Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei
22.04.2022 |
Yhteisiä lapsiakin on. Mies on sitä mieltä, että kaikki pitää maksaa puolisiksi. Tai siis että molempien pitää maksaa puolet perheen menoista. Tästä on ihan hirveä riitä, sillä minä olen eri mieltä. Olen pienempituloinen, tuloni on vain satunnaista keikkatyötä. Ja hoidan isomman osuuden lapsista ja kotitöistä.
Mielipiteitä?
Kommentit (643)
Olen aina tienannut vähemmän kuin mieheni. Ja silti haluan maksaa PERUSkulut puoliksi. Käsittäen vuokran/asuntolainaerän, sähkön ja veden,netin,vakuutukset.Molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa. Ei ole mitään suorapalvelujuttuja/osareita ym. Mies maksaa auton kulut, ruokakauppalaskut se kuka käy. Lapsilisät tulevat mun tilille joten mä hoidan nämä "kalliit" välikausipukeutumisen suuret kulut.
Ihme asioista saatte saakeli kyllä riitoja aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisen kiemuraisia ovat nama suomalaiset avio (avo) liitot jos tuollaista elamaa nyt miksikaan liitoksi voi kutsua.
Yli 250 vastausta kysymykseen miksi en loytanyt suomalaista miesta.
Totta. Suomessa ei yleensä kannata mennä avioliittoon tai jos menee, niin vain avioehdon kanssa.
Kaikenkaikkiaan persaukisten kanssa ei kannata avioitua muuta kuin vertaisten.
Kun molemmilla on pakka ja ajatusmaailma kunnossa.
Voi vain todeta, että lähinnä vain persaukiset riitelevät rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tienannut vähemmän kuin mieheni. Ja silti haluan maksaa PERUSkulut puoliksi. Käsittäen vuokran/asuntolainaerän, sähkön ja veden,netin,vakuutukset.Molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa. Ei ole mitään suorapalvelujuttuja/osareita ym. Mies maksaa auton kulut, ruokakauppalaskut se kuka käy. Lapsilisät tulevat mun tilille joten mä hoidan nämä "kalliit" välikausipukeutumisen suuret kulut.
Ihme asioista saatte saakeli kyllä riitoja aikaan.
On helppoa maksaa puolet jos siihen on rahaa. Mutta jos tulot on niin pienet että sinkkuna/yhna saisi tulia, mutta puolison isompien tulojen takia tukia ei saa, niin on vaikea maksaa puolet. Ehkä mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.
Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.
Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.
Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.
Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.
Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.
En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.
Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.
Niin no, en olisi muuten ryhtynyt ollenkaan lapsentekoon. Minulle olisi ollut ok jäädä lapsettomaksikin.
Mutta joku p¤kkomielle pakotti pitämään miehestä kiinni kynsin ja hampain? Nyt sitten pilasit tuolla itsekkyydelläsi miehesi ja lastesi elämän, koska ihan jokainen lapsi ansaitsee syntyä aidosti haluttuna ja oikeista syistä.
Ja marinasta päätellen meni siinä piloille omakin elämä koska mies piti saada.
PTHYI!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisen kiemuraisia ovat nama suomalaiset avio (avo) liitot jos tuollaista elamaa nyt miksikaan liitoksi voi kutsua.
Yli 250 vastausta kysymykseen miksi en loytanyt suomalaista miesta.
Totta. Suomessa ei yleensä kannata mennä avioliittoon tai jos menee, niin vain avioehdon kanssa.
Kaikenkaikkiaan persaukisten kanssa ei kannata avioitua muuta kuin vertaisten.
Kun molemmilla on pakka ja ajatusmaailma kunnossa.
Voi vain todeta, että lähinnä vain persaukiset riitelevät rahasta.
Siina viela yksi vastaus siihen miksi suomalainen ei kelvannut. Avioliitto ei ole mitaan kaupantekoa jossa raha vaihtaa omistajaa.
Meilla on aina puhallettu samaan hiileen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.
Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.
Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.
Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.
Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.
Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.
En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.
Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.
Niin no, en olisi muuten ryhtynyt ollenkaan lapsentekoon. Minulle olisi ollut ok jäädä lapsettomaksikin.
Mutta joku p¤kkomielle pakotti pitämään miehestä kiinni kynsin ja hampain? Nyt sitten pilasit tuolla itsekkyydelläsi miehesi ja lastesi elämän, koska ihan jokainen lapsi ansaitsee syntyä aidosti haluttuna ja oikeista syistä.
