Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Näinhän se toimii, JOS molemmilla on samankaltaiset kulutustottumukset tai kumpikaan ei harrasta mitään erikoisen kallista.

Kysytään näin, jos toinen haluaa laittaa kiinteistön puutarhan kuntoon ja toinen haluaisi ostaa kesäauton ... kumpi laitetaan? Suomessa noin 999 kertaa tuhannesta vastaus on ensimmäinen, eikö?

Ei ainakaan oma suhteeni ollut mikään kilpailu siitä, kumman tahto voittaa. Me keskustelimme suhteessa niin paljon, että oltaisiin kyllä toisen seurassa "ajateltu ääneen" niin suunnitelma puutarhan laittamisesta kuin toive kesäauton ostamisesta, ja ainakin meillä oli omien toiveiden lisäksi yhtä tärkeällä sijalla myös kumppanin toiveet ja intressit. Suhteemme perustui kumppanuuteen, rakkauteen ja toisen arvostamiseen, ja toivoimme toisillemme hyvää - ja toivoimme toisillemme niitä asioita, joita tiesimme kumppanin haluavan.  Meidän tapauksessa oltaisiin mietitty, miten saataisiin toteutettua sekä puutarha että kesäauto. Luultavasti kumpikin olisi ollut halukas joustamaan tai jopa siirtämään omaa hankintaansa seuraavaan vuoteen, joten oltaisiin luultavasti tehty yhdessä päätös, että tehdään jotain kivaa ja halvempaa tänä vuonna, mutta säästetään seuraavaan vuoteen, jolloin toteutetaan molempien toiveet. Tätä päätöstä olisi edeltänyt keskustelu, jossa kumpikin olisi halunnut antaa toiselle tämän toivoman asian.

(Tätäkin ketjua lukiessa tuntuu hassulta, että yleensä erosimme - no, siihen oli tietysti muut syyt. Ja olemme kyllä hyvissä väleissä edelleen. Ei ole syytä katkaista välejä, kun kummallakaan ei ole katkeruutta toista kohtaan, ja yhteistä suhdetta on hyvä muistella lämmöllä. Tämän(kin) ketjun valossa täytynee muistaa olla kiitollinen, että sai sellaisen suhteen kokea, vaikka se sitten muiden ongelmien vuoksi tulikin päätökseen.)

Lisään tähän kirjoitukseeni sen, että olisi voinut käydä toki niinkin, että toinen hankkeista olisi toteutettu jo tänä vuonna. Siinä vaiheessa, kun aletaan fiilistellä omia suunnitelmia tyyliin "olis kiva laittaa tähän pihaan sitä-ja-tätä" ja "sellaisella autolla voisi käydä lomalla siellä-ja-täällä", toinen osapuoli luultavasti olisi sen verran innostunut itsekin, että lopulta oltaisiin huomattu, että oltaisiin suunniteltu yhdessä molempia. Ja sitten jompi kumpi olisi alkanut tuntua ajankohtaiselta jo nyt. 

Tai sitten pyritty toteuttamaan molemmat. Esim. hankittu vähän halvempi kesäauto ja aloitettu pihan laittamista jo nyt, mutta jatkettu pihaprojektia syksyllä ja ensi vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa sille laskutaidottomalle miehellesi että maksaa ensin sinulle tasoitusta ja eläkettä siltä ajalta kun olit lapsien kanssa kotona.

Sitten exceliin paljonko on perheen kk-menot, paljonko ovat molempien tulot ja siitä prosentuaalinen jako niin että kk-menot katetaan. Molempien olisi hyvä myös saada säästöön, oli se sitten kymppi tai satanen kuussa.

Jos menot pitää maksaa tulojen mukaisesti tiettynä prosenttina, niin silloin sen pienempituloisen pitää myös kuluttaa vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki yhteiset menot puoliksi.

