Ihmiset, jotka sanovat esim. : "Ei sun varmaan kannata tulla. Tai no ihan miten itse haluat haluat"?

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Ikävää että viestintä on noin hankalaa kun ihmiset tarkoittavat eri asioita puheillaan ja jokainen tulkitsee tavallaan. Sitten on vielä ihmisiä joille sama asia voi tarkoittaa mitä tahansa ja jättää sen toisen "ymmärryksen" varaan. Pahimmat vielä tekee ymmärtämisen täysin mahdottomaksi.

Mun äiti ei osaa puhua suoraan, enkä minä osaa vieläkään ymmärtää häntä. Hänkään ei puolestaan ymmärrä minua eli ei käsitä etten minä vihjaile niin kuin hän.

Vihjailussa on vielä sekin paha että saatan kyllä ymmärtää että hän haluaa sanoa jotakin mutta en ole varma mitä koska tilanne on monitulkintainen.

Meillä tuo kommunikointi vielä on jokseenkin terveen rajoissa. Hän ei esim. Tarjoudu tekemään jotakin ja valita jälkikäteen siitä että toinen otti tai jätti ottamatta vastaan hänen tarjoustaan.

Jotkut pyytävät kylään tai mitä tahansa, vaikka eivät tarkoita sanomisiaan. Kylään menijä on sitten se ikävä tyyppi kun ei ymmärtänyt olla tulematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Ihmiset muuttaa paikasta toiseen ja tavat sekoittuu. Samalla alueella voi olla eri tapaisia ihmisiä vaikka kuinka.

En KEHTAA lähteä kauppaan on todellinen ongelma. 😂

Onpas rasittavaa ylitulkintaa, joko menette tai ette mene, mitä itse haluatte tehdä? Mieheni on juuri tuollainen, että jos ei "kunnolla" kutsuta mukaan niin tulkitsee sen niin ettei haluta ollenkaan mukaan ja sitten ei mene. Kyllä minä menisin jos itse haluaisin, eikä tuossa nyt suoraan kielletty. Mieheni loukkaantui myös juuri kun joku sanoi hänen tekemäänsä työtä "ihan hyvä"ksi. Kuulemma se tarkoittaa huonoa :D Miksi pitää etsiä piilomerkityksiä kaikesta? Miksei asiat voi olla kuten niiden sanotaan olevan? Ihan hyvä on ihan hyvä, voit tulla jos haluat niin voit tulla jos haluat!!

Vierailija kirjoitti:

Kaverini Mikon vaimo sanoi: "kyllä Mikko saa tulla mukaanne kaljalle, mutta ei se tahdo". Arvaappa tahtoiko, mutta ei uskaltanut lähteä.

Jospa Mikko oli sanonut vaimolle ettei halua lähteä kaljalle ja jollekin toiselle väittänyt ettei vaimo anna lupaa.

En ole kaverisi vaimo mutta kaikenlaista tullut elämän aikana nähtyä ja kuultua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

:DDD Eikä, me ollaan työkavereiden kanssa väännetty tästä samasta asiasta! Jos minä sanon että ei tarvitse keittää kahvia niin ei todellakaan tarvitse, en halua sitä kahvia mutta sitten en kehtaa kieltäytyä jos sitä silti keitetään ja se ärsyttää vähän, että miksi mua ei kuunnella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

:DDD Eikä, me ollaan työkavereiden kanssa väännetty tästä samasta asiasta! Jos minä sanon että ei tarvitse keittää kahvia niin ei todellakaan tarvitse, en halua sitä kahvia mutta sitten en kehtaa kieltäytyä jos sitä silti keitetään ja se ärsyttää vähän, että miksi mua ei kuunnella :)

Jatkan vielä, että mielestäni olisi jotenkin epäkohteliasta sanoa "en halua", joten siksi sanon että en tarvitse. Se tuntuu kohteliaammalta, vaikka tarkoitan sillä tosiaan sitä että en halua. Jos sanon "ei minun vuoksi tarvitse keittää kahvia" niin tarkoitan sillä, että minua ei myöskään haittaa jos toinen keittää itselleen kahvit ja juo, vaikka minä en ottaisi. Jos sanon "en halua kahvia" niin pelkään siitä jäävän vähän sellainen tunne, ettei se toinenkaan nyt kehtaa ottaa itselleen kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Ihmiset muuttaa paikasta toiseen ja tavat sekoittuu. Samalla alueella voi olla eri tapaisia ihmisiä vaikka kuinka.

