Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen perusluonne on "erakko" olemme metsäkansaa. Vaikka jotkut uusio-hipsterit sitä yrittävätkin muuttaa ja kieltää, suomalainen veri voittaa joka tapauksessa;) Miksi pitäisi muuttaa MEIDÄN tapojamme ja kulttuuriamme muidenlaisiksi? Voit palata sinne ulkomaille jos jäyhän suomalainen perinne ja tyyli ei kelpaa. 
t:keski-ikäinen nainen joka on helkkarin kyllästynyt ikuiseen suomi-pilkkaan ja ruikuttamiseen. antakaa meidän olla rauhassa suomalaisia. 

No just, että jos EI ole tuollainen niin ei sitten ole suomalainen ja pitää olla turpa kiinni eikä yhtään sanoa mielipidettään? Ilmankos en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi ja tänne kuuluvaksi vaikka monia asioita Suomessa myös arvostan. Tätä ihme kyräilyä en tajua.

Olen aina ihmetellyt amerikkalaisissa sarjoissa, kun tuntemattonat voi kutsua toisensa ihan tosta vaan treffeille. Suomessa se ei vaan käy. Ihmekös pariutuminen hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös vaikea tutustua ihmisiin, tai edes vain vähän jutella tuntemattomille. Kaikki on niin sisäänpäinkääntynyttä ja sulkeutunutta. Muualla käydessä uskaltaa itsekin olla paljon ulospäinsuuntautuneempi, täällä usein vain katsotaan oudosti. Joillekin pelkkä naapurin moikkaaminen pyykkituvassa on liikaa.

Mitä mikä ihmeen takia haluat tutustua tuntemattomiin ihmisiin? Mikä sinussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.

Ota yhteyttä mielenterveyspalveluihin, ne on sitä varten että voit mennä itkemään ongelmiasi.

Onpa suomalainen asenne, ei mitään empatiaa ja omien ajatusten sanominen on "itkemistä" josta ohjataan hoitoon.
Eikä täällä ole resursseja mielenterveyspalveluihin vaikka niitä selvästi kaikkein eniten tarvittaisiin, kiusaajia kun riittää näin vähäväkiseksi maaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös vaikea tutustua ihmisiin, tai edes vain vähän jutella tuntemattomille. Kaikki on niin sisäänpäinkääntynyttä ja sulkeutunutta. Muualla käydessä uskaltaa itsekin olla paljon ulospäinsuuntautuneempi, täällä usein vain katsotaan oudosti. Joillekin pelkkä naapurin moikkaaminen pyykkituvassa on liikaa.

Mitä mikä ihmeen takia haluat tutustua tuntemattomiin ihmisiin? Mikä sinussa on vikana?

Jutteleminen ei välttämättä ole tutustumista.
Kaikki ihmiset ovat aluksi tuntemattomia, kehenkään ei siis kannata tutustua koska ovat tuntemattomia?
Voisi kysyä mikä on vikana jos on noin sulkeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt amerikkalaisissa sarjoissa, kun tuntemattonat voi kutsua toisensa ihan tosta vaan treffeille. Suomessa se ei vaan käy. Ihmekös pariutuminen hankalaa.

Koska se on käsikirjoitettua tv-sarjaa/elokuvaa/viihdettä niin se on fantasiaa eikä todellisuutta .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös vaikea tutustua ihmisiin, tai edes vain vähän jutella tuntemattomille. Kaikki on niin sisäänpäinkääntynyttä ja sulkeutunutta. Muualla käydessä uskaltaa itsekin olla paljon ulospäinsuuntautuneempi, täällä usein vain katsotaan oudosti. Joillekin pelkkä naapurin moikkaaminen pyykkituvassa on liikaa.

Mitä mikä ihmeen takia haluat tutustua tuntemattomiin ihmisiin? Mikä sinussa on vikana?

Jutteleminen ei välttämättä ole tutustumista.
Kaikki ihmiset ovat aluksi tuntemattomia, kehenkään ei siis kannata tutustua koska ovat tuntemattomia?
Voisi kysyä mikä on vikana jos on noin sulkeutunut.

Niinpä miksi ihmeessä pitäisi jutella jos ei edes halua tutustua?

Suomessa noudatetaan itämaista kohteliaisuutta ja annetaan ihmisten olla rauhassa eikä tulla häiriköimään tyhjänpuhumisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.