Aikoinaan ex-miehen kanssa sovittiin, että maksamme ruokakaupan ostokset puoliksi. Tosin hän joi kaikki kaljat ja poltti kaikki tupakat, jotka laskuun sisältyivät. Oikeudenmukaistako? Tämä kyllä muuttui, kun otin puheeksi, mutta tuotti tietysti lisätyötä laskimen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen perheessä kulut puolittui, kun äitini ryhtyi huolehtimaan lasten vaatteista eli ei enää Moloa ja Gugguuta, vaan edullisia markettivaatteita ja kirppiksiltä. Veli oli ihmeissään: siihen asti puolet lasten kuluista oli päivähoitomaksuineen jne. vähän yli 1600 e/kk, yllättäen kulut pienenivät alle 700 euron. Ja tämä vain siksi, että äitini ei suostunut maksamaan vaatteen nimestä.

Tämä tapahtui siksi, että veli ei yksinkertaisesti enää uskonut, että yhden lapsen kulut kuukaudessa voivat olla 800 e, vaikka päivähoitomaksu melkein 300 e/kk olikin. Käly ilmoitti, että sopii kokeilla vuoden verran. Kokeilu kannatti.

Siis isoäiti huolehti lapsille vaatteet, siis veljesi vaimon anoppi. Mitä mä just luin?

Just näin. Kun veli hämmästeli, miten voi lapsiin mennä yli 1500 e/kk, niin vaimonsa väitti, että lastentarvikkeet on kalliita, pakko ne on maksaa. Veli ei uskonut ja käly ilmoitti, että huolehdi sinä vuoden verran kaikki lapsiin liittyvät kulut, katsotaan sitten, miten kalliiksi lapset tulevat. Veli ei ehdi juoksemaan kaupoissa, äitimme ehtii ja niin saatiin veljen perheessä lasten kulut paljon pienemmiksi kuin ne kälyn mielestä "ihan pakosta ovat, vaikka miten säästäisi".

Toki veli tilaa osan lastenvaatteista netistä, tietää sopivat koot jne. Mutta enää ei ole vaatekaapissa merkkivaatetta ja perheen kulut on reilusti pienentyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa sille laskutaidottomalle miehellesi että maksaa ensin sinulle tasoitusta ja eläkettä siltä ajalta kun olit lapsien kanssa kotona.

Sitten exceliin paljonko on perheen kk-menot, paljonko ovat molempien tulot ja siitä prosentuaalinen jako niin että kk-menot katetaan. Molempien olisi hyvä myös saada säästöön, oli se sitten kymppi tai satanen kuussa.

Jos menot pitää maksaa tulojen mukaisesti tiettynä prosenttina, niin silloin sen pienempituloisen pitää myös kuluttaa vähemmän.

Täh? Syödä vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Miten käytännössä voi onnistua samassa perheessä ja saman talouden sisällä kahden erilaisen elintason ylläpitäminen ja käytännössä kahden eri talouden pyörittäminen? Ja mitä järkeä siinä edes olisi? Ihmiset kaiketi muuttavat yhteen silloin, jos haluavat jakaa elämänsä toisen kanssa ja elää yhteistä elämää - jos käytännössä kuitenkin eletään erillistä elemää täysin erilaisin realiteetein ja erilaisessa todellisuudessa, niin eikö ole jo liian monimutkaista tehdä se asuen yhdessä? Suhteessa voi olla, vaikka asuisi erillään, ja jos kerran halutaan pitää kumppaneiden todellisuudet ja elämät visusti erillään, on järkevämpää myös asua erillään. Helpottaa tuota jakoa huomattavasti.

Miten konkreettisesti hoidetaan kahden elintason ylläpitäminen yhdessä asuen? Ja mikä siinä on varsinaisesti pointtina? Jos pointtina on periaate siitä, että jokaisen on ansaittava itse hyvinvointinsa, se alkaa kuulostaa edemmän joltain poliittiselta agendalta eikä yhdessä asumiselta., joten miksi sotkea yhdessä asumista ollenkaan noin periaatteelliseen kuvioon? Kuulostaa enemmän siltä, että on tarkoitus osoittaa pienituloiselle hänen "paikkansa" ja jotenkin näpäyttää häntä siitä, miten hän nyt omien valintojensa vuoksi joutuu elämään nuukaa elämää. Tällaiset ideologiset taistelut kuuluvat mielestäni enemmän muille areenoille kuin parisuhteeseen tai perheen sisälle. Pitäkää mieluummin suhde vapaana tällaisista ja seurustelkaa hyvillä mielin asuen kumpikin omissa asunnoissanne. Suhde myrkyttyy, kun siihen sekoittaa jotain puoluepolitiikan tai ideologian toteuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta taas näkee, mikä on miehille tärkeää elämässä. Ei vaimo, ei lapsi, vaan omat rahat ja oma napa.