En KEHTAA lähteä kauppaan on todellinen ongelma. 😂

Entäs sitten "kärsitkö sinä?" :D Mummoni käytti aina tätä, että kärsitkö sinä ottaa tuolta ylähyllyltä sokerin kun minä n yllä. Kärsiikö sinne lähteä ilman takkia? Mummo oli etelä-pohjanmaalta lappiin muuttanut, joten en tiedä mistä päin tuo sanonta on, mutta sen olen huomannut että täällä pk-seudulla ei kukaan ymmärrä jos minä käytän kärsi-sanaa noin  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin itse, että ei varmaan kannata niin enkä enää ikinä menisi.

Tämä. Itse ottaisin tuollaisen kommentin hiljaa vastaan, hyvästelisin, poistuisin paikalta, enkä olisi enää tekemisissä.

Mitä ihmettä? :D Siis välit poikki ikiajoiksi, jos ystävä tai sukulainen ei halua sinua mukaan juuri johonkin tiettyyn juttuun?

Huh.

Minä ottaisin tuon ihan suorana kettuiluna ja loukkauksena. Ikinä enää en pitäisi yhteyttä, ja kertoisin sen myös. Pidä saatana tunkkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini Mikon vaimo sanoi: "kyllä Mikko saa tulla mukaanne kaljalle, mutta ei se tahdo". Arvaappa tahtoiko, mutta ei uskaltanut lähteä.

Jospa Mikko oli sanonut vaimolle ettei halua lähteä kaljalle ja jollekin toiselle väittänyt ettei vaimo anna lupaa.

En ole kaverisi vaimo mutta kaikenlaista tullut elämän aikana nähtyä ja kuultua.

Tämä. Nuoruuden poikaystäväni ystävä tuli joskus baarissa sanomaan että "eikö Matti voisi tulla meidän kanssa ensi viikolla sinne mökkireissulle. Ei siellä mitään ihmeellistä tapahdu, saunotaan ja juodaan kaljaa. Eikä sinne tule tyttöjä, ei tarvitse olla huolissaan. Että jos kuitenkin miettisit uudestaan ja päästäisitkin Matin messiin?"

Olin aika ihmeissäni, kun en ollut mistään mökkireissusta kuullutkaan ja itselläni oli kyseinen viikonloppu menoja täynnä. Mulle olisi siis ollut aivan yksi hailee lähteekö Matti mökille vai missä viikonloppunsa viettää. Ystävilleen oli siis sanonut että haluaisi lähteä, mutta Liisa ei anna lupaa.

Myönsi sitten ystävilleenkin että ei huvittanut lähteä, ja helpoin keino kieltäytyä oli sepittää näppärä stoori kotona kiukuttelevasta pirttihirmusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vaihtoehtoa: joko ei todella haluta, että pyydetty tulee tai sitten pyytäjä ei "uskalla" pyytää. Jälkimmäinen usen tapauksessa, jossa paikassa x olisi jotain tekemistä, eikä pyytäjä oikeasti kehtaa pyytää suoraan apua.

Kyseessä siis oma äitini ei joisesta mutta hyvin monesta asiasta.

Ehkä hän ajattelee tuntevansa sinut ja tietävänsä, miltä nuo jutut sinusta tuntuisivat.

Kieltämättä ikävä tapa sanoa noin, koska antaa kuvan siitä, ettei odotetakaan tulevaksi. Jos vastaa, että osallistuu, niin voi olla vähän semmoinen tunne, että on ylimääräinen tai ei odotettu.

Aikuisen osalta vanhemman ei tietänkään pitäisi tämmöistä edes miettiä, vaan jättää asianosaisen omaan harkintaan.

Älä ota hänen mielipidettään huomioon ensi kerralla, vaan jos kiinostaa, niin sano, että menet. Jos et ole varma, mitä mieltä tilaisuudesta olet, niin sitten kysyt lisätietoja ja päätät sen jälkeen.

Päätä itse omista asioista, myös näissä jutuissa, älä anna äidin tehdä päätöksiä.

