Ihmettelen lähi- ja sairaanhoitajien palkkakeskustelua. Valaiskaa tietämätöntä!
Ymmärrän, että liitot ajaa omiensa asiaa ja tämän lisäksi varmasti osassa työpaikkoja käytössä vielä paikallinen sopiminen. Tuntuu vaan vähän oudolta nämä palkankorotus- vaatimukset. Siis jos lähihoitaja työskentelee vaikka jollain pienellä paikkakunnalla vanhainkodissa, jossa kiire muodostuu lähinnä huonosta organisoinnista ja vähistä työntekijöistä, niin miten palkankorotus vaikuttaa tähän? Onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä? Toki varmaan palkankorotuskin on tarpeellinen.
Mutta eikö palkankorotus kannattaisi ensisijaisesti suunnata niille, joilla esim. työn luonne on itsessään kiireinen ja vaativa. Esim. teholla, päivystyksessä ja ylipäätään sairaaloissa työskentelevät ym. Väheksymättä millään lailla esim. vanhainkodeissa työskenteleviä, mutta en vaan käsitä tätä keskustelua siitä, että kaikki sairaanhoitajat niputetaan samaan.
Esim. eilen luin jostakin sairaanhoitajasta, joka oli lisäkouluttautunut tekemään jotakin silmänsisäisiä pistoksia, jotka olivat aiemmin kuuluneet lääkäriin tehtäviin. Tämän ansiosta hänen palkkansa oli noussut n. 80 euroa. Aivan järjetöntä.
Eikö ne palkankorotukset kannattaisi ennemmin suunnatta tämän tyylisiin, jotka työskentelevät vaativissa ja rankoissa tehtävissä. Lisäksi kannattaisi pitää kiinni tällaisista henkilöistä, jotka ovat itse motivoituneet kouluttautumaan lisään eli ovat sitoutuneita. Tällaisille henkilöille varmasti suurin osa soisi isonkin palkankorotuksen.
Edelleenkään en meinaan etteikö vanhainkodissa työ olisi varmasti erittäin haastavaa, mutta haastavuuden taustalla ovat varmasti eri syyt esim. huono johtajuus, liian vähän työntekijöitä ja huonot työolot. Näitä tuskin pelkällä palkankorotuksella korjataan.
Jotenkin tässä palkkakeskustelussa menee vaan kaksi asiaa sekaisin. Nämä sairaanhoitajat, joiden työ on itsessään rankkaa ja vaativaa ja, jotka todellakin "ansaitsevat" palkankorotuksen. Ja sitten nämä, joiden työ on rankkaa johtuen muista seikoista kuin työn luonteesta, jotka eivät varmastikaan (pelkällä) palkankorotuksella korjaannu.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Palkankorotus on yksi ratkaisu.
On jo nähty, että palkankorotus jää ainoaksi ratkaisuksi, mitään muuta muutosta ei tule. Ikäänkuin ajatus olisi, että saitte lisää, olkaa nyt tyytyväisiä, kaikki on sillä kuitattu. Sekin on nähty, minkä aikaa tuo tyytyväisyys kestää: muutaman kuukauden, jonka jälkeen alkaa taas naamat vääntyä norsun tulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on surkeat työskentelyolosuhteet ja paska organisaatio, ei työläisiä löydy isommalla palkallakaan.
Itse olen ollut sairaalassa kahdessa pienehkössä leikkauksessa ja en kyllä ole havainnut minkään tasoista kiirettä hoitajilla enkä lääkäreillä.
Aivan rauhassa ovat olleet ja käyneet taukohuoneessa useammankin kerran.
Sinänsä kohtelu on ollut erinomaista ja ystävällistä, täyden pisteet.
Kyseessä iso yliopistollinen sairaala.
Mietin silloin, että onkohan tämä homma ihan hanskassa; menin sinne 7:00 ja leikkaus oli joskus klo 15:00.
Tavattoman monen hoitajan ja lääkärin kanssa piti kohdata sen päivän aikana.
