Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyn aihen on vanha kun taivas, nainen odottaa että mies maksaa enemmän kun nainen ei hakeudu kunnon töihin vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta kotona ja välillä vähän harrastaa töiden tekoa. Elämä suomessa on aivan saatana kallista ja jokainen nainenkin tietää tämän mutta silti olettaa että itse ei tarvitse osallistua maksuihin juurikaan

Miksei miehet ehkäise, kun eivät lapsia halua?

Nainen pakottaa lapsien tekoon vauva kuumeessa kun mies ei halua menettää rakastamaansa naista joka uhkaa erolla tai pettämiselle että saa vauvan. Naisia ei miesten mielipiden kiinnosta vauvan hankinta asioissa

No eikös tuo ole aika reilu diili - kumpikin saa sen, mitä haluaa eniten. Mies saa olla rakastamansa naisen kanssa ja nainen saa lapsen.

Ei enää siinä vaiheessa ole reilua kun nainen ja lapsi (jota mies ei halunnut) on miehen elätettävänä kun nainen ei halua töihin vaikka tietää että elämä suomessa on todella kallista

Minun on vaikea uskoa, että tällainen asenne työntekoon voi tulla miehelle yllätyksenä. Vai oliko niin, että työhaluttomuus ei ollut ongelma seurusteluvaiheessa, vaan vasta sitten kun sen seuraamukset alkavat konkretisoitua? Vähän järjenkäyttöä voi harjoittaa jo deittailuvaiheessa. Miksi mies ei olisi alunperinkin aloittanut suhdetta vaikka jonkun ammatillista kunnianhimoa omaavan uranaisen kanssa? Silloin tuskin on pelkoa siitä, että nainen yhtäkkiä löytää itsestään elämäntapatyöttömän. Seurustellessa kannattaa muistaa, että vaikka kumppanin oleminen matalapalkka-alalla ei haittaa silloin, kun asutaan erillään, niin lasten syntymän jälkeen se alkaa tuntua enemmän.  Sitten voi tietysti mennä itseensä, että jos itsellä on toiveena se, että kumppani tuo omalta osaltaan leivän taloon ja asiallisen palkkatilin, niin ei kannata etsiä kumppania matalapalkka-alan työntekijöistä. Näiden kohdalla on myös suurin riski siihen, että kotiäitiys alkaa kiinnostaa, koska usein heidän työnsä ei ole kiinnostavaa tai palkitsevaa, eikä siitä saatu palkka tunnu riittävältä korvaukselta. Myös kumppanin työhistoria antaa osviittaa: jos on nuoresta asti mieluummin elänyt sossun tuilla kuin tehnyt töitä, voi päätellä ettei työelämä luultavasti kutsu myöhemminkään.

Uskoisin että aika usein tämä kuvio menee niin kuin itselläni. Kun aloimme seurustelemaan, tuleva vaimoni oli todella ahkera ja ylpeä työstään ja omavaraisuudestaan. 3 lasta ja 10 vuoden äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä liian helppo elämä teki tehtävänsä. Täysipainoiseen työelämään ei enää vain pystynyt. Se vie rippeetkin itsetunnosta, ja sen itsetunnon paikkailu on juuri tuollaista selittelyä mitä tähänki ketjuun on suollettu jo kymmeniä viestejä.

Mutta kelpasi silti vaimoksi ja lasten synnyttäjäksi. 10v pois työelämästä niin hyvin harva pystyisi palaamaan työrytmiin. Ja putoaa kokonaan työelämästä ellei lähde uudelleen kouluttautumaan. Niin pitkä aukko CV:ssä niin on hyvin hankalaa päästä töihin ellei uudelleen kouluttaudu. Oliko sillä sinun mielestäsi helppo elämä hoitaa kotona 3 siittämääsi lasta ja koitko raskaaksi elättää ne. Elikkä miksi halusit noin monta lasta jos se vei vaimon työkyvyn ja ammattitaidon. 

