Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei
22.04.2022 |
Yhteisiä lapsiakin on. Mies on sitä mieltä, että kaikki pitää maksaa puolisiksi. Tai siis että molempien pitää maksaa puolet perheen menoista. Tästä on ihan hirveä riitä, sillä minä olen eri mieltä. Olen pienempituloinen, tuloni on vain satunnaista keikkatyötä. Ja hoidan isomman osuuden lapsista ja kotitöistä.
Mielipiteitä?
Kommentit (643)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.
En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.
En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.
Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).
Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.
Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.
Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.
Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.
Mutta miksi ihmeessä hankaloittaisimme molempien elämää? Nyt kun on erilliset rahat, kumpikin tekee niillä mitä haluaa. Jos olisi yhteiset puoliso kärvistelisi ja minua ärsyttäisi? Miksi,.. miksi ihmeessä valitsisimme niin?
Ei tietysti kannatakaan. En ole tässä sanomassa, että täytyisi olla yhteiset rahat. Tuolla aiemmin kerroin, että meilläkin oli omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä rahat kyllä sekoittuivat, ja käytimme niitä yhdessä. Pointtini oli siis se, että toimivassa suhteessa ei yleensäkään ole pohjavireenä ja lähtöajatuksena se, että kumppani ärsyttää, tai että yhdessä eläminen olisi kilpailua ja taistelua resursseista. Pointtini on siis ollut pikemminkin se, että jos suhde menee sellaiseksi resurrsitaisteluksi ja ollaan itsekkäitä, on ongelma jossain paljon syvemmällä kuin siinä, että rahat eivät ole täysin erillään. Toki erillisillä rahoilla pystyy ratkaisemaan tuolta osin ongelman, eli ainakaan rahasta ei tarvitse riidellä. Mutta olen aivan varma, että sama perustavanlaatuinen ongelma vaivaa suhteessa muitakin osa-alueita kuin taloudellista puolta.
Koska sinun käsityksesi hyvästä parisuhdemallista on ainoa oikea ja ainoa mahdollinen tapa toimia, muiden tavat ja näkemykset ovat viallisia tai ainakin merkki epäkunnioituksesta.
Lue tuo pari kertaa oikein ajatuksella läpi ja peilaa kirjoituksiisi, oisko tossa (yksi) syy miksi tuli ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on aina nainen se tyhjätasku joka valittaa tästä 50 / 50 ratkaisusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen perheessä kulut puolittui, kun äitini ryhtyi huolehtimaan lasten vaatteista eli ei enää Moloa ja Gugguuta, vaan edullisia markettivaatteita ja kirppiksiltä. Veli oli ihmeissään: siihen asti puolet lasten kuluista oli päivähoitomaksuineen jne. vähän yli 1600 e/kk, yllättäen kulut pienenivät alle 700 euron. Ja tämä vain siksi, että äitini ei suostunut maksamaan vaatteen nimestä.
Tämä tapahtui siksi, että veli ei yksinkertaisesti enää uskonut, että yhden lapsen kulut kuukaudessa voivat olla 800 e, vaikka päivähoitomaksu melkein 300 e/kk olikin. Käly ilmoitti, että sopii kokeilla vuoden verran. Kokeilu kannatti.
Siis isoäiti huolehti lapsille vaatteet, siis veljesi vaimon anoppi. Mitä mä just luin?
Just näin. Kun veli hämmästeli, miten voi lapsiin mennä yli 1500 e/kk, niin vaimonsa väitti, että lastentarvikkeet on kalliita, pakko ne on maksaa. Veli ei uskonut ja käly ilmoitti, että huolehdi sinä vuoden verran kaikki lapsiin liittyvät kulut, katsotaan sitten, miten kalliiksi lapset tulevat. Veli ei ehdi juoksemaan kaupoissa, äitimme ehtii ja niin saatiin veljen perheessä lasten kulut paljon pienemmiksi kuin ne kälyn mielestä "ihan pakosta ovat, vaikka miten säästäisi".
Toki veli tilaa osan lastenvaatteista netistä, tietää sopivat koot jne. Mutta enää ei ole vaatekaapissa merkkivaatetta ja perheen kulut on reilusti pienentyneet.
Veljesi ei vain viitsinyt käyttää aikaa ja vaivaa omien lasten vaatettamiseen. On niin noloa sälyttää koko homma äidin tehtäväksi, toivottavasti veljesi älyää edes hävetä. Arvatenkin veljesi vaimon olisi pitänyt etsiä jostain aikaa kierrellä kirppareita, joten miksi ihmeessä veljesi ei tehnyt niin?
Kälysi isä voisi pitää veljellesi muutaman oppitunnin vaikka aiheesta miten lopettaa harrastuksiin tuhlaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina rahankäyttökeskusteluita lukiessani, eikö osa miehistä oikeasti käsitä, mikä fyysinen JA taloudellinen taakka yhteisen lapsen saaminen on vaimoille tai tyttöystäville?
Tulot romahtavat äitiysloman tai hoitovapaan aikana, eläke pienenee todella paljon ja useampi vuosi voi mennä lasta hoitaessa ja kotia kuuratessa.
Kuinka moni mies on valmis tinkimään tuloistaan ja - mahdollisesti - hyvästä kropastaan oman lapsen vuoksi?