Luulisi tuosta vähemmilläkin keskusteluilla selviävän? Nivustyräleikkaus tähystämällä oli operaatio.
Siis en tiedä leikkaushoidoista mitään, mutta voisin kuvitella, että työ nimenomaan ei ole hirveän kiireistä, vaan enemmän vaativaa ja varmasti sitä kautta stressaavaa. Mutta eikö ole hienoa, että kiire ei ainakaan näkynyt sinulle eli sait hyvää hoitoa. Ap
Sehän siinä on, että tavallinen ihminen ei tiedä leikkaussalityön todellisesta luonteesta mitään. Parhaimmillaanhan se menee juuri noin, että asiakas/potilas saa kuvan siitä, että kaikki sujuu helposti ja kiireettä. Kaikki perustuu potilasturvallisuuteen. Kaikki se työ ja valmistelu mitä tehdään ennen potilaan ensimmäistä leikkausviiltoa, tähtää siihen, että potilas saa parasta ja turvallisinta mahdollista hoitoa. Kaikki ne keskustelut ja tapaamiset hoitajien ja lääkärien kanssa sekä ne lukemattomat saman asian tsekkaamiset potilaalta ovat turvallisen hoidon varmistamista.
Kyllä työ leikkausosastolla on kiireistä, yksittäinen potilas näkee vain murto-osan siitä, mitä hänen hoitoonsa liittyy. Niin kuin esim. tuo tyräleikkaus laparoskooppisesti ei ole mikään pikku juttu; siinä käytetään laitteita ja instrumentaatiota mitä asiasta tietämätön ihminen ei ole koskaan edes kuullut. Niiden käyttäminen turvallisesti ovat leikkaussalisairaanhoitajan ja kirurgin tehtavä ja vaatii erikoisammattitaitoa. Anestesiapuoli on jo sitten taas oma iso kokonaisuutensa ja vaatii alansa ammattiosaajia hoitaa potilaan leikkauksen aikainen anestesia turvallisesti.
Se miksi potilas kutsutaan sairaalaan klo 7 ja leikataan vasta klo 15, johtuu siitä, että potilaiden leikkausjärjestys saattaa muuttua ja silloin leikkaussalin tyhjäkäynti on turhaa ja kallista jos potilas ei ole vielä tullut sairaalaan ja häntä joudutaan odottelemaan. Potilaiden leikkausjärjestys saattaa muuttua siksi, että joku leikkaus peruuntuu esim. sen takia, että potilas onkin flunssassa tai onkin syönyt ruoan aamulla tai potilaalla ei olekaan leikattavaa.
Kiitos tiedosta, hyvä tietää. Itse ajattelin, että työ on enemmän vaativaa kuin varsinaisesti kiireellistä. Mutta sitten hyvin onnistuttu, jos kiire ei näy potilaille. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua että kaikilla ja kaikkialla olisi sama palkka. Kyllä siinä on niin kunta kuin yksikkökohtaisia eroja. Työnvaativuutta voi mitata monella tavalla ja monien mielestä siihen kaikkein helpompaa eli esim. vanhustyöhön on vähiten hakijoita. Jos sinne halutaan työntekijöitä kyllä heille täytyy maksaa myös sitä sellainen palkka että se houkuttaa sinne hakeutumaan. Monille on edelleen varsin epäselvää että puhutaan nyt alasta jolla on selvä työvoimapula ja joka kiinnostaa työpaikkana yhä harvempia.