Ja naiselle on tärkeää miehen rahat ja oma napa.

Koska yhteisiin lapsiin käytetty raha on naisen napaan käytettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.

Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa sille laskutaidottomalle miehellesi että maksaa ensin sinulle tasoitusta ja eläkettä siltä ajalta kun olit lapsien kanssa kotona.

Sitten exceliin paljonko on perheen kk-menot, paljonko ovat molempien tulot ja siitä prosentuaalinen jako niin että kk-menot katetaan. Molempien olisi hyvä myös saada säästöön, oli se sitten kymppi tai satanen kuussa.

Jos menot pitää maksaa tulojen mukaisesti tiettynä prosenttina, niin silloin sen pienempituloisen pitää myös kuluttaa vähemmän.

Alkaa mennä niin hankalaksi, että eihän tuossa ehdi elää ollenkaan, kun pitää koko ajan laskea rahoja ja sitä, kuinka paljon on oikeutettua kuluttaa. Eikö olisi helpointa vain asua eri asunnoissa, jolloin kummallakin on oma taloutensa? Jos kumppani tuntuu lähinnä rasitteelta ja kuluerältä, niin kertokaa yksikin hyvä syy, miksi edes muuttaa yhteen? Erotahan ei tarvitse, kun eri asunnoissa asuenkin voi hoitaa seurustelusta ne puolet, mitkä miellyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.

Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.

Aika kivasti koetat pukea intellektuelliin asuun sitä, että besserwisseröit. Tosiasiassa taidat olla semmoinen 13 tusinassa puolisoita, jotka mölisee että "me päätettiin", kun tosiasiassa sinä päätit ja mies tottelee, koska muuten pihtaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.

Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.

Aika kivasti koetat pukea intellektuelliin asuun sitä, että besserwisseröit. Tosiasiassa taidat olla semmoinen 13 tusinassa puolisoita, jotka mölisee että "me päätettiin", kun tosiasiassa sinä päätit ja mies tottelee, koska muuten pihtaat.

Ei osunut arvauksesi oikeaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!

Veisin tämän naksun pidemmälle, eli joo, yhteinen taloustili vireille, mutta sanokaa sitä vaikka laina & laskutiliksi. Eli molemmat siirtää tänne sovitun summan kuun lainanlyhennyksiä ja yhteisiä laskuja varten.

Sitten toinen yhteistili ja molemmille tähän tiliin liitetty kortti, tämä tili varataan ruoka- ja taloustarvike ja auton(/-jen) bensakuluja varten.

Kolmas yhteistili yhteistä säästämistä varten, eli kerätään rahaa isompia yhteisiä hankintoja, remppoja tai vaikka matkustelua varten.

Kun jokaiselle, kolmelle, tilille pistetään yhteisesti sovitut summat, niin molempien henk.koht. tileille.jäävät rahat ovat sitten ns. omia rahoja joiden käyttöön toisella ei ole mutistavaa. Tämä systeemi myös mahdollistaa hyvinkin tarkan osuuksien laskemisen, jos niin haluaa, riippumatta mahdollisista tuloeroista.

Meidän perheessä tulot ovat 20+ vuoden aikana vaihdelleet, välillä nainen on ollut suurituloisempi, välillä mies. Sattuman kautta nyt meillä on palkat sentilleen samat. Tuo ym. systeemi on meillä ollut nyt käytössä n. 8 vuotta ja yhteisellä sopimuksella siirtosummat täsmätään niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa käyttöön henk. koht. tilille, joka kuukausi.

Miksi laina-, lasku-, ruoka-, bensa- jne ei voi olla samalla tilillä? Kuulosta kankealta systeemiltä, että lompakossa on useampi eri maksukortti, jolla sitten maksellaan eri asioita. Jos kortit on vielä Osuuspankista, jossa kaikki kortit on valkoisia, eikä personointia ole, niin niihin saa sitten tussilla kirjoitella omia tunnisteita, että tulee maksettua oikealta kortilta.

