Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen lähi- ja sairaanhoitajien palkkakeskustelua. Valaiskaa tietämätöntä!
23.04.2022 |
Ymmärrän, että liitot ajaa omiensa asiaa ja tämän lisäksi varmasti osassa työpaikkoja käytössä vielä paikallinen sopiminen. Tuntuu vaan vähän oudolta nämä palkankorotus- vaatimukset. Siis jos lähihoitaja työskentelee vaikka jollain pienellä paikkakunnalla vanhainkodissa, jossa kiire muodostuu lähinnä huonosta organisoinnista ja vähistä työntekijöistä, niin miten palkankorotus vaikuttaa tähän? Onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä? Toki varmaan palkankorotuskin on tarpeellinen.
Mutta eikö palkankorotus kannattaisi ensisijaisesti suunnata niille, joilla esim. työn luonne on itsessään kiireinen ja vaativa. Esim. teholla, päivystyksessä ja ylipäätään sairaaloissa työskentelevät ym. Väheksymättä millään lailla esim. vanhainkodeissa työskenteleviä, mutta en vaan käsitä tätä keskustelua siitä, että kaikki sairaanhoitajat niputetaan samaan.
Esim. eilen luin jostakin sairaanhoitajasta, joka oli lisäkouluttautunut tekemään jotakin silmänsisäisiä pistoksia, jotka olivat aiemmin kuuluneet lääkäriin tehtäviin. Tämän ansiosta hänen palkkansa oli noussut n. 80 euroa. Aivan järjetöntä.
Eikö ne palkankorotukset kannattaisi ennemmin suunnatta tämän tyylisiin, jotka työskentelevät vaativissa ja rankoissa tehtävissä. Lisäksi kannattaisi pitää kiinni tällaisista henkilöistä, jotka ovat itse motivoituneet kouluttautumaan lisään eli ovat sitoutuneita. Tällaisille henkilöille varmasti suurin osa soisi isonkin palkankorotuksen.
Edelleenkään en meinaan etteikö vanhainkodissa työ olisi varmasti erittäin haastavaa, mutta haastavuuden taustalla ovat varmasti eri syyt esim. huono johtajuus, liian vähän työntekijöitä ja huonot työolot. Näitä tuskin pelkällä palkankorotuksella korjataan.
Jotenkin tässä palkkakeskustelussa menee vaan kaksi asiaa sekaisin. Nämä sairaanhoitajat, joiden työ on itsessään rankkaa ja vaativaa ja, jotka todellakin "ansaitsevat" palkankorotuksen. Ja sitten nämä, joiden työ on rankkaa johtuen muista seikoista kuin työn luonteesta, jotka eivät varmastikaan (pelkällä) palkankorotuksella korjaannu.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus on se, että kun nostaa palkkoja tarpeeksi kohtuulliseksi niin se aiheuttaa sen, että hakijoita työpaikkoihin on enemmän.
Ongelma on ollut se, että hakijoita avoimiin työpaikkoihin ei ole ollut ja se johtuu taas siitä, että työ on niin huonosti palkattua. Ensin palkkaus kuntoon ja sitten mietitään työoloja seuraavaksi.
Niin ja edelleen ihmettelen, että onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä. Ja kaikissa työpaikoissa suurin syy työntekijöiden vähyyteen ei varmastikaan ole palkka. Miten esim. selitetään sitä, että sairaanhoitajan koulutus taitaa edelleen olla aika suosittu. Monet siis hakeutuvat alalle, vaikka ovat tietoisia huonosta palkasta, mutta opinnot saatetaan jättää työharjoitteluiden jälkeen kesken. Tai sitten muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen vaihdetaan alaa. Itse en ole alalla, mutta tiedän ainakin monia, jotka ovat siinä kolmenkympin korvilla lähteneet opiskelemaan uutta alaa, kun työ on ollut stressaavaa esim. huonosti suunniteltujen työvuorojen ja kiusaamisen takia.
Jos kansanterveytemme ei kestä hoitajien kahden viikon lakkoa ilman työhön pakottamista, miten se voi kestää pysyvän ja tuhansia hoitajia suuremman työvoimavajeen, joka siintää edessämme. Eikö tämän ratkaiseminen ole nyt se, mihin poliittiset voimat kannattaisi suunnata vai onko ajatuksena jatkossakin vain pakottaa hoitajat töihin?
