Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä tullaan nyt siihen klassiseen pariskuntien riitaan.

Kyllä omasta mielestäni miehen kuuluu suurempituloisena myös pistää enempi perheen elämään, sitä vartenhan sitä rahaa tehdään että olis koko perheellä mukavaa.

Mutta sitten kaikenlaiset tasa-arvo kaakatukset pitää loppua myöskin, miehiltä odotetaan perheensä vuoksi henkensä heittämistäkin kaiken muun passaamisen ja maksamisen lisäksi, se tarkoittaa että mies on aina perheen lopullinen johtaja ja vaimon tulee olla tukena, ei kilpakumppanina saati jonain tasa-arvoisena kämppäkaverina.

Entä jos nainen on parempi tuloinen ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Koti-isyyskin on ollut yleistä jo 30v ja 90-luvulla erityisen yleistä.

Kuka silloin on johtaja?

Pitääkö perheessä olla johtaja? En mä voisin ainakaan sanoa kumpi meidän perhettä johtaa. Ihan yhdessä sovitaa asioista.

Ei pidä. Tuo on joku 50-luvun amerikkalaisesta elokuvasta repäisy perhemalli, joka ei ole Suomessa ollut todellisuutta koskaan.

Millaisia ne sitten mielestäsi oli, ne 40-60-luvun avioliitot mistä monet kesti kuolemaan asti?

Tuskin ainakaan avioliittoja joissa kaikki maksettiin puoliksi. Naisilla ei oikein muuta vaihtoehtoa toimeentuloon edes ollut kuin avioliitto.

Olipas, tuolloin nimenomaan naiset lähti täälläkin sankoin joukoin työelämään mukaan, sotien jälkeen toki moni nainen halusi jäädä mieluummin kotiin, mutta silti moni myös jäi sinne työelämään.

Mies luuli, että lapset ovat ilmaisia ja kerää nyt sappea, kun ei saakaan ostettua kaikkea haluamaansa. Pysytte yhdessä vain, koska mies laskee säästävänsä enemmän nyt kuin joutuessaan maksamaan elareita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei tällä hetkellä jää tuloista juuri mitään ns. itselleni eli pakolliset edulliset vaatteet ja shampoot pystyn ostamaan, mutta en koskaan mitään extraa itselleni. Jos eroaisimme, niin saisin tukiakin sen verran, että taitaisi jäädä silloin rahaa ostaa itselleni vaikka leffalippu joskus. 

Ap

Onko missään vaiheessa käynyt mielessä että käyttäisit tuon energian parempien tulojen hankkimiseen mitä käytät uhriutumiseen ja vaatimiseen miehen rahoilla lokkeilusta?

Perinteisen vaimon roolin omaksuvat saa lopulta kaikkein parhaimman paketin, osa ei vaan tunnu oikein enää tajuavan kun feministien motkotukset on sekottanu päät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ei varmasti kävisi se, että AP ottaisi vakityöpaikan vastaan kauempaa kotoa, lähtisi sinne joka aamu ennen seitsemää, palaisi seitsemän aikoihin illalla kotiin, maksaisi toki puolet, mutta ei voisi viedä ei hakea päiväkodista eikä hoitaa lasten vaatteiden pyykkäyksiä ym. kotijuttuja iltapäivällä.

Mies joka käyttää valtaa perheessä suostuisi tuohon?

Miksi mieheltä pitäisi edes kysyä, jos hän on sitä mieltä, että vaimon pitää mennä kokopäivätöihin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki yhteiset menot puoliksi.

Kyllä aivan ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisen vaimon roolin omaksuvat saa lopulta kaikkein parhaimman paketin, osa ei vaan tunnu oikein enää tajuavan kun feministien motkotukset on sekottanu päät.

Entäs jos mies ei halua perinteistä vaimoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa yhteiset menot ja tavatkaa % osuus kummankin tuloista.

Tai laske hintalappu lastenhoidolle, kotitöille ja ruuanlaitolle , vaikka 15€/h+työnantajan sivukulut.

Esim. 10h/ viikko on 40h/kk x 20€=800€/kk!

