Lue keskustelun säännöt.
Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!
22.04.2022 |
Lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Minua se ei haittaa, mutta itse sanon kuunnelleeni tai lukeneeni jonkun kirjan. Mutta periaatteessa samaa asiaa ne tarkoittavat. Elokuva ja kirja on jo eri juttu
Sama kun lukisit elokuvan käsikirjoituksen ja sanoisit sitten katsoneesi kyseisen elokuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok, on vähän eri asia. Mutta mitä väliä, miksi välität aiheesta näin paljon? Jos joku kertoo tykänneensä kirjasta x tai oppineensa kirjasta a asian b, miksi pitäisi tietää miten kirja on nautittu?
No ap:n esimerkissä ei sanottu, että joku tykkäsi kirjasta vai oppi siitä jotain. Tykkääminen tai oppiminen ei ota kantaa siihen, miten kirjasta on nautittu.
Kuuntelu ei ole lukemista eikä lukeminen kuuntelua. Ei varmaan kukaan sano kuunnelleensa kirjaa, kun on lukenut sen.
Ei voi olla todellista, miten vanhanaikaisia te suurin osa olette. Olen kuunnellut nyt kymmenisen vuotta äänikirjoja. Se on aivan loistava tapa. Siihen voi eläytyä mielestäni täydellisesti-tietysti myös lukemiseen.
En taatusti siirry enää kirjojen lukemiseen koskaan, jos ei jostakin syystä,ole pakko.
Suosittelen lämpimästi . Olen 68v.
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä? Jos joku tykkää kuunnella kirjan lukemisen sijaan, niin se ei ole keneltäkään pois. Jos sitten haluaa vaikeusastetta kirjan lukemiseen, niin ei muuta kuin kääntää kirjan ylösalaisin, sulkeen toisen silmän ja ottaa valot pois. Varmasti joutuu keskittymään kirjaan.
Mua kiinnostaisi tietää, että mitä mieltä olette ammattikorkeakoulujen "graduista". Te, joiden mielestä lukeminen ja kuuntelu on ihan sama asia, niin onko myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö gradu?
Mä teen eron kuuntelun/lukemisen välillä ja myös opinnäytetyön/gradun välillä. Mites te muut? En pidä kumpaakaan toista huonompana, mutta en ymmärrä, miksi niistä ei voi käyttää sitä oikeaa termiä, kun sellainen kerran on.
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska myöskään tabletti ei ole kirja, niin sähköisen kirjan lukemista ei saa kutsua kirjan lukemiseksi.
Onko sitten oikeampaa sanoa,että seurasin tabletilta, silloinkin tuo seuraamani asia tekstimuodossa tabletin ruudulla ilam kuvia ja ääntä. Vai miten tuolloin pitäisi sanoa?
Uskovainen mies
Luin tabletilta/lla kirjan. On se yhä lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla todellista, miten vanhanaikaisia te suurin osa olette. Olen kuunnellut nyt kymmenisen vuotta äänikirjoja. Se on aivan loistava tapa. Siihen voi eläytyä mielestäni täydellisesti-tietysti myös lukemiseen.
En taatusti siirry enää kirjojen lukemiseen koskaan, jos ei jostakin syystä,ole pakko.
Suosittelen lämpimästi . Olen 68v.
Ymmärsit väärin.
Kirjojen kuuntelu ON hyvä juttu. Mutta se ei ole lukemista. Itsekin käytit kuunnella-verbiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja on varmaan tosi tyytyväinen kun lapsi "lukee" kirjoja niin että vanhempi lukee ääneen.
Kirjojen hevijuuserilla ei lukukokemus ole mikään elämyksellinen ihme joten pystyn hyvin uppoutumaan hyvän tarinan juoneen niin lukemalla kuin kuuntelemallakin, jopa vierailla kielillä tykkään joskus kuunnella, esim. Agatha Christiet ajattelin ottaa kuunteluun espanjaksi kielikorvan treenaamisen takia. Tarinat olen lukenut joskus teininä suomeksi kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viikon sisällä kuunnellut neljä ja puoli äänikirjaa. Innostuin nimittäin neulomaan, mutta neulominen yksin on aika tylsää. On käynyt ihan selväksi, että kuunteleminen ei ole lukemista millään mittapuulla. Kirjan sisältö yksinkertaistuu valtavasti, kun taaksepäin ei pysty vilkuilemaan: nimet eivät jää mieleen ja esimerkiksi kappalejaon puuttuminen tekee tekstistä tasapaksun.
Olen kuunnellut vain kauhuromaaneja, koska niissä on tunnelmaa siitä huolimatta, että iso osa jää kokematta eli näkemättä. Mitään asiatekstejä en ryhtyisi kuuntelemaan, koska se olisi minun kohdallani ajanhukkaa.
Olen kokeillut äänikirjoja jo pari vuotta, mutta joka ikinen kerta olen nukahtanut viimeistään kymmenessä minuutissa. Neulominen pitää hereillä niin hyvin, etteivät aivot puudu lukijan ääneen.
