Ihmiset, jotka sanovat esim. : "Ei sun varmaan kannata tulla. Tai no ihan miten itse haluat haluat"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin itse, että ei varmaan kannata niin enkä enää ikinä menisi.

Mä oon tehnyt näin. Olimme äitiyslomalla yhtä aikaa kolme kaveria. Yhteisessä keskustelussa yksi kysyi toista viereiseen leikkipuistoon. Kysyin ohimennen, että voisinko liittyä seuraan myös, niin sain vastaukseksi tältä kysyjältä, että ”Sun ei kannata tulla.” Oli monessa mielessä hyvin outo ja tosi tylyä se kommentointi kokonaisuudessaan, että päätin silloin etten enää ikinä mene näiden kanssa minnekään. Ja siitä olen pitänyt kiinni. Pitkä ystävyys päättyi minun osaltani siihen. Mun mielestä ystävät eivät ole tylyjä toisilleen vaan asiat voisi ilmaista nätimminkin.

Teit palveluksen lapsellesikin, sillä noin käyttäytyvät kaverisi siirtävät omat huonot tapansa lapsiinsa ja sitä kautta lapsesi olisi myös joutunut kärsimään.

Tämä! Voit onnitella itseäsi. Tylyt 'kaverisi' voivat hapantua yhdessä

ja kasvattaa lapsistaan samanlaisia tylyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Ei ole itä- eikä länsisuomalainen. Kyseessä ei ole ikinä hänen luokse meneminen vaan esimerkiksi tällä kertaa veljeni luokse meneminen.

Kutsuitko siis itse itsesi veljesi luokse kylään ja mikset kysynyt asiaa veljeltäsi vaan äidiltäsi? Vai millainen tilanne tässä on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Kerran silloinen hyvä ystäväni "kutsui" minut syntymäpäivilleen noin (kun ensin kysyin hänen suunnitelmistaan): "mennään paikkaan x, tuun säkin jos haluat".

En mennyt enkä ikinä enää ottanut yhteyttä häneen.

Anteeksi, mutta siis mitä hänen olisi pitänyt tuossa tilanteessa sanoa? Minusta tuo on ihan normaalisti sanottu, jos on jo ehtinyt tekemään suunnitelmia muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Jos tarkoittaa, että ei ole pakko tulla, niin silloin ei kannata käyttää "kannata" sanaa. Ne tarkoittaa eri asioita.

No nämä ovat tilanteita, joissa on hankala käyttää siä pakko-sanaa, koska kyse on moraalisesta pakosta, ei oikeasta pakosta. Vai onko sukulaislapsen rippikirkkoon pakko mennä? Ei toki virallinen pakko, mutta joku saattaa suutua, jos ei mene. Eli ei kannata, on pehmeämpi tapa sanoa sama asia.

"Ei sinun kannata tulla" on kuitenkin selkeä viesti siitä, ettet toivo hänen tulevan. Jos sinulle on ihan sama, osallistuuko intomielinen ateisti rippikirkkoon, niin voi sanoa esimerkiksi että "konfirmaatio on klo X paikassa Y, mutta voit tietysti tulla pelkästään kotijuhlaankin n. klo N".

Siihen aikaan kun itse ja omat lapseni pääsivät ripille, oli ihan tavallista, että kirkkoon ei koko suku osallistunut, vaan suurin osa vieraista oli kutsuttukin pelkästään kotijuhlaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Ihmiset muuttaa paikasta toiseen ja tavat sekoittuu. Samalla alueella voi olla eri tapaisia ihmisiä vaikka kuinka.

En KEHTAA lähteä kauppaan on todellinen ongelma. 😂

Aijestas tää! Mun savolainen mieheni sanoi suhteemme alkuaikoina noin aika usein. Ei kehtaa lähteä sinne ja tuonne ja minä ihmettelin, että mitä hemmetin häpeämistä jossain kaupassa käymisessä tai leffaan menemisessä on. 😂 Sittemmin opin, että hänelle se kehtaaminen tarkoitti viitsimistä/jaksamista. Sitten jos hän ei oikeasti kehdannut (siis siten kuin minä kehtaamisen ymmärsin) mennä jonnekin, hän sanoi ettei "ilikiä männä".

