Lue keskustelun säännöt.
Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!
22.04.2022 |
Lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?Enpä tiedä. Lukeminen ja kuunteleminen on kuitenkin niin erilaisia asioita. Sama kun sanoisi kuuntelevansa podcastia, tai vaikka sanoisi lentäneensä ouluun kun oikeasti meni junalla.
Eivät ne nyt niin erilaisia asioita ole. Sama asia eri muodoissa. Kyllähän sitä lukiessa koko ajan tiedostaa, miltä teksti ääneen luettuna kuulostaisi, ja samaten kuunnellessa tietää, miltä teksti näyttäisi kirjoitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Ei ketään kiinnosta oletko lukenut vai kuunnellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?Enpä tiedä. Lukeminen ja kuunteleminen on kuitenkin niin erilaisia asioita. Sama kun sanoisi kuuntelevansa podcastia, tai vaikka sanoisi lentäneensä ouluun kun oikeasti meni junalla.
Eivät ne nyt niin erilaisia asioita ole. Sama asia eri muodoissa. Kyllähän sitä lukiessa koko ajan tiedostaa, miltä teksti ääneen luettuna kuulostaisi, ja samaten kuunnellessa tietää, miltä teksti näyttäisi kirjoitettuna.
Sanoisin että täysin eri asioista kyse. Suhtaudun lukevaan ihmiseen aivan eri tavalla kuin sellaiseen joka vain kuuntelee kirjoja toisten lukemana. Samoin kuin junamatkan kokee aivan eri tavalla kuin lentomatkan, vaikka päämäärä ehkä tavallaan onkin sama, jos nyt vertauskuvista väkisin pidetään kiinni.
Jos joku rupeaisi jankkaamaan tuollaisesta asiasta, niin arvelisin että hänellä on Aspergerin syndrooma tai hän on vain vähän yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä tämä kuvitelma on tullut, että kirjojen kirjaimellinen lukeminen olisi jotenkin parempi harrastus kuin äänikirjojen kuuntelu. Itselläni oli tapana kuunnella äänikirjoja joskus 20-25 vuotta sitten, eikä sitä silloin kukaan pitänyt huonona juttuna.
Eihän tässä ole sanottukaan että lukeminen olisi parempi kuin kuuntelu vaan että ne ovat eri asia. Miksi siis se kuuntelija itse ei voi sanoa kuunnelleensa jotain kirjaa vaan sanoo lukeneensa sen? Enneminkin saisin sellaisen käsityksen tuosta että kuuntelija jotenkin häpeäisi sitä että on kuunnellut eikä lukenut. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja ja sanon kyllä että kuuntelin kirjan jos tulee puheeksi joku kirja jonka olen kuunnellut koska minusta lukeminen ja kuunteleminen ovat eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku rupeaisi jankkaamaan tuollaisesta asiasta, niin arvelisin että hänellä on Aspergerin syndrooma tai hän on vain vähän yksinkertainen.
Jos joku ei näe kahdessa tyystin eri tavassa kokea asiat mitään eroa voisin kanssa heitellä jotain geneerisiä pilkkatermejä tämän ihmisen suuntaan.
Niin kauan kun sillä kirjan sisällöllä ei ole mitään todellista merkitystä ei ole mitään väliä kuunteleeko sen kirjan vai lukeeko. Jos haluan keskustella jostain Sepon elämänkerta teoksesta kaverini kanssa, on yhdentekevää missä muodossa opusta on ammennettu.
Sen sijaan ammatti-, oppi- ja lähdekirjallisudessa muiden lajien ohella on tärkeää sisäistää luettu teksti jota todennäköisesti hyödynnetään jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Ei ketään kiinnosta oletko lukenut vai kuunnellut.
Mutta miksi valehtelisin tilanteessa jossa puhutaan jostain kirjasta ja joku kysyy olenko lukenut sen? Tietenkin vastaan totuuden mukaisesti että olen kuunnellut sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?Enpä tiedä. Lukeminen ja kuunteleminen on kuitenkin niin erilaisia asioita. Sama kun sanoisi kuuntelevansa podcastia, tai vaikka sanoisi lentäneensä ouluun kun oikeasti meni junalla.
Eivät ne nyt niin erilaisia asioita ole. Sama asia eri muodoissa. Kyllähän sitä lukiessa koko ajan tiedostaa, miltä teksti ääneen luettuna kuulostaisi, ja samaten kuunnellessa tietää, miltä teksti näyttäisi kirjoitettuna.