Minun mies ei edes halua että menen töihin koska palkkani olisi niin pieni ettei se meidän taloutta juurikaan hyödyttäisi muuta kuin olisin niin väsynyt etten jaksaisi kotitöitä kun tätä kokeiltiin ja mieheni haluaa tulla kotiin töistä lepäämään eikä halua toista työmaata töiden jälkeen niin hän haluaa että olen kotona. 

Mutta. 10 v pois töistä omasta tahdostaan. Välillä töissä käyntiin olisi ollut hyvät mahdollisuudet. Mutta liian raskasta kun on helppoon tottunut.

Jos mies maksaa, sinä et päätä mitä ostetaan.

"Viimeisinä päivinä ihmiset ovat rahanahneita ja itserakkaita." Tämän osasi Raamattu kertoa on aikapäiviä sitten. Ja on vain yksi asia pitkässä listassa. Muutama vuosikymmen sitten oli vielä selvää, että perhe on samaa joukkuetta ja pelataan yhteen. Tämä on vallalla oleva uusi trendi, joka vain ajaa kaikki omiin pieniin poteroihin. Eikä siitä seuraa mitään hyvää.

Onneksi on paljon näitä järkeviä ja "vanhanaikaisia" ihmisiä, jotka ajattelevat ja tekevät niin, että kaikki pelataan koko perheen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.

Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.

Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.

Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.

Eli jyräsit oman kantasi läpi ja laitoit miehesi maksamaan kulut. Jos hänestä pienen lapsen laitto hoitoon ois ollut ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyn aihen on vanha kun taivas, nainen odottaa että mies maksaa enemmän kun nainen ei hakeudu kunnon töihin vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta kotona ja välillä vähän harrastaa töiden tekoa. Elämä suomessa on aivan saatana kallista ja jokainen nainenkin tietää tämän mutta silti olettaa että itse ei tarvitse osallistua maksuihin juurikaan

Miksei miehet ehkäise, kun eivät lapsia halua?

Nainen pakottaa lapsien tekoon vauva kuumeessa kun mies ei halua menettää rakastamaansa naista joka uhkaa erolla tai pettämiselle että saa vauvan. Naisia ei miesten mielipiden kiinnosta vauvan hankinta asioissa

No eikös tuo ole aika reilu diili - kumpikin saa sen, mitä haluaa eniten. Mies saa olla rakastamansa naisen kanssa ja nainen saa lapsen.

Ei enää siinä vaiheessa ole reilua kun nainen ja lapsi (jota mies ei halunnut) on miehen elätettävänä kun nainen ei halua töihin vaikka tietää että elämä suomessa on todella kallista

Minun on vaikea uskoa, että tällainen asenne työntekoon voi tulla miehelle yllätyksenä. Vai oliko niin, että työhaluttomuus ei ollut ongelma seurusteluvaiheessa, vaan vasta sitten kun sen seuraamukset alkavat konkretisoitua? Vähän järjenkäyttöä voi harjoittaa jo deittailuvaiheessa. Miksi mies ei olisi alunperinkin aloittanut suhdetta vaikka jonkun ammatillista kunnianhimoa omaavan uranaisen kanssa? Silloin tuskin on pelkoa siitä, että nainen yhtäkkiä löytää itsestään elämäntapatyöttömän. Seurustellessa kannattaa muistaa, että vaikka kumppanin oleminen matalapalkka-alalla ei haittaa silloin, kun asutaan erillään, niin lasten syntymän jälkeen se alkaa tuntua enemmän.  Sitten voi tietysti mennä itseensä, että jos itsellä on toiveena se, että kumppani tuo omalta osaltaan leivän taloon ja asiallisen palkkatilin, niin ei kannata etsiä kumppania matalapalkka-alan työntekijöistä. Näiden kohdalla on myös suurin riski siihen, että kotiäitiys alkaa kiinnostaa, koska usein heidän työnsä ei ole kiinnostavaa tai palkitsevaa, eikä siitä saatu palkka tunnu riittävältä korvaukselta. Myös kumppanin työhistoria antaa osviittaa: jos on nuoresta asti mieluummin elänyt sossun tuilla kuin tehnyt töitä, voi päätellä ettei työelämä luultavasti kutsu myöhemminkään.