Vanhustenhoito on vaativaa. Itse en enää ole siellä, vaan toisella erikoisalalla, aloitin urani kuitenkin kotisairaanhoidossa. Vanhukset monisairaita, työtehtäviä verinäytteiden ja ekg:n otosta trakeostomia-kanyylin vaihtoon tai ohitusleikkauksen tikkien poistoon, mikäli vanhuksella akuutti tilanne, sh paikalle arvioimaan. Kotioven takana vastassa väliin epilepsia kohtauksen saanut, hengitysvaikeuksista kärsivä,täysin sekava vanhus, yksi itsemurhaa yrittänyt, makasi sängyllä ranteet auki. Lääkäri paikalla kerran viikkoon. Todella monipuolinen oppi sisatauteihin, muttei todellakaan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka kuitenkin nousi 80 euroa. Ei yksi pistoshoito tuonut lääkärin pätevyyttä, joten kuinka paljon palkan olisi pitänyt nousta, 500€? Kuinka usein pistoksia annetaan, tuliko muun työn lisäksi vai jääkö jatkossa jotain muuta pois?
Pitäis varmaan jatkossa lääkärienkin vaatia palkankorotusta jokaisesta uudesta työtehtävästä/työnkuvan muutoksesta?
Sä et taida nyt oikein tietää asioista joista kirjoitat... Lääkärit saavat jo nyt toimenpidepalkkion jokaisesta toimenpiteestä, oli se sitten pistoksen anto tai silmän tutkiminen tai todistuksen kirjoittaminen. Aivan jokaisesta toimenpiteestä.
Ei pidä paikkaansa
Kk-palkkalainen lääkäri
Missä työskentelet? Osastonlääkärinä?
Terveyskeskuksissa lääkärit saavat toimenpidepalkkion tehdyistä toimenpiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka kuitenkin nousi 80 euroa. Ei yksi pistoshoito tuonut lääkärin pätevyyttä, joten kuinka paljon palkan olisi pitänyt nousta, 500€? Kuinka usein pistoksia annetaan, tuliko muun työn lisäksi vai jääkö jatkossa jotain muuta pois?
Pitäis varmaan jatkossa lääkärienkin vaatia palkankorotusta jokaisesta uudesta työtehtävästä/työnkuvan muutoksesta?
Sä et taida nyt oikein tietää asioista joista kirjoitat... Lääkärit saavat jo nyt toimenpidepalkkion jokaisesta toimenpiteestä, oli se sitten pistoksen anto tai silmän tutkiminen tai todistuksen kirjoittaminen. Aivan jokaisesta toimenpiteestä.
Ei pidä paikkaansa
Kk-palkkalainen lääkäriMissä työskentelet? Osastonlääkärinä?
Terveyskeskuksissa lääkärit saavat toimenpidepalkkion tehdyistä toimenpiteistä.
Itse asiassa terveyskeskuksessa. Puljussa on myös vuodeosasto. Palkka on hyvä, mutta en saa toimenpidelisiä tai lausuntopalkkioita, kaikki sisältyy palkkaan.
Sairaalassa olen ollut myös töissä, ei sielläkään ollut k.o. lisiä. Jotkut paikat, joissa kk-palkka on vähemmän, maksavat noita lisiä/palkkioita.
Minustakin tässä räyhätään ja uhitellaan keskittyen ihan väärään asiaan. Tietenkään minua näin hoitajana ei haittaisi saada enemmän palkkaa, mutta tulen hyvin toimeen nykyiselläkin palkalla.
Mielestäni nyt pitäisi pitää mekkalaa siitä, että hoitajille tulee avata kylliksi vakansseja. Tällä hetkellä koetetaan ihan väkisin mennä aina minimitoituksella. Sitten märistään, että "hoitajia ei saa mistään", kun ei puolen tunnin varoitusajalla löydy yhdeksi päiväksi ketään.
Nostaisin itse esille kaksi asiaa:
1) Hoitajamitoitus aidosti riittäväksi ja pelkkien keikkalaisten varaan suunnittelun lopettaminen.
2) Yksityisen puolen hoitajapalkkojen nostaminen samalle tasolle julkisen puolen kanssa. Itse työskentelen kunnallisella ja palkka on hyvä, mutta kun vertaan palkkakuittia yksityisellä puurtaviin tuttaviin, niin sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tässä räyhätään ja uhitellaan keskittyen ihan väärään asiaan. Tietenkään minua näin hoitajana ei haittaisi saada enemmän palkkaa, mutta tulen hyvin toimeen nykyiselläkin palkalla.