Sanoisin että täysin eri asioista kyse. Suhtaudun lukevaan ihmiseen aivan eri tavalla kuin sellaiseen joka vain kuuntelee kirjoja toisten lukemana. Samoin kuin junamatkan kokee aivan eri tavalla kuin lentomatkan, vaikka päämäärä ehkä tavallaan onkin sama, jos nyt vertauskuvista väkisin pidetään kiinni.
Mutta miksi? Samat sanat siinä kuitenkin on, se kai on oleellista. Kai se sanojen merkitys ymmärretään täysin samalla tavalla riippumatta siitä, tulevatko ne aivoihin näköaistin vai kuuloaistin välityksellä.
Toki lukukokemus on aina erilainen eri ihmisille, joskus jopa erilainen samalle ihmiselle jos saman kirjan lukee uudestaan. Mutta aika hiusten halkomiseksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun sillä kirjan sisällöllä ei ole mitään todellista merkitystä ei ole mitään väliä kuunteleeko sen kirjan vai lukeeko. Jos haluan keskustella jostain Sepon elämänkerta teoksesta kaverini kanssa, on yhdentekevää missä muodossa opusta on ammennettu.
Sen sijaan ammatti-, oppi- ja lähdekirjallisudessa muiden lajien ohella on tärkeää sisäistää luettu teksti jota todennäköisesti hyödynnetään jollain tavalla.
Eihän sillä olekaan väliä joten miksi ei voi sanoa että olen kuunnellut kirjan jos kerta on kuunnellut eikä lukenut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Ei ketään kiinnosta oletko lukenut vai kuunnellut.
Mutta miksi valehtelisin tilanteessa jossa puhutaan jostain kirjasta ja joku kysyy olenko lukenut sen? Tietenkin vastaan totuuden mukaisesti että olen kuunnellut sen.
Siksi, että se on turhaa, kun asiaa ei varsinaisesti kysytä. Jos kysyjä haluaa nimenomaan tietää oletko lukenut vai kuunnellut kirjan, hän kysyy sitä erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Ei ketään kiinnosta oletko lukenut vai kuunnellut.
Mutta miksi valehtelisin tilanteessa jossa puhutaan jostain kirjasta ja joku kysyy olenko lukenut sen? Tietenkin vastaan totuuden mukaisesti että olen kuunnellut sen.
Siksi, että se on turhaa, kun asiaa ei varsinaisesti kysytä. Jos kysyjä haluaa nimenomaan tietää oletko lukenut vai kuunnellut kirjan, hän kysyy sitä erikseen.
:D haha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?Kyllä sillä on mielestäni oikeasti merkitystä kertooko lukeneensa kirjan jos onkin kuunnellut sen. Lukeminen vaatii ajan ja paikan ottamista asialle, kuuntelua voi harrastaa melkein mitä tahansa muutakin tehdessä. Jos joku ottaa sen ajan että lukee kirjaa, se kertoo hänestä ihmisenä jotain, kuin myös se että kuuntelee. Kaksi täysin eri asiaa joissa käytetään eri aisteja. En ota kantaa siihen onko toinen tapa toista parempi tms.
Ainakaan AP:n postauksessa ei keskustella kirjan sisällöstä vaan ihan kirjaimellisesti siitä mitä on tehnyt, lukenut vai kuunnellut. Mielestäni tuo yllä esittämäsi on ylitulkintaa.
Enkä oikein osaa AP:n viestistä lukea tällaista "ikävää" asennetta kuten sinä.
Henkilö joka haluaa tietää onko ihminen lukenut vai kuunnellut kirjan ei mielestäni edusta esittämiesi esimerkkien saivartelijaa.
Voisitko siis kertoa, mitä minusta ”ihmisenä” kertoo se, että vuonna 2021 luin 97 painettua kirjaa (junassa, kotisohvalla, sängyssä, aurinkotuolissa), neljä e-kirjaa (lentokoneessa) ja kuuntelin 84 äänikirjaa (marjametsässä, autoa ajaessani, koiraa ulkoiluttaessani)? Onko suurikin erhe, jos en jossakin kirja-aiheisessa keskustelussa muistakaan, luinko kyseisen kirjan juuri painettuna, e-kirjana vai kuuntelinko äänikirjana? Saatanpa erehtyä joskus myös siinä, oliko luku-/kuuntelukieli suomi, ruotsi, ranska vai italia. Aika törkeää, vai mitä?