Siinä on miehellesi, joko maksettavaa tai skarpattavaa.

Meillä vaimolla ei olisi varaa maksaa tuota omasta palkastaan. Vaimon pitäisi varmaan ottaa toinenkin työ että pystyisi. Asiat voivat nimittäin olla näinkin päin kuten meillä on.

Minulla on kaksi poikaa, toisella lapsia, toisella ei, kumpikin tekee perheessään enemmän kotitöitä. En ole aina varma, olenko onnistunut kasvatustyössä. Huvittavinta on, että lapsiperheessä isä tekee lähes kaikki ruuat, koska vaimo ei osaa. Minä olen kyllä sitä mieltä, että jokainen lukutaitoinen pystyy tekemään myös ruokaa. Pojanpojat 16 &12 osaavat myös laittaa ruokaa. Viimeksi opetin vanhemmalle jauhelihakastikkeen tekemisen. 

Ap:lle sanoisin, että puhukaa asiasta rauhassa, jos tilanne tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta (minusta tuntuu) ja miehesi ei halua muutosta, pohdi, onko se sinulle syy erota. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ei varmasti kävisi se, että AP ottaisi vakityöpaikan vastaan kauempaa kotoa, lähtisi sinne joka aamu ennen seitsemää, palaisi seitsemän aikoihin illalla kotiin, maksaisi toki puolet, mutta ei voisi viedä ei hakea päiväkodista eikä hoitaa lasten vaatteiden pyykkäyksiä ym. kotijuttuja iltapäivällä.

Vauva palstan logiikan mukaan tuossa vaiheessa naisen pitää maksaa miehelle siittä että mies hoitaa kodin ja lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteisen vaimon roolin omaksuvat saa lopulta kaikkein parhaimman paketin, osa ei vaan tunnu oikein enää tajuavan kun feministien motkotukset on sekottanu päät.

Entäs jos mies ei halua perinteistä vaimoa?

Sit ei kannata ottaa semmosta vaimoa joka haluaa olla perinteinen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä tullaan nyt siihen klassiseen pariskuntien riitaan.

Kyllä omasta mielestäni miehen kuuluu suurempituloisena myös pistää enempi perheen elämään, sitä vartenhan sitä rahaa tehdään että olis koko perheellä mukavaa.

Mutta sitten kaikenlaiset tasa-arvo kaakatukset pitää loppua myöskin, miehiltä odotetaan perheensä vuoksi henkensä heittämistäkin kaiken muun passaamisen ja maksamisen lisäksi, se tarkoittaa että mies on aina perheen lopullinen johtaja ja vaimon tulee olla tukena, ei kilpakumppanina saati jonain tasa-arvoisena kämppäkaverina.

Entä jos nainen on parempi tuloinen ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Koti-isyyskin on ollut yleistä jo 30v ja 90-luvulla erityisen yleistä.

Kuka silloin on johtaja?

Pitääkö perheessä olla johtaja? En mä voisin ainakaan sanoa kumpi meidän perhettä johtaa. Ihan yhdessä sovitaa asioista.

Ei pidä. Tuo on joku 50-luvun amerikkalaisesta elokuvasta repäisy perhemalli, joka ei ole Suomessa ollut todellisuutta koskaan.

Millaisia ne sitten mielestäsi oli, ne 40-60-luvun avioliitot mistä monet kesti kuolemaan asti?

No, osa niistä oli väkivaltaisia tai muuten onnettomia, mutta kun ei erotakaan voinut. Useampikin vanhempi nainen on piristynyt kummasti miehen kuoleman jälkeen, kun pystyy vihdoinkin elämään itselleen. Toisaalta iso vaikutti ihan tasa-arvoisilta, ainakin omat isovanhemmat ihan rinta rinnan hoitivat karjatilaansa ja eläkkeellä sitten nauttivat elämästään ja reissasivat yhdessä. Mummo oli sen verran topakka tapaus ettei tosiaankaan olisi suostunut kenenkään pomoteltavaksi, vaikka anoppi oli kuulemma aikanaan yrittänyt.