Mielestäni nyt pitäisi pitää mekkalaa siitä, että hoitajille tulee avata kylliksi vakansseja. Tällä hetkellä koetetaan ihan väkisin mennä aina minimitoituksella. Sitten märistään, että "hoitajia ei saa mistään", kun ei puolen tunnin varoitusajalla löydy yhdeksi päiväksi ketään.
Nostaisin itse esille kaksi asiaa:
1) Hoitajamitoitus aidosti riittäväksi ja pelkkien keikkalaisten varaan suunnittelun lopettaminen.
2) Yksityisen puolen hoitajapalkkojen nostaminen samalle tasolle julkisen puolen kanssa. Itse työskentelen kunnallisella ja palkka on hyvä, mutta kun vertaan palkkakuittia yksityisellä puurtaviin tuttaviin, niin sääliksi käy.
Ai yksityisellä on huonommat palkat onpa jännä. Hoitajamitoitus tosiaan riittäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Olen ollut 10 vuotta töissä eräässä firmassa. Saan saman palkan kuin vuosi sitten aloittanut. Osaamiseni on laajempaa ja tunnen tuotteet sekä asiakkaat. Palkkaa en silti saa enempää, olen keskustellut asiasta. Palkkiona 10 vuoden palveluksesta oli 5 päivää lomaa.
Että ei se ole ainoastaan hoitoala, jossa kokemus ei nosta palkkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin palkkojen korottamisen auttavan siihen, että hoitoala olisi vetovoimaisempi ja työntekijät pysyisi paremmin työssään.
Tällä hetkellähän tilanne on monessa paikassa se, että on useita paikkoja auki, mutta ei ole hakijoita. Kun työntekijöitä lähtee muihin töihin tai opiskelemaan, tilalle ei välttämättä saada ketään.
Puhutaan että tärkeämpää olisi palkata lisää työntekijöitä, mutta jos työntekijöitä ei yksinkertaisesti saada näillä palkoilla ja työehdoilla?Hoitoalalle opiskelemaan hakee koko ajan vähemmän ja osa jättää opinnot kesken ensimmäisten harjoittelujen jälkeen.
Toki työoloihin pitäisi saada parannusta, enemmän joustoa työvuorosuunnitteluun, parempaa johtamista jne.Näin se varmasti on. Mutta tarvitseeko sitä varten kaikkien hoitajien palkkoja korottaa, jotta tiettyihin paikkoihin saataisiin enemmän työnhakijoita? Vai onko jokaisella paikkakunnalla ja tehtävässä sama ongelma, että uusia työnhakijoita ei vain ole? Vai onko oikeasti varaa korottaa kaikkien lähihoitajien ja sairaanhoitajien palkkoja ja tämän lisäksi palkata uutta väkeä. Tämä nyt ei ole mitään piikittelyä, kunhan oikeasti pohdiskelen.
Vai olisko järkevämpää tehdä rakenteellisempi muutos ja suunnata rahat niin, jotta tuetaan pitkäaikasempaaa muutosta. Esim. isompi palkankorotus lisäkouluttautujille ym. Tulee aika paljon halvemmaksi pitää kiinni vanhoista työntekijöistä ja panostaa näiden hyvinvointiin kuin palkata uusia. Toki palkankorotus varmaan vaaditaan ainakin osassa työtehtävissä, mutta ei ko alan tulevaisuus voi varmaan nojautua siihen. Ap
Rakenteellinen muutos on tulossa se on sote.
