Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuollainen yhtäkkinen vaatimus kerro siitä, että jokin on muuttunut, jos kerran aiemmin ei ollut ongelmia. Arvauksia:

- Mies haluaisi hankkia jotain itselleen (esim. kaveri hankkinut uuden auton, jota miehesi kadehtii), mutta on huomannut ettei teillä/hänellä ole siihen nyt varaa

- Mies on kyllästynyt perhe-elämäänne ja alkanut kokea perheen taakkana, ei voimavarana itselleen. Haluaisi elää toisenlaista elämää, rahatilanne sapettaa

- Miehellä on mennyt rahaa esim. pelaamiseen tai epäonnisiin sijoituksiin, ja nyt hän haluaa että sinä paikkaisit tilannetta maksamalla isomman osan päivittäismenoista

- Mies on huomannut, että nykyisessä tilanteessa perheen kuukausitulot eivät riitä hänen toivomaansa elämään ja hän joutuu esim. verottamaan säästöjään voidakseen selviytyä laskuista, jolloin on ihan kohtuullista toivoa toiselta isompaa panostusta tulopuoleen esimerkiksi hankkimalla lisää töitä tai vaihtamalla paremmin palkattuun työhön

Aikuinen mies tajuaa realiteetit ja miettii (vaimon kanssa yhdessä) mitä voisi tehdä jotta vaimon työtilanne paranisi. Mieslapsi kiukuttelee ja esittää epärealistisia vaatimuksia.

Ainoastaan nainen kuvittelee asia olevan epärealistista jos joutuu itse maksamaan oman osuutensa

Miten voi maksaa puolet jos ei rahaa vain ole tarpeeksi, eikä tukia saa toisen hyvien tulojen takia?

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Ettkö keskustelleet asiasta ennen yhteenmuuttoa ja lasten hankintaa?

Mistä he eivät keskustelleet?

Siitäkö että nainen saa loisia miehen lompakolla naimisiin mentyä?

Ai niin, sehän on naisille itsestäänselvyys kun pääsevät naimisiin, olenpa hajamielinen kun olin ihan unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te olette nyt yhtä, perhe. Eikö silloin ole kaikki yhteistä. Kokeilkaa. Ei riitaa. Yksi tili ja kaksi käyttäjää. Kokemuksella 45 vuoden. Toimii todella hyvin.

Jos toinen vaatii maksamaan puolet tuo tuskin tulee onnistumaan.

Asioista tehdään vaan turhan vaikeita.

Ehdotan edelleen, kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä, että ap on tässä se uhri? Miksei mies saisi vaatia, että ap alkaa tienata rahaa enemmän perheen yhteiseen talouteen? Näin hänelle jäisi itselleenkin rahaa yhteisten menojen jälkeen. Ap, kerrohan, miksi et tee 100% työaikaa?

Heitän arvauksen: ap on ollut hoitamassa lapsiaan kotona, mikä on aiheuttanut sen ettei ole voinut panostaa uraansa saadakseen vakipaikan. Nytkään ei voi ottaa vastaan mitä vaan paikkaa, koska miehelle ei sovi että hän hoituisi hoitamaan isoimman osan lasten päiväkotikuskauksista ym., joten ap ei voi lähteä kovin pitkän työmatkan päähän tai hankaliin työaikoihin.

TAI Ap on kieltäytynyt tekemästä töitä enempää, koska ei ”jaksa” tai halua. Totuuttahan me emme voi tietää.

Jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Jos tämä on miehelle ongelma, niin AP:han on ilmeisesti ehdottanut eroa. Ja AP:llä menisi eron jälkeen taloudellisesti paremmin vaikka ei jaksaisi tehdä nykyistä enemmän töitä.

Voisitteko avata minulle, miten naisella alkaa menemään taloudellisesti paremmin eron jälkeen. Eikös miehelläkin ala silloin mennä taloudellisesti paremmin eron jälkeen? Ajan takaa sitä että mitä tukia en ole ymmärtänyt hakea ja mistä, kun minulla ei mene taloudellisesti yhtään paremmin tuoreen eroni jälkeen. Olen siis ex-mies, ja lapset on tietty puolet minulla, ja maksan puolet heidän kuluistaan. Elatusmaksuja ei tietenkään siirrellä suuntaan eikö toiseen kun lasten kulut menee puoliksi.