Niinpä.
Eli....tämä oikeuttaa sen naisen ajattelumallin, että "minun rahat on minun rahoja, ja miehen rahat on myöskin minun rahoja"?
Kumman rahoilla sinun mielestä hoidetaan lapsesta aiheuvat kulut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina rahankäyttökeskusteluita lukiessani, eikö osa miehistä oikeasti käsitä, mikä fyysinen JA taloudellinen taakka yhteisen lapsen saaminen on vaimoille tai tyttöystäville?
Tulot romahtavat äitiysloman tai hoitovapaan aikana, eläke pienenee todella paljon ja useampi vuosi voi mennä lasta hoitaessa ja kotia kuuratessa.
Kuinka moni mies on valmis tinkimään tuloistaan ja - mahdollisesti - hyvästä kropastaan oman lapsen vuoksi?
Niinpä.
Eli....tämä oikeuttaa sen naisen ajattelumallin, että "minun rahat on minun rahoja, ja miehen rahat on myöskin minun rahoja"?
Kumman rahoilla sinun mielestä hoidetaan lapsesta aiheuvat kulut?
Miten tämä liittyy siihen, että nainen haluaa viedä miehen rahat, sano nyt vielä että palkkana metatyöstä.
Mutta miehenä itse asia; minä maksan vähintään puolet lapseni kuluista. Vain pa*kahousu ei pidä lapsistaan huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.
En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.
En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.
Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).
Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.
Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.
Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.
Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.
Mutta miksi ihmeessä hankaloittaisimme molempien elämää? Nyt kun on erilliset rahat, kumpikin tekee niillä mitä haluaa. Jos olisi yhteiset puoliso kärvistelisi ja minua ärsyttäisi? Miksi,.. miksi ihmeessä valitsisimme niin?
Ei tietysti kannatakaan. En ole tässä sanomassa, että täytyisi olla yhteiset rahat. Tuolla aiemmin kerroin, että meilläkin oli omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä rahat kyllä sekoittuivat, ja käytimme niitä yhdessä. Pointtini oli siis se, että toimivassa suhteessa ei yleensäkään ole pohjavireenä ja lähtöajatuksena se, että kumppani ärsyttää, tai että yhdessä eläminen olisi kilpailua ja taistelua resursseista. Pointtini on siis ollut pikemminkin se, että jos suhde menee sellaiseksi resurrsitaisteluksi ja ollaan itsekkäitä, on ongelma jossain paljon syvemmällä kuin siinä, että rahat eivät ole täysin erillään. Toki erillisillä rahoilla pystyy ratkaisemaan tuolta osin ongelman, eli ainakaan rahasta ei tarvitse riidellä. Mutta olen aivan varma, että sama perustavanlaatuinen ongelma vaivaa suhteessa muitakin osa-alueita kuin taloudellista puolta.
Koska sinun käsityksesi hyvästä parisuhdemallista on ainoa oikea ja ainoa mahdollinen tapa toimia, muiden tavat ja näkemykset ovat viallisia tai ainakin merkki epäkunnioituksesta.
Lue tuo pari kertaa oikein ajatuksella läpi ja peilaa kirjoituksiisi, oisko tossa (yksi) syy miksi tuli ero?
Ei ollut. Liittyi ihan muihin asioihin. Ollaan ihan hyvissä väleissä edelleen, ja yhteisten lasten takia vietetään juhlapyhiäkin usein yhdessä. Minusta ainoa oikea parisuhdemalli tosiaan ON sellainen, jossa kumppanista oikeasti välittää, tätä arvostaa, eikä koe kumppania haittana itselleen. Muut toki saavat elää vaikka millaisissa suhteissa, jos siltä tuntuu. (Yhteisiä rahoja ei tarvitse olla, mutta jos kokee että kumppani on ärsyttävä tai jos yhdessä eläminen tuntuu lähinnä kilpailulta siitä, kumpi saa enemmän hyötyä taloudellisesti tai muuten, ei se silloin minusta kovin hyvältä suhteelta kuulosta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä!
Veisin tämän naksun pidemmälle, eli joo, yhteinen taloustili vireille, mutta sanokaa sitä vaikka laina & laskutiliksi. Eli molemmat siirtää tänne sovitun summan kuun lainanlyhennyksiä ja yhteisiä laskuja varten.
Sitten toinen yhteistili ja molemmille tähän tiliin liitetty kortti, tämä tili varataan ruoka- ja taloustarvike ja auton(/-jen) bensakuluja varten.
Kolmas yhteistili yhteistä säästämistä varten, eli kerätään rahaa isompia yhteisiä hankintoja, remppoja tai vaikka matkustelua varten.
Kun jokaiselle, kolmelle, tilille pistetään yhteisesti sovitut summat, niin molempien henk.koht. tileille.jäävät rahat ovat sitten ns. omia rahoja joiden käyttöön toisella ei ole mutistavaa. Tämä systeemi myös mahdollistaa hyvinkin tarkan osuuksien laskemisen, jos niin haluaa, riippumatta mahdollisista tuloeroista.