Ota yhteyttä mielenterveyspalveluihin, ne on sitä varten että voit mennä itkemään ongelmiasi.

Onpa suomalainen asenne, ei mitään empatiaa ja omien ajatusten sanominen on "itkemistä" josta ohjataan hoitoon.
Eikä täällä ole resursseja mielenterveyspalveluihin vaikka niitä selvästi kaikkein eniten tarvittaisiin, kiusaajia kun riittää näin vähäväkiseksi maaksi.

Jos ihmistä ahdistaa ja ei jaksa opiskella niin kyllä kyse on mielenterveysongelmista, joihin tarvitsee ammattiapua. Jos et ole sattunut huomaamaan opiskelijoille ja koululaisille on nyt etäipetuksrn vuoksi panostettu lisää apua ja tukea , senkun hakeutuu avun piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös vaikea tutustua ihmisiin, tai edes vain vähän jutella tuntemattomille. Kaikki on niin sisäänpäinkääntynyttä ja sulkeutunutta. Muualla käydessä uskaltaa itsekin olla paljon ulospäinsuuntautuneempi, täällä usein vain katsotaan oudosti. Joillekin pelkkä naapurin moikkaaminen pyykkituvassa on liikaa.

Mitä mikä ihmeen takia haluat tutustua tuntemattomiin ihmisiin? Mikä sinussa on vikana?

Jutteleminen ei välttämättä ole tutustumista.
Kaikki ihmiset ovat aluksi tuntemattomia, kehenkään ei siis kannata tutustua koska ovat tuntemattomia?
Voisi kysyä mikä on vikana jos on noin sulkeutunut.

Niinpä miksi ihmeessä pitäisi jutella jos ei edes halua tutustua?
Suomessa noudatetaan itämaista kohteliaisuutta ja annetaan ihmisten olla rauhassa eikä tulla häiriköimään tyhjänpuhumisella.

Ei ole kuule pakko ja parempi ettet juttelekaan.
Jätä se niille keiden mielestä smalltalk (= se jutteleminen ilman tutustumista) ei ole häiriköimistä ja joiden mielestä ihmisessä ei ole vikaa jos hän haluaa joskus ihan muuten vain jutella muillekin kuin tutuilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös vaikea tutustua ihmisiin, tai edes vain vähän jutella tuntemattomille. Kaikki on niin sisäänpäinkääntynyttä ja sulkeutunutta. Muualla käydessä uskaltaa itsekin olla paljon ulospäinsuuntautuneempi, täällä usein vain katsotaan oudosti. Joillekin pelkkä naapurin moikkaaminen pyykkituvassa on liikaa.

Mitä mikä ihmeen takia haluat tutustua tuntemattomiin ihmisiin? Mikä sinussa on vikana?

Jutteleminen ei välttämättä ole tutustumista.
Kaikki ihmiset ovat aluksi tuntemattomia, kehenkään ei siis kannata tutustua koska ovat tuntemattomia?
Voisi kysyä mikä on vikana jos on noin sulkeutunut.

Niinpä miksi ihmeessä pitäisi jutella jos ei edes halua tutustua?
Suomessa noudatetaan itämaista kohteliaisuutta ja annetaan ihmisten olla rauhassa eikä tulla häiriköimään tyhjänpuhumisella.

Oletko jostain Pohjanmaalta kotoisin kun on noin tympeä asenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.

Ota yhteyttä mielenterveyspalveluihin, ne on sitä varten että voit mennä itkemään ongelmiasi.

Onpa suomalainen asenne, ei mitään empatiaa ja omien ajatusten sanominen on "itkemistä" josta ohjataan hoitoon.
Eikä täällä ole resursseja mielenterveyspalveluihin vaikka niitä selvästi kaikkein eniten tarvittaisiin, kiusaajia kun riittää näin vähäväkiseksi maaksi.

Jos ihmistä ahdistaa ja ei jaksa opiskella niin kyllä kyse on mielenterveysongelmista, joihin tarvitsee ammattiapua. Jos et ole sattunut huomaamaan opiskelijoille ja koululaisille on nyt etäipetuksrn vuoksi panostettu lisää apua ja tukea , senkun hakeutuu avun piiriin.