Siten että jos suhteen aikana pienituloinen nainen joutuu käyttämään kaikki tulonsa perheen ruoka ja asumismenoihin eikä miehen hyvien tulojen takia saa tukia, niin eron jälkeen hän saa asumistuet, lapsilisäm yksinhuoltajakorotukset, mahdollisesti toimeentulotukea. Nämä yhteensä jättää naiselle pikkaisen rahaa vaikka omiin kahvilakahveihin. Eli jää vähän irtorahaa jolla ostaa vaikka uudet lenkkarit. Siis mikäli tällaiseen ei jäänyt rahaa suhteen aikana kun kaikki tulot piti laittaa ruokakauppaan ja vuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Ettkö keskustelleet asiasta ennen yhteenmuuttoa ja lasten hankintaa?

Mistä he eivät keskustelleet?

Siitäkö että nainen saa loisia miehen lompakolla naimisiin mentyä?

Ai niin, sehän on naisille itsestäänselvyys kun pääsevät naimisiin, olenpa hajamielinen kun olin ihan unohtaa.

Miehet loisii naisen ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä, että ap on tässä se uhri? Miksei mies saisi vaatia, että ap alkaa tienata rahaa enemmän perheen yhteiseen talouteen? Näin hänelle jäisi itselleenkin rahaa yhteisten menojen jälkeen. Ap, kerrohan, miksi et tee 100% työaikaa?

Heitän arvauksen: ap on ollut hoitamassa lapsiaan kotona, mikä on aiheuttanut sen ettei ole voinut panostaa uraansa saadakseen vakipaikan. Nytkään ei voi ottaa vastaan mitä vaan paikkaa, koska miehelle ei sovi että hän hoituisi hoitamaan isoimman osan lasten päiväkotikuskauksista ym., joten ap ei voi lähteä kovin pitkän työmatkan päähän tai hankaliin työaikoihin.

TAI Ap on kieltäytynyt tekemästä töitä enempää, koska ei ”jaksa” tai halua. Totuuttahan me emme voi tietää.

Jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Jos tämä on miehelle ongelma, niin AP:han on ilmeisesti ehdottanut eroa. Ja AP:llä menisi eron jälkeen taloudellisesti paremmin vaikka ei jaksaisi tehdä nykyistä enemmän töitä.

Voisitteko avata minulle, miten naisella alkaa menemään taloudellisesti paremmin eron jälkeen. Eikös miehelläkin ala silloin mennä taloudellisesti paremmin eron jälkeen? Ajan takaa sitä että mitä tukia en ole ymmärtänyt hakea ja mistä, kun minulla ei mene taloudellisesti yhtään paremmin tuoreen eroni jälkeen. Olen siis ex-mies, ja lapset on tietty puolet minulla, ja maksan puolet heidän kuluistaan. Elatusmaksuja ei tietenkään siirrellä suuntaan eikö toiseen kun lasten kulut menee puoliksi.

Siten että jos suhteen aikana pienituloinen nainen joutuu käyttämään kaikki tulonsa perheen ruoka ja asumismenoihin eikä miehen hyvien tulojen takia saa tukia, niin eron jälkeen hän saa asumistuet, lapsilisäm yksinhuoltajakorotukset, mahdollisesti toimeentulotukea. Nämä yhteensä jättää naiselle pikkaisen rahaa vaikka omiin kahvilakahveihin. Eli jää vähän irtorahaa jolla ostaa vaikka uudet lenkkarit. Siis mikäli tällaiseen ei jäänyt rahaa suhteen aikana kun kaikki tulot piti laittaa ruokakauppaan ja vuokraan.

Tai mitä jos menisi töihin? Ei tarttis muiden rahoilla elää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puolison pitää elättää toista jos toinen puolisko on omilla valinnoillaan ajautunut siihen tilanteeseen ettei tienaa tarpeeksi? Miksi toisen pitää kärsiä rahallisesti toisen ihmisen valinnoista? 

Jos yhdessä asutaan, niin siksi että yhteiskunnassa oletetaan kumppanin elättävän. Jos tämä ei miellytä, voi ihan hyvin asua eri asunnoissa. Ei sekään huono vaihtoehto ole. Suhteessa pitää kummankin voida kokea, että elämä toisen kanssa on hyvää. Jos itsestä tuntuu, että kumppanin valinnat vaikeuttavat omaa elämää, silloin on ehkä väärän ihmisen kanssa. Vastaavasti ei sitä huonopalkkaisemman työn valinnuttakaan saa painostaa ammatinvaihtoon vain siksi, että kumppani haluaa niin. Suhteessakin pitää voida itse valita työnsä ja ammattinsa, kuin myös pitää voida valita sellainen suhdemuoto tai kumppani, jonka kanssa on tyytyväinen.