Eihän tuossa systeemissä tarvitse kuin yhden kortin - käyttötilille. Lainat ja laskut hoituvat ilman korttia, ja säästöstä siirretään käyttötilille tarvittaessa.

Laina/laskutili on suorastaan nerokas keksintö. Sinne menee vakiomäärä rahaa joka kuukausi, ja kun summa on laskettu oikein, ei enää ikinä tarvitse ihmetellä, mitä tehdään, kun kaikki isot laskut sattuvat samalle kuukaudelle.

Säästötili puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada rahaa säästöön - siellä olevien rahojen käyttöön on paljon isompi kynnys.

Etenkin jos tulot ovat pienet, suunnitelmallisuus on tosi tärkeää - sen ansiosta rahat riittävät pakollisiin asioihin paljon paremmin.

Eri

Ei tässä silti ole tullut yhtään syytä, miksei se lasku- ja käyttötili voisi olla yksi ainoa tili. Eli yksi taloustili, jonne siirretään kuussa automaattiveloituksella molemmilta sovitut summat ja maksetaan yhteiset kulut (niin ruoka kuin laskutkin). Miksi tähän tarkoitukseen pitäisi olla kaksi tiliä?

Aika monella laskuja tulee eri kuukausina hyvinkin epätasainen määrä, joten toisina kuukausina olisi tarkoitus kerryttää hyvinkin suurta puskuria. On kätevää, kun käyttötilin saldo kertoo oikeasti sen, paljonko sieltä saa käyttää. Muuten voi tulla vahingossa käytettyä ne rahat, joita tarvitaan, kun seuraavassa kuussa onkin tavallista enemmän laskuja.

Eli neuvo oli niille, joilla raha polttaa tilillä. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi opetella käyttämään sitä rahaa oikein, eikä aina tuhlata kaikkea mikä on saatavilla, mutta ok... Ehkä jotkut sitten tarvitsevat moisen "pakottavan" tilijaon. Ei ole vaan itselle ikinä ollut ongelma.

Ei meilläkään raha polta tilillä. Mutta mies haluaa pystyä näkemään todellisen käyttövaran mahdollisimman helposti.

Mitä väliä sillä on, jos ei ole tapana tehdä satunnaisia turhia ostoksia "kun kerta rahaa on"? Jos tililtä ostaa ruoan ja maksaa pakolliset laskut, pitäisi riittää kun kerran arvioi paljonko näihin menee per vuosi ja siten per kuukausi. Jos esim ruokaan menee keskimäärin 500e kuussa, niin mitä väliä onko tilillä "todellista käyttövaraa" 500 vai 5000e? Eihän sen pitäisi vaikuttaa siihen, että ruokaan yhä menee se 500... Tuo nimenomaan kuulostaa siltä että raha polttelee, eli jos sitä käyttövaraa olisikin se 5000e niin sitä tuhlaisi johonkin turhaan, vs 500e jolloin sitä ei käyttäisi turhuuteen.

On myös satunnaisia tarpeellisia menoja, joista jotkut voivat olla aika suuriakin, esimerkiksi vaate- ja kodinkonehankinnat ja auton huolto, tai vaikkapa hammaslääkärikäynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!

Veisin tämän naksun pidemmälle, eli joo, yhteinen taloustili vireille, mutta sanokaa sitä vaikka laina & laskutiliksi. Eli molemmat siirtää tänne sovitun summan kuun lainanlyhennyksiä ja yhteisiä laskuja varten.

Sitten toinen yhteistili ja molemmille tähän tiliin liitetty kortti, tämä tili varataan ruoka- ja taloustarvike ja auton(/-jen) bensakuluja varten.

Kolmas yhteistili yhteistä säästämistä varten, eli kerätään rahaa isompia yhteisiä hankintoja, remppoja tai vaikka matkustelua varten.

Kun jokaiselle, kolmelle, tilille pistetään yhteisesti sovitut summat, niin molempien henk.koht. tileille.jäävät rahat ovat sitten ns. omia rahoja joiden käyttöön toisella ei ole mutistavaa. Tämä systeemi myös mahdollistaa hyvinkin tarkan osuuksien laskemisen, jos niin haluaa, riippumatta mahdollisista tuloeroista.