Vaikka lakolla onkin nykyisessä pandemiatilanteessa ja kahden vuoden aikana kertyneessä hoitovelassa paikoin varmasti jopa rajujakin vaikutuksia, on jokseenkin tekopyhää hurskastella potilasturvahuolilla tai syyllistää lakkoilijoita. Nimittäin potilasturva on murentunut jo vuosia kroonistuneen työvoimapulan vuoksi. Osastoja on suljettu ja työtä on tehty koko ajan pienemmällä henkilömäärällä. Eikä juuri kukaan päättäjistä ole tehnyt asialle tosissaan mitään.
Päinvastoin hoitajia on ensin kuritettu kikytyksellä ja perään pyydetty pelastamaan suomalaiset covid-pandemialta. Seuraavaksi hoitajia pyydetään toteuttamaan käytännössä tämän vuosisadan suurin rakenteellinen uudistus – sote-uudistus. Tämä kaikki on tehty ja tullaan tekemään rajusti aliresursoidun perustyön päälle. Aivan liian monet hoitajat raportoivat kokevansa eettistä tuskaa siitä, ettei heillä ole mahdollisuuksia kiireen ja resurssipulan keskellä huolehtia potilasturvallisuudesta. Monelle tämä on keskeinen syy jättää ala.
Tässä keskustelussa ei ole kyllä taidettu puhua sanallakaan hoitajien lakosta ja potilasturvallisuudesta, vaan otettu kantaa julkiseen palkkakeskusteluun. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pitkä kokemus sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa eri puolella Suomea. Aiemmissa kommenteissa puhuttiin muistakin työvoiman saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Palkkaus on yksi syy, mutta se ei ole ainoa tekijä, joka on pielessä. Johtaminen julkisessa terveydenhuollossa on useassa paikassa todella heikolla mallilla. Esihenkilöillä ei ole johtamisen koulutusta ja sen kyllä näkee päivittäisessä toiminnassa. Henkilökunnan kanssa ei keskustella tulevista muutoksissa, kaikki määrätään. Omaan työhön ei voi vaikuttaa ja jos jotain kritisoi, sen tuntee nahoissansa. Tiedottaminen on sitä, että asiat kerrotaan suosikeille ja muut kuulevat ehkä joskus. Kiusaamiseen ei puututa ja esihenkilöt syyllistyvät siihen itsekin hyvin usein. Kuulostaako hyvältä työyhteisöltä? Terveydenhuollossa tämä on arkipäivää. Työuupumusta esiintyy paljon, eikä se aina johdu työn fyysisestä raskaudesta.
Vastavalmistuneiden halu vaihtaa alaa on aivan ymmärrettävää, työolosuhteet tulevat monelle yllätyksenä. Osa huomaa tämän jo opiskeluaikana ja vaihtaa ala jo tuolloin.
Sairaanhoitajat eivät ole lääkärin sihteereitä., kuten usein keskustelupalstoilla kommentoidaan. Heidän työnkuvansa on muuttunut hyvin paljon viime vuosina. He hoitavat potilaita itsenäisesti omilla vastaanotoilla. Näistä vastaanotoista monet ovat saaneet alkunsa tehtävän siirroilla lääkäreiltä. Erikoissairaanhoidon sairaanhoitajan työ on hyvin erilaista kuin vanhustenhuollon ja kuten aiemmin kommentoitiin tulisi sen näkyä palkkauksessakin. Tehtävän siirroista ei välttämättä saa mitään lisäkorvausta ja jos suoritat esim. YAMK-tutkinnon, ei se vaikuta palkkaukseen mitenkään. Valmistuessani kokemuslisäjärjestelmä oli aivan erilainen kuin nyt, ainut mitä tästä on jäljellä on 15 vuoden jälkeen pidempi lomaoikeus. Silloin oli syrjäseutulisä ym., kaikki nämä ovat poistuneet. Tehyn tekemät sopimukset vuosien varrella ovat olleet surkeita.