Meidän perheessä tulot ovat 20+ vuoden aikana vaihdelleet, välillä nainen on ollut suurituloisempi, välillä mies. Sattuman kautta nyt meillä on palkat sentilleen samat. Tuo ym. systeemi on meillä ollut nyt käytössä n. 8 vuotta ja yhteisellä sopimuksella siirtosummat täsmätään niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa käyttöön henk. koht. tilille, joka kuukausi.
Miksi laina-, lasku-, ruoka-, bensa- jne ei voi olla samalla tilillä? Kuulosta kankealta systeemiltä, että lompakossa on useampi eri maksukortti, jolla sitten maksellaan eri asioita. Jos kortit on vielä Osuuspankista, jossa kaikki kortit on valkoisia, eikä personointia ole, niin niihin saa sitten tussilla kirjoitella omia tunnisteita, että tulee maksettua oikealta kortilta.
Eihän tuossa systeemissä tarvitse kuin yhden kortin - käyttötilille. Lainat ja laskut hoituvat ilman korttia, ja säästöstä siirretään käyttötilille tarvittaessa.
Laina/laskutili on suorastaan nerokas keksintö. Sinne menee vakiomäärä rahaa joka kuukausi, ja kun summa on laskettu oikein, ei enää ikinä tarvitse ihmetellä, mitä tehdään, kun kaikki isot laskut sattuvat samalle kuukaudelle.
Säästötili puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada rahaa säästöön - siellä olevien rahojen käyttöön on paljon isompi kynnys.
Etenkin jos tulot ovat pienet, suunnitelmallisuus on tosi tärkeää - sen ansiosta rahat riittävät pakollisiin asioihin paljon paremmin.
Eri
Ei tässä silti ole tullut yhtään syytä, miksei se lasku- ja käyttötili voisi olla yksi ainoa tili. Eli yksi taloustili, jonne siirretään kuussa automaattiveloituksella molemmilta sovitut summat ja maksetaan yhteiset kulut (niin ruoka kuin laskutkin). Miksi tähän tarkoitukseen pitäisi olla kaksi tiliä?
Aika monella laskuja tulee eri kuukausina hyvinkin epätasainen määrä, joten toisina kuukausina olisi tarkoitus kerryttää hyvinkin suurta puskuria. On kätevää, kun käyttötilin saldo kertoo oikeasti sen, paljonko sieltä saa käyttää. Muuten voi tulla vahingossa käytettyä ne rahat, joita tarvitaan, kun seuraavassa kuussa onkin tavallista enemmän laskuja.
Eli neuvo oli niille, joilla raha polttaa tilillä. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi opetella käyttämään sitä rahaa oikein, eikä aina tuhlata kaikkea mikä on saatavilla, mutta ok... Ehkä jotkut sitten tarvitsevat moisen "pakottavan" tilijaon. Ei ole vaan itselle ikinä ollut ongelma.
Ei meilläkään raha polta tilillä. Mutta mies haluaa pystyä näkemään todellisen käyttövaran mahdollisimman helposti.
Mitä väliä sillä on, jos ei ole tapana tehdä satunnaisia turhia ostoksia "kun kerta rahaa on"? Jos tililtä ostaa ruoan ja maksaa pakolliset laskut, pitäisi riittää kun kerran arvioi paljonko näihin menee per vuosi ja siten per kuukausi. Jos esim ruokaan menee keskimäärin 500e kuussa, niin mitä väliä onko tilillä "todellista käyttövaraa" 500 vai 5000e? Eihän sen pitäisi vaikuttaa siihen, että ruokaan yhä menee se 500... Tuo nimenomaan kuulostaa siltä että raha polttelee, eli jos sitä käyttövaraa olisikin se 5000e niin sitä tuhlaisi johonkin turhaan, vs 500e jolloin sitä ei käyttäisi turhuuteen.
On myös satunnaisia tarpeellisia menoja, joista jotkut voivat olla aika suuriakin, esimerkiksi vaate- ja kodinkonehankinnat ja auton huolto, tai vaikkapa hammaslääkärikäynti.
Jatkan tähän vielä sen verran, että ainakin meillä kysymys on nimenomaan siitä, että jos noita ylimääräisiä kuluja on ollut paljon, se näkyy käyttötilin saldosta helposti ja silloin se otetaan huomioon esimerkiksi säästämällä ruokaostoksista tavallista enemmän.
Hammaslääkärit ja vaatteet meillä maksetaan omista rahoista, ei taloustililtä. Ja jos tulee jokin isompi yllättävä meno (ei kyllä usein tapahdu), niin sitten on vain laitettu tilille enemmän rahaa. Eikä suinkaan alettu tinkiä ruoasta.
Lie tässä ero että meillä asioita hankitaan tarpeen mukaan, ei sen mukaan paljonko tilillä on rahaa. Toistaiseksi tarpeet ovat aina olleet tuloihin nähden niin pieniä, että tarve (eikä budjetti) määrää mitä hankitaan. Eli jos jotain halutaan/tarvitaan niin se ostetaan ja tarvittaessa kompensoidaan siirtämällä yhteiselle tilille lisää rahaa, ja jos jotain ei tarvita, ei sitä osteta vaikka varaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä!
Veisin tämän naksun pidemmälle, eli joo, yhteinen taloustili vireille, mutta sanokaa sitä vaikka laina & laskutiliksi. Eli molemmat siirtää tänne sovitun summan kuun lainanlyhennyksiä ja yhteisiä laskuja varten.