Sama sävy se vain jatkuu. "Voit mennä itkemään ongelmiasi" ei kyllä ole mitenkään päin mukavaan sävyyn annettu vilpitön neuvo. Vai onko sekin liian vaikea tunnistaa kun on tottunut pelkästään v*ttuilemaan?

Itse rakastan tätä suomalaista tyyliä, vaikka en ole täällä syntynyt (lapsena kyllä jo muuttanut). Ei se minusta ole apaattisuutta tai epäkohteliaisuutta vaan syvällisyyttä, sitä  tettä oletetaan että ne muutkin on syvissä ajatuksissaan ja heille pitää antaa rauhaa ja tilaa ellei ole tärkeää asiaa, samoin kuin sitä itsekin mieluummin miettii omia asioitaan kuin koko ajan poikkeaa turhanpäiväisiiin tervehdyksiiin ja small talkeihin. Olen introvertti, ja koen että tämä maa on kaltaisilleni yksi parhaista. 

Myös suomalaiset ei pelkää hiljaisuutta ja "tyhjyyttä" kuten monet muut. Ihmiset muualla vaivaantuvat ja ahdistuvat, jos ei ole koko ajan jotain kommunikaatiota tai tekemistä tai edes tärkeää ajattelemista. Täällä me voidaan istuksia yksin hiljaa mökillä kauan tuntien rauhaa ja onnea, tekemättä tai aina edes ajattelematta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hirveän epäterve koulu-ja työpaikkakulttuuri. Me-henki on aina väkinäistä, usein pinnallista/teeskentelyä. Jos siihen ei mee mukaan, pääsee tutustumaan kiusaamis/syrjintä- ja kateuskulttuuriin.
Ja juu tiedän ettei koko Suomi ole samanlaista ja eikä kaikki mene tohon samaan porukkaan.
Tuli vaan niin sopivasti tämä ketju tänään kun lähdin tänään koulusta kotiin. Ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu, ei vaikka kyyneleet silmissä joudun poistumaan luokasta enkä jaksa enää opiskella. Ahdistaa vaan.

Ota yhteyttä mielenterveyspalveluihin, ne on sitä varten että voit mennä itkemään ongelmiasi.

Onpa suomalainen asenne, ei mitään empatiaa ja omien ajatusten sanominen on "itkemistä" josta ohjataan hoitoon.
Eikä täällä ole resursseja mielenterveyspalveluihin vaikka niitä selvästi kaikkein eniten tarvittaisiin, kiusaajia kun riittää näin vähäväkiseksi maaksi.

Jos ihmistä ahdistaa ja ei jaksa opiskella niin kyllä kyse on mielenterveysongelmista, joihin tarvitsee ammattiapua. Jos et ole sattunut huomaamaan opiskelijoille ja koululaisille on nyt etäipetuksrn vuoksi panostettu lisää apua ja tukea , senkun hakeutuu avun piiriin.

Keille on, keille ei. Ei kaikilla ole kuule sama tilanne, jos et ole sattunut huomaamaan. Jossain voi päästä avun piiriin, jossain ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen perusluonne on "erakko" olemme metsäkansaa. Vaikka jotkut uusio-hipsterit sitä yrittävätkin muuttaa ja kieltää, suomalainen veri voittaa joka tapauksessa;) Miksi pitäisi muuttaa MEIDÄN tapojamme ja kulttuuriamme muidenlaisiksi? Voit palata sinne ulkomaille jos jäyhän suomalainen perinne ja tyyli ei kelpaa. 
t:keski-ikäinen nainen joka on helkkarin kyllästynyt ikuiseen suomi-pilkkaan ja ruikuttamiseen. antakaa meidän olla rauhassa suomalaisia. 

No just, että jos EI ole tuollainen niin ei sitten ole suomalainen ja pitää olla turpa kiinni eikä yhtään sanoa mielipidettään? Ilmankos en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi ja tänne kuuluvaksi vaikka monia asioita Suomessa myös arvostan. Tätä ihme kyräilyä en tajua.