Meidän perheessä tulot ovat 20+ vuoden aikana vaihdelleet, välillä nainen on ollut suurituloisempi, välillä mies. Sattuman kautta nyt meillä on palkat sentilleen samat. Tuo ym. systeemi on meillä ollut nyt käytössä n. 8 vuotta ja yhteisellä sopimuksella siirtosummat täsmätään niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa käyttöön henk. koht. tilille, joka kuukausi.

Miksi laina-, lasku-, ruoka-, bensa- jne ei voi olla samalla tilillä? Kuulosta kankealta systeemiltä, että lompakossa on useampi eri maksukortti, jolla sitten maksellaan eri asioita. Jos kortit on vielä Osuuspankista, jossa kaikki kortit on valkoisia, eikä personointia ole, niin niihin saa sitten tussilla kirjoitella omia tunnisteita, että tulee maksettua oikealta kortilta.

Eihän tuossa systeemissä tarvitse kuin yhden kortin - käyttötilille. Lainat ja laskut hoituvat ilman korttia, ja säästöstä siirretään käyttötilille tarvittaessa.

Laina/laskutili on suorastaan nerokas keksintö. Sinne menee vakiomäärä rahaa joka kuukausi, ja kun summa on laskettu oikein, ei enää ikinä tarvitse ihmetellä, mitä tehdään, kun kaikki isot laskut sattuvat samalle kuukaudelle.

Säästötili puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada rahaa säästöön - siellä olevien rahojen käyttöön on paljon isompi kynnys.

Etenkin jos tulot ovat pienet, suunnitelmallisuus on tosi tärkeää - sen ansiosta rahat riittävät pakollisiin asioihin paljon paremmin.

Eri

Ei tässä silti ole tullut yhtään syytä, miksei se lasku- ja käyttötili voisi olla yksi ainoa tili. Eli yksi taloustili, jonne siirretään kuussa automaattiveloituksella molemmilta sovitut summat ja maksetaan yhteiset kulut (niin ruoka kuin laskutkin). Miksi tähän tarkoitukseen pitäisi olla kaksi tiliä?

Aika monella laskuja tulee eri kuukausina hyvinkin epätasainen määrä, joten toisina kuukausina olisi tarkoitus kerryttää hyvinkin suurta puskuria. On kätevää, kun käyttötilin saldo kertoo oikeasti sen, paljonko sieltä saa käyttää. Muuten voi tulla vahingossa käytettyä ne rahat, joita tarvitaan, kun seuraavassa kuussa onkin tavallista enemmän laskuja.

Eli neuvo oli niille, joilla raha polttaa tilillä. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi opetella käyttämään sitä rahaa oikein, eikä aina tuhlata kaikkea mikä on saatavilla, mutta ok... Ehkä jotkut sitten tarvitsevat moisen "pakottavan" tilijaon. Ei ole vaan itselle ikinä ollut ongelma.

Ei meilläkään raha polta tilillä. Mutta mies haluaa pystyä näkemään todellisen käyttövaran mahdollisimman helposti.

Mitä väliä sillä on, jos ei ole tapana tehdä satunnaisia turhia ostoksia "kun kerta rahaa on"? Jos tililtä ostaa ruoan ja maksaa pakolliset laskut, pitäisi riittää kun kerran arvioi paljonko näihin menee per vuosi ja siten per kuukausi. Jos esim ruokaan menee keskimäärin 500e kuussa, niin mitä väliä onko tilillä "todellista käyttövaraa" 500 vai 5000e? Eihän sen pitäisi vaikuttaa siihen, että ruokaan yhä menee se 500... Tuo nimenomaan kuulostaa siltä että raha polttelee, eli jos sitä käyttövaraa olisikin se 5000e niin sitä tuhlaisi johonkin turhaan, vs 500e jolloin sitä ei käyttäisi turhuuteen.

On myös satunnaisia tarpeellisia menoja, joista jotkut voivat olla aika suuriakin, esimerkiksi vaate- ja kodinkonehankinnat ja auton huolto, tai vaikkapa hammaslääkärikäynti.