Ap:n ja tämän miehen pitää maksaa kulut puoleksi. Laskette ne kuukausittaiset kulut ja niitä varten laitatte palkastanne kumpikin saman prosenttimäärän (esim 50%) yhteiselle tilille.

Sitten laskette kuinka monta tuntia työtä menee lasten ja kodin hoitamiseen ja jaatte ne tunnit puoliksi 50% kummallekin. Jos toinen lipsuu alemmes 50%:aan, voitte sopia että hän korvaa sen kumppanilleen rahana tai hankkii kotipalveluja tms. omilla rahoillaan sen sijaan.

Jos on tullut äkillinen muutos aiempaan, se yleensä tarkoittaa että miehellä on uusi pesä jo katsannossa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ja tämän miehen pitää maksaa kulut puoleksi. Laskette ne kuukausittaiset kulut ja niitä varten laitatte palkastanne kumpikin saman prosenttimäärän (esim 50%) yhteiselle tilille.

Sitten laskette kuinka monta tuntia työtä menee lasten ja kodin hoitamiseen ja jaatte ne tunnit puoliksi 50% kummallekin. Jos toinen lipsuu alemmes 50%:aan, voitte sopia että hän korvaa sen kumppanilleen rahana tai hankkii kotipalveluja tms. omilla rahoillaan sen sijaan.

Niin, ja kun neuvottelette asiasta, jos mies rupeaa venkoilemaan, esitä sille lisälasku siitä kuinka paljon sinulta jää vuodessa saamatta tukia hänen takiaan.

Lisäksi tee valmiiksi arvio myös siitä miten paljon työtuloja olet menettänyt raskausaikana ja miten se tulee vaikuttamaan työuraasi ja eläkkeeseesi.

Luulisi että jos vähänkään on oikeudenmukainen, alkaa tajuta miten iso investointi naiselle on lasten synnyttäminen ja kuinka halvaksi se miehelle tulee. Ja tuossahan ei edes arvioitu sitä, miten synnytys ja raskausaika vaikuttaa naisen terveyteen. Sekin on otettava huomioon.

Maksoiko mies sinulle palkkasi kokonaan, kun jouduit jäämään töistä raskauden takia? Maksoiko hän sinulle eläkettä ja palkkaa puolet siitä, mitä olisit saanut kun olet ollut hoitamassa lapsia etkä voinut käydä töissä? Maksoiko mies puolet sinun sairaalakustannuksista, kun synnytit ja muut terveysmaksut jotka liittyivät raskaana olemiseen ja synnytykseen ?

Jos vastasit näihin ei, niin huomaatko, miten se on aina nainen, jonka pitää oikeasti kustantaa asioista enemmän ja ottaa elämässään riskejä, kuten pienenpi eläke lapsien takia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos menot menee puoliksi, myös kotityöt ja lastenhoito pitää puolittaa.

Kyllä on mainiot lähtökohdat yhteiselle tulevaisuudelle…

Minusta olisi kaikkien edun mukaista, että nainen tuossa tilanteessa tekee kotityöt ja lastenhoidot, ja mies antaa isommista tuloistaan enemmän rahaa yhteisiin menoihin,

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen taloustili, mutta mies on siis vihainen siitä että laitan sinne niin vähän rahaa. Siis paljon vähemmän kuin hän. Vaikka laittaisin kaiken mitä kuukaudessa tuloja on. Eli ei yhteinen tili mitään auta. Ap

Potkase persauksiin tuollaista..... Miksi siedät raivoavaa ukkoa? En käsitä.

Mulkun otit sitte... tietenkin pitää ensin verrata tulotasoa ja työtunteja, sit vasta sovitaan yhteiset hankinnat, omat hankinnat maksetaan itte, mutta on sit myös vastuussa niistä itte, mikä on vaikeeta? Jos toinen on vaikka työtön tai opiskelija niin ei häntä voi vaatii osallistuu isoihin hankintoihi.

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Ettkö keskustelleet asiasta ennen yhteenmuuttoa ja lasten hankintaa?

Kiitos neuvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä, että ap on tässä se uhri? Miksei mies saisi vaatia, että ap alkaa tienata rahaa enemmän perheen yhteiseen talouteen? Näin hänelle jäisi itselleenkin rahaa yhteisten menojen jälkeen. Ap, kerrohan, miksi et tee 100% työaikaa?

