Lue keskustelun säännöt.
Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!
22.04.2022 |
Lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?
Kyllä sillä on mielestäni oikeasti merkitystä kertooko lukeneensa kirjan jos onkin kuunnellut sen. Lukeminen vaatii ajan ja paikan ottamista asialle, kuuntelua voi harrastaa melkein mitä tahansa muutakin tehdessä. Jos joku ottaa sen ajan että lukee kirjaa, se kertoo hänestä ihmisenä jotain, kuin myös se että kuuntelee. Kaksi täysin eri asiaa joissa käytetään eri aisteja. En ota kantaa siihen onko toinen tapa toista parempi tms.
Ainakaan AP:n postauksessa ei keskustella kirjan sisällöstä vaan ihan kirjaimellisesti siitä mitä on tehnyt, lukenut vai kuunnellut. Mielestäni tuo yllä esittämäsi on ylitulkintaa.
Enkä oikein osaa AP:n viestistä lukea tällaista "ikävää" asennetta kuten sinä.
Henkilö joka haluaa tietää onko ihminen lukenut vai kuunnellut kirjan ei mielestäni edusta esittämiesi esimerkkien saivartelijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas sama keskustelu täällä. Kuinka te jaksatte.
Vierailija kirjoitti:
Pienet on ongelmat joillain!
Missä kulkee alaraja, jota pienemmistä ongelmista ei saa kirjoittaa tänne?
Vierailija kirjoitti:
Olen viikon sisällä kuunnellut neljä ja puoli äänikirjaa. Innostuin nimittäin neulomaan, mutta neulominen yksin on aika tylsää. On käynyt ihan selväksi, että kuunteleminen ei ole lukemista millään mittapuulla. Kirjan sisältö yksinkertaistuu valtavasti, kun taaksepäin ei pysty vilkuilemaan: nimet eivät jää mieleen ja esimerkiksi kappalejaon puuttuminen tekee tekstistä tasapaksun.
Olen kuunnellut vain kauhuromaaneja, koska niissä on tunnelmaa siitä huolimatta, että iso osa jää kokematta eli näkemättä. Mitään asiatekstejä en ryhtyisi kuuntelemaan, koska se olisi minun kohdallani ajanhukkaa.
Olen kokeillut äänikirjoja jo pari vuotta, mutta joka ikinen kerta olen nukahtanut viimeistään kymmenessä minuutissa. Neulominen pitää hereillä niin hyvin, etteivät aivot puudu lukijan ääneen.
Minäkin olen kuunnellut äänikirjoja neuloessani, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ongelmalliseksi. Se on ollut vain tosi mukavaa, ja "lukukokemus" on tuntunut ihan samanlaiselta kuin itse lukiessa. Kuunnellessa tosin pitää keskittyä koko ajan, ettei mitään mene vahingossa ohi. Mutta sekin on vain hyvä asia. Jos neuloessa tulee eteen joku vaikeampi kohta, jota pitää oikein miettiä, niin kuuntelemisen voi siksi aikaa keskeyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä tätä äänikirjojen hehkutusta. Eikö se ole kuin kuunnelman kuuntelua? On ihan eri asia lukea oikeaa kirjaa ja keskittyä siihen kuin kuunnella luureista jonkun pölötystä.
No on eri asia, muttei niistä äänikirjoista tarvitse noin näkyvän halventavaan sävyyn kuitenkaan puhua... Ei se ole mitään "pölötystä" ja ainakin itse pystyn eläytymään paremmin äänikirjoihin kuin luettuun tekstiin. Luen paljon, hyvin ja nopeasti, mutten kirjoja.
Tosin, riippuu todella paljon myös siitä lukijasta onko äänikirja nautinnollinen ja elähdyttävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa kun ihmiset lukee kirjoja vaikka on nykyään Netflixit ja kaikki. Kai se on olevinaan jotenkin hienompaa. Sama kuin vinyylilevyjen kuuntelu.
Lukeminen tekee hyvää aivoille, netflix ei. Siinä on se ero.
Mihin perustat tämän väitteen, että netflix ei tee hyvää aivoille? Onko joku tutkinut asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa kun ihmiset lukee kirjoja vaikka on nykyään Netflixit ja kaikki. Kai se on olevinaan jotenkin hienompaa. Sama kuin vinyylilevyjen kuuntelu.
Lukeminen tekee hyvää aivoille, netflix ei. Siinä on se ero.
Mihin perustat tämän väitteen, että netflix ei tee hyvää aivoille? Onko joku tutkinut asiaa?
On tutkittu ja todettu, että elokuvien, sarjojen tai muun sisällön passiivinen katsominen ei ole yhtä kehittävää tekemistä kuin mm. kirjojen lukeminen.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjojen lukeminen on sellaista hyväosaisten ylellisyyttä johon opiskelevalla ja työssäkäyvällä yksinhuoltajalla ei ole varaa. Kysymys on ajasta. Äänikirjaa voi kuunnella esim. ruokaa laittaessa. Toki äänikirjan suosio kertoo myös yhteiskunnan tehostamiskiimasta, mutta turha meitä tavallisia ihmisiä on syyttää. Yritetään vaan pysyä kyydissä ja pinnalla jotenkin.
