Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei

Miehen kannattaa alkaa myös tekemään osa-aikaduunia. Sitten jää aika olla jouten ja molemmat maksaa yhtä suuren osan kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet vain satunnaista keikkatyötä? Pitääkö miehen rahoittaa sun kotona vetelehtiminen?

Tuohon on syynä ne pienet lapset, silloin nainen ei kelpaa työnantajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kotitöiden arvo myös, miehesi joutuu siitä antamaan hyvitystä. Muinoin oli kait avioliittolaissa että kukin osallistuu perheen elatukseen kykyjensä mukaan eli jos mies elätti niin naisen työpanos kotona vastasi samaa arvoa laskennallisesti

Jos miehen pitää maksaa naiselle oman kodin ylläpidosta niin siinä vaiheessa kun naiset vaativat ja pakottavat miestä tekemään kotitöitä niin naisen pitää maksaa siitä miehelle

Jos mies ei halua ylläpitää perhettään, ei hänen kannata sellaista hankkia. Perhe maksaa. Eikä miehelle toki ole ilmaista pitää siivoojaa ja kokkiakaan  kotona . Elämä on kallista.

Jos mies taas haluaa perheen ja lapsia, pitää hänen ymmärtää, että puolison tulot tippuvat äitiysloman ja vanhempain vapaan aikana ja miehen pitää panostaa rahallisesti enemmän perheeseen. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, että mies sitten vapaamatkustaa  kaikista kodin töistä/isän velvollisuuksista.

Pikkulapsi perheessä töitä riittää molemmille, ei 8h työtunnit siihen riitä kotona olevallakaan.

Jep, yllättävän moni mies ei tajua, että lapsiin menee paljon rahaa ja aikaa. Vauvan tavaroihin ja vaatteisiin jne menevät rahat on ihan pikkusumma, verrattuna siihen kuinka paljon kustannuksia lasten hoidosta tulee. Ja niitä on pakko jonkun hoitaa kotona vähintään vuosi, mielellään kaksi per lapsi. Eikä ne kulut siihen suinkaan lopu. Semmoista se on, ei voi enää ajatella vaan omaa napaansa.

Miksi miehesi antaa sinun roikkua täällä netissä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mahdollista, mutta elintaso pitää silloin tosiaan mitoittaa pienemmän tulojen mukaan. Ei voi olla niin, että päätetään lähteä lomalle tai remontoida olohuone ja kaikki puoliksi. Ne jäävät tekemättä, jos ei vähäntuloisemmalla ole rahaa.

Tätä useimmat menojen puolittamista vaativat eivät tajua.

Niinpä. Tai puolet olohuoneesta remontoidaan suurempituloisen mukaan ja puolet pienempituloisen. 

Meillä on kohtuullisen iso tuloero (mun edukseni), mutta myös miehellä ihan ok palkka. Yhteinen elintasomme on mitoitettu hänen tulojensa mukaisesti. Kumpikin laittaa palkkapäivänä saman summan yhteiselle tilille ja siltä tililtä maksetaan kaikki, mikä on yhteistä tai mitä tehdään yhdessä. Loput palkasta jää omille tileille ja kumpikin voi käyttää omansa miten haluaa. 

Mikä perinteinen vaimo? Ei Suomessa ikinä ole ollut kotirouvia. Aina on töitä tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet vain satunnaista keikkatyötä? Pitääkö miehen rahoittaa sun kotona vetelehtiminen?

Tuohon on syynä ne pienet lapset, silloin nainen ei kelpaa työnantajille.

Onhan meillä pääministeriä myöten naisia työelämässä vaikka on pieniä lapsia kotona. Ei tuo selitys kanna.

Rönttöä on saatava säännöllisesti, varsinkin silloin kun mies maksaa lähes kaiken elämisen kustannukset muutenkin.

Römpsykkää, römpsykkää, römpsykkää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä perinteinen vaimo? Ei Suomessa ikinä ole ollut kotirouvia. Aina on töitä tehty.

Väität ettei kotiäitiys ollut ennen paljon yleisempää kuin nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä tullaan nyt siihen klassiseen pariskuntien riitaan.