No tämä on sinun kokemuksesi. Minusta äänikirjaan voi myös uppoutua, en selaile kirjoja taaksepäin lukiessakaan eikä äänikirja nukuta sen enempää kuin lukeminen, TV:n katselu tai muukaan toiminta.
Niin on. Niinhän minä käsittääkseni ilmaisinkin sanoilla "minun kohdallani".
Minä muuten harvoin selailen. Käsittelen sivua kahdella tavalla: luen eteenpäin ja piipahtelen taaempana. Tavallisen kokoisen kirjan sivulta luen kahta, joskus kolmeakin riviä kerrallaan ja skannaan siinä samalla. Olen hirveän nopea lukija tästä huolimatta; kuuluu se ammattiinkin, jota olen harjoittanut kolmekymmentä vuotta ja opiskellut vielä kauemmin. Näen myös puheen tekstinä, joten silmät ja "silmät" ovat hyvin tärkeät elimet. Minulle.
Minun lukukokemukseni on siis täysin erilainen kuin kuuntelukokemukseni. Niitä on turha edes vertailla, saati sitten asetella paremmuusjärjestykseen.
Luetun ymmärtämisessä selkeästi ongelmia osalla kun avausviestissa ei kritisoitu mitään muuta kuin sitä jos sanoo lukeneensa kirjan silloin kun on sen kuunnellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lukenut kirjoja, kuunnellut äänikirjoja sekä lukenut kirjoja äänikirjoiksi. Kaikki ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja on varmaan tosi tyytyväinen kun lapsi "lukee" kirjoja niin että vanhempi lukee ääneen.
Olen opettaja, ja joka viikko luen oppilailleni kirjaa ääneen. Jopa yhdeksäsluokkkalaiset rakastavat sitä! Keskustelemme heidän kanssaan lukutuokion jälkeen teoksesta ja pohdimme niin kirjallisuuden käsitteitä kuin elämässä kohtaamiamme ilmiöitä luetun katkelman avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu.
En itse pysty keskittymään mihinkään, enkä muista/ opi juuri mitään auditiivisesti. Tämän vuoksi en pystyisi kuuntelemaan äänikirjoja, enkä siksi sanoisi että kirjan kuunteleminen olisi yhtään helpompaa kuin lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Luetun ymmärtämisessä selkeästi ongelmia osalla kun avausviestissa ei kritisoitu mitään muuta kuin sitä jos sanoo lukeneensa kirjan silloin kun on sen kuunnellut.
Aika monet ehkä lukivat myös rivien välistä; usein tällaiset avaukset ovat tarkoitettu myös äänikirjojen ja niiden kuuntelijoiden lyttäämiseksi. Ja sellainen sopii hyvin palstan tyylilajiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.
A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?
Tökkii, kun ihmiset sanovat laittaneensa ruokaa, vaikka oikeasti lämmittivät vain joitakin eineksiä. Ruoanlaitto ja ruoan lämmittäminen ovat kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te muuten löydätte niitä hyviä kirjoja?
Kirjastojen e-kirjapalvelut on tosi hyvät. Jos pystyt keräämään eri kaupunkien kirjastokortteja niin pääset käsiksi isoihin kokoelmiin. Jos on varaa maksaa, niin Bookbeat, Storytel, Nextroy, Supla, Suomalainen plus, ym. on vaihtoehtona. Itellä on käytössä Storytel ja olen tosi tyytyväinen.
Apua - oletkohan sinä, aloittaja, työtuttavani, jonka kanssa puhuin kirjoista pari päivää sitten?
Saan vuosittain pöydälleni toistasataa painettua kirjaa, ja lähes kaikki myös luen suunnilleen samalla viikolla. Lisäksi kuuntelen (lähinnä ulkomaisia, vielä suomentamattomia uutuuksia, mutta myös muita kiinnostavia kirjoja) ainakin 50-60 kpl vuodessa, koska haluan olla ajan tasalla siitä, mitä kirjamaailmassa tapahtuu.
Harrastan myös pitkänmatkan juoksua, ja talvipakkasilla käytän kymmeniä tunteja viikossa juoksumatolla treenaamiseen. Siinä tulee kuunneltua samalla kirja jos toinenkin.
Vasta pari päivää sitten eräs ihminen hermostui tosissaan, kun en ollut ihan varma, olinko lukenut vai kuunnellut kirjan, josta keskustelimme (kirja oli siis Hyvän historia, jos olet sama tyyppi), koska siitä oli jo kulunut sen verran aikaa. Enkä edes ollut varma, millä kielellä olin lukenut/kuunnellut sen. Mielestäni pystyin silti oikein hyvin vaihtamaan ajatuksia Bregmanin näkemyksistä. Muistin niistä myös paljon useampia yksityiskohtia kuin keskustelukumppanini.
Ehkä joidenkuiden tarpeessa erotella äänikirjojen kuuntelu niin selkeästi erilleen varsinaisesta ”lukemisesta” johtuu äänikirjamarkkinan tuoreudesta ja nopeasta kasvusta. Ainahan uusille ilmiöille on riittänyt paheksujia, kunnes jokin uusi sitten aikanaan kuohuttaa taas enemmän.