Islannissa ei ole syntynyt yhtään Down-lasta vuoden 2017 jälkeen

Kehitysvammaisuutta romantisoidaan ihan turhaan. Heissä on lähinnä työllistävä vaikutus yhteiskunnalle, ei muuta. Tekevät myös hoitajien työstä painajaista, elävää painajaista. Juurikin tässä keskustelussa mainitut syrjäytyneet nuoret tai mielenterveysongelmaiset ansaitsisivat kipeämmin apua. 

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisuutta romantisoidaan ihan turhaan. Heissä on lähinnä työllistävä vaikutus yhteiskunnalle, ei muuta. Tekevät myös hoitajien työstä painajaista, elävää painajaista. Juurikin tässä keskustelussa mainitut syrjäytyneet nuoret tai mielenterveysongelmaiset ansaitsisivat kipeämmin apua. 

Ei minun elämäni ole painajaista vaikka hoidan kehitysvammaisia ja myös omassa lähipiirissä/suvussa on kehitysvammainen. En ole kuullut kenenkään romantisoivan. Kehitysvammaisia on ja tulee olemaan ja hyvä niin.

Mä en alkuraskaudessa vielä sen koommin asiaa miettinyt ja esikoisen kohdalla taisin kieltäytyäkin np ultrasta. Lasten synnyttyä ja iän karttuessa olen asiaa vasta enemmän pohtinut. Oma suhteeni kehitysvammaisiin on vähäinen, mutta kokemukset on olleet varsinkin nuorelle minälleni hankalia. Yhdet juhlat meni pilalle kun downpoika juoksi perässäni ja en saanut hetken rauhaa. Kai ihastui. Toinen kokemus oli bussissa, missä edessäni istui downpoika. Tuijotti koko matkan ja oloni oli vaivautunut. Nykyisessä ammatissani kohtaan kehitysvammaisten ryhmiä (ei downihmisiä) ja myönnän että pelkään. En osaa olla luontevana siitä huomiosta mitä antavat. En hyväksy huonoa käytöstä normi-ihmisiltä, mutta en myöskään kehitysvammaisilta. Jokainen toivoo tervettä lasta ja minusta on ihan hyvä että seulotaan. Muistan myös ihan pienenä tyttönä kohdanneeni vanhemman downnaisen ja tuntui pahalta kun joutui ensimmäistä kertaa kosketuksiin ulkomaailman kanssa vasta siinä kohti kun vanhempansa kuolivat ja joutui laitokseen.

Ei älykkyys ole autuaaksi tekevä asia kuten täällä annetaan ymmärtää. Itselläni on kaksi tytärtä; 20-vuotias lievästi kehitysvammainen ja 17-vuotias "terve".

Nuorin on lukiossa ja hänellä alkoi masennuskausi tänä vuonna. Stressaa, ei nuku hyvin ja ei halua tavata edes kavereitaan. Ollut koululaisesta saakka hyvä piirtämisessä ja lukemisessa mutta nekin ovat hiipuneet :( En tajua mikä voi tämän kaiken takana olla, onko esim. kiusattu vaikkei ole sellaista kokenut aiemmin. Koulumenestys ollut hyvää: 8 ja 9 oppilas, kuvataiteessa kiitettävän tasoa.

Kehitysvammainen tyttäreni sai diagnoosin myöhemmin ala-asteella. Alkuun oli laaja-alaiset oppimisvaikeudet kunnes diagnoosi tarkentui kevaksi ja myöhemmin aikuisena sai adhd-diagnoosin. Ollut peruskoulun ajan erityisopetuksessa ja aineita helpotettiin vähitellen 3. luokalla. Kävi erityisammattikoulua opiskellen hoiva-avustajaksi. Tyttö ollut todella pidetty ja hyvä ylläpitämään sosiaalisia suhteita, jotka auttaneet pärjäämään ok elämässä. Häntä kiinnostaa erityisesti työ lasten parissa ja hyväkin heidän kanssa. On ollutkin harjoitteluissa eri päiväkodeissa.