Jatkan tähän vielä sen verran, että ainakin meillä kysymys on nimenomaan siitä, että jos noita ylimääräisiä kuluja on ollut paljon, se näkyy käyttötilin saldosta helposti ja silloin se otetaan huomioon esimerkiksi säästämällä ruokaostoksista tavallista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mahdollista, mutta elintaso pitää silloin tosiaan mitoittaa pienemmän tulojen mukaan. Ei voi olla niin, että päätetään lähteä lomalle tai remontoida olohuone ja kaikki puoliksi. Ne jäävät tekemättä, jos ei vähäntuloisemmalla ole rahaa.

Tätä useimmat menojen puolittamista vaativat eivät tajua.

Luulisi kyllä tajuavan ihmisten jotka ovat hankkineet niin korkean koulutuksen tai hyvän työn, että korkeaa liksaa saavat. Tuo on ymmärrettävissä ala-asteen matematiikalla ja kehitystasolla. Käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!

Veisin tämän naksun pidemmälle, eli joo, yhteinen taloustili vireille, mutta sanokaa sitä vaikka laina & laskutiliksi. Eli molemmat siirtää tänne sovitun summan kuun lainanlyhennyksiä ja yhteisiä laskuja varten.

Sitten toinen yhteistili ja molemmille tähän tiliin liitetty kortti, tämä tili varataan ruoka- ja taloustarvike ja auton(/-jen) bensakuluja varten.

Kolmas yhteistili yhteistä säästämistä varten, eli kerätään rahaa isompia yhteisiä hankintoja, remppoja tai vaikka matkustelua varten.

Kun jokaiselle, kolmelle, tilille pistetään yhteisesti sovitut summat, niin molempien henk.koht. tileille.jäävät rahat ovat sitten ns. omia rahoja joiden käyttöön toisella ei ole mutistavaa. Tämä systeemi myös mahdollistaa hyvinkin tarkan osuuksien laskemisen, jos niin haluaa, riippumatta mahdollisista tuloeroista.

Meidän perheessä tulot ovat 20+ vuoden aikana vaihdelleet, välillä nainen on ollut suurituloisempi, välillä mies. Sattuman kautta nyt meillä on palkat sentilleen samat. Tuo ym. systeemi on meillä ollut nyt käytössä n. 8 vuotta ja yhteisellä sopimuksella siirtosummat täsmätään niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa käyttöön henk. koht. tilille, joka kuukausi.

Miksi laina-, lasku-, ruoka-, bensa- jne ei voi olla samalla tilillä? Kuulosta kankealta systeemiltä, että lompakossa on useampi eri maksukortti, jolla sitten maksellaan eri asioita. Jos kortit on vielä Osuuspankista, jossa kaikki kortit on valkoisia, eikä personointia ole, niin niihin saa sitten tussilla kirjoitella omia tunnisteita, että tulee maksettua oikealta kortilta.

Eihän tuossa systeemissä tarvitse kuin yhden kortin - käyttötilille. Lainat ja laskut hoituvat ilman korttia, ja säästöstä siirretään käyttötilille tarvittaessa.

Laina/laskutili on suorastaan nerokas keksintö. Sinne menee vakiomäärä rahaa joka kuukausi, ja kun summa on laskettu oikein, ei enää ikinä tarvitse ihmetellä, mitä tehdään, kun kaikki isot laskut sattuvat samalle kuukaudelle.

Säästötili puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada rahaa säästöön - siellä olevien rahojen käyttöön on paljon isompi kynnys.

Etenkin jos tulot ovat pienet, suunnitelmallisuus on tosi tärkeää - sen ansiosta rahat riittävät pakollisiin asioihin paljon paremmin.

Eri

Ei tässä silti ole tullut yhtään syytä, miksei se lasku- ja käyttötili voisi olla yksi ainoa tili. Eli yksi taloustili, jonne siirretään kuussa automaattiveloituksella molemmilta sovitut summat ja maksetaan yhteiset kulut (niin ruoka kuin laskutkin). Miksi tähän tarkoitukseen pitäisi olla kaksi tiliä?

Aika monella laskuja tulee eri kuukausina hyvinkin epätasainen määrä, joten toisina kuukausina olisi tarkoitus kerryttää hyvinkin suurta puskuria. On kätevää, kun käyttötilin saldo kertoo oikeasti sen, paljonko sieltä saa käyttää. Muuten voi tulla vahingossa käytettyä ne rahat, joita tarvitaan, kun seuraavassa kuussa onkin tavallista enemmän laskuja.