Se on totta että ongelmaa ei ole pelkästään palkoissa vaan ihan koko järjestelmässä. Onko se korjattavissa jää nähtäväksi. Se on kyllä varsin selvä että sote sektoria ei ole ajatustakaan kasvattaa entisestään. Työstä se tekee entistä vaativampaa. Ongelmana onkin lähinnä se että jos työntekijöitä alalle ei saada sitä joudutaan radikaalisti supistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Yleensä paikallisesta sopimisesta puhuttaessa haikaillaan yleissitovista työehtosopimuksista luopumista. Ketään tuskin haittaisi saada paikallista ekstraa työehtosopimuksen takaamien asioiden päälle, mutta se on näyttänyt vuosien saatossa aika utopistiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Siten myötä paikallisesta sopimisesta tulee käytännössä mahdotonta julkisella sektorilla ehkä Helsinkiä lukuunottamatta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Siten myötä paikallisesta sopimisesta tulee käytännössä mahdotonta julkisella sektorilla ehkä Helsinkiä lukuunottamatta. -eri
Soten myötä...
Turku kaipaa yli 500 hoitajaa. Oliko vapaaehtoisia? Mites se potilasturvallisuus? Edes nykyinen hoitajamitoitus ei täyty.
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000008768315.html?fbclid=IwAR2j-1G…
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 10 vuotta töissä eräässä firmassa. Saan saman palkan kuin vuosi sitten aloittanut. Osaamiseni on laajempaa ja tunnen tuotteet sekä asiakkaat. Palkkaa en silti saa enempää, olen keskustellut asiasta. Palkkiona 10 vuoden palveluksesta oli 5 päivää lomaa.
Että ei se ole ainoastaan hoitoala, jossa kokemus ei nosta palkkaa!
Minä tein ex-työnantajalla (taloushallinto) ollessani asiakkaalta lisälaskutettavaa työtä. Lisälaskutus olo nimetty konsultaatiötyöksi ja laskutettava tuntihinta oli 120 €/h + alv. Oma tuntipalkka oli n. 15 €/h, kymmenen vuoden työkokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus on se, että kun nostaa palkkoja tarpeeksi kohtuulliseksi niin se aiheuttaa sen, että hakijoita työpaikkoihin on enemmän.
Ongelma on ollut se, että hakijoita avoimiin työpaikkoihin ei ole ollut ja se johtuu taas siitä, että työ on niin huonosti palkattua. Ensin palkkaus kuntoon ja sitten mietitään työoloja seuraavaksi.
Niin ja edelleen ihmettelen, että onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä. Ja kaikissa työpaikoissa suurin syy työntekijöiden vähyyteen ei varmastikaan ole palkka. Miten esim. selitetään sitä, että sairaanhoitajan koulutus taitaa edelleen olla aika suosittu. Monet siis hakeutuvat alalle, vaikka ovat tietoisia huonosta palkasta, mutta opinnot saatetaan jättää työharjoitteluiden jälkeen kesken. Tai sitten muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen vaihdetaan alaa. Itse en ole alalla, mutta tiedän ainakin monia, jotka ovat siinä kolmenkympin korvilla lähteneet opiskelemaan uutta alaa, kun työ on ollut stressaavaa esim. huonosti suunniteltujen työvuorojen ja kiusaamisen takia.
Koulutettuja sairaanhoitajia on Suomessa suuri määrä, mutta aivan liian suuri osa heistä eivät halua tehdä työtä, koska tietävät hyvin, että palkka on pieni ja työ on raskasta ja epäarvostettua.
Ministeriö teki tutkimuksen korona keväällä v. 2020, kun poikkeustilalaki tuli voimaan, Suomessa oli n. 220.000 hoitajaa reservissä, jotka olivat saaneet sairaanhoitajan koulutuksen, osa oli luopunut oikeudestaan harjoittaa ammattia, osa oli siirtynyt muihin töihin ja vaihtanut alaa ja suuri määrä oli muuttanut ulkomaille töihin Norjaan, Ruotsiin, Englantiin, Arabimaihin jne.
Poikkeustilalain nojalla heidän periaatteessa olisi voitu kutsua töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Yleensä paikallisesta sopimisesta puhuttaessa haikaillaan yleissitovista työehtosopimuksista luopumista. Ketään tuskin haittaisi saada paikallista ekstraa työehtosopimuksen takaamien asioiden päälle, mutta se on näyttänyt vuosien saatossa aika utopistiselta.