No voi kamalaa, jos haluaa lapsensa pärjäävän itsenäisesti aikuisena ja antaa parhaimmat mahdolliset lähtökohdat. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, kunhan kykenee elättämään itsensä, hoitamaan päivittäiset asiat sekä halutessaan solmimaan avioliiton ja perustamaan perheen. Kehitysvammainen ei mitenkään ole tasavertainen älyllisesti, jos joku normaaliälyinen olisi hänen kanssa parisuhteessa. Se on verrattavissa lapsiavioliittoon tai äiti-poika-suhteeseen. Tuskin kukaan haluaisi mieslasta kotiinsa, niin vielä vähemmän joku haluaisi kehitysvammaisen miehen tai naisen. 

Minulle tuli tästä aiheesta sekä muutamista kommenteista liittyen kehitysvammaisten eliniän pidentämiseen infektioherkkyyksistä ym. huolimatta se dokumentti, jossa lääkärit ennustivat lapsen varhaisen kuoleman. Kyseessä oli trisomia-18 eli Edwardsin oireyhtymä. Voi kamalaa jos vanhemmat eivät osaa ajatella järjellä, että varhainen kuolema on mahdollista, ennemmin tai myöhemmin. Lääkärit on niin hirveitä, nyyh, nyyh. On se kumma kun tässä maassa järjen käyttö on kiellettyä ja hempeillään ihmisoikeuksilla. Kukaan ei eläimestä länkytä, että miten onnellinen se olisi vaikeasti vammaisena.

Näin itse tietyllä tapaa vammaisena (pahat oppimisvaikeudet) ja Down-henkilön tuntevana pidän aika pelottavana sitä tapaa jolla täällä puhutaan vammaisista. Ymmärrän kyllä eruttäin hyvin sen huolen ja tuskan, mitä vammaisen lapsen vanhemmat kokevat miettiessään kuinka lapselle käy kun itse eivät enää ole hänestä huolehtimassa, mutta monet tämän palstan kommenteista ovat puhdasta rodunjalostusta. Näin on aina kun täällä keskustellaan kehitysvammaisista. Täällähän on ollut jopa sellaisiakin kommentteja, että pelkkä automaattinen abortti kehitysvammaisen sikiön kohdalla ei riittäisi, vaan ihan jo syntyneitä vammaisia voitaisiin "lopettaa".

Moni rodunjalostusta kannattava ei vain tajua, että uljasta uutta maailmaa järjestettäessä ei ole koskaan pysähdytty yhteen ihmisryhmään kun epäkelpoja on listattu. Vaikka ei muista välittäisikään, niin itsestään yleensä kuitenkin välittää.

Vierailija kirjoitti:

Karkea kommentti mutta ehdotan nukutuspiikkiä sellaisille eläville ihmisraadoille. Mitä iloa ja rikkautta saat lapsesta, joka on älyllisesti sinua alempana ja on kuin ikuinen vauva? Pelkkä kuorihan tuollainen on.

Ihmisarvo ei riipu siitä, kuinka paljon iloa kenestäkin on. Kuinka paljon iloa itsestäsi on? Ymmärräthän myös, että kommenttisi täyttää kansanryhmää vastaan kiihotuksen tunnusmerkit.

Miksi ette puolusta viattoman ihmisen alun oikeutta elämään? Puolustatte myös eläinten oikeuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette puolusta viattoman ihmisen alun oikeutta elämään? Puolustatte myös eläinten oikeuksiakin.

Ei me ihmiset puututa siihen, että eläimet syövät toisiaan mutta olemme sitä mieltä, että meidän tule tappaa leijonia kivojen turkisten toivossa. Sitä paitsi eläinkin päästetään pois kovasta kärsimyksestä, mutta jostain syystä ihminen koittaa olla niin jaloa ja humaania pitämällä hengissä ihmisiä, joiden tilanne on täysin toivoton. Tarkoitan juurikin näitä pahasti kehitysvammaisia, jotka eivät edes omaa nimeä tunnista, elämä menee maatessa ja virheasentoja saa olla useasti korjaamassa ja limaa imetään. Ennen luonnon annettiin tehdä tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tarjottiin hyvin painokkaasti sitä seulontaultraa, koska olin jo 36-vuotias, mutta kieltäydyin. Sanoin, etten tee sillä tiedolla mitään, mikä siitä ultrasta tulee. Hoitaja ymmärsi ja jätti asian sikseen. Terve lapsi syntyi.