Kyllä omasta mielestäni miehen kuuluu suurempituloisena myös pistää enempi perheen elämään, sitä vartenhan sitä rahaa tehdään että olis koko perheellä mukavaa.

Mutta sitten kaikenlaiset tasa-arvo kaakatukset pitää loppua myöskin, miehiltä odotetaan perheensä vuoksi henkensä heittämistäkin kaiken muun passaamisen ja maksamisen lisäksi, se tarkoittaa että mies on aina perheen lopullinen johtaja ja vaimon tulee olla tukena, ei kilpakumppanina saati jonain tasa-arvoisena kämppäkaverina.

Entä jos nainen on parempi tuloinen ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Koti-isyyskin on ollut yleistä jo 30v ja 90-luvulla erityisen yleistä.

Kuka silloin on johtaja?

Pitääkö perheessä olla johtaja? En mä voisin ainakaan sanoa kumpi meidän perhettä johtaa. Ihan yhdessä sovitaa asioista.

Ei pidä. Tuo on joku 50-luvun amerikkalaisesta elokuvasta repäisy perhemalli, joka ei ole Suomessa ollut todellisuutta koskaan.

Millaisia ne sitten mielestäsi oli, ne 40-60-luvun avioliitot mistä monet kesti kuolemaan asti?

No, osa niistä oli väkivaltaisia tai muuten onnettomia, mutta kun ei erotakaan voinut. Useampikin vanhempi nainen on piristynyt kummasti miehen kuoleman jälkeen, kun pystyy vihdoinkin elämään itselleen. Toisaalta iso vaikutti ihan tasa-arvoisilta, ainakin omat isovanhemmat ihan rinta rinnan hoitivat karjatilaansa ja eläkkeellä sitten nauttivat elämästään ja reissasivat yhdessä. Mummo oli sen verran topakka tapaus ettei tosiaankaan olisi suostunut kenenkään pomoteltavaksi, vaikka anoppi oli kuulemma aikanaan yrittänyt.

Toki oli paskojakin liittoja jo tuolloin, mutta keskimäärin puhuttaessa roolit oli selvät ja pariskunnat onnellisempia.

Kait se kurjuus ja kärsimys oli viel siinä kohtaa niin monella vielä tuoreessa muistissa, että haluttiin keskittyä mielummin idyllin rakentamiseen kuin kinasteluun perheen rahoista.

Jep. Silloin oli itsestään selvää että rahat on yhteiset ja menee ensisijaisesti perheen yhteiseen hyvään. Tämmöistä ap:n tapaista tilannetta ei olisi tullut, koska miehelle olisi ollut itsestään selvää maksaa enemmän. Ei se silti tarkoita että kumpikaan olisi "johtaja" suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet vain satunnaista keikkatyötä? Pitääkö miehen rahoittaa sun kotona vetelehtiminen?

Tuohon on syynä ne pienet lapset, silloin nainen ei kelpaa työnantajille.

Onhan meillä pääministeriä myöten naisia työelämässä vaikka on pieniä lapsia kotona. Ei tuo selitys kanna.

Kyllä kantaa. Pääministerillä on eri työnantaja mitä meillä tavispulliaisilla. Sen lisäksi pääministeri valitaan eri tavalla, ei siihen hommaan haeta työpaikkailmoituksilla. Tavispulliaisilta työnantajat kysyvät hekotellen, että hehheh, tätä ei saisi kysyä, mutta onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä ja miten heidän hoito järjestetty. Jos et vastaa, tulee hylky, jos vastaat rehellisesti, tulee hylky.

Me laitamme saman prosenttiosuuden tuloistamme yhteiselle taloustilille. Välillä se on tarkoittanut, että minä panen enemmän euroja, välillä sitä, että mies on pannut enemmän euroja.

Vierailija kirjoitti:

Rönttöä on saatava säännöllisesti, varsinkin silloin kun mies maksaa lähes kaiken elämisen kustannukset muutenkin.

Römpsykkää, römpsykkää, römpsykkää.

Hyi s**tana, kaikenlaisia kuvotuksia sitä onkin. Onneksi olet perheetön.

Miestä ei kiinnosta elättää perhettä. Eikä hän anna mitään arvoa sille, että ap uhrasi uransa yhteisten lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet vain satunnaista keikkatyötä? Pitääkö miehen rahoittaa sun kotona vetelehtiminen?