Ja marinasta päätellen meni siinä piloille omakin elämä koska mies piti saada.
PTHYI!!!!
En pitänyt miehestä kiinni kynsin hampain. En pakottanut olemaan kanssani. On ollut aina vapaa lähtemään jos niin oikeasti haluaa. Lapsi on minulle erittäin rakas, hänen elämää en millään tavalla ole pilannut, enkä miehenkään, kuten sanottu hän on aina ollut vapaa tekemään valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisen kiemuraisia ovat nama suomalaiset avio (avo) liitot jos tuollaista elamaa nyt miksikaan liitoksi voi kutsua.
Yli 250 vastausta kysymykseen miksi en loytanyt suomalaista miesta.
Totta. Suomessa ei yleensä kannata mennä avioliittoon tai jos menee, niin vain avioehdon kanssa.
Kaikenkaikkiaan persaukisten kanssa ei kannata avioitua muuta kuin vertaisten.
Kun molemmilla on pakka ja ajatusmaailma kunnossa.
Voi vain todeta, että lähinnä vain persaukiset riitelevät rahasta.
Siina viela yksi vastaus siihen miksi suomalainen ei kelvannut. Avioliitto ei ole mitaan kaupantekoa jossa raha vaihtaa omistajaa.
Meilla on aina puhallettu samaan hiileen.
Se hiili ei sitten ole yhteinen välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.
Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.
Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.
Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.
Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.
Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.
En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.
Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.
Tuossa on ajateltu lapsen parasta. Sinä et tunnu sitä ymmärtävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tienannut vähemmän kuin mieheni. Ja silti haluan maksaa PERUSkulut puoliksi. Käsittäen vuokran/asuntolainaerän, sähkön ja veden,netin,vakuutukset.Molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa. Ei ole mitään suorapalvelujuttuja/osareita ym. Mies maksaa auton kulut, ruokakauppalaskut se kuka käy. Lapsilisät tulevat mun tilille joten mä hoidan nämä "kalliit" välikausipukeutumisen suuret kulut.
Ihme asioista saatte saakeli kyllä riitoja aikaan.On helppoa maksaa puolet jos siihen on rahaa. Mutta jos tulot on niin pienet että sinkkuna/yhna saisi tulia, mutta puolison isompien tulojen takia tukia ei saa, niin on vaikea maksaa puolet. Ehkä mahdoton.
Silloin pitää pariutua oman tasoisen kanssa, pysyä jatkossakin sinkkuna (tai ainakin pitää omat asunnot ja rahat) tai opiskella lisää jotta saa parempipalkkaisen työn.
Vaihtoehtoja siis on. Tosin ne vaatii enemmän tekoja ja vähemmän selittelyjä ja marinaa kun taas toisen (ja/tai valtion) elätettävä on paljon iisimpi olla. Ei tarvitse poistua omalta mukavuusalueelta eikä nähdä vaivaa. Riittää kun mankuu köyhyyttä, imee röökiä ja haukkuu miestä saidaksi ja itsekkääksi, marmattaa kelan/sossun päätöksistä. lipittää viiniä ja makaa säännöllisesti haarat auki sylkemässä lisää maailmaan lapsia vaikka varaa ei ole niihin entisiinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.
Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.
Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.
Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.
Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.
Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.
En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.
Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.
Niin no, en olisi muuten ryhtynyt ollenkaan lapsentekoon. Minulle olisi ollut ok jäädä lapsettomaksikin.
Teilläpä on kiva suhde. Mies ei suostunut hoitovapaalle, sinä et suostunut palaamaan töihin, sinä et olisi suostunut lapsentekoon jos...
Ei minulla ollut mitään vauvakuumetta. Miksi minun olisi pitänyt tehdä lapsi, jos en olisi voinut tehdä sitä sellaisiin olosuhteisiin, joita edellytin? Jokaisella on ehtoja lisääntymiselle, jos ei välttämättä halua lisääntyä.
Edellytit. Vaadit. Suostuit.
Edelleen ihmettelen tuollaista kieltä parisuhdekontekstissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tienannut vähemmän kuin mieheni. Ja silti haluan maksaa PERUSkulut puoliksi. Käsittäen vuokran/asuntolainaerän, sähkön ja veden,netin,vakuutukset.Molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa. Ei ole mitään suorapalvelujuttuja/osareita ym. Mies maksaa auton kulut, ruokakauppalaskut se kuka käy. Lapsilisät tulevat mun tilille joten mä hoidan nämä "kalliit" välikausipukeutumisen suuret kulut.