Sitten toinen yhteistili ja molemmille tähän tiliin liitetty kortti, tämä tili varataan ruoka- ja taloustarvike ja auton(/-jen) bensakuluja varten.
Kolmas yhteistili yhteistä säästämistä varten, eli kerätään rahaa isompia yhteisiä hankintoja, remppoja tai vaikka matkustelua varten.
Kun jokaiselle, kolmelle, tilille pistetään yhteisesti sovitut summat, niin molempien henk.koht. tileille.jäävät rahat ovat sitten ns. omia rahoja joiden käyttöön toisella ei ole mutistavaa. Tämä systeemi myös mahdollistaa hyvinkin tarkan osuuksien laskemisen, jos niin haluaa, riippumatta mahdollisista tuloeroista.
Meidän perheessä tulot ovat 20+ vuoden aikana vaihdelleet, välillä nainen on ollut suurituloisempi, välillä mies. Sattuman kautta nyt meillä on palkat sentilleen samat. Tuo ym. systeemi on meillä ollut nyt käytössä n. 8 vuotta ja yhteisellä sopimuksella siirtosummat täsmätään niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa käyttöön henk. koht. tilille, joka kuukausi.
Miksi laina-, lasku-, ruoka-, bensa- jne ei voi olla samalla tilillä? Kuulosta kankealta systeemiltä, että lompakossa on useampi eri maksukortti, jolla sitten maksellaan eri asioita. Jos kortit on vielä Osuuspankista, jossa kaikki kortit on valkoisia, eikä personointia ole, niin niihin saa sitten tussilla kirjoitella omia tunnisteita, että tulee maksettua oikealta kortilta.
Eihän tuossa systeemissä tarvitse kuin yhden kortin - käyttötilille. Lainat ja laskut hoituvat ilman korttia, ja säästöstä siirretään käyttötilille tarvittaessa.
Laina/laskutili on suorastaan nerokas keksintö. Sinne menee vakiomäärä rahaa joka kuukausi, ja kun summa on laskettu oikein, ei enää ikinä tarvitse ihmetellä, mitä tehdään, kun kaikki isot laskut sattuvat samalle kuukaudelle.
Säästötili puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada rahaa säästöön - siellä olevien rahojen käyttöön on paljon isompi kynnys.
Etenkin jos tulot ovat pienet, suunnitelmallisuus on tosi tärkeää - sen ansiosta rahat riittävät pakollisiin asioihin paljon paremmin.
Eri
Ei tässä silti ole tullut yhtään syytä, miksei se lasku- ja käyttötili voisi olla yksi ainoa tili. Eli yksi taloustili, jonne siirretään kuussa automaattiveloituksella molemmilta sovitut summat ja maksetaan yhteiset kulut (niin ruoka kuin laskutkin). Miksi tähän tarkoitukseen pitäisi olla kaksi tiliä?
Aika monella laskuja tulee eri kuukausina hyvinkin epätasainen määrä, joten toisina kuukausina olisi tarkoitus kerryttää hyvinkin suurta puskuria. On kätevää, kun käyttötilin saldo kertoo oikeasti sen, paljonko sieltä saa käyttää. Muuten voi tulla vahingossa käytettyä ne rahat, joita tarvitaan, kun seuraavassa kuussa onkin tavallista enemmän laskuja.
Eli neuvo oli niille, joilla raha polttaa tilillä. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi opetella käyttämään sitä rahaa oikein, eikä aina tuhlata kaikkea mikä on saatavilla, mutta ok... Ehkä jotkut sitten tarvitsevat moisen "pakottavan" tilijaon. Ei ole vaan itselle ikinä ollut ongelma.
Ei meilläkään raha polta tilillä. Mutta mies haluaa pystyä näkemään todellisen käyttövaran mahdollisimman helposti.
Mitä väliä sillä on, jos ei ole tapana tehdä satunnaisia turhia ostoksia "kun kerta rahaa on"? Jos tililtä ostaa ruoan ja maksaa pakolliset laskut, pitäisi riittää kun kerran arvioi paljonko näihin menee per vuosi ja siten per kuukausi. Jos esim ruokaan menee keskimäärin 500e kuussa, niin mitä väliä onko tilillä "todellista käyttövaraa" 500 vai 5000e? Eihän sen pitäisi vaikuttaa siihen, että ruokaan yhä menee se 500... Tuo nimenomaan kuulostaa siltä että raha polttelee, eli jos sitä käyttövaraa olisikin se 5000e niin sitä tuhlaisi johonkin turhaan, vs 500e jolloin sitä ei käyttäisi turhuuteen.
On myös satunnaisia tarpeellisia menoja, joista jotkut voivat olla aika suuriakin, esimerkiksi vaate- ja kodinkonehankinnat ja auton huolto, tai vaikkapa hammaslääkärikäynti.
Tai kuten laskuissa, joissa puskuri on tarpeen siksikin että osa laskuista tulee kuukausittain, kerran kvartaalissa tai kerran vuodessa. Ja lisäksi esim. lämmityslasku voi vaihdella vuositasolla ihan kohtalaisesti, riippuen miten kylmä talvi sattuu tulemaan.
