakkeita.

Jännästi sanottu, itse tekemisen kulttuuri. Tunnistan sen, mutta se ei näytä päteneen kaikkiin.

Esim. vanhempani pesettivät aina pesulassa lakanat ja pyyhkeet ja leikkauttivat hiuksensa kampaajalla ja parturissa. Ihan tavallisia suomalaisia työntekijöitä he olivat. Moni heitä paljon nuorempi tuttuni sen sijaan ei käy kampaajalla eikä parturissa ja pesee kaiken pyykkinsä itse.

Eri perheissä on myös ollut erilaiset tavat. Äiti oli kaupunkilaislapsi ja tykkäsi käydä kahvilassa jäätelöllä tai leivoksella ja kahvilla. Jotkut toiset taas pitävät tuollaista rahan tuhlauksena.

Vierailija kirjoitti:

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Nyt kylla dissasit kalifornialaisia kutsumalla heita jenkeiksi. Ei tainnut tutustumismatkasi olla kovinkaan syvallinen.

Ankea ilmapiiri lähtee jo siitä, että arkkitehtuuri on rumaa ja itseään toistavaa. Etenkin asuintalot, kauppakeskukset ym on kaikki niin tylsän näköisiä ilmestyksiä. Oikeastaan omakotitalotkin on samaa linjaa. Ei ole kivoja puistoja tai rantoja juuri missään. Betonimöhköjä, autoteitä ja paskaisia ojia kaikkialla. Ihmiset ovat myös melko köyhiä, joten elämästä nauttiminen on hankalampaa.