Sairaanhoitajan ammatti on mielenkiintoinen ja vastuullinen. Valitettavasti työhyvinvointiin ja palkkaukseen ei ole panostettu ja se näkyy nyt työntekijöiden saatavuus ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla asuessa tarvitsee enemmän palkkaa, jotta pystyy kustantamaan elämisen. Myös työn vaativuuden mukaan tulisi saada enemmän palkkaa. On naurettavaa ajatella, että Helsingissä työssä käyvän on tyydyttävä samaan palkkaan kuin jossain muuttotappiopaikkakunnalla! Toki myös työmatkoja täytyisi korvata, jos täytyy liikkua omalla autolla!
Ennen hoitoalaa työssäni sai kilometrikorvaukset, mutta hoitoalalla ei välitetä miten henkilö tulee töihin. Röyhkeimmät työnantajat ovat vaatimassa, että hoitajalla olisi oma auto käytössään!
Jep, just tämä. Onko järkeä hassata rahoja siihen, että Pudasjoen vanhainkodissa työskentelevä hoitaja saa palkankorotuksen kuin, että sen palkankorotuksen saisi vaikka Helsingissä kiireisessä päivytyksessä työskentelevä. Ap ja Ap myös aiemmat kommenti
Kommenteistasi käy kaikista ilmi, että aloituksen otsikko oli väärä. Et sinä ole tietämätön, joka kaipaa valaistusta. Sinulla on jo erittäin vakiintunut ja jyrkkä mielipide asioista, etkä oikeasti halua kuulla erilaisia mielipiteitä. Toivot lähinnä, että muut muuttavat mielipiteensä samoiksi kuin sinulla, kun riittävän kauan jankutat asiasta.
Ja sinulla taas on näköjään aika mustavalkoinen näkökanta, jonka mielestä keskustelun tarkoituksena on käännyttää vastapuoli omaan mielipiteeseen. Pahoittelut, jos mielipiteeni ovat kuulostaneet jyrkiltä. Olen tuonut esiin etten ole alalla, mutta nämä ovat seikkoja, joita olen ihmetellyt ja näköjään samoja mietteitä on myös alalla työskentelevillä. Ap
Mikä teitä kateellisia akkoja oikein riivaa? Miksi ette hakeudu hoitoalalle, jos siellä on kerta niin hyvin asiat ja hyvät palkat. Tätä teidän määkimistä on jo kuultu ihan tarpeeksi. Hoitoalalla on työvoimapula.
Koulutetuista hoitajista tuskin on pulaa, vaan kyllä se on palkka ja moni on vaihtanut alaa.
Hoivatyö on naisvaltainen ala ja kolmivuorotyö ja usein pienten lasten vanhemmille mahdoton yhtälö, erityisesti yh-äideille, kun tarvitaan hoitaja lapsille ilta- ja yöajaksi, myös viikonlopuksi joka taas maksaa ja siksi vaihtavat alaa, niin kuin teki naapurini sh.
Rahaa jää enemmän käyttöön, vaikka olisi pienempi palkka, kun lapset voivat olla päivät päiväkodissa, eikä tarvita ylimääräisiä hoitajia ja maksaa niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla valmistunut sh kirjoitti:
Minulla on pitkä kokemus sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa eri puolella Suomea. Aiemmissa kommenteissa puhuttiin muistakin työvoiman saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Palkkaus on yksi syy, mutta se ei ole ainoa tekijä, joka on pielessä. Johtaminen julkisessa terveydenhuollossa on useassa paikassa todella heikolla mallilla. Esihenkilöillä ei ole johtamisen koulutusta ja sen kyllä näkee päivittäisessä toiminnassa. Henkilökunnan kanssa ei keskustella tulevista muutoksissa, kaikki määrätään. Omaan työhön ei voi vaikuttaa ja jos jotain kritisoi, sen tuntee nahoissansa. Tiedottaminen on sitä, että asiat kerrotaan suosikeille ja muut kuulevat ehkä joskus. Kiusaamiseen ei puututa ja esihenkilöt syyllistyvät siihen itsekin hyvin usein. Kuulostaako hyvältä työyhteisöltä? Terveydenhuollossa tämä on arkipäivää. Työuupumusta esiintyy paljon, eikä se aina johdu työn fyysisestä raskaudesta.
Vastavalmistuneiden halu vaihtaa alaa on aivan ymmärrettävää, työolosuhteet tulevat monelle yllätyksenä. Osa huomaa tämän jo opiskeluaikana ja vaihtaa ala jo tuolloin.