Eli neuvo oli niille, joilla raha polttaa tilillä. Ehkä kuitenkin järkevämpää olisi opetella käyttämään sitä rahaa oikein, eikä aina tuhlata kaikkea mikä on saatavilla, mutta ok... Ehkä jotkut sitten tarvitsevat moisen "pakottavan" tilijaon. Ei ole vaan itselle ikinä ollut ongelma.

Ei meilläkään raha polta tilillä. Mutta mies haluaa pystyä näkemään todellisen käyttövaran mahdollisimman helposti.

Mitä väliä sillä on, jos ei ole tapana tehdä satunnaisia turhia ostoksia "kun kerta rahaa on"? Jos tililtä ostaa ruoan ja maksaa pakolliset laskut, pitäisi riittää kun kerran arvioi paljonko näihin menee per vuosi ja siten per kuukausi. Jos esim ruokaan menee keskimäärin 500e kuussa, niin mitä väliä onko tilillä "todellista käyttövaraa" 500 vai 5000e? Eihän sen pitäisi vaikuttaa siihen, että ruokaan yhä menee se 500... Tuo nimenomaan kuulostaa siltä että raha polttelee, eli jos sitä käyttövaraa olisikin se 5000e niin sitä tuhlaisi johonkin turhaan, vs 500e jolloin sitä ei käyttäisi turhuuteen.

On myös satunnaisia tarpeellisia menoja, joista jotkut voivat olla aika suuriakin, esimerkiksi vaate- ja kodinkonehankinnat ja auton huolto, tai vaikkapa hammaslääkärikäynti.

Ainakin hammaslääkäriin täytyy kyllä päästä, ei sitä voi verrata johonkin shoppailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen perheessä kulut puolittui, kun äitini ryhtyi huolehtimaan lasten vaatteista eli ei enää Moloa ja Gugguuta, vaan edullisia markettivaatteita ja kirppiksiltä. Veli oli ihmeissään: siihen asti puolet lasten kuluista oli päivähoitomaksuineen jne. vähän yli 1600 e/kk, yllättäen kulut pienenivät alle 700 euron. Ja tämä vain siksi, että äitini ei suostunut maksamaan vaatteen nimestä.

Tämä tapahtui siksi, että veli ei yksinkertaisesti enää uskonut, että yhden lapsen kulut kuukaudessa voivat olla 800 e, vaikka päivähoitomaksu melkein 300 e/kk olikin. Käly ilmoitti, että sopii kokeilla vuoden verran. Kokeilu kannatti.

Siis isoäiti huolehti lapsille vaatteet, siis veljesi vaimon anoppi. Mitä mä just luin?

Just näin. Kun veli hämmästeli, miten voi lapsiin mennä yli 1500 e/kk, niin vaimonsa väitti, että lastentarvikkeet on kalliita, pakko ne on maksaa. Veli ei uskonut ja käly ilmoitti, että huolehdi sinä vuoden verran kaikki lapsiin liittyvät kulut, katsotaan sitten, miten kalliiksi lapset tulevat. Veli ei ehdi juoksemaan kaupoissa, äitimme ehtii ja niin saatiin veljen perheessä lasten kulut paljon pienemmiksi kuin ne kälyn mielestä "ihan pakosta ovat, vaikka miten säästäisi".

Toki veli tilaa osan lastenvaatteista netistä, tietää sopivat koot jne. Mutta enää ei ole vaatekaapissa merkkivaatetta ja perheen kulut on reilusti pienentyneet.

Oon samaa mieltä veljesi kanssa mieltä, mutta älkää te ulkopuoliset menkö puuttumaan. Siinä menee välit ensin teihin ja sitten näiden lasten vanhempien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.

Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.

Mutta miksi ihmeessä hankaloittaisimme molempien elämää? Nyt kun on erilliset rahat, kumpikin tekee niillä mitä haluaa. Jos olisi yhteiset puoliso kärvistelisi ja minua ärsyttäisi? Miksi,.. miksi ihmeessä valitsisimme niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhteessa maksamamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Se toimii, koska meillä on suunnilleen samat tulot.

