Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!

Olen viikon sisällä kuunnellut neljä ja puoli äänikirjaa. Innostuin nimittäin neulomaan, mutta neulominen yksin on aika tylsää. On käynyt ihan selväksi, että kuunteleminen ei ole lukemista millään mittapuulla. Kirjan sisältö yksinkertaistuu valtavasti, kun taaksepäin ei pysty vilkuilemaan: nimet eivät jää mieleen ja esimerkiksi kappalejaon puuttuminen tekee tekstistä tasapaksun.

Olen kuunnellut vain kauhuromaaneja, koska niissä on tunnelmaa siitä huolimatta, että iso osa jää kokematta eli näkemättä. Mitään asiatekstejä en ryhtyisi kuuntelemaan, koska se olisi minun kohdallani ajanhukkaa.

Olen kokeillut äänikirjoja jo pari vuotta, mutta joka ikinen kerta olen nukahtanut viimeistään kymmenessä minuutissa. Neulominen pitää hereillä niin hyvin, etteivät aivot puudu lukijan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta ne ihmiset jaksavatkin tuntea ylemmyyttä!

Aloittajasta on siis jotenkin ”parempaa” lukea painettua kirjaa?

Väitän, että äänikirjan kuuntelu on huomattavasti parempi tapa käyttää aikaa kuin tällä palstalla valituksen aiheiden kaiveleminen toisten ihmisten käytöksestä ja sanomisista. Äänikirjaa kuunnellessa voi muuten samalla vaikka haravoida, kävelyttää koiraa, maalata taloa, neuloa sukkaa tai kuoria perunoita. Aika kiva tapa saada tylsätkin työt sujumaan kuin siivillä!

Taidat itse tuntea jotain alemmuutta äänikirjoista. Ei kukaan ole väittänyt että lukeminen olisi parempi kuin kuuntelu, vaan kyse oli siitä ettei kuunteleminen ole sama asia kuin lukeminen. Pitäisköhän sun lukea enemmän niin ymmärtäisit kirjoitettua tekstiä paremmin?

Missä kohtaa kerroin kuuntelevani äänikirjoja ja mistä _luit_ minun tuntevan niistä alemmuutta? Ja miksi ihmeessä joku edes voisi tuntea sellaisesta harrastuksesta alemmuutta? Merkillistä argumentointia. Olitko tuon kirjoista lukemalla?

Lukiskin ihmiset edes joskus kirjoja. Tällä palstallakin huomaa että lukutaidottomuus on todella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua huvittaa kun ihmiset lukee kirjoja vaikka on nykyään Netflixit ja kaikki. Kai se on olevinaan jotenkin hienompaa. Sama kuin vinyylilevyjen kuuntelu.

Huvittavaa, kun ihmiset harrastaa maalausta, vaikka kamerat on keksitty.

Taidat trollata? Ei kai kukaan noin tyhmä ole?

Kuules ainoa ääretön asia maailmankaikkeudessa, on ihmisen typeryys. 

”Happamia”, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta ne ihmiset jaksavatkin tuntea ylemmyyttä!

Aloittajasta on siis jotenkin ”parempaa” lukea painettua kirjaa?

Väitän, että äänikirjan kuuntelu on huomattavasti parempi tapa käyttää aikaa kuin tällä palstalla valituksen aiheiden kaiveleminen toisten ihmisten käytöksestä ja sanomisista. Äänikirjaa kuunnellessa voi muuten samalla vaikka haravoida, kävelyttää koiraa, maalata taloa, neuloa sukkaa tai kuoria perunoita. Aika kiva tapa saada tylsätkin työt sujumaan kuin siivillä!

Taidat itse tuntea jotain alemmuutta äänikirjoista. Ei kukaan ole väittänyt että lukeminen olisi parempi kuin kuuntelu, vaan kyse oli siitä ettei kuunteleminen ole sama asia kuin lukeminen. Pitäisköhän sun lukea enemmän niin ymmärtäisit kirjoitettua tekstiä paremmin?

Missä kohtaa kerroin kuuntelevani äänikirjoja ja mistä _luit_ minun tuntevan niistä alemmuutta? Ja miksi ihmeessä joku edes voisi tuntea sellaisesta harrastuksesta alemmuutta? Merkillistä argumentointia. Olitko tuon kirjoista lukemalla?

Kyllä sulla nyt menee pahasti tunteisiin tämä keskustelu...

- Oletko lukenut uusimman Seppo Jokisen?

- En ole. Kuuntelin sen äänikirjana.

- Ai jaa. No ei sit mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua se ei haittaa, mutta itse sanon kuunnelleeni tai lukeneeni jonkun kirjan. Mutta periaatteessa samaa asiaa ne tarkoittavat. Elokuva ja kirja on jo eri juttu

Ei ne samaa asiaa tarkoita siinä mielessä, että lukeminen harjoittaa myös kirjoittamistaitoja; tulee jonkinlainen tuntuma milloin käytetään pillkuja ja muita välimerkkejä ja miten ylipäätään rakennetaan kieliopillisesti oikeanlaista tekstiä. Kuunteleminen ei tässä mielessä ole lainkaan sama asia.