Minulla on kohtalaisen hyvä käsitys minkä verran sähkölämmitteisessä talossani on lämmityskulut per kuukausi, mutta ei se edellisen vuoden budjetti silti laserintarkka ole.
Ruoan ja polttoaineiden osalta taas kuukausitasolla vaihtelua voi olla todella paljon. Etenkin kesällä tulee matkusteltua Suomen sisällä reilusti, syötyä kenties ulkona enemmän. Tai kuten koronan alussa, ensimmäisinä kuukausina polttoainekulut meni lähes nollaan.
Mitä sitten? Pitkä selostus mutta pointti hukassa... Kaksi tiliäkö jotenkin taianomaisesti tarkentaa mihin raha menee, vai pienentääkö se lämmityslaskua 🤔?
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aina nainen se tyhjätasku joka valittaa tästä 50 / 50 ratkaisusta?
Koska hyvätuloisimmallakin naisella ne tulot putoavat lasten syntyessä paljon. Ja koska tosi monessa perheessä nainen maksaa valtaosan lasten kuluista.
Yksi lisäsyy on, että miehet eivät oikein kestä itseään hyvätuloisempaa naista, joten sellaisia parisuhteita, joissa nainen tienaa paljon enemmän kuin mies, on vähemmän kuin luulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.
En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.
En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.
Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).
Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.
Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.
Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.
Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.
Mutta miksi ihmeessä hankaloittaisimme molempien elämää? Nyt kun on erilliset rahat, kumpikin tekee niillä mitä haluaa. Jos olisi yhteiset puoliso kärvistelisi ja minua ärsyttäisi? Miksi,.. miksi ihmeessä valitsisimme niin?
Ei tietysti kannatakaan. En ole tässä sanomassa, että täytyisi olla yhteiset rahat. Tuolla aiemmin kerroin, että meilläkin oli omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä rahat kyllä sekoittuivat, ja käytimme niitä yhdessä. Pointtini oli siis se, että toimivassa suhteessa ei yleensäkään ole pohjavireenä ja lähtöajatuksena se, että kumppani ärsyttää, tai että yhdessä eläminen olisi kilpailua ja taistelua resursseista. Pointtini on siis ollut pikemminkin se, että jos suhde menee sellaiseksi resurrsitaisteluksi ja ollaan itsekkäitä, on ongelma jossain paljon syvemmällä kuin siinä, että rahat eivät ole täysin erillään. Toki erillisillä rahoilla pystyy ratkaisemaan tuolta osin ongelman, eli ainakaan rahasta ei tarvitse riidellä. Mutta olen aivan varma, että sama perustavanlaatuinen ongelma vaivaa suhteessa muitakin osa-alueita kuin taloudellista puolta.
Koska sinun käsityksesi hyvästä parisuhdemallista on ainoa oikea ja ainoa mahdollinen tapa toimia, muiden tavat ja näkemykset ovat viallisia tai ainakin merkki epäkunnioituksesta.
Lue tuo pari kertaa oikein ajatuksella läpi ja peilaa kirjoituksiisi, oisko tossa (yksi) syy miksi tuli ero?
Ei ollut. Liittyi ihan muihin asioihin. Ollaan ihan hyvissä väleissä edelleen, ja yhteisten lasten takia vietetään juhlapyhiäkin usein yhdessä. Minusta ainoa oikea parisuhdemalli tosiaan ON sellainen, jossa kumppanista oikeasti välittää, tätä arvostaa, eikä koe kumppania haittana itselleen. Muut toki saavat elää vaikka millaisissa suhteissa, jos siltä tuntuu. (Yhteisiä rahoja ei tarvitse olla, mutta jos kokee että kumppani on ärsyttävä tai jos yhdessä eläminen tuntuu lähinnä kilpailulta siitä, kumpi saa enemmän hyötyä taloudellisesti tai muuten, ei se silloin minusta kovin hyvältä suhteelta kuulosta.)
Eli jos toinen tykkää shoppailla ei välitä kumppanistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.
En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.
En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.
Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).
Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.
Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.
Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.
Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.
Mutta miksi ihmeessä hankaloittaisimme molempien elämää? Nyt kun on erilliset rahat, kumpikin tekee niillä mitä haluaa. Jos olisi yhteiset puoliso kärvistelisi ja minua ärsyttäisi? Miksi,.. miksi ihmeessä valitsisimme niin?
Ei tietysti kannatakaan. En ole tässä sanomassa, että täytyisi olla yhteiset rahat. Tuolla aiemmin kerroin, että meilläkin oli omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä rahat kyllä sekoittuivat, ja käytimme niitä yhdessä. Pointtini oli siis se, että toimivassa suhteessa ei yleensäkään ole pohjavireenä ja lähtöajatuksena se, että kumppani ärsyttää, tai että yhdessä eläminen olisi kilpailua ja taistelua resursseista. Pointtini on siis ollut pikemminkin se, että jos suhde menee sellaiseksi resurrsitaisteluksi ja ollaan itsekkäitä, on ongelma jossain paljon syvemmällä kuin siinä, että rahat eivät ole täysin erillään. Toki erillisillä rahoilla pystyy ratkaisemaan tuolta osin ongelman, eli ainakaan rahasta ei tarvitse riidellä. Mutta olen aivan varma, että sama perustavanlaatuinen ongelma vaivaa suhteessa muitakin osa-alueita kuin taloudellista puolta.