Heitän arvauksen: ap on ollut hoitamassa lapsiaan kotona, mikä on aiheuttanut sen ettei ole voinut panostaa uraansa saadakseen vakipaikan. Nytkään ei voi ottaa vastaan mitä vaan paikkaa, koska miehelle ei sovi että hän hoituisi hoitamaan isoimman osan lasten päiväkotikuskauksista ym., joten ap ei voi lähteä kovin pitkän työmatkan päähän tai hankaliin työaikoihin.

TAI Ap on kieltäytynyt tekemästä töitä enempää, koska ei ”jaksa” tai halua. Totuuttahan me emme voi tietää.

Jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Jos tämä on miehelle ongelma, niin AP:han on ilmeisesti ehdottanut eroa. Ja AP:llä menisi eron jälkeen taloudellisesti paremmin vaikka ei jaksaisi tehdä nykyistä enemmän töitä.

Voisitteko avata minulle, miten naisella alkaa menemään taloudellisesti paremmin eron jälkeen. Eikös miehelläkin ala silloin mennä taloudellisesti paremmin eron jälkeen? Ajan takaa sitä että mitä tukia en ole ymmärtänyt hakea ja mistä, kun minulla ei mene taloudellisesti yhtään paremmin tuoreen eroni jälkeen. Olen siis ex-mies, ja lapset on tietty puolet minulla, ja maksan puolet heidän kuluistaan. Elatusmaksuja ei tietenkään siirrellä suuntaan eikö toiseen kun lasten kulut menee puoliksi.

Siten että jos suhteen aikana pienituloinen nainen joutuu käyttämään kaikki tulonsa perheen ruoka ja asumismenoihin eikä miehen hyvien tulojen takia saa tukia, niin eron jälkeen hän saa asumistuet, lapsilisäm yksinhuoltajakorotukset, mahdollisesti toimeentulotukea. Nämä yhteensä jättää naiselle pikkaisen rahaa vaikka omiin kahvilakahveihin. Eli jää vähän irtorahaa jolla ostaa vaikka uudet lenkkarit. Siis mikäli tällaiseen ei jäänyt rahaa suhteen aikana kun kaikki tulot piti laittaa ruokakauppaan ja vuokraan.

Onko joku sanonut että lapset jäis kokonaan äidille? Kai oletus on että lapset jakaa aikansa puolet ja puolet? Miksi siis naisen pitäisi saada asumistukia, lapsilisät ja vielä yksinhuoltajakorotukset ja toimeentulotukea? Lapsilisät kyllä menee ex vaimolleni vielä, mutta siihen on muutos tulossa. Ei kai hän oikeesti saa tuollaista tukipakettia vain koska on eronnut nainen? Hänellä on ihan yhtä hyvä mahdollisuus tehdä nyt töitä kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuollainen yhtäkkinen vaatimus kerro siitä, että jokin on muuttunut, jos kerran aiemmin ei ollut ongelmia. Arvauksia:

- Mies haluaisi hankkia jotain itselleen (esim. kaveri hankkinut uuden auton, jota miehesi kadehtii), mutta on huomannut ettei teillä/hänellä ole siihen nyt varaa

- Mies on kyllästynyt perhe-elämäänne ja alkanut kokea perheen taakkana, ei voimavarana itselleen. Haluaisi elää toisenlaista elämää, rahatilanne sapettaa

- Miehellä on mennyt rahaa esim. pelaamiseen tai epäonnisiin sijoituksiin, ja nyt hän haluaa että sinä paikkaisit tilannetta maksamalla isomman osan päivittäismenoista

- Mies on huomannut, että nykyisessä tilanteessa perheen kuukausitulot eivät riitä hänen toivomaansa elämään ja hän joutuu esim. verottamaan säästöjään voidakseen selviytyä laskuista, jolloin on ihan kohtuullista toivoa toiselta isompaa panostusta tulopuoleen esimerkiksi hankkimalla lisää töitä tai vaihtamalla paremmin palkattuun työhön

Aikuinen mies tajuaa realiteetit ja miettii (vaimon kanssa yhdessä) mitä voisi tehdä jotta vaimon työtilanne paranisi. Mieslapsi kiukuttelee ja esittää epärealistisia vaatimuksia.

Ainoastaan nainen kuvittelee asia olevan epärealistista jos joutuu itse maksamaan oman osuutensa

Miten voi maksaa puolet jos ei rahaa vain ole tarpeeksi, eikä tukia saa toisen hyvien tulojen takia?