Häh? Tämähän kertoo että olet kirjallisuuden suurkuluttaja ja käytät asiaan aikaa. So?
Jos sen sijaan törmään uuteen ihmiseen joka väittää lukeneensa kymmenen kirjaa viime kuun aikana mutta jossain kohtaa paljastuukin että hän itseasiassa kuunteli ne, niin kyllä siinä muuttuu mielikuva siitä harrastaako hän lukemista vai kirjojen kuuntelua muiden toimien ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun sillä kirjan sisällöllä ei ole mitään todellista merkitystä ei ole mitään väliä kuunteleeko sen kirjan vai lukeeko. Jos haluan keskustella jostain Sepon elämänkerta teoksesta kaverini kanssa, on yhdentekevää missä muodossa opusta on ammennettu.
Sen sijaan ammatti-, oppi- ja lähdekirjallisudessa muiden lajien ohella on tärkeää sisäistää luettu teksti jota todennäköisesti hyödynnetään jollain tavalla.
Eihän sillä olekaan väliä joten miksi ei voi sanoa että olen kuunnellut kirjan jos kerta on kuunnellut eikä lukenut?
Voi tietysti sanoa, mutta ei ole pakko.
Miksei kukaan paheksu esimerkiksi "Tämän runon haluaisin kuulla" -ohjelmaa, tai sitä että Alastalon salissa -kirjaa luetaan radiossa? Ai niin, mutta sehän on kultturellia.
Kuuntelin äänikirjoja valmistautuessani ylioppilaskirjoituksiin. Kaikki reaaliaineiden kirjani olivat äänikirjoja. Hyvin meni. Minä siis tavallaan luin ne kirjat, käytännössä kuuntelin. Tämän ketjun viestejä olen sekä lukenut (omakätisesti) että kuunnellut. :) Että miten sen nyt ottaa, riippuu olosuhteista ja lähestymistavoista.
Toiset jankkaa täällä siitä onko lukeminen ja kuunteleminen saman arvoisia kirjan sisällön näkökulmasta kun taas avausviestissä ei ilmaistu mitään muuta kuin se että ottaa pannuun kun toisten mielestä on ok sanoa että meni junalla Ouluun vaikka lensikin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun sillä kirjan sisällöllä ei ole mitään todellista merkitystä ei ole mitään väliä kuunteleeko sen kirjan vai lukeeko. Jos haluan keskustella jostain Sepon elämänkerta teoksesta kaverini kanssa, on yhdentekevää missä muodossa opusta on ammennettu.
Sen sijaan ammatti-, oppi- ja lähdekirjallisudessa muiden lajien ohella on tärkeää sisäistää luettu teksti jota todennäköisesti hyödynnetään jollain tavalla.
Eikö kuunneltavaa tekstiä sitten voi sisäistää??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun sillä kirjan sisällöllä ei ole mitään todellista merkitystä ei ole mitään väliä kuunteleeko sen kirjan vai lukeeko. Jos haluan keskustella jostain Sepon elämänkerta teoksesta kaverini kanssa, on yhdentekevää missä muodossa opusta on ammennettu.
Sen sijaan ammatti-, oppi- ja lähdekirjallisudessa muiden lajien ohella on tärkeää sisäistää luettu teksti jota todennäköisesti hyödynnetään jollain tavalla.
Eihän sillä olekaan väliä joten miksi ei voi sanoa että olen kuunnellut kirjan jos kerta on kuunnellut eikä lukenut?
Itse en sanoisi, mutta jos keskustellaan vaikka jonkin fantasiakirjan sisällöstä rennosti kaverin kanssa niin ei ole mitenkään olennaista missä muodossa se kirja on kulutettu.
Osa ihmisistä kuluttaa niin paljon kirjallisuutta sen eri muodoissa, etteivät välttämättä edes muista miten ovat jonkin kyseisen kirjan 'lukeneet' ja toisille ero on olematon, joten käyttävät kirjoista puhuttaessa "lukea" verbiä vaikka olisivat oikeasti kuunnelleet.
Turhaa saivartelua ja tavallaan antaa paljon kirjoja lukevasta, tähän asiaan takertuvasta ihmisestä vähän elitistisen kuvan imo...
On se eri asia, koska kuunnelma on eräänlainen näytelmä, ja äänikirjassa vain luetaan se kirjan teksti sellaisenaan.