Miksi mies luistaa isyyslomasta? Sinun tuloilla sitä kannattaa vaatia mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kotitöiden arvo myös, miehesi joutuu siitä antamaan hyvitystä. Muinoin oli kait avioliittolaissa että kukin osallistuu perheen elatukseen kykyjensä mukaan eli jos mies elätti niin naisen työpanos kotona vastasi samaa arvoa laskennallisesti

Jos miehen pitää maksaa naiselle oman kodin ylläpidosta niin siinä vaiheessa kun naiset vaativat ja pakottavat miestä tekemään kotitöitä niin naisen pitää maksaa siitä miehelle

Jos mies ei halua ylläpitää perhettään, ei hänen kannata sellaista hankkia. Perhe maksaa. Eikä miehelle toki ole ilmaista pitää siivoojaa ja kokkiakaan  kotona . Elämä on kallista.

Jos mies taas haluaa perheen ja lapsia, pitää hänen ymmärtää, että puolison tulot tippuvat äitiysloman ja vanhempain vapaan aikana ja miehen pitää panostaa rahallisesti enemmän perheeseen. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, että mies sitten vapaamatkustaa  kaikista kodin töistä/isän velvollisuuksista.

Pikkulapsi perheessä töitä riittää molemmille, ei 8h työtunnit siihen riitä kotona olevallakaan.

Miksi puolison pitää elättää toista jos toinen puolisko on omilla valinnoillaan ajautunut siihen tilanteeseen ettei tienaa tarpeeksi? Miksi toisen pitää kärsiä rahallisesti toisen ihmisen valinnoista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kotitöiden arvo myös, miehesi joutuu siitä antamaan hyvitystä. Muinoin oli kait avioliittolaissa että kukin osallistuu perheen elatukseen kykyjensä mukaan eli jos mies elätti niin naisen työpanos kotona vastasi samaa arvoa laskennallisesti

Jos miehen pitää maksaa naiselle oman kodin ylläpidosta niin siinä vaiheessa kun naiset vaativat ja pakottavat miestä tekemään kotitöitä niin naisen pitää maksaa siitä miehelle

Jos mies ei halua ylläpitää perhettään, ei hänen kannata sellaista hankkia. Perhe maksaa. Eikä miehelle toki ole ilmaista pitää siivoojaa ja kokkiakaan  kotona . Elämä on kallista.

Jos mies taas haluaa perheen ja lapsia, pitää hänen ymmärtää, että puolison tulot tippuvat äitiysloman ja vanhempain vapaan aikana ja miehen pitää panostaa rahallisesti enemmän perheeseen. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, että mies sitten vapaamatkustaa  kaikista kodin töistä/isän velvollisuuksista.

Pikkulapsi perheessä töitä riittää molemmille, ei 8h työtunnit siihen riitä kotona olevallakaan.

Nykymieheltä saa/pitää jo vaatia isyysloman ja hoitovapaan pitämistä 50/50. Ei tämä tule muuten muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä, että ap on tässä se uhri? Miksei mies saisi vaatia, että ap alkaa tienata rahaa enemmän perheen yhteiseen talouteen? Näin hänelle jäisi itselleenkin rahaa yhteisten menojen jälkeen. Ap, kerrohan, miksi et tee 100% työaikaa?

Kerrotko sinä vuorostasi, kuka hoitaa lapset, tekee ruuat ja pesee pyykit? Naapurin Pirkko vai Pera?

Jonkun ne hommat on tehtävä, muuten lapset huostaanotetaan?

Vai ajattelitko, lapsi annetaan huostaan tai laitokseen heti synnytyssairaalasta, jotta molemmat vanhemmat voi vapaasti hankkia rahaa?

Meillä lapset ja kodin hoiti molemmat. Meillä on aina ollut yleinen järjestys, joten siivottavaa ei ole joka päivä. Lapset on pienestä pitäen opetettu, että niitä kaikkia leluja ei levitetä. Ja lelut kerätään leikin jälkeen.

Pyykkiä pestiin ja pestään molemmat. Emme pelkää tarttua imurinvarteen, kun pölyt ja roskat täytyy imuroida. Emme pelkää kohdata lasten kiukkua ym.