Sairaanhoitajat eivät ole lääkärin sihteereitä., kuten usein keskustelupalstoilla kommentoidaan. Heidän työnkuvansa on muuttunut hyvin paljon viime vuosina. He hoitavat potilaita itsenäisesti omilla vastaanotoilla. Näistä vastaanotoista monet ovat saaneet alkunsa tehtävän siirroilla lääkäreiltä. Erikoissairaanhoidon sairaanhoitajan työ on hyvin erilaista kuin vanhustenhuollon ja kuten aiemmin kommentoitiin tulisi sen näkyä palkkauksessakin. Tehtävän siirroista ei välttämättä saa mitään lisäkorvausta ja jos suoritat esim. YAMK-tutkinnon, ei se vaikuta palkkaukseen mitenkään. Valmistuessani kokemuslisäjärjestelmä oli aivan erilainen kuin nyt, ainut mitä tästä on jäljellä on 15 vuoden jälkeen pidempi lomaoikeus. Silloin oli syrjäseutulisä ym., kaikki nämä ovat poistuneet. Tehyn tekemät sopimukset vuosien varrella ovat olleet surkeita.
Sairaanhoitajan ammatti on mielenkiintoinen ja vastuullinen. Valitettavasti työhyvinvointiin ja palkkaukseen ei ole panostettu ja se näkyy nyt työntekijöiden saatavuus ongelmana.
Kiitos kun jaoit tämän. Itsellä on ollut läheisiä myös alalla ja täysin samoja asioita ovat kertoneet. Siksi koko tästä ilmiöstä kiinnostunutkin, kun tuntuu, että keskustelun pääpaino on kenties hieman väärissä asioissa. Samaa kuullut myös YAMK-tutkinnosta, että työnantajat eivät välttämättä osaa hyödyntää sitä. Toki kyseessä onkin vielä aika uusi tutkinto verrattuna esim. maisteriin. Mutta kuullut paljon samanlaista alalta, että työharjotteluissa jo otetaan silmätikuksi ja, joissain työyhteisöissä kiusaamista. Ap
Vaikka palkkaus pitäisi ollakin työn vaativuuden mukaan, niin ongelma on kuitenkin se että ei kukaan halua sinne haukiputaalle vanhuksia hoitamaan jos palkka ei houkuttele. Ja siellä kuitenkin vanhusten määrä kasvaa koko ajan, ja henkilökuntaa tarvitaan aina vaan enemmän mutta hakijoita ei ole riittävästi.
Erikoistuvan tehtäviin Helsinkiin varmasti on enemmän halukkaita, kun siellä pääsee toteuttamaan ammattiaan aivan eri tavalla kuin perusterveydenhuollon terveyskeskuksen vuodeosastolla jossain perähikiällä.
Palkat pitää siis olla kunnossa ihan joka paikassa, missä hoitajia tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä satoja hoitajia Turkuun? Mielellään heti. Oliko vapaaehtoisia?
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000008768315.html?fbclid=IwAR2j-1G…
Vierailija kirjoitti:
Vaikka palkkaus pitäisi ollakin työn vaativuuden mukaan, niin ongelma on kuitenkin se että ei kukaan halua sinne haukiputaalle vanhuksia hoitamaan jos palkka ei houkuttele. Ja siellä kuitenkin vanhusten määrä kasvaa koko ajan, ja henkilökuntaa tarvitaan aina vaan enemmän mutta hakijoita ei ole riittävästi.
Erikoistuvan tehtäviin Helsinkiin varmasti on enemmän halukkaita, kun siellä pääsee toteuttamaan ammattiaan aivan eri tavalla kuin perusterveydenhuollon terveyskeskuksen vuodeosastolla jossain perähikiällä.
Palkat pitää siis olla kunnossa ihan joka paikassa, missä hoitajia tarvitaan.
Tämä on totta, mutta ehkä se on sen Haukiputaan vanhainkodin tehtävä tarkastella tilannetta ja miettiä, miten saisivat lisää hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka palkkaus pitäisi ollakin työn vaativuuden mukaan, niin ongelma on kuitenkin se että ei kukaan halua sinne haukiputaalle vanhuksia hoitamaan jos palkka ei houkuttele. Ja siellä kuitenkin vanhusten määrä kasvaa koko ajan, ja henkilökuntaa tarvitaan aina vaan enemmän mutta hakijoita ei ole riittävästi.