Koska sinun käsityksesi hyvästä parisuhdemallista on ainoa oikea ja ainoa mahdollinen tapa toimia, muiden tavat ja näkemykset ovat viallisia tai ainakin merkki epäkunnioituksesta.
Lue tuo pari kertaa oikein ajatuksella läpi ja peilaa kirjoituksiisi, oisko tossa (yksi) syy miksi tuli ero?
Ei ollut. Liittyi ihan muihin asioihin. Ollaan ihan hyvissä väleissä edelleen, ja yhteisten lasten takia vietetään juhlapyhiäkin usein yhdessä. Minusta ainoa oikea parisuhdemalli tosiaan ON sellainen, jossa kumppanista oikeasti välittää, tätä arvostaa, eikä koe kumppania haittana itselleen. Muut toki saavat elää vaikka millaisissa suhteissa, jos siltä tuntuu. (Yhteisiä rahoja ei tarvitse olla, mutta jos kokee että kumppani on ärsyttävä tai jos yhdessä eläminen tuntuu lähinnä kilpailulta siitä, kumpi saa enemmän hyötyä taloudellisesti tai muuten, ei se silloin minusta kovin hyvältä suhteelta kuulosta.)
Eli jos toinen tykkää shoppailla ei välitä kumppanistaan?
Jos kumppanin shoppailu ärsyttää tai häiritsee, ei ehkä kannata perustaa yhteistaloutta - seurustella voi muutenkin. Tai sitten antaa hänen shoppailla, ja koska shoppailija itsekin välittää vastavuoroisesti, hän vähentää shoppailuaan, ettei aiheuttaisi toiselle stressiä. No, idealistista ehkä, ja en suosittelekaan menemään suhteeseen shoppailijan kanssa, jos on itse elämäntyyliltään ihan erilainen (koska usein tuo joustaminen puolin ja toisin ei ihmisiltä onnistu). Esim. itse tuskin jaksaisin katsella mitään jatkuvaa shoppailua (eikä syynä edes ole pelkästään raha, vaan en pidä sellaisesta elämäntyylistä muutenkaan), mutta senpä takia tuskin ihastuisin saati rakastuisin kehenkään shoppailijaan. Yhteiselo sujuu parhaiten, kun ihmisten elämäntyylit sopivat yhteen.
Mutta tämä vääntö taisi alkaa toisentyyppisestä tilanteesta, jossa toinen haluaa laittaa pihan ja toinen haluaa auton. Nämä eivät ole niin räikeässä ristiriidassa keskenään kuin joku säästäväisyys vs shoppailu, joten alkuperäisen esimerkin kohdalla joustaminen ja kompromissi varmasti onnistuisivat, ja on helppo ehkä jopa ymmärtää kumppaninkin toivetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina rahankäyttökeskusteluita lukiessani, eikö osa miehistä oikeasti käsitä, mikä fyysinen JA taloudellinen taakka yhteisen lapsen saaminen on vaimoille tai tyttöystäville?
Tulot romahtavat äitiysloman tai hoitovapaan aikana, eläke pienenee todella paljon ja useampi vuosi voi mennä lasta hoitaessa ja kotia kuuratessa.
Kuinka moni mies on valmis tinkimään tuloistaan ja - mahdollisesti - hyvästä kropastaan oman lapsen vuoksi?
Niinpä.
Eli....tämä oikeuttaa sen naisen ajattelumallin, että "minun rahat on minun rahoja, ja miehen rahat on myöskin minun rahoja"?
Kumman rahoilla sinun mielestä hoidetaan lapsesta aiheuvat kulut?
Miten tämä liittyy siihen, että nainen haluaa viedä miehen rahat, sano nyt vielä että palkkana metatyöstä.
Mutta miehenä itse asia; minä maksan vähintään puolet lapseni kuluista. Vain pa*kahousu ei pidä lapsistaan huolta.
Miten nainen käuytännössä vie miehen rahat?
Mistä te naiset löydätte tuollaisia miehiä? Jos ei voida yhdessä hoitaa taloutta kumpikin kykyjensä mukaan , niin ei muuta kuin kengän kuva takapuoleen miehelle. Ja naiset, käykää töissä niin, että ei tarvitse kinastella miehen kanssa maksuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaikki mennyt aina yhteiselle samalle tilille. Menee edelleenkin, 48 vuotta avioliittoa ja sitä ennen 4 kk tunnettiin, 5 viikon kuluttua muutettiin yhteen.
Jos pitää mennä eri tilille ja maksaa puoliksi, se on kuin eroon valmistautumista.
Oli meilläkin avioehto , mutta purettiin 20v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä!
Veisin tämän naksun pidemmälle, eli joo, yhteinen taloustili vireille, mutta sanokaa sitä vaikka laina & laskutiliksi. Eli molemmat siirtää tänne sovitun summan kuun lainanlyhennyksiä ja yhteisiä laskuja varten.
Sitten toinen yhteistili ja molemmille tähän tiliin liitetty kortti, tämä tili varataan ruoka- ja taloustarvike ja auton(/-jen) bensakuluja varten.
Kolmas yhteistili yhteistä säästämistä varten, eli kerätään rahaa isompia yhteisiä hankintoja, remppoja tai vaikka matkustelua varten.