Onhan se näin, että kuunnellessa ei välttämättä hahmota jonkin sanan kirjoitusasua (etenkin jos suomenkielinen lukija ja vierasperäinen nimi), sitten taas jos lukee vieraalla kielellä, niin ei osaisi ääntää kaikkia sanoja/nimiä välttämättä oikein kuulematta natiivipuhujaa.

Mutta oikeastaan itseäni ei niin kiinnosta, jos joku toinen kertoo jostain kirjasta, että miten hyvin hän on siitä omaksunut pilkuusääntöjä tai ääntämistä.

Kysymys onkin siitä, että ihmiset jotka eivät itse lue, vaan mielummin kuuntelevat jäävät taidoiltaan vajaiksi, eivätkä omaksu kielioppia ja kirjoittamistaitoja niin hyvin kuin menneet sukupolvet. Vanhempien ihmisten kanssa tämä tuskin on ongelma, mutta nuorempien ihmisten kanssa voi olla jos kaikki mielummin kuunnellaan tai katsellaan videoilta.

”Menneissä sukupolvissa” on samalla tavalla aivan surkeita kirjoittajia kuin nykyisissäkin. Katsopa välillä, miten ikäihmiset yrittävät kirjoittaa vaikka Facebookiin. Ja molemmissa on myös äärimmäisen taitavia. Nykymuotoinen äidinkielen yo-koe mittaa taitoja, joita suurimmalla osalla vanhemmista ikäluokista ei ole, ja kokeen läpäisseet pystyvät pääosin kirjoittamaan aivan erinomaista suomea.

Aina on ollut niitä, jotka aivan ylpeilevät sillä etteivät lue mitään. Jos äänikirja tuo edes jonkun heistä kirjallisuuden pariin, sehän on pikemminkin mahtavaa kuin valitettavaa!

Heh heh. Jos äidinkielen YO-kokeesta saa cum laudea alemman arvosanan, on jo aika huono kielenkäyttäjä.

Ohis

Juu eihän se äänikirjojen kuunteleminen lukemista ole, mutta mitäpä väliä. Olen itse nyt siinä pisteessä, että äänikirjoja tulee kuunneltua enemmän mitä perinteisesti ehtii kirjoja lukemaan ja olen aina välillä puhunut ihan vaan lukemisesta noin blankettilausumana.

Jos joku sanoo "Luin sen ja sen kirjan" ja sitten selviää että tyyppi onkin kuunnellut sen äänikirjana, niin ensimmäinen asia joka tulee mieleen on että hän yrittää vaikuttaa fiksummalta kuin on. 

Siis mitä ihmettä mä taas luin? Aloittajaa ”tökkii” kun joku käyttää hänen mielestään väärää verbiä?

Vai tökkiikö niissä muiden äänikirjoissa sittenkin jokin muu? Pääsevätkö ”liian helpolla” vai mikä siinä ärsyttää? Leikkivät yhtä ”lukenutta” kuin aloittaja vaikkeivät edes lukeneet koko kirjaa, kuuntelivat vain?

Lukutoukkia vain harmittaa kun nyt nekin jotka eivät ole syystä tai toisesta lukeneet, saavat ihan saman "sivistyksen" kuin hekin ;)

Itse olen ollut lapsesta asti näkövammainen, ja lukenut siis kaikki koulujututkin kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

- Oletko lukenut uusimman Seppo Jokisen?

- En ole. Kuuntelin sen äänikirjana.

- Ai jaa. No ei sit mitään.

-Oletko lukenut uusimman Seppo Jokisen?

-Itse asiassa kuuntelin sen äänikirjana.

-Ok, hei mitä ajattelit siitä loppuratkaisusta? Itseäni jäi mietityttämään....

Näin.

Vierailija kirjoitti:

Lukutoukkia vain harmittaa kun nyt nekin jotka eivät ole syystä tai toisesta lukeneet, saavat ihan saman "sivistyksen" kuin hekin ;)

Itse olen ollut lapsesta asti näkövammainen, ja lukenut siis kaikki koulujututkin kuuntelemalla.

Sori mutta ei harmita ketään mikään muu kuin termien väärinkäyttö. Oikeesti on tosi hieno juttu että äänikirjoissa on niin hyvä valikoima nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo "Luin sen ja sen kirjan" ja sitten selviää että tyyppi onkin kuunnellut sen äänikirjana, niin ensimmäinen asia joka tulee mieleen on että hän yrittää vaikuttaa fiksummalta kuin on. 