En missään tapauksessa suostuisi suhteeseen, jossa kaikki rahat olisivat yhteisiä. Kyllä se väistämättä rajoittaa, jos ei ole omia rahoja, joita voi kuluttaa, miten haluaa. Ei se tarkoita, että kumpikaan olisi joka kuukausi ostamassa purjevenettä, mutta olisipa nöyryyttävää kysyä vaikka jokaisesta harrastusmaksusta, että onko ok ja että onko toinen nyt saanut tasaveroisesti käyttää rahaa harrastamiseen. Kun on omat tilit, niin ei tarvitse kysellä.

En myöskään lähtökohtaisesti näe, että miksi parisuhteessa pitäisi paremmin tienaavan taata puolisolleen elintaso, johon hänellä ei olisi varaa ilman suhdetta. Poislukien tietenkin vanhempainvapaat jne., jolloin tietenkin töissäkäyvän tulee tasata toimeentuloa, kun toinen on hoitamassa yhteistä lasta.

Minusta jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan (poislukien juuri perhevapaat).

Ei yhteisen tilin tai yhteisien rahojen tarvitse tarkoittaa sitä, että kysellään lupia ja hyväksytetään jokainen ostos tai maksu toisella. Meillä oli entisen kumppanini kanssa periaatteessa omat rahat (ja tietysti myös omat tilit), mutta käytännössä rahat menivät limittäin ja sekoittuivat. Ei ollut kyllä koskaan mitään riitaa tai sen kummempia keskusteluja harrastusmaksuista ainakaan siinä hengessä, että pitäisi saada toiselta hyväksyntä niihin, eikä tilanne olisi ollut toisenlainen, vaikka rahat olisivat olleet yhteisellä tilillä.

Minua ärsyttäisi jos puoliso ostaisi yhteisillä rahoilla 3000+ euron läppärin kun entinenkin on ihan hyvä, ja häntä mahdollisesti jos ostan 200 eurolla meikkejä tai parfyymin vaikka entisiäkin on jäljellä. Kun on erilliset omat rahat, ei tarvitse ollenkaan pohtia kumpi ostaa ja mitä, eikä sekuntiakaan ärtyä toisen ostoksista vaikka ne omasta mielestä olisivat ihan pöljiä.

Jep. Minä olen säästäväinen ja puoliso ei, en kestäisi hetkeäkään että sitä mukaan kun minä säästän niin hän ostaa moottoripyörää, uutta televisiota, vaihtaa autoa kalliimpaan jne. Ei ei.

Jos suhde toimii ja aidosti arvostetaan ja kunnioitetaan toista, huomioidaan myös hänet. Eli toinen ei shoppailisi holtittomasti silloin, jos arvostaa kumppaninsa halua säästää. Ongelma on siis pohjimmiltaan syvemmällä kuin vain siinä, tekeekö toisen mieli uutta televisiota tai moottoripyörää.

Mutta miksi ihmeessä hankaloittaisimme molempien elämää? Nyt kun on erilliset rahat, kumpikin tekee niillä mitä haluaa. Jos olisi yhteiset puoliso kärvistelisi ja minua ärsyttäisi? Miksi,.. miksi ihmeessä valitsisimme niin?

Ei tietysti kannatakaan. En ole tässä sanomassa, että täytyisi olla yhteiset rahat. Tuolla aiemmin kerroin, että meilläkin oli omat tilit ja periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä rahat kyllä sekoittuivat, ja käytimme niitä yhdessä. Pointtini oli siis se, että toimivassa suhteessa ei yleensäkään ole pohjavireenä ja lähtöajatuksena se, että kumppani ärsyttää, tai että yhdessä eläminen olisi kilpailua ja taistelua resursseista. Pointtini on siis ollut pikemminkin se, että jos suhde menee sellaiseksi resurrsitaisteluksi ja ollaan itsekkäitä, on ongelma jossain paljon syvemmällä kuin siinä, että rahat eivät ole täysin erillään. Toki erillisillä rahoilla pystyy ratkaisemaan tuolta osin ongelman, eli ainakaan rahasta ei tarvitse riidellä. Mutta olen aivan varma, että sama perustavanlaatuinen ongelma vaivaa suhteessa muitakin osa-alueita kuin taloudellista puolta.