Tuohon on syynä ne pienet lapset, silloin nainen ei kelpaa työnantajille.

Onhan meillä pääministeriä myöten naisia työelämässä vaikka on pieniä lapsia kotona. Ei tuo selitys kanna.

Kyllä kantaa. Pääministerillä on eri työnantaja mitä meillä tavispulliaisilla. Sen lisäksi pääministeri valitaan eri tavalla, ei siihen hommaan haeta työpaikkailmoituksilla. Tavispulliaisilta työnantajat kysyvät hekotellen, että hehheh, tätä ei saisi kysyä, mutta onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä ja miten heidän hoito järjestetty. Jos et vastaa, tulee hylky, jos vastaat rehellisesti, tulee hylky.

Jaa minä kyllä sain töitä vaikka ihan rehellisesti työhakemuksessa kerroin olevani parhaillaan kotiäitinä mutta halukas palaamaan työelämään.

Katselin lapsuudenkodissani tappelua rahasta, kotitöistä ja suunnilleen kaikesta muustakin ja totesin, että en halua sellaista elämää.

Meillä on mieheni kanssa eri asunnot ja taloudet. Lasten menot hoidetaan erilliseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa lähtökohtaisesti saman summan. Mieheni osalta tuota summaa on viime vuosina alennettu, koska on ollut huomattavasti useammin se, joka täyttää minun ja lasten kodin jääkaappia.

Lasten ollessa pienempiä lähdin aamulla töihin ja mieheni tuli olemaan lasten kanssa ja teki siinä samalla kotitöitä sen mitä ehti. Kun tulin töistä, mieheni lähti omaan töihin ja meni sieltä omaan asuntoonsa nukkumaan, jotta ei herättänyt meitä. Nykyään minä ja lapset lähdetään aamulla töihin ja kouluun, mutta mieheni käy edelleen useampana aamuna viikossa tekemässä minun ja lasten kodin kotitöitä.

Erimielisyyksiä ei ole juurikaan ollut sen jälkeen, kun lapset olivat pieniä. Mieheni olisi halunnut laittaa lapset päiväkotiin mutta minusta mieheni yritti luistella lastenhoidosta kokonaan enkä suostunut. Kuvitteli kai että lapset menee päiväkotiin ja sitten kun ovat sairaana, minä jään hoitamaan, vaikka hän ei ole minun työaikanani töissä.

Rahasta voin sanoa sen, että en todellakaan ymmärrä kaikkia mieheni hankintoja mutta en koe tarvetta puuttua niihin, koska ei hassaa minun rahojani ja maksaa oman osuutensa lasten menoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä tullaan nyt siihen klassiseen pariskuntien riitaan.

Kyllä omasta mielestäni miehen kuuluu suurempituloisena myös pistää enempi perheen elämään, sitä vartenhan sitä rahaa tehdään että olis koko perheellä mukavaa.

Mutta sitten kaikenlaiset tasa-arvo kaakatukset pitää loppua myöskin, miehiltä odotetaan perheensä vuoksi henkensä heittämistäkin kaiken muun passaamisen ja maksamisen lisäksi, se tarkoittaa että mies on aina perheen lopullinen johtaja ja vaimon tulee olla tukena, ei kilpakumppanina saati jonain tasa-arvoisena kämppäkaverina.

Entä jos nainen on parempi tuloinen ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Koti-isyyskin on ollut yleistä jo 30v ja 90-luvulla erityisen yleistä.

Kuka silloin on johtaja?

Pitääkö perheessä olla johtaja? En mä voisin ainakaan sanoa kumpi meidän perhettä johtaa. Ihan yhdessä sovitaa asioista.

Ei pidä. Tuo on joku 50-luvun amerikkalaisesta elokuvasta repäisy perhemalli, joka ei ole Suomessa ollut todellisuutta koskaan.

Millaisia ne sitten mielestäsi oli, ne 40-60-luvun avioliitot mistä monet kesti kuolemaan asti?