Erikoistuvan tehtäviin Helsinkiin varmasti on enemmän halukkaita, kun siellä pääsee toteuttamaan ammattiaan aivan eri tavalla kuin perusterveydenhuollon terveyskeskuksen vuodeosastolla jossain perähikiällä.
Palkat pitää siis olla kunnossa ihan joka paikassa, missä hoitajia tarvitaan.
Amen. Veit sanat suustani. T: Toinen hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Yleensä paikallisesta sopimisesta puhuttaessa haikaillaan yleissitovista työehtosopimuksista luopumista. Ketään tuskin haittaisi saada paikallista ekstraa työehtosopimuksen takaamien asioiden päälle, mutta se on näyttänyt vuosien saatossa aika utopistiselta.
No, silloin paikallinen sopiminen ei ole toteutettu onnistuneesti, vaan käsittääkseni jopa lainvastaisesti, jos yleissitovia työehtosopimuksia ei ole noudatettu. Paikallisen sopimisen pitäisi tarkoittaa aina jotain extraa, siis paremmista ehdoista neuvottelemista, jonka nimenomaan pitäisi tuoda sitä joustavuutta. Ap
Jokseenkin naiivi käsitys paikallisesta sopimisesta. Yksityisellä puolella voi jo nyt maksaa enemmän hyville työntekijöille. Valitettavasti "hyvä" ei aina tarkoita oikeasti hyvää, vaan tyyppiä, joka mielistelee pomoja eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän paikallista sopimusta. Lähtien ihan sieltä työpaikasta ja työntekijöiden tarpeesta. Lisäksi enemmän joustavuutta. Toki joustavuus varmasti lisääntyy, kun työntekijöitä on enemmän. Mutta varmasti jo nykyisilläkin hoitajilla olisi saatu järkevämpiä työvuoroja. Ainakin olen kuullut sellaisesta, että osalle hoitajista tulee aina tietyt vapaat tai tietyt työpäivät. Onko jollain kokemusta tästä?
Paikallinen sopiminen on kirosana minulle ja monelle muullekin, mutta tuon joustavuuden suhteen olet oikeassa. Monissa vuorotyöpaikoissa teetetään pakolla kaikilla kaikkia mahdollisia vuoroja tasapuolisuuden nimissä.
Monissa paikoissa vakiyökköjä ei ole enää olemassakaan, vaikka joillekin se on paras mahdollinen vuoro. Toisille iltavuorot ovat esim. perheen vuoksi todella hankalia järjestää ja he tekisivät työnsä mieluiten aina aamuvuorossa, toisten rytmiin taas sopii paremmin iltavuoro. Vaan ei. Osa-aikaisuus ei muuten myöskään tule kuuloonkaan.
Että jos lähdettäisiin vaikka tällaisista jutuista liikkeelle.
Ihan mielenkiinnosta, kun haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Miksi paikallinen sopiminen on sinulle ja monelle muulle negatiivinen asia? Ap
Yleensä paikallisesta sopimisesta puhuttaessa haikaillaan yleissitovista työehtosopimuksista luopumista. Ketään tuskin haittaisi saada paikallista ekstraa työehtosopimuksen takaamien asioiden päälle, mutta se on näyttänyt vuosien saatossa aika utopistiselta.
No, silloin paikallinen sopiminen ei ole toteutettu onnistuneesti, vaan käsittääkseni jopa lainvastaisesti, jos yleissitovia työehtosopimuksia ei ole noudatettu. Paikallisen sopimisen pitäisi tarkoittaa aina jotain extraa, siis paremmista ehdoista neuvottelemista, jonka nimenomaan pitäisi tuoda sitä joustavuutta. Ap
Jokseenkin naiivi käsitys paikallisesta sopimisesta. Yksityisellä puolella voi jo nyt maksaa enemmän hyville työntekijöille. Valitettavasti "hyvä" ei aina tarkoita oikeasti hyvää, vaan tyyppiä, joka mielistelee pomoja eniten.