Uskoisin että aika usein tämä kuvio menee niin kuin itselläni. Kun aloimme seurustelemaan, tuleva vaimoni oli todella ahkera ja ylpeä työstään ja omavaraisuudestaan. 3 lasta ja 10 vuoden äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä liian helppo elämä teki tehtävänsä. Täysipainoiseen työelämään ei enää vain pystynyt. Se vie rippeetkin itsetunnosta, ja sen itsetunnon paikkailu on juuri tuollaista selittelyä mitä tähänki ketjuun on suollettu jo kymmeniä viestejä.

Niinpä puolison kannattaa kannustaa äitejäkin pitämään kiinni ammattiylpeydestään ja tukea töihin palaamista lasten välillä osallistumalla ahkerasti vanhempainvapaan ja kotihoidon muodossa. Hetkellinen (mahdollinen) tulonalenema korvautuu vuosien kuluessa, kun äidilläkin on mahdollisuus palata töihin ilman vanhentunutta työkokemusta.

Tämä oli viisas kirjoitus! Tuo kannustaminen kannattaa myös siksi, että jos tulee avioero ja yhteishioltajuus, niin ex kumppanin tulot vaikuttavat siihen, kuinka paljon joutuu itse maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.

Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.

Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.

Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.

Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.

Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.

En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyn aihen on vanha kun taivas, nainen odottaa että mies maksaa enemmän kun nainen ei hakeudu kunnon töihin vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta kotona ja välillä vähän harrastaa töiden tekoa. Elämä suomessa on aivan saatana kallista ja jokainen nainenkin tietää tämän mutta silti olettaa että itse ei tarvitse osallistua maksuihin juurikaan

Miksei miehet ehkäise, kun eivät lapsia halua?

Nainen pakottaa lapsien tekoon vauva kuumeessa kun mies ei halua menettää rakastamaansa naista joka uhkaa erolla tai pettämiselle että saa vauvan. Naisia ei miesten mielipiden kiinnosta vauvan hankinta asioissa

No eikös tuo ole aika reilu diili - kumpikin saa sen, mitä haluaa eniten. Mies saa olla rakastamansa naisen kanssa ja nainen saa lapsen.

Ei enää siinä vaiheessa ole reilua kun nainen ja lapsi (jota mies ei halunnut) on miehen elätettävänä kun nainen ei halua töihin vaikka tietää että elämä suomessa on todella kallista

Minun on vaikea uskoa, että tällainen asenne työntekoon voi tulla miehelle yllätyksenä. Vai oliko niin, että työhaluttomuus ei ollut ongelma seurusteluvaiheessa, vaan vasta sitten kun sen seuraamukset alkavat konkretisoitua? Vähän järjenkäyttöä voi harjoittaa jo deittailuvaiheessa. Miksi mies ei olisi alunperinkin aloittanut suhdetta vaikka jonkun ammatillista kunnianhimoa omaavan uranaisen kanssa? Silloin tuskin on pelkoa siitä, että nainen yhtäkkiä löytää itsestään elämäntapatyöttömän. Seurustellessa kannattaa muistaa, että vaikka kumppanin oleminen matalapalkka-alalla ei haittaa silloin, kun asutaan erillään, niin lasten syntymän jälkeen se alkaa tuntua enemmän.  Sitten voi tietysti mennä itseensä, että jos itsellä on toiveena se, että kumppani tuo omalta osaltaan leivän taloon ja asiallisen palkkatilin, niin ei kannata etsiä kumppania matalapalkka-alan työntekijöistä. Näiden kohdalla on myös suurin riski siihen, että kotiäitiys alkaa kiinnostaa, koska usein heidän työnsä ei ole kiinnostavaa tai palkitsevaa, eikä siitä saatu palkka tunnu riittävältä korvaukselta. Myös kumppanin työhistoria antaa osviittaa: jos on nuoresta asti mieluummin elänyt sossun tuilla kuin tehnyt töitä, voi päätellä ettei työelämä luultavasti kutsu myöhemminkään.