Onneksi! Ultrassahan voidaan havaita mm. rakenteellisia poikkeamia, jotka voidaan korjata ja siten säästää vauva suurilta vaivoilta. Esimerkiksi sisäelimet voivat kehittyä vatsalaukun ulkopuolelle, mutta se voidaan jo raskausaikana leikata. Tällaisten asioiden tarkistamatta jättäminen on vain julmuutta omaa lastaan kohtaan. On korjattavia sydänongelmia jne..

Ei ultrassa etsitä vain syytä abortoida, vaan moniin ongelmiin on ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oikeastaan aika inhottavalta, jos on totta.

Miksi?

En ole abortin vastustaja, mutta minusta down ei ole välttämätön syy tehdä aborttia. Jokainen elämä on yhtä arvokas. Ja ei, ei ole minulla down-lasta, mutta muusta syystä kehitysvammainen eno on. Ja ihan yhtä tärkeä ja rakastettu perheen ja suvun jäsen kuin kuka tahansa muukin.

Mistä syystä abortti on välttämätön?

Tähän varmaan islantilaiset osaisi vastata paremmin.

Ei kai mistään, mutta elämä on toisinaan hieman monimutkaisempaa kuin putkiaivo osaa ajatella. Esim, jos on jo monen lapsen äiti, mutta meneillään oleva raskaus vaarantaisi sekä äidin että lapsen hengen. Eipä siinäkään toki välttämätöntä olisi tehdä aborttia, oma valinta toki. Ehkä voit itsekin pohtia erilaisia tilanteita.

Kyllä mun nähdäkseni jos on sitä mieltä, että abortin saa tehdä vaain silloin, kun on "välttämätön syy", niin on velvollinen myös jotenkin määrittelemään, mikä on välttämätöntä.

Vaihtoehtoisesti voi tietysti tajuta, että oma tilanne ei kerro mitään muiden elämästä ja olla moralisoimatta muiden ratkaisuja sillä perusteella, että "mun suvussa menee ihan hyvin kehitysvammaisen sukulaisen kanssa (josta en ole koskaan edes itse ollut missään hoivavastuussa)".

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Kinkkinen ongelma. Ennen downit suljettiin laitoksiin, ei sekään ole hyvä ratkaisu lapsen kannalta. Mutta on tämäkin aika kamalaa, että downit tavallaan katoaa kokonaan koska heidät tapetaan.

Meinaatko, että ne syntymättä jäävät down-ihmiset jotenkin kärsii siitä, että eivät synny? Päteekö tämä kaikkiin muihinkin lapsiin, jotka olisivat teoreettisesti voineet syntyä, mutta eivät synny, koska vanhemmat esim. käyttävät ehkäisyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hullu, pitäiskö mutkin downien abortoinnin tukijoiden mielestä myöhäisabortoida?

Abortti tarkoittaa raskauden keskeytystä. Oletko sinä siis syntymätön sikiö äitisi kohdussa, vai mitä tarkoitat myöhäisabortoimisella?

Ihmiset, joille asia on liian vaikea käsiteltäväksi, alkavat saivarrella asiasta. Jotkut alkavat puuttua kielioppi ja pilkkuvirheisiin.

Jep, jotkut esim. eivät tajua, mitä eroa on sikiöllä ja syntyneellä ihmisellä. Sitten aletaan vertailla abortoimista aikuisten mielisairaiden tappamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eli ketkä teidän mielestänne ansaitsevat elää? Downit ei, muut vammaiset ei, m urhaajat ei, autistit ei, entäs masentuneet ja muut mielenterveysongelmaiset? Mihin vedätte rajan?

Lähtökohtaisesti kaikki, jotka ovat syntyneet, ansaitsevat elää.

Sitä ennen raskaana oleva päättää, jatkaako raskautta ja synnyttääkö. Koska jokaisella syntyneellä ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa, myös silloin, kun on raskaana.

Ei luulisi olevan vaikeaa.