Eihän tässä ole kyse silloin ettei paikallinen sopiminen toimi? Vaan siitä, että on huono esimies.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka palkkaus pitäisi ollakin työn vaativuuden mukaan, niin ongelma on kuitenkin se että ei kukaan halua sinne haukiputaalle vanhuksia hoitamaan jos palkka ei houkuttele. Ja siellä kuitenkin vanhusten määrä kasvaa koko ajan, ja henkilökuntaa tarvitaan aina vaan enemmän mutta hakijoita ei ole riittävästi.
Erikoistuvan tehtäviin Helsinkiin varmasti on enemmän halukkaita, kun siellä pääsee toteuttamaan ammattiaan aivan eri tavalla kuin perusterveydenhuollon terveyskeskuksen vuodeosastolla jossain perähikiällä.
Palkat pitää siis olla kunnossa ihan joka paikassa, missä hoitajia tarvitaan.
Kyllä haluaisi, jos ei aina joutuisi ajamaan asiakkaalta toiselle tuli hännän alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka palkkaus pitäisi ollakin työn vaativuuden mukaan, niin ongelma on kuitenkin se että ei kukaan halua sinne haukiputaalle vanhuksia hoitamaan jos palkka ei houkuttele. Ja siellä kuitenkin vanhusten määrä kasvaa koko ajan, ja henkilökuntaa tarvitaan aina vaan enemmän mutta hakijoita ei ole riittävästi.
Erikoistuvan tehtäviin Helsinkiin varmasti on enemmän halukkaita, kun siellä pääsee toteuttamaan ammattiaan aivan eri tavalla kuin perusterveydenhuollon terveyskeskuksen vuodeosastolla jossain perähikiällä.
Palkat pitää siis olla kunnossa ihan joka paikassa, missä hoitajia tarvitaan.
Tämä on totta, mutta ehkä se on sen Haukiputaan vanhainkodin tehtävä tarkastella tilannetta ja miettiä, miten saisivat lisää hoitajia.
Sote johtaa siihen että asiaa tuskin tarkastellaan siellä Haukiputaalla vaan jossain hyvinvointialueen valtuustossa jossa voidaan myös päättää että lopetetaan vanhustenhoito Haukiputaalla kun sinne ei edes saada hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla valmistunut sh kirjoitti:
Minulla on pitkä kokemus sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa eri puolella Suomea. Aiemmissa kommenteissa puhuttiin muistakin työvoiman saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Palkkaus on yksi syy, mutta se ei ole ainoa tekijä, joka on pielessä. Johtaminen julkisessa terveydenhuollossa on useassa paikassa todella heikolla mallilla. Esihenkilöillä ei ole johtamisen koulutusta ja sen kyllä näkee päivittäisessä toiminnassa. Henkilökunnan kanssa ei keskustella tulevista muutoksissa, kaikki määrätään. Omaan työhön ei voi vaikuttaa ja jos jotain kritisoi, sen tuntee nahoissansa. Tiedottaminen on sitä, että asiat kerrotaan suosikeille ja muut kuulevat ehkä joskus. Kiusaamiseen ei puututa ja esihenkilöt syyllistyvät siihen itsekin hyvin usein. Kuulostaako hyvältä työyhteisöltä? Terveydenhuollossa tämä on arkipäivää. Työuupumusta esiintyy paljon, eikä se aina johdu työn fyysisestä raskaudesta.
Vastavalmistuneiden halu vaihtaa alaa on aivan ymmärrettävää, työolosuhteet tulevat monelle yllätyksenä. Osa huomaa tämän jo opiskeluaikana ja vaihtaa ala jo tuolloin.
Sairaanhoitajat eivät ole lääkärin sihteereitä., kuten usein keskustelupalstoilla kommentoidaan. Heidän työnkuvansa on muuttunut hyvin paljon viime vuosina. He hoitavat potilaita itsenäisesti omilla vastaanotoilla. Näistä vastaanotoista monet ovat saaneet alkunsa tehtävän siirroilla lääkäreiltä. Erikoissairaanhoidon sairaanhoitajan työ on hyvin erilaista kuin vanhustenhuollon ja kuten aiemmin kommentoitiin tulisi sen näkyä palkkauksessakin. Tehtävän siirroista ei välttämättä saa mitään lisäkorvausta ja jos suoritat esim. YAMK-tutkinnon, ei se vaikuta palkkaukseen mitenkään. Valmistuessani kokemuslisäjärjestelmä oli aivan erilainen kuin nyt, ainut mitä tästä on jäljellä on 15 vuoden jälkeen pidempi lomaoikeus. Silloin oli syrjäseutulisä ym., kaikki nämä ovat poistuneet. Tehyn tekemät sopimukset vuosien varrella ovat olleet surkeita.