No tässähän se selitys aloitukseen tuli. Tekee mieli vähän nostaa itseään muiden yläpuolelle, vai mitä? Ja kun ei muuta keksi niin vaikka kirjojen lukemisella sitten.

sanoiko ap tämän saman äsken twitterissä?

Joo ovat mielestäni osin eri asioita, eri kokemuksia

Äänikirjat ovat ihan hyvä tapa nauttia kirjasta jos ei pysty lukemaan sitä itse, haluaa tehdä jotain muuta samalla tai ihan vain rentoutua kuunnellessa kun joku lukee kirjan "sinulle". Mutta äänikirjan kuunteleminen ei ole lukemista.

Itteäkin ottaa välillä päähän kun näkee varsinkin englanninkielisillä foorumeilla väitteitä että äänikirjoja luetaan, ja on muka joku ongelma sanoa ettei se ole lukemista. Saattaapi tosin olla, että ihmiset lukemisesta puhuessaan tarkoittavatkin kirjan omaksumista, eivät itse lukemista silleen prosessina. Mutta ei sekään ole aina ihan sama asia, ainakin itellä menee äänikirjaa kuunnellessa helpommin asioita ohi, ja varmasti aivoillekin on eri asia siirtyykö sana merkistöstä silmien kautta aivoihin, kuin jos se siirtyy jonkun lausumana korvien kautta aivoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukutoukkia vain harmittaa kun nyt nekin jotka eivät ole syystä tai toisesta lukeneet, saavat ihan saman "sivistyksen" kuin hekin ;)

Itse olen ollut lapsesta asti näkövammainen, ja lukenut siis kaikki koulujututkin kuuntelemalla.

Sori mutta ei harmita ketään mikään muu kuin termien väärinkäyttö. Oikeesti on tosi hieno juttu että äänikirjoissa on niin hyvä valikoima nykyään.

No niin, nyt vain kirjastosta lainaamaan kirja "miten päästä eroon joutavasta harmituksesta". Lukeminen tekee hyvää, ja sillä voi kehittää itseään, toki senhän paljon lukevat tietävätkin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua se ei haittaa, mutta itse sanon kuunnelleeni tai lukeneeni jonkun kirjan. Mutta periaatteessa samaa asiaa ne tarkoittavat. Elokuva ja kirja on jo eri juttu

Ei ne samaa asiaa tarkoita siinä mielessä, että lukeminen harjoittaa myös kirjoittamistaitoja; tulee jonkinlainen tuntuma milloin käytetään pillkuja ja muita välimerkkejä ja miten ylipäätään rakennetaan kieliopillisesti oikeanlaista tekstiä. Kuunteleminen ei tässä mielessä ole lainkaan sama asia.

Onhan se näin, että kuunnellessa ei välttämättä hahmota jonkin sanan kirjoitusasua (etenkin jos suomenkielinen lukija ja vierasperäinen nimi), sitten taas jos lukee vieraalla kielellä, niin ei osaisi ääntää kaikkia sanoja/nimiä välttämättä oikein kuulematta natiivipuhujaa.

Mutta oikeastaan itseäni ei niin kiinnosta, jos joku toinen kertoo jostain kirjasta, että miten hyvin hän on siitä omaksunut pilkuusääntöjä tai ääntämistä.

Kysymys onkin siitä, että ihmiset jotka eivät itse lue, vaan mielummin kuuntelevat jäävät taidoiltaan vajaiksi, eivätkä omaksu kielioppia ja kirjoittamistaitoja niin hyvin kuin menneet sukupolvet. Vanhempien ihmisten kanssa tämä tuskin on ongelma, mutta nuorempien ihmisten kanssa voi olla jos kaikki mielummin kuunnellaan tai katsellaan videoilta.

Meillä on sitten eri kiinnostuksen kohteet. Kuten sanoin, minua kiinnostaa keskustelukumppanin mielipide kirjan sisällöstä, enkä jaksa niin murehtia toisten mahdollisista ongelmista kieliopin kanssa. Sen takia ei aloittajan tapaan lähtökohtaisesti tökkäise, jos joku erehtyy kertoessaan, lukiko vai kuunteliko kirjan. Ja kun ainakaan itselläni se ei edes ole joko/tai -valinta. Juuri viime viikonloppuna esimerkiksi vaihdoin kirjamuotoon, kun kyseinen teos eteni kuunnellessa liian verkkaisesti. Nyt taas kuuntelen kirjaa, jonka olen aikaisemmin lukenut.

Mitä merkitystä? Jos joku tykkää kuunnella kirjan lukemisen sijaan, niin se ei ole keneltäkään pois. Jos sitten haluaa vaikeusastetta kirjan lukemiseen, niin ei muuta kuin kääntää kirjan ylösalaisin, sulkeen toisen silmän ja ottaa valot pois. Varmasti joutuu keskittymään kirjaan.