Silloin kannattaa erota ja ihmetellä, miksi elintaso laski, vaikka aina ennenkin maksoi puolet perheen kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Maksoiko mies sinulle palkkasi kokonaan, kun jouduit jäämään töistä raskauden takia? Maksoiko hän sinulle eläkettä ja palkkaa puolet siitä, mitä olisit saanut kun olet ollut hoitamassa lapsia etkä voinut käydä töissä? Maksoiko mies puolet sinun sairaalakustannuksista, kun synnytit ja muut terveysmaksut jotka liittyivät raskaana olemiseen ja synnytykseen ?

Jos vastasit näihin ei, niin huomaatko, miten se on aina nainen, jonka pitää oikeasti kustantaa asioista enemmän ja ottaa elämässään riskejä, kuten pienenpi eläke lapsien takia. 

Miksi mies maksaisi palkkaa, kun nainen on sairauslomalla? Meillä palkan maksaa ensin työnantaja ja sitten saa Kelasta korvauksen. Sama vanhempainvapaalla - eläkettä kertyy ja Kela maksaa. Ja koska lapsi on myös naisen, niin miksi vain miehen pitää maksaa?

Olen saanut kaksi lasta enkä ole maksanut euroakaan terveysmaksuja, jotka liittyvät raskaana olemiseen tai synnytykseen, meillä on maksuton julkinen terveydenhoito sitä varten. Sairaalamaksujakaan ei kertynyt kahta satasta enempää.

Ymmärtäisin ajatuksesi, jos mies voisi napata lapsen ja ilmoittaa naiselle, että olen maksanut kulusi, joten lapsi on minun ja vain minun, heippa.

..mullakin oli exä, joka minua suurituloisempi. Asumiset sun muut tosi tarkaan jaettiin 50%/50% jaolla, yllättäen ruokamenot kaatuivat minun niskaani. Ja se tyyppi veti ruokaa kaksin käsin, väitti että saa ripulin, jos syö liian vähän. Tosiasiassa sairasti bulimiaa, eli safkat meni pöntöstä alas ja kirkkain silmin väitti, ettei oksenna, vaikka löyhkäsi monen metrin päähän. Kauppareissuilla monesti lähti vetämään kassajonosta pois, kun olisi ollut maksuvuoro. Syynä aina se, että ei jaksa jonottaa ja normisti sitten kasannut sellaisia tuotteita mukaan, jotka normia kalliimpia mm. tofua, jota en itse syö. Muutamaan otteeseen tein sapuskaa, jotka oli tarkoitettu seuraavan viikon duunilounaisiin ja sisälsi tuotteita mitä ei kuulemma voi itse syödä mm. jauhelihaa ja kasviksia esim. tyyliin makaronilaatikkoa, niin tämä kanttura veti kertaistumalta nämä naamariinsa ja alkoi huutamaan, kun ilmoitin, että kyse oli seuraavan viikon duunisapuskat, jotka eivät ollut hänelle tarkoitettu, kun olin ostanut nuo omilla rahoillani. Aivan sairas tyyppi, onneksi pääsi eroon, kun kävi pokaamassa oman esimiehensä duunista. Tosin sama tyyppi kavalsi alivuokralaisen takuuvuokrat ja oli pahasti peliriippuvainen, sekä maksoi laskujaan yhteiseltä lainanmaksutileiltä. Jälkimmäisessä tapauksessa oli muka vahinko ja sai hirveät raivarit, kun ilmoitin, etten usko selityksiä. Kävi luuhaamassa vieraissa koko suhteen ajan ja yllättäen kuulin hänen kaveriltaan, että emme ole edes olleet parisuhteessa koko sen 5v. ajan kun asuttiin yhdessä ja maksettiin yhteistä asuntolainaa, olimme vain "kämppiksiä". Näin exä oli ilmoittanut hänelle.

Meillä mies tienaa yli tuplasti enemmän kuin minä. Molempien palkat menee yhteiselle tilille. Molemmat ostaa mitä tarvitsee ja isot hankinnat mietitään yhdessä. Teen enemmän kotitöitä kuin mies ja hoidin lasten asioita enemmän kuin olivat pieniä. Emme ole 25v avioliiton aikana riidelleet rahasta kertaakaan. Meille on itsestäänselvyys, että molemmat tekevät osansa perheen hyväksi, toinen enemmän rahaa talouteen tuoden ja toinen enemmän työpanoksellaan. Olisimme varmaan voineet laskea hinnan mun tekemile kotitöille, mutta sellaisia laskelmia ei ole tarvittu kun tämä järjästely on molempien mielestä reilu.