Kun en ole tuollaisessa tilanteessa ollut, en tohdi alkaa muita neuvomaan, tehdäkö abortti vai ei. On helppo sanoa, et vammaisen lapsen kasvattamisesta aiheutuvan taakan pystyy kantamaan, kun ei itse joudu sitä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisuutta romantisoidaan ihan turhaan. Heissä on lähinnä työllistävä vaikutus yhteiskunnalle, ei muuta. Tekevät myös hoitajien työstä painajaista, elävää painajaista. Juurikin tässä keskustelussa mainitut syrjäytyneet nuoret tai mielenterveysongelmaiset ansaitsisivat kipeämmin apua. 

Ei minun elämäni ole painajaista vaikka hoidan kehitysvammaisia ja myös omassa lähipiirissä/suvussa on kehitysvammainen. En ole kuullut kenenkään romantisoivan. Kehitysvammaisia on ja tulee olemaan ja hyvä niin.

Mitä hyvää siinä sen kevan kannalta on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kinkkinen ongelma. Ennen downit suljettiin laitoksiin, ei sekään ole hyvä ratkaisu lapsen kannalta. Mutta on tämäkin aika kamalaa, että downit tavallaan katoaa kokonaan koska heidät tapetaan.

Siis miksi on kamalaa että vakava kehitysvamma katoaa? Eikö se ole positiivista? Onko muidenkin terveysongelmien katoaminen sun mielestä jotenkin huono juttu?

Tätä mäkin mietin. Onko nämä downien katomista surevat kenties sitä mieltä, että ei pitäisi suositella alkoholin välttämistä raskausaikana, koska siinä ihan väärin oletetaan, ettei FAS-lapsi voisi elää hyvää elämää ja olla onnellinen ja eugeniikan hengessä pyritään poistamaan FAS-lapset maailmasta, mikä on hirveän surullista?

Ja siis kyllähän niitä sairaita lapsia syntyisi, vaikka kukaan ei joisi alkoholia, joten mitä sekään suositus kannattaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktaahan on, että ihmiset jotka haluavat tappaa down-lapsen varhaisessa vaiheessa koska "huono elämä" eivät koskaan ole olleet down-ihmisten kanssa. Down-ihmisen elämä on aika lyhyt, mutta yleensä todella onnellinen.

Väärin. Minä abortoisin downin. Syynä, että down todellakaan ei ole onnellinen, ei ainakaan yksikään minun tuntemani ja tunnen aika monta. Onnellisin hetki downin elämässä ajoittuu lyhyeen hetkeen varhaislapsuuden sairaalaelämän ja ”peruskoulusta” pääsyn väliseen aikaan. N 19v eteenpäin elämässä ei oikeasti ole heillä mitään muuta kuin surkeaa laitosmaista paskaa ”hoitoa” hautaan asti. Istuvat apaattisina sisällä päiväkaudet.

Vammaisuus vaikuttaa KOKO perheeseen, myös sisaruksiin ja eritoten vanhempiin heidän loppuelämänsä ajan. Olen downin pikkusisko ja lapsuus meni aina hoitaessa sisarustani. En sano etteikö olisi sinänsä onnellinen lapsuus ollut mutta minun piti aikuistua varhain ja ottaa osaa aikuisten asioihin liian aikaisin.

Nyt olen nelikymppinen, veljeni asunut ”hoitokodissa” jo yli 15v, vanhempani alkavat olla ikääntyviä ja omia vaivoja heilläkin. Seuraavaksi näyttää siltä, että pääsenkin hoitamaan koko perheeni hautaan.

Sinä et tiedä kenenkään onnellisuutta. Ja jos istutaan sisällä apaattisina, on kyseessä huono hoitolaitos.

Niin no, ihan samoin et sinäkään tiedä kenenkään (muun) down-ihmisen onnellisuutta, vaikka sinusta näyttäisivät miten onnellisilta. Sellaista se on, että kukaan emme voi todella tietää, miltä toisesta tuntuu.

-Eri

Mihin Suomessa voi dumppaa Down-lapset? Onko niille joku oma roskakori vai miten se hoituu täällä