Ohis...ihan samalla tavallahan sä itsekin kyräilet. Mä en ymmärrä tuota, että et tunne oloasi kotoisaksi. Työkavereitasi lukuunottamatta voit ihan itse valita ihmiset, joiden kanssa vietät aikaasi. Jos vietät aikaasi vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy ja jotka koet ankeiksi ihmisiksi, miksi ihmeessä olet heidän seurassaan? Mulla on useita ystäviä ja paljon kavereita eikä heistä kukaan ole ankeuttaja eikä kyräilijä. Mukavia, iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, joiden seurassa on hauskaa ja helppo olla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse rakastan tätä suomalaista tyyliä, vaikka en ole täällä syntynyt (lapsena kyllä jo muuttanut). Ei se minusta ole apaattisuutta tai epäkohteliaisuutta vaan syvällisyyttä, sitä  tettä oletetaan että ne muutkin on syvissä ajatuksissaan ja heille pitää antaa rauhaa ja tilaa ellei ole tärkeää asiaa, samoin kuin sitä itsekin mieluummin miettii omia asioitaan kuin koko ajan poikkeaa turhanpäiväisiiin tervehdyksiiin ja small talkeihin. Olen introvertti, ja koen että tämä maa on kaltaisilleni yksi parhaista.

Ei tämän täysi vastakohta minustakaan olisi kiva. Toisaalta mietin mietin ihmiset täällä ovat hankkineet kaverinsa kun täällä on pienet piirit ja sanattomien sääntöjen mukaan porukoihin ei saa yrittää mennä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen perusluonne on "erakko" olemme metsäkansaa. Vaikka jotkut uusio-hipsterit sitä yrittävätkin muuttaa ja kieltää, suomalainen veri voittaa joka tapauksessa;) Miksi pitäisi muuttaa MEIDÄN tapojamme ja kulttuuriamme muidenlaisiksi? Voit palata sinne ulkomaille jos jäyhän suomalainen perinne ja tyyli ei kelpaa. 
t:keski-ikäinen nainen joka on helkkarin kyllästynyt ikuiseen suomi-pilkkaan ja ruikuttamiseen. antakaa meidän olla rauhassa suomalaisia. 

No just, että jos EI ole tuollainen niin ei sitten ole suomalainen ja pitää olla turpa kiinni eikä yhtään sanoa mielipidettään? Ilmankos en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi ja tänne kuuluvaksi vaikka monia asioita Suomessa myös arvostan. Tätä ihme kyräilyä en tajua.

Ohis...ihan samalla tavallahan sä itsekin kyräilet. Mä en ymmärrä tuota, että et tunne oloasi kotoisaksi. Työkavereitasi lukuunottamatta voit ihan itse valita ihmiset, joiden kanssa vietät aikaasi. Jos vietät aikaasi vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy ja jotka koet ankeiksi ihmisiksi, miksi ihmeessä olet heidän seurassaan? Mulla on useita ystäviä ja paljon kavereita eikä heistä kukaan ole ankeuttaja eikä kyräilijä. Mukavia, iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, joiden seurassa on hauskaa ja helppo olla. 

"Kyräily: katsella puhumattomana silmäkulmien alta." En kyllä mielestäni niin tee.

Pointti on että on vaikea edes tutustua kehenkään vaikka uudella paikkakunnalla kun porukka on jo valmiiksi sitä mieltä että "minullehan et puhu kun ei jo tunneta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen perusluonne on "erakko" olemme metsäkansaa. Vaikka jotkut uusio-hipsterit sitä yrittävätkin muuttaa ja kieltää, suomalainen veri voittaa joka tapauksessa;) Miksi pitäisi muuttaa MEIDÄN tapojamme ja kulttuuriamme muidenlaisiksi? Voit palata sinne ulkomaille jos jäyhän suomalainen perinne ja tyyli ei kelpaa. 
t:keski-ikäinen nainen joka on helkkarin kyllästynyt ikuiseen suomi-pilkkaan ja ruikuttamiseen. antakaa meidän olla rauhassa suomalaisia. 

No just, että jos EI ole tuollainen niin ei sitten ole suomalainen ja pitää olla turpa kiinni eikä yhtään sanoa mielipidettään? Ilmankos en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi ja tänne kuuluvaksi vaikka monia asioita Suomessa myös arvostan. Tätä ihme kyräilyä en tajua.

Ohis...ihan samalla tavallahan sä itsekin kyräilet. Mä en ymmärrä tuota, että et tunne oloasi kotoisaksi. Työkavereitasi lukuunottamatta voit ihan itse valita ihmiset, joiden kanssa vietät aikaasi. Jos vietät aikaasi vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy ja jotka koet ankeiksi ihmisiksi, miksi ihmeessä olet heidän seurassaan? Mulla on useita ystäviä ja paljon kavereita eikä heistä kukaan ole ankeuttaja eikä kyräilijä. Mukavia, iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, joiden seurassa on hauskaa ja helppo olla. 