No, osa niistä oli väkivaltaisia tai muuten onnettomia, mutta kun ei erotakaan voinut. Useampikin vanhempi nainen on piristynyt kummasti miehen kuoleman jälkeen, kun pystyy vihdoinkin elämään itselleen. Toisaalta iso vaikutti ihan tasa-arvoisilta, ainakin omat isovanhemmat ihan rinta rinnan hoitivat karjatilaansa ja eläkkeellä sitten nauttivat elämästään ja reissasivat yhdessä. Mummo oli sen verran topakka tapaus ettei tosiaankaan olisi suostunut kenenkään pomoteltavaksi, vaikka anoppi oli kuulemma aikanaan yrittänyt.

Toki oli paskojakin liittoja jo tuolloin, mutta keskimäärin puhuttaessa roolit oli selvät ja pariskunnat onnellisempia.

Kait se kurjuus ja kärsimys oli viel siinä kohtaa niin monella vielä tuoreessa muistissa, että haluttiin keskittyä mielummin idyllin rakentamiseen kuin kinasteluun perheen rahoista.

Jep. Silloin oli itsestään selvää että rahat on yhteiset ja menee ensisijaisesti perheen yhteiseen hyvään. Tämmöistä ap:n tapaista tilannetta ei olisi tullut, koska miehelle olisi ollut itsestään selvää maksaa enemmän. Ei se silti tarkoita että kumpikaan olisi "johtaja" suhteessa.

Huoh, mies on perheen pää, mutta vaimo sitä päätä kääntää vai miten se meni... Miehille on tärkeä tunne, tuntea olevansa perheen pää, vaikka se lopulta olisikin hyvin näennäistä..

Juu ap:n mies ei kyllä nyt oikeen ole minunkaan mielestä hiffannut miten noi perhejutut kuuluu mennä, tai sitten se kiukuttelee kun kasseja ei hoideta tarpeeksi.

Ap:n ukon pitäisi myös osallistua enempi kodinhoitoon, kyllä mieskin voi aivan hyvin tehdä ruokaa ja vaikkapa imuroidakin välillä, saati laittaa edes omat pyykit koneeseen yms..

Miehet on lopulta aika helppoja pitää tyytyväisinä, kun ei ala sotkemaan dynamiikkaa liiaksi.

Sitä paitsi, ei naiset tunnu nykypäivänäkään tykkäävän mistään aisankannattaja nahjuksista, vaan haluavat mieluummin sen karjun lopulta kuitenkin, miksi sotkea tätä asetelmaa pitämällä seksiä jonain pelimerkkinä jolla emaskuloida sitä miestään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rönttöä on saatava säännöllisesti, varsinkin silloin kun mies maksaa lähes kaiken elämisen kustannukset muutenkin.

Römpsykkää, römpsykkää, römpsykkää.

Hyi s**tana, kaikenlaisia kuvotuksia sitä onkin. Onneksi olet perheetön.

Onhan mulla 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ei varmasti kävisi se, että AP ottaisi vakityöpaikan vastaan kauempaa kotoa, lähtisi sinne joka aamu ennen seitsemää, palaisi seitsemän aikoihin illalla kotiin, maksaisi toki puolet, mutta ei voisi viedä ei hakea päiväkodista eikä hoitaa lasten vaatteiden pyykkäyksiä ym. kotijuttuja iltapäivällä.

Mies joka käyttää valtaa perheessä suostuisi tuohon?

Miksi mieheltä pitäisi edes kysyä, jos hän on sitä mieltä, että vaimon pitää mennä kokopäivätöihin?

Mahdollistahan siitä on kieltäytyä vaikka sitä ei erikseen kysytä. Lapset ehkä silloin kärsii tilanteesta eniten. Olen toki sitä mieltä että lapset kärsii joka tapauksessa kun perheessä käymään valtataistelua.

Mikä pakottaa ottamaan itselleen puolison joka käy taistelua vallasta myös perheen sisällä? Valtataistelun voisi ymmärtää lasten kesken hiekkalaatikolla tai aikuisten kesken vaikka politiikassa tai jossain jengissä. Perheen sisälle se mielestäni ei sovi ollenkaan.

Laske huviksesi kelan laskurilla kuinka paljon mies joutuisi maksamaan elatusmaksuja per lapsi. Sen verran hänen tulisi osallistua jo nyt lasten kuluihin.