Mieheni ei vaihtaisi yhtään ainutta yösyöttöä tuttipullosta pois, jotta minä sain nukkua. Imetin päivät ja lypsin maitoa talteen. Otin koululaiset vastaan ja laitoin välipalat. Yleensä tein myös päivällisen. Mikäli vauva enemmän vaati syliä, laittoi mieheni ruuan töistä tullessa tai minä ja mieheni oli vauvan ja isompien lasten kanssa. Laatikkoruokaa tein yleensä isomman satsin, jotta sai pakkaseen laittaa. Ja jotta vielä pääsen kehumaan, en ole eläissäni omistanut mikroa.

Tämä on meidän käsitys parisuhteesta ja lapsiperhearjesta. Eli raha-asiatkin meni sopuisasti. Kummankaan meidän oma lapsuus ei tällainen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tässä tullaan nyt siihen klassiseen pariskuntien riitaan.

Kyllä omasta mielestäni miehen kuuluu suurempituloisena myös pistää enempi perheen elämään, sitä vartenhan sitä rahaa tehdään että olis koko perheellä mukavaa.

Mutta sitten kaikenlaiset tasa-arvo kaakatukset pitää loppua myöskin, miehiltä odotetaan perheensä vuoksi henkensä heittämistäkin kaiken muun passaamisen ja maksamisen lisäksi, se tarkoittaa että mies on aina perheen lopullinen johtaja ja vaimon tulee olla tukena, ei kilpakumppanina saati jonain tasa-arvoisena kämppäkaverina.

Entä jos nainen on parempi tuloinen ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Koti-isyyskin on ollut yleistä jo 30v ja 90-luvulla erityisen yleistä.

Kuka silloin on johtaja?

Pitääkö perheessä olla johtaja? En mä voisin ainakaan sanoa kumpi meidän perhettä johtaa. Ihan yhdessä sovitaa asioista.

Ei pidä. Tuo on joku 50-luvun amerikkalaisesta elokuvasta repäisy perhemalli, joka ei ole Suomessa ollut todellisuutta koskaan.

Millaisia ne sitten mielestäsi oli, ne 40-60-luvun avioliitot mistä monet kesti kuolemaan asti?

No, osa niistä oli väkivaltaisia tai muuten onnettomia, mutta kun ei erotakaan voinut. Useampikin vanhempi nainen on piristynyt kummasti miehen kuoleman jälkeen, kun pystyy vihdoinkin elämään itselleen. Toisaalta iso vaikutti ihan tasa-arvoisilta, ainakin omat isovanhemmat ihan rinta rinnan hoitivat karjatilaansa ja eläkkeellä sitten nauttivat elämästään ja reissasivat yhdessä. Mummo oli sen verran topakka tapaus ettei tosiaankaan olisi suostunut kenenkään pomoteltavaksi, vaikka anoppi oli kuulemma aikanaan yrittänyt.

Toki oli paskojakin liittoja jo tuolloin, mutta keskimäärin puhuttaessa roolit oli selvät ja pariskunnat onnellisempia.

Kait se kurjuus ja kärsimys oli viel siinä kohtaa niin monella vielä tuoreessa muistissa, että haluttiin keskittyä mielummin idyllin rakentamiseen kuin kinasteluun perheen rahoista.

Miksi teet vain satunnaista keikkatyötä? Pitääkö miehen rahoittaa sun kotona vetelehtiminen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi puolison pitää elättää toista jos toinen puolisko on omilla valinnoillaan ajautunut siihen tilanteeseen ettei tienaa tarpeeksi? Miksi toisen pitää kärsiä rahallisesti toisen ihmisen valinnoista? 

Miksei puoliso voisi jäädä hoitamaan siittämäänsä lasta tasapuolisesti? Ei tarvitsisi elättää, kun molemmat voivat tienata.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puolison pitää elättää toista jos toinen puolisko on omilla valinnoillaan ajautunut siihen tilanteeseen ettei tienaa tarpeeksi? Miksi toisen pitää kärsiä rahallisesti toisen ihmisen valinnoista? 

Sitten kannattaa pysyä sinkkuna tai hommata puoliso, mutta ei lapsia.