Äidin päätös voi perustua siihen, että joskus aiemmin et ehkä pitänyt jostain tilaisuuksista ja sitten hän alkoi sanomaan noin,  ja kun toimit tuon annetun "oletuksen mukaan", hän kuvittelee edelleenkin ettet pidä niistä tilaisuuksista. Voi herättää ensin ihmetystä, mutta älä anna sen haitat. Tottuvat pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Minusta tuo on töykeää. Ei kannata tulla juhliin=ei me sua kaivata. Ei kannata tulla kokoukseen=et ole riittävän tärkeä työntekijä, jää sä vaan näpertelemään niitä vähemmän tärkeitä juttujasi. Eikö voi sanoa esim: olisi kiva, jos tulet juhliin! Ei ole tietenkään pakko tulla, jos et ehdi. Tule vaikka kirkon jälkeen meille kakulle. Olisi hyvä, jos pääset palaveriin, mutta jos et ehdi, niin minä voin kertoa mitä siellä puhuttiin. Eikös kuulostakin paljon ystävällisemmältä kuin Ei sun kannata tulla?

Johonkin tilanteeseen kyllä tuo "ei kannata tulla" on ihan sopiva jos puhutaan työpalavereista. Esim. tilanteissa, joissa tietää, että palaverissa ei käsitellä sellaisia asioita joihin henkilöä x välttämättä tarvittaisiin ja jos henkilöllä x on jotain tärkeämpääkin tekemistä. Eli "sun ei kannata nyt kuluttaa aikaasi tähän kannaltasi turhaan palaveriin, jos on muita kiireisempiä, mutta jos ei ole, niin tule vain kuulolle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

:DDD Eikä, me ollaan työkavereiden kanssa väännetty tästä samasta asiasta! Jos minä sanon että ei tarvitse keittää kahvia niin ei todellakaan tarvitse, en halua sitä kahvia mutta sitten en kehtaa kieltäytyä jos sitä silti keitetään ja se ärsyttää vähän, että miksi mua ei kuunnella :)

On eri asia sanoa kursaillen "ei mun takia tarvitse keittää kahvia" (= haluan kahvia, mutta kuulostan ahneelta, jos sanon niin) kuin "ei tarvitse keittää kahvia" (= en edes halua kahvia).

Ehkä mä olen asunut liian kauan aluella, jossa tuo "ei mun takia tarvitse..." on ihan perusjuttu.

:-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Itäsuomalainen ei yleensä halua pyytää suoraan. Tunnen monia tällaisia ihmisiä. He eivät saa sanotuksi: ”Tarvitsen apuasi, tulisitko auttamaan?” saati ”Minun tekisi mieli kahvia, voisitko keittää?” He saattavat jutella asian ympäriltä toivoen, että juttukaveri vihdoin käsittäisi tulla apuun tai keittää ne kahvit. Ja silti kysyttäessä saattavat kangerrella ”Ei kai sitä nyt tarvitse… paitsi jos välttämättä haluat…”

Niinpä jos minun itäsuomalainen mummoni sanoisi ”Ei sinun tarvitse tulla. Tule jos haluat.” hän varmaankin koettaisi sanoa, että tietenkin toivon sinun tulevan, mutta pelkään sinun olevan liian kiireinen tai muuten haluton minun vähäpätöisiä asioitani hoitamaan, ja jos pyydän suoraan, kieltävä vastauksesi tuntuisi minusta pahalta, joten esitän tämän asian tällä tavalla sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

:DDD Eikä, me ollaan työkavereiden kanssa väännetty tästä samasta asiasta! Jos minä sanon että ei tarvitse keittää kahvia niin ei todellakaan tarvitse, en halua sitä kahvia mutta sitten en kehtaa kieltäytyä jos sitä silti keitetään ja se ärsyttää vähän, että miksi mua ei kuunnella :)

Jatkan vielä, että mielestäni olisi jotenkin epäkohteliasta sanoa "en halua", joten siksi sanon että en tarvitse. Se tuntuu kohteliaammalta, vaikka tarkoitan sillä tosiaan sitä että en halua. Jos sanon "ei minun vuoksi tarvitse keittää kahvia" niin tarkoitan sillä, että minua ei myöskään haittaa jos toinen keittää itselleen kahvit ja juo, vaikka minä en ottaisi. Jos sanon "en halua kahvia" niin pelkään siitä jäävän vähän sellainen tunne, ettei se toinenkaan nyt kehtaa ottaa itselleen kahvia.

Kaikkein hankalinta on muuten se, kun asiakas sanoo "ei tarvitse". Eihän maksavan asiakkaan millään muotoa ole tarpeen yrittää säästellä mun vaivannäköä, ja mun työhön kuuluu tehdä sovitut asiat. Mutta "ei tartte" voikin tarkoittaa sitä, että asiakas nimenomaisesti haluaa että tietty sovittu asia jätetään sillä kerralla tekemättä syystä x.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on itäsuomalainen, tuo tarkoittaa että ”kyllä sun itsesikin pitäisi tajuta, että on noloa joutua pyytämään sinua tulemaan, kun ihan selvästi tarvitsen apua/seuraa”.