Uskoisin että aika usein tämä kuvio menee niin kuin itselläni. Kun aloimme seurustelemaan, tuleva vaimoni oli todella ahkera ja ylpeä työstään ja omavaraisuudestaan. 3 lasta ja 10 vuoden äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä liian helppo elämä teki tehtävänsä. Täysipainoiseen työelämään ei enää vain pystynyt. Se vie rippeetkin itsetunnosta, ja sen itsetunnon paikkailu on juuri tuollaista selittelyä mitä tähänki ketjuun on suollettu jo kymmeniä viestejä.

Vielä tavallisempi kuvio on kuin itselläni: seurustellessa mies on osallistuva ja kehuu olevansa myös lasten isänä osallistuva ja tasavertainen vanhempi. Pikkuhiljaa vuosirn ja lasten myötä tilanne lipuu kuitenkin siihen, että mies ei tee eikä myöskään maksa mitään. Mikään ei "kuulu" hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.

Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.

Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.

Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.

Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.

Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.

En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.

Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.

Tämän vuoksi naiset eivät jaksa opiskella raskaita aloja koville palkoille ja tehdä ylitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi naiset eivät jaksa opiskella raskaita aloja koville palkoille ja tehdä ylitöitä.

Voihan aina lakkoilla eli tehdä vähemmän töitä että saisi enemmän palkkaa sillä samalla helpolla ja lyhyellä koulutuksella.

Meillä, minä miehenä maksan kaikki kulut.

Asumisen, autot, ruuat ehkä n. 2/3. Perheen kuluista.

Vaimo hoitaa kodin ja kompensoi luonnossa erotuksen minulle, eli miehellensä.

Eikä oo edes puhuttu, mut ketarat ojossa on lähes aina. Se on vaimon rooli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.

Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.

Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.

Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.

Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.

Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.

En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.

Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.

Niin no, en olisi muuten ryhtynyt ollenkaan lapsentekoon. Minulle olisi ollut ok jäädä lapsettomaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyn aihen on vanha kun taivas, nainen odottaa että mies maksaa enemmän kun nainen ei hakeudu kunnon töihin vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta kotona ja välillä vähän harrastaa töiden tekoa. Elämä suomessa on aivan saatana kallista ja jokainen nainenkin tietää tämän mutta silti olettaa että itse ei tarvitse osallistua maksuihin juurikaan

Miksei miehet ehkäise, kun eivät lapsia halua?

Nainen pakottaa lapsien tekoon vauva kuumeessa kun mies ei halua menettää rakastamaansa naista joka uhkaa erolla tai pettämiselle että saa vauvan. Naisia ei miesten mielipiden kiinnosta vauvan hankinta asioissa

No eikös tuo ole aika reilu diili - kumpikin saa sen, mitä haluaa eniten. Mies saa olla rakastamansa naisen kanssa ja nainen saa lapsen.