Tuostakin on aikaa yli 20 vuotta. Nykyään hän mieltää kehtaamisen samoin kuin minä, ja se savon murrekin on oikeastaan hänen puheestaan kadonnut melkein kokonaan. Tavallaan sääli.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli miesystävä jonka kanssa oltiin sovittu näkevämme esim perjantaina hänen luonaan.

Soitin hänelle päivällä ja kysyin että nähdäänhän me tänään? Ja että menenkö hänen luokseen. Hän vastasi tähän aina joko "No ihan miten sinä haluat"

Puolen vuoden jälkeen alkoi kyllä rusinat rasahtelemaan aina tuon vastauksen kuultuani.. Ehkä hän ei sitten olisi minua halunnut kuitenkaan nähdä? Tiedä häntä, eikä sillä enää niin väliäkään.

Ymmärrän kyllä, että otti päähän, mutta eikö olisi kannattanut ottaa asia puheeksi hänen kanssaan ja kysyä ihan suoraan, että haluaako hän ylipäätään tavata sinua. Aivan hyvin hän on vilpittömästi voinut halutakin tavata sinut, kun kerran olitte sopineet, mutta hänelle oli ihan sama tapaatteko sinun luonasi vai hänen luonaan. Miehet eivät monesti ymmärrä tai piittaa tällaisista rivien väliin sisältyvistä nyansseista, vaan ajattelevat ja toimivat suoraviivaisemmin.

Itselläni on samantyyppinen kokemus exäni kanssa. Tuntui että mitä tahansa tekemistä meille ehdotin, niin vastaus oli aina "ihan miten haluat" tai "ihan sama". Kerran sitten räjähdin ja tiuskaisin, että haluatko tavata mua enää ollenkaan, vai onko sekin ihan sama. Mies oli vilpittömän hämmästynyt. Tottakai hän halusi minua tavata ja tottakai halusi nähdä silloinkin. Hänelle vaan oli oikeasti ihan sama mitä tehdään ja missä ollaan, kunhan ollaan yhdessä. Se suhde myöhemmin kariutui ihan muista syistä, mutta siitä opin, että suoraan puhuminen kannattaa, kun jokin juttu hiertää kantapäätä oikein kovasti.

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli miesystävä jonka kanssa oltiin sovittu näkevämme esim perjantaina hänen luonaan.

Soitin hänelle päivällä ja kysyin että nähdäänhän me tänään? Ja että menenkö hänen luokseen. Hän vastasi tähän aina joko "No ihan miten sinä haluat"

Puolen vuoden jälkeen alkoi kyllä rusinat rasahtelemaan aina tuon vastauksen kuultuani.. Ehkä hän ei sitten olisi minua halunnut kuitenkaan nähdä? Tiedä häntä, eikä sillä enää niin väliäkään.

Ymmärrän kyllä, että otti päähän, mutta eikö olisi kannattanut ottaa asia puheeksi hänen kanssaan ja kysyä ihan suoraan, että haluaako hän ylipäätään tavata sinua. Aivan hyvin hän on vilpittömästi voinut halutakin tavata sinut, kun kerran olitte sopineet, mutta hänelle oli ihan sama tapaatteko sinun luonasi vai hänen luonaan. Miehet eivät monesti ymmärrä tai piittaa tällaisista rivien väliin sisältyvistä nyansseista, vaan ajattelevat ja toimivat suoraviivaisemmin.

Itselläni on samantyyppinen kokemus exäni kanssa. Tuntui että mitä tahansa tekemistä meille ehdotin, niin vastaus oli aina "ihan miten haluat" tai "ihan sama". Kerran sitten räjähdin ja tiuskaisin, että haluatko tavata mua enää ollenkaan, vai onko sekin ihan sama. Mies oli vilpittömän hämmästynyt. Tottakai hän halusi minua tavata ja tottakai halusi nähdä silloinkin. Hänelle vaan oli oikeasti ihan sama mitä tehdään ja missä ollaan, kunhan ollaan yhdessä. Se suhde myöhemmin kariutui ihan muista syistä, mutta siitä opin, että suoraan puhuminen kannattaa, kun jokin juttu hiertää kantapäätä oikein kovasti.