Siinä on kyse ajankäytöstä. Kuinka paljon päivästä tuhlaa sosiaalisen media selaisuun tai youtube, netflixin, television tai muun tuijottamiseen? Ne joita kiinnostaa käyttää tuon ajan lukemiseen. Itse olen tosi kiireinen opiskelija, mutta ehdin lukea, koska en tuhlaa aikaa sos.mediassa tai tv:n tuijotteluun.
Nykyään se on ylellisyyttä, jos ehtii istahtaa lukemaan kirjaa. Minä myös nykyään kuuntelen kirjoja ihan ajan puutteen vuoksi. Kuuntelen kirjoja koiran kanssa lenkkeillessä ja työmatkoja ajaessa. En katsele tv:tä ym., kun en ehdi. Töissä käyvä kolmen lapsen ja yhden koiran äiti! Sitten joskus taas makoilen ja lueskelen..
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mistä tämä kuvitelma on tullut, että kirjojen kirjaimellinen lukeminen olisi jotenkin parempi harrastus kuin äänikirjojen kuuntelu. Itselläni oli tapana kuunnella äänikirjoja joskus 20-25 vuotta sitten, eikä sitä silloin kukaan pitänyt huonona juttuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa kun ihmiset lukee kirjoja vaikka on nykyään Netflixit ja kaikki. Kai se on olevinaan jotenkin hienompaa. Sama kuin vinyylilevyjen kuuntelu.
Lukeminen tekee hyvää aivoille, netflix ei. Siinä on se ero.
Mihin perustat tämän väitteen, että netflix ei tee hyvää aivoille? Onko joku tutkinut asiaa?
On tutkittu ja todettu, että elokuvien, sarjojen tai muun sisällön passiivinen katsominen ei ole yhtä kehittävää tekemistä kuin mm. kirjojen lukeminen.
-eri
Mitähän Peter von Bagh sanoisi tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo aikoinaan oli kuunnelmia. Miten eroavat äänikirjoista? Virtahevot-kirja nimenomaan kirjoitettu ”äänikirjaksi”.
Yksi tuttu työkseen arvostelee kirjoja. Hän kuuntelee niitä samalla kun kokkaa, tekee kotitöitä, juoksee, kävelee, hiihtää, luistelee. Hirveä lista niitä töitä per kuu hänellä, pitää siis lukea tyyliin 15 romaania kuussa ja arvostella ne. Minua ei haittaa mutta tuntuu että tuo on huijaamista että arvostelee kirjan lukukokemusta vaikka on kuunnellut sen eikä lukenut. Kuuntelee usein myös kaksinkertaisella nopeudella niitä, ja hyppii eteenpäin - kerran juttelimme kirjasta jonka itse olin lukenut ja hän kuunnellut, ja muutama yksityiskohta oli mennyt ihan ohi häneltä.
Itse en osaa verrata kokemuksena kuuntelua ja lukemista, sillä en pysty keskittymään äänikirjaan ollenkaan ja huomaan ajattelevani ihan muuta kuin sitä juonta. Tarvitsen fyysisen kirjan ja haluan pitää kirjaa käsissäni kun luen. Joskus unta saadakseni laitan kirjan pyörimään kun sovellus kuitenkin löytyy lasten takia, ja ajastimella kuuntelen 20-60 min kirjaa. Mitään en muista mistään kuuntelemastani kirjasta vaikka olenkin hereillä kun kuuntelen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?Kyllä sillä on mielestäni oikeasti merkitystä kertooko lukeneensa kirjan jos onkin kuunnellut sen. Lukeminen vaatii ajan ja paikan ottamista asialle, kuuntelua voi harrastaa melkein mitä tahansa muutakin tehdessä. Jos joku ottaa sen ajan että lukee kirjaa, se kertoo hänestä ihmisenä jotain, kuin myös se että kuuntelee. Kaksi täysin eri asiaa joissa käytetään eri aisteja. En ota kantaa siihen onko toinen tapa toista parempi tms.
Ainakaan AP:n postauksessa ei keskustella kirjan sisällöstä vaan ihan kirjaimellisesti siitä mitä on tehnyt, lukenut vai kuunnellut. Mielestäni tuo yllä esittämäsi on ylitulkintaa.
Enkä oikein osaa AP:n viestistä lukea tällaista "ikävää" asennetta kuten sinä.
Henkilö joka haluaa tietää onko ihminen lukenut vai kuunnellut kirjan ei mielestäni edusta esittämiesi esimerkkien saivartelijaa.