Ei enää siinä vaiheessa ole reilua kun nainen ja lapsi (jota mies ei halunnut) on miehen elätettävänä kun nainen ei halua töihin vaikka tietää että elämä suomessa on todella kallista

Minun on vaikea uskoa, että tällainen asenne työntekoon voi tulla miehelle yllätyksenä. Vai oliko niin, että työhaluttomuus ei ollut ongelma seurusteluvaiheessa, vaan vasta sitten kun sen seuraamukset alkavat konkretisoitua? Vähän järjenkäyttöä voi harjoittaa jo deittailuvaiheessa. Miksi mies ei olisi alunperinkin aloittanut suhdetta vaikka jonkun ammatillista kunnianhimoa omaavan uranaisen kanssa? Silloin tuskin on pelkoa siitä, että nainen yhtäkkiä löytää itsestään elämäntapatyöttömän. Seurustellessa kannattaa muistaa, että vaikka kumppanin oleminen matalapalkka-alalla ei haittaa silloin, kun asutaan erillään, niin lasten syntymän jälkeen se alkaa tuntua enemmän.  Sitten voi tietysti mennä itseensä, että jos itsellä on toiveena se, että kumppani tuo omalta osaltaan leivän taloon ja asiallisen palkkatilin, niin ei kannata etsiä kumppania matalapalkka-alan työntekijöistä. Näiden kohdalla on myös suurin riski siihen, että kotiäitiys alkaa kiinnostaa, koska usein heidän työnsä ei ole kiinnostavaa tai palkitsevaa, eikä siitä saatu palkka tunnu riittävältä korvaukselta. Myös kumppanin työhistoria antaa osviittaa: jos on nuoresta asti mieluummin elänyt sossun tuilla kuin tehnyt töitä, voi päätellä ettei työelämä luultavasti kutsu myöhemminkään.

Uskoisin että aika usein tämä kuvio menee niin kuin itselläni. Kun aloimme seurustelemaan, tuleva vaimoni oli todella ahkera ja ylpeä työstään ja omavaraisuudestaan. 3 lasta ja 10 vuoden äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä liian helppo elämä teki tehtävänsä. Täysipainoiseen työelämään ei enää vain pystynyt. Se vie rippeetkin itsetunnosta, ja sen itsetunnon paikkailu on juuri tuollaista selittelyä mitä tähänki ketjuun on suollettu jo kymmeniä viestejä.

Vielä tavallisempi kuvio on kuin itselläni: seurustellessa mies on osallistuva ja kehuu olevansa myös lasten isänä osallistuva ja tasavertainen vanhempi. Pikkuhiljaa vuosirn ja lasten myötä tilanne lipuu kuitenkin siihen, että mies ei tee eikä myöskään maksa mitään. Mikään ei "kuulu" hänelle.

No mutta onneksi ei ole hätää. Aina voi jättää sen sian. Tai emakon. Kun vain siat ja emakot säilyttäis sitten eron jälkeen sen verran itsekunnioitusta että lasten kulut puoliksi ja tuloeroista ei enää länkytetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.

Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.

Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.

Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.

Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.

Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.

En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.

Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.

Niin no, en olisi muuten ryhtynyt ollenkaan lapsentekoon. Minulle olisi ollut ok jäädä lapsettomaksikin.

Teilläpä on kiva suhde. Mies ei suostunut hoitovapaalle, sinä et suostunut palaamaan töihin, sinä et olisi suostunut lapsentekoon jos...

No totta kai kumpikin maksaa puolet yhteisistä kuluista. Eihän se yksin asuminenkaan jossain yksiössä ilmaista ole vaan yhdessä asumalla ainakin asumiskulut yleensä pienenee vaikka asuintilaa on aiempaa enemmän jos asumismuoto pysyy samana.

Ja jos ei ole varaa asua omakotitalossa niin sitten ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kyllä: Puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, josta on määrätty avioliittolaissa. Sen mukaan ”kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.”

Käytännössä elatusvelvollisuus tarkoittaa, että jos toinen aviopuoliso jää esimerkiksi työttömäksi tai kotiin hoitamaan lapsia ja hänen tulonsa lakkaavat tai jäävät erittäin pieniksi, on työssä käyvän annettava hänelle rahaa ruoka- ja asumismenojen lisäksi myös henkilökohtaisiin menoihin kuten kampaajalla käyntiin ja tarpeellisten vaatteiden hankintaan. Kalliita harrastuksia ei tarvitse kustantaa.