Toinen näkökulma, itselläni ärsyttää nämä flegmaattiset "Ihan sama" -miehet, joilla ei ole koskaan mitään mielipidettä mihinkään ja ovat aina valmiita tekemään mitä nainen haluaa. Laiskaa touhua jättää kaikki miettiminen ja päätöksenteko toiselle osapuolelle. Jos toisesta on aidosti kiinnostunut niin välillä voi itsekin nähdä vähän vaivaa yhteisten tapaamisten eteen ja miettiä itsekin mitä olisi kiva tehdä yhdessä ja miten toimia. Edes sen verran että sanoo oman mielipiteensä. 

Jos mulle sanotaan noin, en mene ollenkaan.

Jos asia ilmaistaan noin niin todennäköisesti en vastaisi mitään, enkä tulisi, enkä myöskään jälkeenpäin olisi missään yhteydessä. Tuskin mitään edes menettäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran silloinen hyvä ystäväni "kutsui" minut syntymäpäivilleen noin (kun ensin kysyin hänen suunnitelmistaan): "mennään paikkaan x, tuun säkin jos haluat".

En mennyt enkä ikinä enää ottanut yhteyttä häneen.

Anteeksi, mutta siis mitä hänen olisi pitänyt tuossa tilanteessa sanoa? Minusta tuo on ihan normaalisti sanottu, jos on jo ehtinyt tekemään suunnitelmia muiden kanssa.

Mun kaverini teki juuri noin ja oikeasti halusi mut mukaan. Mulla tosin on se piirre, etten aina tykkää olla ihmisporukassa ja bileissä. Hän säästi sen verran tunteitani, että en tuntisi painetta tulla, vaan saisin itse päättää.

Tämä saattaa olla vähän toinen tilane, mutta nämähän ovat aina ihmisten persoonasta ja suhteesta kiinni. Ilmeisesti tämä kommentoija koki, että on vähemmän tärkeä kaverilleen, ja tietysti niin voi ollakin, vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Itäsuomalainen ei yleensä halua pyytää suoraan. Tunnen monia tällaisia ihmisiä. He eivät saa sanotuksi: ”Tarvitsen apuasi, tulisitko auttamaan?” saati ”Minun tekisi mieli kahvia, voisitko keittää?” He saattavat jutella asian ympäriltä toivoen, että juttukaveri vihdoin käsittäisi tulla apuun tai keittää ne kahvit. Ja silti kysyttäessä saattavat kangerrella ”Ei kai sitä nyt tarvitse… paitsi jos välttämättä haluat…”

Niinpä jos minun itäsuomalainen mummoni sanoisi ”Ei sinun tarvitse tulla. Tule jos haluat.” hän varmaankin koettaisi sanoa, että tietenkin toivon sinun tulevan, mutta pelkään sinun olevan liian kiireinen tai muuten haluton minun vähäpätöisiä asioitani hoitamaan, ja jos pyydän suoraan, kieltävä vastauksesi tuntuisi minusta pahalta, joten esitän tämän asian tällä tavalla sen vuoksi.

Minulla on Itä-Suomalaisten ystävien kanssa ystävyyssuhteet hiipuneet vuosien saatossa ehkä siksi, että en osaa tulkita heidän monimerkityksellistä viestintäänsä. Ylipäätään asioista on todella vaikea sopia ja jo sovittuja tapaamisia tms. perutaan melko lyhyellä varoitusajalla sekä useimmiten ollaan myöhässä. Itse en oikein tällaista jaksa ja olen vähentänyt yhtyedenpitoa - silti aina kun nähdään niin toivovat näkevänsä useammin, vaikka eivät juuri yhteyttä pidä. No samapa tuo, nykyään kaikki parhaat kaverit ovat Länsi-Suomalaista alkuperää, eikä ole mitään ongelmia kahvinkeiton tai monimutkaisempien asioiden kanssa. Se mistä on sovittu niin siitä pidetään kiinni, eikä tarvitse arpoa onko toinen aidosti sopinut niin vai ei, eikä tarvitse kuunnella ihmeellisiä töksäytyksiä ja tiuskimista.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Tämä on ihmisten aliarvointia, he tietävät itse mitä haluavat tehdä ja mitä eivät, paremmin kyin sinä. Esitä siis suora kutsu jos haluat jonkun kutsua ja anna heidän itse päättää tulveöatko vai eivät.