Kun jokaiselle, kolmelle, tilille pistetään yhteisesti sovitut summat, niin molempien henk.koht. tileille.jäävät rahat ovat sitten ns. omia rahoja joiden käyttöön toisella ei ole mutistavaa. Tämä systeemi myös mahdollistaa hyvinkin tarkan osuuksien laskemisen, jos niin haluaa, riippumatta mahdollisista tuloeroista.
Meidän perheessä tulot ovat 20+ vuoden aikana vaihdelleet, välillä nainen on ollut suurituloisempi, välillä mies. Sattuman kautta nyt meillä on palkat sentilleen samat. Tuo ym. systeemi on meillä ollut nyt käytössä n. 8 vuotta ja yhteisellä sopimuksella siirtosummat täsmätään niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa käyttöön henk. koht. tilille, joka kuukausi.
Miksi laina-, lasku-, ruoka-, bensa- jne ei voi olla samalla tilillä? Kuulosta kankealta systeemiltä, että lompakossa on useampi eri maksukortti, jolla sitten maksellaan eri asioita. Jos kortit on vielä Osuuspankista, jossa kaikki kortit on valkoisia, eikä personointia ole, niin niihin saa sitten tussilla kirjoitella omia tunnisteita, että tulee maksettua oikealta kortilta.
Eihän tuossa systeemissä tarvitse kuin yhden kortin - käyttötilille. Lainat ja laskut hoituvat ilman korttia, ja säästöstä siirretään käyttötilille tarvittaessa.
Laina/laskutili on suorastaan nerokas keksintö. Sinne menee vakiomäärä rahaa joka kuukausi, ja kun summa on laskettu oikein, ei enää ikinä tarvitse ihmetellä, mitä tehdään, kun kaikki isot laskut sattuvat samalle kuukaudelle.
Säästötili puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada rahaa säästöön - siellä olevien rahojen käyttöön on paljon isompi kynnys.
Etenkin jos tulot ovat pienet, suunnitelmallisuus on tosi tärkeää - sen ansiosta rahat riittävät pakollisiin asioihin paljon paremmin.
Eri
Ei tässä silti ole tullut yhtään syytä, miksei se lasku- ja käyttötili voisi olla yksi ainoa tili. Eli yksi taloustili, jonne siirretään kuussa automaattiveloituksella molemmilta sovitut summat ja maksetaan yhteiset kulut (niin ruoka kuin laskutkin). Miksi tähän tarkoitukseen pitäisi olla kaksi tiliä?
Aika monella laskuja tulee eri kuukausina hyvinkin epätasainen määrä, joten toisina kuukausina olisi tarkoitus kerryttää hyvinkin suurta puskuria. On kätevää, kun käyttötilin saldo kertoo oikeasti sen, paljonko sieltä saa käyttää. Muuten voi tulla vahingossa käytettyä ne rahat, joita tarvitaan, kun seuraavassa kuussa onkin tavallista enemmän laskuja.
Eli neuvo oli niille, joilla raha polttaa tilillä. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi opetella käyttämään sitä rahaa oikein, eikä aina tuhlata kaikkea mikä on saatavilla, mutta ok... Ehkä jotkut sitten tarvitsevat moisen "pakottavan" tilijaon. Ei ole vaan itselle ikinä ollut ongelma.
Ei meilläkään raha polta tilillä. Mutta mies haluaa pystyä näkemään todellisen käyttövaran mahdollisimman helposti.
Mitä väliä sillä on, jos ei ole tapana tehdä satunnaisia turhia ostoksia "kun kerta rahaa on"? Jos tililtä ostaa ruoan ja maksaa pakolliset laskut, pitäisi riittää kun kerran arvioi paljonko näihin menee per vuosi ja siten per kuukausi. Jos esim ruokaan menee keskimäärin 500e kuussa, niin mitä väliä onko tilillä "todellista käyttövaraa" 500 vai 5000e? Eihän sen pitäisi vaikuttaa siihen, että ruokaan yhä menee se 500... Tuo nimenomaan kuulostaa siltä että raha polttelee, eli jos sitä käyttövaraa olisikin se 5000e niin sitä tuhlaisi johonkin turhaan, vs 500e jolloin sitä ei käyttäisi turhuuteen.
On myös satunnaisia tarpeellisia menoja, joista jotkut voivat olla aika suuriakin, esimerkiksi vaate- ja kodinkonehankinnat ja auton huolto, tai vaikkapa hammaslääkärikäynti.
Tai kuten laskuissa, joissa puskuri on tarpeen siksikin että osa laskuista tulee kuukausittain, kerran kvartaalissa tai kerran vuodessa. Ja lisäksi esim. lämmityslasku voi vaihdella vuositasolla ihan kohtalaisesti, riippuen miten kylmä talvi sattuu tulemaan.
Minulla on kohtalaisen hyvä käsitys minkä verran sähkölämmitteisessä talossani on lämmityskulut per kuukausi, mutta ei se edellisen vuoden budjetti silti laserintarkka ole.
Ruoan ja polttoaineiden osalta taas kuukausitasolla vaihtelua voi olla todella paljon. Etenkin kesällä tulee matkusteltua Suomen sisällä reilusti, syötyä kenties ulkona enemmän. Tai kuten koronan alussa, ensimmäisinä kuukausina polttoainekulut meni lähes nollaan.