Olet oikeassa, peruselatus on aviovelvollisuus. Se tarkoittaa myös sitä, että kampaajalla käytetään hinnaston alapään leikkauksia. Kalliit kampaukset vaihtuvat latvojen lyhennyksiin. Maksajan - valitsemassa kampaamossa.

Samoin elatusvelvollisuus tarkoittaa ruuan samanlaatuista, mitä muu perhekin syö. Eli kaviaarit ja shampanjat, vaihtuvat kuohuviiniin ja mätiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Johtuuko keikkatyö siitä, ettet muuta saa vai onko ihan oma valintasi.

Mä oon sitä mieltä, että enempi tienaavan kuuluu maksaa enemmän, jos on yhdessä päätetty, et toinen tekee vähempi töitä tai jos toinen ei oo tilannettaan valinnut.

Mut esim tiedän perheen, jossa nainen omalla yksipuolisella päätöksellään jäi kotihoidontuelle ja vaati miestä maksamaan perheen kulut... Ei oikein sekään, päättää tuollaista asiaa yksin.

Päättää yksin? Meniköhän ihan niin? Esim. itse en suostunut siihen että pieni lapsi laitetaan päiväkotiin. Mies taas ei suostunut jäämään hoitovapaalle (jotta minä olisin palannut töihin, meillä on suunnilleen sama palkkataso). Joten tein päätöksen jäädä hoitovapaalle. Eipä miehelle kelvannut ehdotukseni että hän jäisi.

Tuo on yksin päättämistä. Mun mielestä vanhempainvapaa on se aika, mikä ollaan kotona. Sen jälkeen molemmat vanhemmat töihin.

Olisiko teidänkin kannattanut keskustella näistä asioista ennen sitä lapsen hankintaa? Turha sitten itkeä, jos toinen odottaa aikuisen ihmisen menevän töihin.

En mitään itkenyt. Ja olin sanonut ennen lapsentekoa että pientä lasta en tule päiväkotiin laittamaan.

Et ja et. Eli vain sun tahdolla oli väliä, sä päätit.

Niin no, en olisi muuten ryhtynyt ollenkaan lapsentekoon. Minulle olisi ollut ok jäädä lapsettomaksikin.

Teilläpä on kiva suhde. Mies ei suostunut hoitovapaalle, sinä et suostunut palaamaan töihin, sinä et olisi suostunut lapsentekoon jos...

Ei minulla ollut mitään vauvakuumetta. Miksi minun olisi pitänyt tehdä lapsi, jos en olisi voinut tehdä sitä sellaisiin olosuhteisiin, joita edellytin? Jokaisella on ehtoja lisääntymiselle, jos ei välttämättä halua lisääntyä.

Ihmeellisen kiemuraisia ovat nama suomalaiset avio (avo) liitot jos tuollaista elamaa nyt miksikaan liitoksi voi kutsua.

Yli 250 vastausta kysymykseen miksi en loytanyt suomalaista miesta.

Joko ap kokeili römpsykkä-meininkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyn aihen on vanha kun taivas, nainen odottaa että mies maksaa enemmän kun nainen ei hakeudu kunnon töihin vaan haluaa viettää suurimman osan ajasta kotona ja välillä vähän harrastaa töiden tekoa. Elämä suomessa on aivan saatana kallista ja jokainen nainenkin tietää tämän mutta silti olettaa että itse ei tarvitse osallistua maksuihin juurikaan

Miksei miehet ehkäise, kun eivät lapsia halua?

Nainen pakottaa lapsien tekoon vauva kuumeessa kun mies ei halua menettää rakastamaansa naista joka uhkaa erolla tai pettämiselle että saa vauvan. Naisia ei miesten mielipiden kiinnosta vauvan hankinta asioissa

No eikös tuo ole aika reilu diili - kumpikin saa sen, mitä haluaa eniten. Mies saa olla rakastamansa naisen kanssa ja nainen saa lapsen.