No, silloin paikallinen sopiminen ei ole toteutettu onnistuneesti, vaan käsittääkseni jopa lainvastaisesti, jos yleissitovia työehtosopimuksia ei ole noudatettu. Paikallisen sopimisen pitäisi tarkoittaa aina jotain extraa, siis paremmista ehdoista neuvottelemista, jonka nimenomaan pitäisi tuoda sitä joustavuutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus on se, että kun nostaa palkkoja tarpeeksi kohtuulliseksi niin se aiheuttaa sen, että hakijoita työpaikkoihin on enemmän.
Ongelma on ollut se, että hakijoita avoimiin työpaikkoihin ei ole ollut ja se johtuu taas siitä, että työ on niin huonosti palkattua. Ensin palkkaus kuntoon ja sitten mietitään työoloja seuraavaksi.
Niin ja edelleen ihmettelen, että onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä. Ja kaikissa työpaikoissa suurin syy työntekijöiden vähyyteen ei varmastikaan ole palkka. Miten esim. selitetään sitä, että sairaanhoitajan koulutus taitaa edelleen olla aika suosittu. Monet siis hakeutuvat alalle, vaikka ovat tietoisia huonosta palkasta, mutta opinnot saatetaan jättää työharjoitteluiden jälkeen kesken. Tai sitten muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen vaihdetaan alaa. Itse en ole alalla, mutta tiedän ainakin monia, jotka ovat siinä kolmenkympin korvilla lähteneet opiskelemaan uutta alaa, kun työ on ollut stressaavaa esim. huonosti suunniteltujen työvuorojen ja kiusaamisen takia.
Jos kansanterveytemme ei kestä hoitajien kahden viikon lakkoa ilman työhön pakottamista, miten se voi kestää pysyvän ja tuhansia hoitajia suuremman työvoimavajeen, joka siintää edessämme. Eikö tämän ratkaiseminen ole nyt se, mihin poliittiset voimat kannattaisi suunnata vai onko ajatuksena jatkossakin vain pakottaa hoitajat töihin?
Vaikka lakolla onkin nykyisessä pandemiatilanteessa ja kahden vuoden aikana kertyneessä hoitovelassa paikoin varmasti jopa rajujakin vaikutuksia, on jokseenkin tekopyhää hurskastella potilasturvahuolilla tai syyllistää lakkoilijoita. Nimittäin potilasturva on murentunut jo vuosia kroonistuneen työvoimapulan vuoksi. Osastoja on suljettu ja työtä on tehty koko ajan pienemmällä henkilömäärällä. Eikä juuri kukaan päättäjistä ole tehnyt asialle tosissaan mitään.
Päinvastoin hoitajia on ensin kuritettu kikytyksellä ja perään pyydetty pelastamaan suomalaiset covid-pandemialta. Seuraavaksi hoitajia pyydetään toteuttamaan käytännössä tämän vuosisadan suurin rakenteellinen uudistus – sote-uudistus. Tämä kaikki on tehty ja tullaan tekemään rajusti aliresursoidun perustyön päälle. Aivan liian monet hoitajat raportoivat kokevansa eettistä tuskaa siitä, ettei heillä ole mahdollisuuksia kiireen ja resurssipulan keskellä huolehtia potilasturvallisuudesta. Monelle tämä on keskeinen syy jättää ala.
Esim omalla työpaikallani et saa palkkaa lisää uuden tehtävän myötä jos se on samantasoiseksi arvioitu vaativuudeltaan (tai jopa alhaisempi) kuin nykyinen tehtävä. Työmäärästä ei siis tule lisää palkkaa, mutta jos tehtävä on vaativampi kuin nykyinen, niin se huomioidaan. Samalla logiikalla tässä ei lääkärin pitäisikään saada enemmän palkkaa jos hoitaa ko homman, mutta hoitajan pitää. 80 euroa on naurettava korvaus siitä, että tekee lääkärin vastuulla ollutta työtä sh:na.