Mitä sitten? Pitkä selostus mutta pointti hukassa... Kaksi tiliäkö jotenkin taianomaisesti tarkentaa mihin raha menee, vai pienentääkö se lämmityslaskua 🤔?
Rautalankaa apukoulusta luokalle jääneelle:
Erillinen laskutili on helppo budjetoida ja puskuroida suhteellisen tarkasti jo edellisenä vuonna, eikä tarvitse makuuttaa yhtään enempää rahaa tilillä huvikseen, kuin on pakko tasaisen rahavirran (omat tilit --> laskutili) järjestämiseksi.
Ruoka ja polttoainekulujen osalta tilanne on kuukausitasolla volatiilimpi ja vaikeampi siten ennustaa ja laskea tarkasti. Paitsi jos elää tylsää elämää, keittää aina samaa kaurapuuroa, eikä käy missään, koskaan. Mutta siis meidän taloudessa tämän tilin puskurointi on haasteellisempaa ja toimiakseen vaatii laskutiliä isomman puskurin (prosentuaalisesti). Joinain kuukausina paikkaamme menoja lisäsiirroilla omilta tileiltä, jos tarvis.
Joten, jos nämä kaksi yhdistäisi takaisin, niin se olisi joka kuukausi käsinlaskemalla tarkistettava, että onko laskujen hoitoon riittävä puskuri jäljellä ja onko sapuskaan, sekä bensaan tilillä fyrkkaa. Erillään pidettynä, kuten nyt, näen suoraan verkkopankista paljonko kummallakin tilillä on sekä täsmääkö laskutilin saldo viime vuonna laaditun budjetin kanssa, vai vaatiiko budjetti päivittämistä esim. kuukausittaisten siirtojen osalta. Tietty, jos haluaa makuuttaa kaikki ylimääräiset rahat tällä tilillä, niin sitten ei väliä, minä/me ennemmin sijoitamme ja/tai säästämme erilliseen paikkaan rahat. Eli toisin sanoen, optimoimme puskurit niin, että molemmille jää joka kuukausi käteen "omaa rahaa" saman verran, eikä se siten vuositasolla vaihtele, riippumatta laskujen määristä tai ruoka- tai bensakulujen heittelyistä.
Toki tämän voisi tehdä yhdelläkin tilillä, mutta edelleen ilman käsinlaskentaa ja tarkistuksia et varmasti ole tarkalleen tietoinen taloustilanteesta muuta kuin ns. ylätasolla.
Näkymätön käsi kirjoitti:
Meillä on kaikki mennyt aina yhteiselle samalle tilille. Menee edelleenkin, 48 vuotta avioliittoa ja sitä ennen 4 kk tunnettiin, 5 viikon kuluttua muutettiin yhteen.
Jos pitää mennä eri tilille ja maksaa puoliksi, se on kuin eroon valmistautumista.
Oli meilläkin avioehto , mutta purettiin 20v jälkeen.
"Meillä päätetään kaikista isoista ostoksista yhdessä ja Reino on niistä aina samaa mieltä".
Tätä on nykyajan "tasa-arvo". Surullista, että joku miessukupuolen jäsen suhtautuu naisiin noin piilevän vihamielisesti ja kuvittelee, että 50-50 olisi perheen hoitavan ja pientuloisen naisen kannalta tasapuolinen ja reilu jako. Säälittää myös AP että on tuollaiselle mennyt lapsia synnyttämään, pakko toivoa että provo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aina nainen se tyhjätasku joka valittaa tästä 50 / 50 ratkaisusta?
Koska jos tyhjätasku on mies, vaimo tekee edelleen kotitöistä leijonan osan ja maksaa mielellään leijonan osan myös menoista koska ymmärtää että ollaan samaa taloutta ja perhe. Vain miehillä on ahneutta myös parisuhteessa niin paljon että eivät halua jakaa rahojaan vaikka kehonsa ja mielensä jakaisivat ja väittäisivät että rakastavat vaimoaan.
Meillä mies on automaattisesti meidän perheen elättäjä. Hän on siis sitä mieltä. Mun rahat menee sitten omiin/lapsen menoihin ja satunnaisiin juttuihin. Itsestään selvää että mies elättää perheensä eikai sitä tarvitse edes kysyä? (ja puhun nyt miehistä, en pojista)
Tai kuten laskuissa, joissa puskuri on tarpeen siksikin että osa laskuista tulee kuukausittain, kerran kvartaalissa tai kerran vuodessa. Ja lisäksi esim. lämmityslasku voi vaihdella vuositasolla ihan kohtalaisesti, riippuen miten kylmä talvi sattuu tulemaan.
Minulla on kohtalaisen hyvä käsitys minkä verran sähkölämmitteisessä talossani on lämmityskulut per kuukausi, mutta ei se edellisen vuoden budjetti silti laserintarkka ole.
Ruoan ja polttoaineiden osalta taas kuukausitasolla vaihtelua voi olla todella paljon. Etenkin kesällä tulee matkusteltua Suomen sisällä reilusti, syötyä kenties ulkona enemmän. Tai kuten koronan alussa, ensimmäisinä kuukausina polttoainekulut meni lähes nollaan.