Sairaanhoitajan ammatti on mielenkiintoinen ja vastuullinen. Valitettavasti työhyvinvointiin ja palkkaukseen ei ole panostettu ja se näkyy nyt työntekijöiden saatavuus ongelmana.
Kiitos kun jaoit tämän. Itsellä on ollut läheisiä myös alalla ja täysin samoja asioita ovat kertoneet. Siksi koko tästä ilmiöstä kiinnostunutkin, kun tuntuu, että keskustelun pääpaino on kenties hieman väärissä asioissa. Samaa kuullut myös YAMK-tutkinnosta, että työnantajat eivät välttämättä osaa hyödyntää sitä. Toki kyseessä onkin vielä aika uusi tutkinto verrattuna esim. maisteriin. Mutta kuullut paljon samanlaista alalta, että työharjotteluissa jo otetaan silmätikuksi ja, joissain työyhteisöissä kiusaamista. Ap
Etkö tosiaan siis huomaa, miten komppaat ainoastaan niitä mielipiteitä, jotka sopivat jo ennestään omiisi? Ei sinua kiinnosta muiden mielipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä kateellisia akkoja oikein riivaa? Miksi ette hakeudu hoitoalalle, jos siellä on kerta niin hyvin asiat ja hyvät palkat. Tätä teidän määkimistä on jo kuultu ihan tarpeeksi. Hoitoalalla on työvoimapula.
Ketju etenkin turhan rauhallisesti ja asiallisesti.
Hei, trolli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla valmistunut sh kirjoitti:
Minulla on pitkä kokemus sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa eri puolella Suomea. Aiemmissa kommenteissa puhuttiin muistakin työvoiman saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Palkkaus on yksi syy, mutta se ei ole ainoa tekijä, joka on pielessä. Johtaminen julkisessa terveydenhuollossa on useassa paikassa todella heikolla mallilla. Esihenkilöillä ei ole johtamisen koulutusta ja sen kyllä näkee päivittäisessä toiminnassa. Henkilökunnan kanssa ei keskustella tulevista muutoksissa, kaikki määrätään. Omaan työhön ei voi vaikuttaa ja jos jotain kritisoi, sen tuntee nahoissansa. Tiedottaminen on sitä, että asiat kerrotaan suosikeille ja muut kuulevat ehkä joskus. Kiusaamiseen ei puututa ja esihenkilöt syyllistyvät siihen itsekin hyvin usein. Kuulostaako hyvältä työyhteisöltä? Terveydenhuollossa tämä on arkipäivää. Työuupumusta esiintyy paljon, eikä se aina johdu työn fyysisestä raskaudesta.
Vastavalmistuneiden halu vaihtaa alaa on aivan ymmärrettävää, työolosuhteet tulevat monelle yllätyksenä. Osa huomaa tämän jo opiskeluaikana ja vaihtaa ala jo tuolloin.
Sairaanhoitajat eivät ole lääkärin sihteereitä., kuten usein keskustelupalstoilla kommentoidaan. Heidän työnkuvansa on muuttunut hyvin paljon viime vuosina. He hoitavat potilaita itsenäisesti omilla vastaanotoilla. Näistä vastaanotoista monet ovat saaneet alkunsa tehtävän siirroilla lääkäreiltä. Erikoissairaanhoidon sairaanhoitajan työ on hyvin erilaista kuin vanhustenhuollon ja kuten aiemmin kommentoitiin tulisi sen näkyä palkkauksessakin. Tehtävän siirroista ei välttämättä saa mitään lisäkorvausta ja jos suoritat esim. YAMK-tutkinnon, ei se vaikuta palkkaukseen mitenkään. Valmistuessani kokemuslisäjärjestelmä oli aivan erilainen kuin nyt, ainut mitä tästä on jäljellä on 15 vuoden jälkeen pidempi lomaoikeus. Silloin oli syrjäseutulisä ym., kaikki nämä ovat poistuneet. Tehyn tekemät sopimukset vuosien varrella ovat olleet surkeita.
