Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän helmitaulua laskemiseen, joskus aurinkokelloa ajan havainnointiin.

Käytin Abacus-helmitaulua yläasteelle saakka ja varmaan jonkin aikaa sielläkin. Se on tosi kätevä keksintö. Enää en muista, miten sillä lasketaan kerto- ja jakolaskuja, mutta ehkä treenaamalla asia palautuisi mieleeni.

Auditiivisuudesta sen verran, että jotkut ovat sellaisia olosuhteiden pakosta, ja silloin heille kehittyy luontainen kyky painaa asioita ja asiakokonaisuuksia mieleensä kuulemansa informaation perusteella. Ennen kuin lukutaitoni oli kehittynyt niin nopeaksi ja hyväksi, että pääsin kunnolla nauttimaan pistekirjojen lukemisesta, olin ehtinyt lukea jo paljon kirjoja äänikirjoina. Siitä kai johtui, että minulla oli jo pienenä lapsena melko laaja sanavarasto. Ongelmana tietysti oli, etten tiennyt että ”kauboi” pitää kirjoittaa muodossa ”cowboy”, koska en ollut vielä sitä sanaa lukenut mistään. en olisi asiaa siis voinut tietää. Tämä on yksi äänikirjojen ongelma, ja siksi on tärkeää, että kirjoja voi sekä kuunnella että lukea.

Käytännössä on kuitenkin niin, että jos vuosien kuluttua tulee puhe jonkin kirjan sisällöstä, ei ole mitään väliä, onko sen omaksunut kuuntelemalla vai lukemalla, koska lopputulos on sama. Keskustelussa voi aivan hyvin sanoa lukeneensa kirjan. Pari päivää sitten luin Lee Childin uusimman Jack Reacher -kirjan. Lainasin sen äänikirjana. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua se ei haittaa, mutta itse sanon kuunnelleeni tai lukeneeni jonkun kirjan. Mutta periaatteessa samaa asiaa ne tarkoittavat. Elokuva ja kirja on jo eri juttu

Ei ne samaa asiaa tarkoita siinä mielessä, että lukeminen harjoittaa myös kirjoittamistaitoja; tulee jonkinlainen tuntuma milloin käytetään pillkuja ja muita välimerkkejä ja miten ylipäätään rakennetaan kieliopillisesti oikeanlaista tekstiä. Kuunteleminen ei tässä mielessä ole lainkaan sama asia.

Täysin naulan kantaan! Lukeminen auttaa aina kirjoittamisen taidoissa. Tätä ei tunnuta ymmärrettävän, mutta niin se vaan on. T. äidinkielen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku rupeaisi jankkaamaan tuollaisesta asiasta, niin arvelisin että hänellä on Aspergerin syndrooma tai hän on vain vähän yksinkertainen.

Jos joku ei näe kahdessa tyystin eri tavassa kokea asiat mitään eroa voisin kanssa heitellä jotain geneerisiä pilkkatermejä tämän ihmisen suuntaan.

Ei kyse olekaan siitä, onko niissä mitään eroa.  Sanomme myös, että lennämme Pariisiin, vaikka olisi varmasti erilainen kokemus lentää sinne omilla siivillä.

Pariisiin lentäminen ei ole terminä huono, koska siinä ei ole mitään harhaanjohtavaa ja kaikki tietävät ettei sinne lennetty omilla siivillä.

Entäs pistekirjoitus. Jos keskustelisin vaikka netissä jonkun kanssa, ja kertoisin lukeneeni jonkun kirjan enkä mainitsisi olevani sokea, niin olisiko se harhaanjohtamista, kun en kertoisi että luin sen pistekirjoituksella?

Ei olisi harhaanjohtamista, sillä olisit nimenomaan lukenut kirjan. Olisit lukenut merkkejä, joista muodostuu sanoja, välimerkkejä, lauseita , kappaleita ja niin edelleen.

Äänikirjat ovat näkövammaisille ja lukutaidottomille, sekä nykyajan keskittymiskyvyttömille...