Jos äitisi on länsisuomalainen, tuo tarkoittaa ettei aio keittää sinulle kahvia jos menet hänen luokseen.

Onko tässä oikeasti joku tuollainen tulkintaero. Sama kuin "Ei mun vuoksi tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa toisella puolella Suomea, että todellakin pitää keittää ja toisella puolella, että ei tarvitse.

Minun mielestäni tuo muuten tarkoittaa, että henkilö on varsin törppö, jos ei sitä kahvia keitä (Karjalainen tausta). Pohjanmaalainen työkaveri on toista mieltä.

Itäsuomalainen ei yleensä halua pyytää suoraan. Tunnen monia tällaisia ihmisiä. He eivät saa sanotuksi: ”Tarvitsen apuasi, tulisitko auttamaan?” saati ”Minun tekisi mieli kahvia, voisitko keittää?” He saattavat jutella asian ympäriltä toivoen, että juttukaveri vihdoin käsittäisi tulla apuun tai keittää ne kahvit. Ja silti kysyttäessä saattavat kangerrella ”Ei kai sitä nyt tarvitse… paitsi jos välttämättä haluat…”

Niinpä jos minun itäsuomalainen mummoni sanoisi ”Ei sinun tarvitse tulla. Tule jos haluat.” hän varmaankin koettaisi sanoa, että tietenkin toivon sinun tulevan, mutta pelkään sinun olevan liian kiireinen tai muuten haluton minun vähäpätöisiä asioitani hoitamaan, ja jos pyydän suoraan, kieltävä vastauksesi tuntuisi minusta pahalta, joten esitän tämän asian tällä tavalla sen vuoksi.

Tämä! Tuo kannata tarkoittaa vastaavasti, että oikeasti ei tarvitse mennä, jos ei halua, mutta saa mennä, jos haluaa.

Olen yhden ainoan kerran elämässäni "tyrkyttänyt" itseäni mukaan kun kaverit olivat yhdessä menossa tapahtumaan x. Reaktio oli tuollainen hyhmäinen myöntö että no hmmm jooh voithan sä tulla - kas kun eivät sanoneet, etteivät voi estää mua tulemastakaan koska tilaisuus oli avoin.

Menin silloin, koska olin hyvin yksinäinen muuten paitsi noita kavereita, vaikka tunnelma siellä oli sitten nihkeä eikä minulla ainakaan ollut hauskaa. En tiedä, oliko heilläkään. Minulle puhuivat harvakseltaan ja vähän tylysti.

Sitten kun kuulin jälkeenpäin sattumoisin, että he jatkuvasti tapailivat keskenään selkäni takana, tajusin ihan hyvällä, etten ollut tervetullut enkä todella kuulunut porukkaan.

Uskovaisia olivat, mutta kristillisyys heistä oli kaukana.

Nyt olen joskus tapahtuneen mieleen tullessa ajatellut, että tokihan oli parempikin, kun en kovin tiiviisti ollut sellaisten teeskentelijöiden parissa. Eli eipä olisi kannattanutkaan...

No oliko veli esittänyt sinulle kutsun vai vain äidille? Jospa joskus halutaan tapailla ihan toista sisarusta yksinään, mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin itse, että ei varmaan kannata niin enkä enää ikinä menisi.

Mä oon tehnyt näin. Olimme äitiyslomalla yhtä aikaa kolme kaveria. Yhteisessä keskustelussa yksi kysyi toista viereiseen leikkipuistoon. Kysyin ohimennen, että voisinko liittyä seuraan myös, niin sain vastaukseksi tältä kysyjältä, että ”Sun ei kannata tulla.” Oli monessa mielessä hyvin outo ja tosi tylyä se kommentointi kokonaisuudessaan, että päätin silloin etten enää ikinä mene näiden kanssa minnekään. Ja siitä olen pitänyt kiinni. Pitkä ystävyys päättyi minun osaltani siihen. Mun mielestä ystävät eivät ole tylyjä toisilleen vaan asiat voisi ilmaista nätimminkin.

Teit palveluksen lapsellesikin, sillä noin käyttäytyvät kaverisi siirtävät omat huonot tapansa lapsiinsa ja sitä kautta lapsesi olisi myös joutunut kärsimään.