Ihme asioista saatte saakeli kyllä riitoja aikaan.On helppoa maksaa puolet jos siihen on rahaa. Mutta jos tulot on niin pienet että sinkkuna/yhna saisi tulia, mutta puolison isompien tulojen takia tukia ei saa, niin on vaikea maksaa puolet. Ehkä mahdoton.
Kannattaisiko silloin aloittaa siitä, että tekee elämälleen jotain niin, ettei enää ole tuista riippuvainen? Ei se puoliso tulevaisuudessa maksa eläkettäkään, akuuteista menoista puhumattakaan. Eli mitä jos ihan ensimmäiseksi hankkisi kunnollisen toimeentulon itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki yhteiset menot puoliksi.
Tähän ei koskaan enää. Kaikki kulut bensoja myöten oli puoliksi+lastenhoito minulla, huviajoja ja ruokavaatimuksia ja omia menoja exällä. Eipä ollut enää varaa parisuhteeseen - nyt menee hyvin kun lapset aikuisia ja maksan vain omat kuluni. Jää säästöönkin jotain. Exällä tietenkin uusi puoliksimaksaja/kännikuski.
Vierailija kirjoitti:
Eikös puolisoon synny elatusvevollisuus, siis ihan lain puitteissa 🤔
Elatusvelvollisuus lähtee siitä liikkeelle, että perheen aikuiset osallistuu elatukseen kykynsä mukaan. Jos jättäytyy itse työelämästä tai tekee vain hyvin vähän töitä on ihan itse siitä vastuussa. Elatusvelvollisuus tulee kuvioon mukaan vasta jos toinen ei kykene elättämään itseään. Jos työnteko ei huvita niin se on jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vain jokainen säästää heti nuorena. Viisas pärjää pienilläkin rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kulut jaetaan puoliksi, tulee menot olla mitoitettu sinun tulotasoon.
Mikä on ihan viisasta eli antaa miehen sijoittaa rahat itseensä eikä ap:n haluamaan elintasoon, johon hänellä ei ole itsellään varaa. Kummallisen moni nainen itkee eron jälkeen, että rahat on aina loppu, vaikka palkka ei eron takia pienene.
Minä naisena pärjään paremmin eron jälkeen ja en saa mitään tukia. Enää ei tarvitse maksaa miehen syömisiä ja röökejä kun hän hassasi kaikki rahansa.
Jos yhteen on menty, niin on perustettu yhteinen taloys. Kyllähän isompituloinen tietysti maksaa suhteessa enemmän. Mutta ihmettelen, miksi asiasta ei yhteen mennessä ole sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteen on menty, niin on perustettu yhteinen taloys. Kyllähän isompituloinen tietysti maksaa suhteessa enemmän. Mutta ihmettelen, miksi asiasta ei yhteen mennessä ole sovittu.
Se riippuu ihan siitä mitä on sovittu. Jokaisella pariskunnalla on täysi vapaus päättää itse. Ei kukaan ulkopuolinen voi määrätä miten ihmisten pitää jakaa yhteinen elämänsä. Tapoja on monia ja riippuu ihmisestä mikä on mieluisin. Tärkeintä on, että asia on yhdessä päätetty ja molemmat on siihen tyytyväisiä. Oli päätös sitten mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduitte keskustelemaan asiasta vasta, kun on jo lapsia? Me keskusteltiin tuo(kin) asia selväksi hyvissä ajoin ennen saman katon alle muuttamista.
Kuten kirjoitin, niin asia ei ole ollut ennen ongelma, vaan ennen on maksettu suunnilleen suhteessa tuloihin. Nyt yhtäkkiä mies aloittanut asiasta kauhean riidan. Ja siis en törsäile mihinkään omiin vaateshoppailuihin tai vastaaviin, eli sellaista ei riitaan liity. Ap
Taitaa olla uusi nainen hankittuna. Sorry!
Ihan ensimmäiseksi miettisin mahdollisuuksia löytää säännöllisiä töitä. Lapsiperheessä on oikeasti ongelma, jos toisen tulot on todella arvaamattomat. Puhumattakaan siitä jos ero tulee. Meinaatko, että lapset syö vain joka toinen kuukausi jos keikkaa ei ole sattunut olemaan? Ei alaikäisistä vastaava aikuinen voi käydä töissä joskus ja jouluna.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ja akallani on niin erilaiset kulutustottumukset, että pitkälti ostetaan omat juttumme. Esim siinä missähän laittaa ruokaan 60 euroa, niin minulle riittää 25 euroa.