Ja miten olet kaikki nuo kaverit ja ystävät saanut? Kyräilemällä ja erakoitumalla?

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Et voi olla noin tyhmä ettet osaa kääntää tuotakaan suomeksi ; mitä sulle kuuluu miten voit mukavaa kivaa tavata nähdä sinua Suomessa on kuule ihan samat lauseet tavatessa ja moi miten voit mitä kuuluu kiva nähdä hyvä kun tavattiin olipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Anteeksi näkemiin ja voi hyvin. Lopettakaa jo tämä valheellinen suomivihaaminen ! Suomessa ei kukaan viitsi istua kadulla 20 asteen pakkasella kylmällä tuulella tai sateella vertaat tässä nyt 40 asteen helteisiin missä asukkaat on sisällä kuumimpaan aikaan keskipäivällä ja muuten ulkona shorteissa.Koittakaa nyt älytä tämä ilmasto asia ensin sitten meillä on jokaisessa talossa yrittäjät ostoskeskukset pikkuliikkeet baarit kaikki sisätiloissa ILMASTON TAKIA. Tätä tyhmyyttä ! Meillä on myös rikollinen naapurimaa vieressä ja sen kanssa on sotia ollut sekään ei ole mikään ilon aihe täällä.Yrittäjä elää täysin tukien varassa ja asiakkaan rahoilla muistakaa tämä kenelle rahaa annatte onko rosvo vai ystävä.Meille on ulkomailta tullut katutytöt kyllä ja taskuvarkaat.Heillä ei ole kouluissa kasvatusta ettei saa varastaa.Kesällä on terasseja joka kadulla jos haluaa istua pakokaasussa ja pölyssä.Et tosiaan voi verrata meidän pitkää talvea 40 asteen helteisiin.Small talking Have a Nice Day hyvää päivää sullekin ihan suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse rakastan tätä suomalaista tyyliä, vaikka en ole täällä syntynyt (lapsena kyllä jo muuttanut). Ei se minusta ole apaattisuutta tai epäkohteliaisuutta vaan syvällisyyttä, sitä  tettä oletetaan että ne muutkin on syvissä ajatuksissaan ja heille pitää antaa rauhaa ja tilaa ellei ole tärkeää asiaa, samoin kuin sitä itsekin mieluummin miettii omia asioitaan kuin koko ajan poikkeaa turhanpäiväisiiin tervehdyksiiin ja small talkeihin. Olen introvertti, ja koen että tämä maa on kaltaisilleni yksi parhaista.

Ei tämän täysi vastakohta minustakaan olisi kiva. Toisaalta mietin mietin ihmiset täällä ovat hankkineet kaverinsa kun täällä on pienet piirit ja sanattomien sääntöjen mukaan porukoihin ei saa yrittää mennä mukaan.

En ole tuo, jolta kysyit, mutta mä tutustun aina yksilöön. En ole koskaan yrittänyt päästä mihinkään porukkaan. Kun on ensin tutustunut yksilöön, saattaa eteen tulla tilanne, jossa joku tämän tuttu saapuu paikalle. Ja sitten juttu jatkuu kolmistaan eikä enää kahdestaan. Siinä tutustuu tähän toiseenkin. Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada ystäviä ja kavereita ja luulen, että suurin syy on se, että en edes yritä päästä mukaan porukoihin. 

Mutta ymmärrän ongelman, jos ihminen haluaa päästä osaksi jotain porukkaa. Ystävät ja kaverit ei riitä vaan pitää olla porukka.  Katsoo, että tuollapa on kiva porukka, haluan siihen mukaan. Mutta tämä on vähän sama kuin yrittäisi päästä perheenjäseneksi johonkin perheeseen tai päästä vaikka naapurinsa mukavalta vaikuttavaan sukuun. Perheenjäseneksi pääset, kun avioidut jonkun perheeseen kuuluvan kanssa. Samalla tavalla pääset myös naapurisi sukuun. 

Turkkilaiset pois Kyprokselta se saari on Kreikan valtion omaisuutta.