Ei enää siinä vaiheessa ole reilua kun nainen ja lapsi (jota mies ei halunnut) on miehen elätettävänä kun nainen ei halua töihin vaikka tietää että elämä suomessa on todella kallista

Minun on vaikea uskoa, että tällainen asenne työntekoon voi tulla miehelle yllätyksenä. Vai oliko niin, että työhaluttomuus ei ollut ongelma seurusteluvaiheessa, vaan vasta sitten kun sen seuraamukset alkavat konkretisoitua? Vähän järjenkäyttöä voi harjoittaa jo deittailuvaiheessa. Miksi mies ei olisi alunperinkin aloittanut suhdetta vaikka jonkun ammatillista kunnianhimoa omaavan uranaisen kanssa? Silloin tuskin on pelkoa siitä, että nainen yhtäkkiä löytää itsestään elämäntapatyöttömän. Seurustellessa kannattaa muistaa, että vaikka kumppanin oleminen matalapalkka-alalla ei haittaa silloin, kun asutaan erillään, niin lasten syntymän jälkeen se alkaa tuntua enemmän.  Sitten voi tietysti mennä itseensä, että jos itsellä on toiveena se, että kumppani tuo omalta osaltaan leivän taloon ja asiallisen palkkatilin, niin ei kannata etsiä kumppania matalapalkka-alan työntekijöistä. Näiden kohdalla on myös suurin riski siihen, että kotiäitiys alkaa kiinnostaa, koska usein heidän työnsä ei ole kiinnostavaa tai palkitsevaa, eikä siitä saatu palkka tunnu riittävältä korvaukselta. Myös kumppanin työhistoria antaa osviittaa: jos on nuoresta asti mieluummin elänyt sossun tuilla kuin tehnyt töitä, voi päätellä ettei työelämä luultavasti kutsu myöhemminkään.

Uskoisin että aika usein tämä kuvio menee niin kuin itselläni. Kun aloimme seurustelemaan, tuleva vaimoni oli todella ahkera ja ylpeä työstään ja omavaraisuudestaan. 3 lasta ja 10 vuoden äitiyslomat ja hoitovapaat ja sitä myötä liian helppo elämä teki tehtävänsä. Täysipainoiseen työelämään ei enää vain pystynyt. Se vie rippeetkin itsetunnosta, ja sen itsetunnon paikkailu on juuri tuollaista selittelyä mitä tähänki ketjuun on suollettu jo kymmeniä viestejä.

Harmillista. Tuohon olisi voinut auttaa se, että olisitte jakaneet vanhempainvapaat. Työelämästä ei pääse vieraantumaan, jos sen 10 vuoden aikana palaa kuitenkin kaksi tai kolme kertaa työelämään vaikka vain 1,5 vuodeksi kerrallaan. Eli 10 vuoden kotona olon sijaan olisin vain ekan lapsen kanssa 1,5 vuotta kotona ja 1,5 vuotta töissä, toisen lapsen kohdalla sama, ja kolmannen lapsen jälkeen on 1,5 vuotta kotona ja sitten palaa töihin. Näin poissaoloa työstä olisi tullut yhteensä vain 4,5 vuotta, mutta sekin hajautettuna.

Tuossa on totuuden siemen. Ja kyllä minua vsnhempainvapaiden vöhöisestä pidosta syytettiinkin. Mutta käytännöstä vain löytyy esteitä. Miksipä vaimolla olisi töihon tehnyt mieli. Ja toisaalta vaimon palkalla olis jäänyt asunto lyhentämättä..

Jos yhden parempipalkkaisen tuloilla voi maksaa asuntoa, silloin molempien ollessa töissä voi kerryttää vararahastoa niin, että parempipalkkainenkin voi olla hetken kotona. Isosta palkasta saa myös isot vanhempainrahat.