Olen kuulemma alkoholisti, kun suren sitä, etten voi juoda enää lasillistakaan viiniä sairauden takia

"Toihan on vaan hyvä juttu" oli ehkä törkein kommentti, jonka olen kuullut.

Ap

Itse olen huomannut että mitä enemmän ikää tulee (olen nyt 50), sitä enemmän sitä arvostaa elämässä niitä yksinkertaisia iloja. Enää ei kiinnosta juoksennella ympäriinsä, juhlia, matkustaa, olla yltiösosaalinen.. ei, minä tykkään eniten siitä että saa oman puolison kanssa rauhoittua ja nauttia hyvästä ruoasta ja seurasta. Tähän kuuluu myös hyvä viiniparitus laadukkaan viinin kanssa. Ei mitään suuria määriä, mutta kyllä esim hyvä pihvi muuttuu vielä paremmaksi hyvän viinilasillisen kanssa. Voin vilpittömästi myöntää että jos siitä lasillisesta pitäisi luopua, se kyllä laskisi kokonaiselämänlaatua paljon määräänsä enemmän. Hyvin vaikea nähdä että edes Pekka Puska tai Päivi Räsänen voisi tulkita tämän alkoholismiksi!

Ymmärrän. Itse tykkään italialaisista oluista. En nyt ollut mikään suurkuluttaja, mutta pyörälenkin päälle hyvä olut oli suuri nautinto. Nyt maha ei enää kestä yhtään viljapohjaisia juomia ja tämä nautinto on iäksi ohi. Yllättävän koville on ottanut. 

Ymmärrän sinua hyvin

Se johtuu siitä kun olit ennen aina kännissä.

Onko sinulla jokin tietty hetki tai tilanne, jossa viinilasin puuttuminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta?

Entäpä alkoholittomat vaihtoehdot?

Eihän humala edes tunnu hyvältä.

Minulle ainakin tulee väsymys jo yhdestä siideristä.

Aivan kuin olisi juonut maitohappoja,koko keho tuntuu niin tahmealta.

Olen siis itse ihan hyvän fiiliksen säilyttämisen vuoksi jättänyt alkoholijuomat pois.

Älä nyt jonkun tiukkapipot kommenteista välitä. Tavallinen ihminen kyllä ymmärtää, että on vaikea luopua asiasta, josta nauttii, vaikkei se nautinto olisikaan holistisella tasolla.

 Tsemppiä elämään sairauden kanssa. Nykyisin on onneksi alkoholittomat vaihtoehdotkin laadukkaampia kuin ennen.