Voisitko siis kertoa, mitä minusta ”ihmisenä” kertoo se, että vuonna 2021 luin 97 painettua kirjaa (junassa, kotisohvalla, sängyssä, aurinkotuolissa), neljä e-kirjaa (lentokoneessa) ja kuuntelin 84 äänikirjaa (marjametsässä, autoa ajaessani, koiraa ulkoiluttaessani)? Onko suurikin erhe, jos en jossakin kirja-aiheisessa keskustelussa muistakaan, luinko kyseisen kirjan juuri painettuna, e-kirjana vai kuuntelinko äänikirjana? Saatanpa erehtyä joskus myös siinä, oliko luku-/kuuntelukieli suomi, ruotsi, ranska vai italia. Aika törkeää, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua se ei haittaa, mutta itse sanon kuunnelleeni tai lukeneeni jonkun kirjan. Mutta periaatteessa samaa asiaa ne tarkoittavat. Elokuva ja kirja on jo eri juttu
Ei ne samaa asiaa tarkoita siinä mielessä, että lukeminen harjoittaa myös kirjoittamistaitoja; tulee jonkinlainen tuntuma milloin käytetään pillkuja ja muita välimerkkejä ja miten ylipäätään rakennetaan kieliopillisesti oikeanlaista tekstiä. Kuunteleminen ei tässä mielessä ole lainkaan sama asia.
No tuskin kenenkään pilkunkäyttötaidot kaatuvat siihen, että kuuntelee joitakin äänikirjoja. Tekstiä näkee kaikkialla.
Äänikirjojen kuuntelussa on etuna se, ettei voi varkain mennä lukemaan kirjan lopusta jänniä kohtia etukäteen. Sekä äänikirjoja voi kuunnella työpaikalla siinä töiden teon ohessa. Kirjan lukemiseen tarvitsen hyvän nojatuolin (sängyssä kirja tuntuu painavan liikaa ja on vaikea löytää hyvää asentoa) ja rauhaa keskittymiseen. Usein mies ja kissat pitävät liikaa melua, että jaksaisin keskittyä enää lukemiseen kun olen äänikirjat löytänyt. Ennen luin paljon enemmän, kun opiskelin kirjastoalaa. Kirjastossa harjoittelussa ollessa löysi parhaat kirjat samalla kun hyllytti ja niitä pystyi jemmaamaan itselle mukaan töiden jälkeen kotiin luettavaksi. Nyt tuntuu, että ei löydä pienellä visiitillä kirjastoon samanlaisia aarteita.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä tämä kuvitelma on tullut, että kirjojen kirjaimellinen lukeminen olisi jotenkin parempi harrastus kuin äänikirjojen kuuntelu. Itselläni oli tapana kuunnella äänikirjoja joskus 20-25 vuotta sitten, eikä sitä silloin kukaan pitänyt huonona juttuna.
No katsos kun nykyään äänikirjojen kuuntelu on suosittua. Sen takia se on nyt paha asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne äänikirjan oikeat kuuntelijat ovat jos kuuntelijat ovat lukijoita? Eli onko väärin sanoa että kuunteli äänikirjan? Kuunteleminen ja lukeminen kun eivät ole synonyymejä.
Kirjaa voi esim. kuluttaa jos haluaa olla tarkoituksellisen epäselvä siitä missä formaatissa kirjan on nauttinut.
Eli joo, äänikirjaa ei voi lukea.
Sanoa saa mitä vaan, vastuu jää kuuntelelijalle. Pun intended.
Jos on oikeasti olennaista erotella kirjaan syventymisen tapa, semantiikalla revittelyn ymmärtäisi. Jos sen sijaan jotkut tavikset keskustelevat uusimmasta Seppo Jokisesta, lienee aivan yksi ja sama, millä nimellä he kokemustaan kuvaavat, koska sillä ei ole kummallekaan mitään väliä. Sisällöstä kai sitä oli tarkoitus jutella?
Sen sijaan aloituksesta tulee mieleen ihminen, joka kommentoi yleensäkin ikävällä asenteella seuraavaan tapaan:
A: Kävin eilen juoksemassa. Melkein kuusi kilometriä ja noin tunti meni.
B: Teknisesti noin hidas tahti ei ole juoksemista vaan kävelyä. Mikset sano että ”kävelin reippaasti tunnin” sen sijaan että väität juosseesi? Juokseminen ja käveleminen ovat kaksi eri asiaa. Juoksemisessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.A: Lensin viime viikolla Ouluun.
B: Miten niin lensit? Se koneen kapteeni sitä konetta lensi. Sinä vain istuit kyydissä. Mikset sano että ”matkustin lentokoneella Ouluun” sen sijaan että väität lentäneesi?
Enpä tiedä. Lukeminen ja kuunteleminen on kuitenkin niin erilaisia asioita. Sama kun sanoisi kuuntelevansa podcastia, tai vaikka sanoisi lentäneensä ouluun kun oikeasti meni junalla.
Siinä on kyse ajankäytöstä. Kuinka paljon päivästä tuhlaa sosiaalisen media selaisuun tai youtube, netflixin, television tai muun tuijottamiseen? Ne joita kiinnostaa käyttää tuon ajan lukemiseen. Itse olen tosi kiireinen opiskelija, mutta ehdin lukea, koska en tuhlaa aikaa sos.mediassa tai tv:n tuijotteluun.