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli miesystävä jonka kanssa oltiin sovittu näkevämme esim perjantaina hänen luonaan.

Soitin hänelle päivällä ja kysyin että nähdäänhän me tänään? Ja että menenkö hänen luokseen. Hän vastasi tähän aina joko "No ihan miten sinä haluat"

Puolen vuoden jälkeen alkoi kyllä rusinat rasahtelemaan aina tuon vastauksen kuultuani.. Ehkä hän ei sitten olisi minua halunnut kuitenkaan nähdä? Tiedä häntä, eikä sillä enää niin väliäkään.

Ymmärrän kyllä, että otti päähän, mutta eikö olisi kannattanut ottaa asia puheeksi hänen kanssaan ja kysyä ihan suoraan, että haluaako hän ylipäätään tavata sinua. Aivan hyvin hän on vilpittömästi voinut halutakin tavata sinut, kun kerran olitte sopineet, mutta hänelle oli ihan sama tapaatteko sinun luonasi vai hänen luonaan. Miehet eivät monesti ymmärrä tai piittaa tällaisista rivien väliin sisältyvistä nyansseista, vaan ajattelevat ja toimivat suoraviivaisemmin.

Itselläni on samantyyppinen kokemus exäni kanssa. Tuntui että mitä tahansa tekemistä meille ehdotin, niin vastaus oli aina "ihan miten haluat" tai "ihan sama". Kerran sitten räjähdin ja tiuskaisin, että haluatko tavata mua enää ollenkaan, vai onko sekin ihan sama. Mies oli vilpittömän hämmästynyt. Tottakai hän halusi minua tavata ja tottakai halusi nähdä silloinkin. Hänelle vaan oli oikeasti ihan sama mitä tehdään ja missä ollaan, kunhan ollaan yhdessä. Se suhde myöhemmin kariutui ihan muista syistä, mutta siitä opin, että suoraan puhuminen kannattaa, kun jokin juttu hiertää kantapäätä oikein kovasti.

Kyllä minä häneltä aina kysyinkin että "haluatko mun tulevan sinne?" Useimmiten vastaus oli tuo sama "ihan miten itse haluat" Joskus harvoin vastasi "Haluan että tulet"

Epäselvästi viestivät idän maakuntien ihmiset ovat kyllä alempaa kastia.

Just! sanoisivat suoraan, että

ÄLÄ TULE.

Vähän niin kuin saa kutsun juhlille sitten sankari sanoo juhlissa että ai tulitkin , ajattelin että et tuliskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Tämä on ihmisten aliarvointia, he tietävät itse mitä haluavat tehdä ja mitä eivät, paremmin kyin sinä. Esitä siis suora kutsu jos haluat jonkun kutsua ja anna heidän itse päättää tulveöatko vai eivät.

Eipäs, kun tuossa annetaan ihmiselle mahdollisuus itse päättää osallistumisestaan. Suora kutsuhan tarkoittaa velvollisuutta osallistua. Meidän suvussa on ainakin vuosien vihanpitoa, kun ei ole osallitunut johonkin juhlaan, vaikka kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Epäselvästi viestivät idän maakuntien ihmiset ovat kyllä alempaa kastia.

Näin karjalaiset sukujuuret omaavana taas ajattelen, että länsisuomalaiset ovat usein kylmiä törppöjä, jotka eivät ymmärrä normaaleja käytössääntöjä. Heille pitää puhua kuin vähä-älyiselle, kun eivät muuten tajua.

saatan joskus vähän tolleen perutella kun tulee sellanen olo että tilanne saattaa olla kiusallinen tai vaikee tulijalle

Osassa Länsi-Suomea ei muuten pyydetä ketään tulemaan vaan käsketään. Käsketään kahville, syntymäpäiville jne.