Sairaanhoitajan ammatti on mielenkiintoinen ja vastuullinen. Valitettavasti työhyvinvointiin ja palkkaukseen ei ole panostettu ja se näkyy nyt työntekijöiden saatavuus ongelmana.
Kiitos kun jaoit tämän. Itsellä on ollut läheisiä myös alalla ja täysin samoja asioita ovat kertoneet. Siksi koko tästä ilmiöstä kiinnostunutkin, kun tuntuu, että keskustelun pääpaino on kenties hieman väärissä asioissa. Samaa kuullut myös YAMK-tutkinnosta, että työnantajat eivät välttämättä osaa hyödyntää sitä. Toki kyseessä onkin vielä aika uusi tutkinto verrattuna esim. maisteriin. Mutta kuullut paljon samanlaista alalta, että työharjotteluissa jo otetaan silmätikuksi ja, joissain työyhteisöissä kiusaamista. Ap
Etkö tosiaan siis huomaa, miten komppaat ainoastaan niitä mielipiteitä, jotka sopivat jo ennestään omiisi? Ei sinua kiinnosta muiden mielipiteet.
Niin? Sitä kutsutaan keskusteluksi. Joitakin mielipiteitä myötäilen ja joistakin asioista olen eri mieltä. Lisäksi suurin osa on tuntunut olevan samaa mieltä. Sinun on nyt ilmeisen vaikea itse hyväksyä, että olen sun kanssa mitä ilmeisemmin eri mieltä. Ap
Mutta kun sairaanhoitajan työ ei ole pääsääntöisesti huonosti pakattua meidän muiden mielestä! Surullisena katsotaan, kun monet hoitsut nielee millasoppaa ja uskoo palkan olevan jossain kuopassa. Kaikki ei usko, koska eivät kehtaa kertoa vaativansa itselleen, vaan kertovat olleensa lakossa "tulevaisuuden" puolesta. Mitäs jos luotetaan tulevaisuuden tekijöiden omiin arvioihin palkan riittävyydestä? Monille raha on todella iso. Kuulun niihin, joiden mielestä työn vaativuus pitäisi olla kriteerinä hyvälle palkalle. Jos päätehtävä on pillereiden jakaminen sairaalan vuodeosastolla, ei palkan pitäisi olla yli kolme tonnia. Itse arvostan kotihoitoa, siellä duuni on silminnähden raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka palkkaus pitäisi ollakin työn vaativuuden mukaan, niin ongelma on kuitenkin se että ei kukaan halua sinne haukiputaalle vanhuksia hoitamaan jos palkka ei houkuttele. Ja siellä kuitenkin vanhusten määrä kasvaa koko ajan, ja henkilökuntaa tarvitaan aina vaan enemmän mutta hakijoita ei ole riittävästi.
Erikoistuvan tehtäviin Helsinkiin varmasti on enemmän halukkaita, kun siellä pääsee toteuttamaan ammattiaan aivan eri tavalla kuin perusterveydenhuollon terveyskeskuksen vuodeosastolla jossain perähikiällä.
Palkat pitää siis olla kunnossa ihan joka paikassa, missä hoitajia tarvitaan.
Tämä on totta, mutta ehkä se on sen Haukiputaan vanhainkodin tehtävä tarkastella tilannetta ja miettiä, miten saisivat lisää hoitajia.
Sote johtaa siihen että asiaa tuskin tarkastellaan siellä Haukiputaalla vaan jossain hyvinvointialueen valtuustossa jossa voidaan myös päättää että lopetetaan vanhustenhoito Haukiputaalla kun sinne ei edes saada hoitajia.
Ja näitä ”Haukiputaita” kyllä riittää Suomessa. Ap:n ehdotus tarkottaa sitä että muuttotappioalueiden vanhukset jäisi ilman hoitoa.
Kommenteistasi käy kaikista ilmi, että aloituksen otsikko oli väärä. Et sinä ole tietämätön, joka kaipaa valaistusta. Sinulla on jo erittäin vakiintunut ja jyrkkä mielipide asioista, etkä oikeasti halua kuulla erilaisia mielipiteitä. Toivot lähinnä, että muut muuttavat mielipiteensä samoiksi kuin sinulla, kun riittävän kauan jankutat asiasta.