Mitäs sit jos masennus on niin pitkällä, ettei enää jaksa/halua apua enää?
Ei edes näe mitään syytä miksi parantua tai keinoa. Ei enää usko mihinkään parempaan. Ei edes suostu enää apuun koska kuolemasta on tullut ainoa vahva päämäärä eikä muu enää kiinnosta.
Totesin tämän vain kun mietin miten tästä olotilasta pois ja ymmärsin, etten sitä enää haluakaan. Kuolema on suurin halun ja päämäärän kohde.
Kommentit (21)
No mikäs siinä sitten muukaan auta kuin lopettaa se kärsimys.
Kaikki masentuneet pitäisi ruoskia ruotuun.
Minut laitetaan tuossa kohtaa aina osastolle. Eivät meinaa kymmenien kertojen jälkeenkään ymmärtää, ettei se enää mitään kannata.
No silloin on kaiketi se kuolema enää jäljellä.
Se on ihan oma päätöksesi. Ei syöpäänkään ole pakko ottaa hoitoa vastaan.
Eipä ketään voi auttaa tuon suhteen ellei itse halua parantua. Olin itsekkin masentunut huonossa elämän vaiheessa mutta otin itseäni niskasta kiinni. Aloitin kuntoilu ja elämäntapamuutoksen, hommasin ammatin ja naisen ja elän elämäni parhaita aikoja. Luovuttaminen olisi ollut elämäni huonoin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Minut laitetaan tuossa kohtaa aina osastolle. Eivät meinaa kymmenien kertojen jälkeenkään ymmärtää, ettei se enää mitään kannata.
En oo koskaan päässyt. En ole pyytänytkään kyllä. Silloin kun yritin itsaria viimeksi niin sanoin, että pitää päästä töihin. Niin lääkäri vaan kirjotti viikon sakkua ja menin töihin. Psykiatrille pääsin reilun vuoden päästä.
Nyt en käy enää töissäkään, monet asiat vain huonontuneet, laskupinot ja kaikki. -ap
Samat fiilikset. En usko enää että on mitään joka auttaisi. Kyllä kaikki on niin perusteellisesti v*tuillaan jo
Oletko kääntynyt vielä Jumalan /Jeesuksen puoleen.Hän voi auttaa silloin kun ihminen ei voi.Pyydä Häneltä apua, ottamaan taakkasi hartioiltasi.Minä sain näin avun.Tunsin kirjaimellisesti keveyden olotilassani heti pyyntöni jälkeen.Pimeys lähti sielustani ja täyttyi rakkaudella ja kiitollisuudella.
Jumala on rikkinäisiä ihmisiä varten.Hän odottaa sinua.Mitään Hän ei tee ilman pyyntöäsi joka on hänelle lupa puuttua vapauteesi,elämääsi.
Etkö haluasi kokeilla vielä sitä ennen lopullista päätöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kääntynyt vielä Jumalan /Jeesuksen puoleen.Hän voi auttaa silloin kun ihminen ei voi.Pyydä Häneltä apua, ottamaan taakkasi hartioiltasi.Minä sain näin avun.Tunsin kirjaimellisesti keveyden olotilassani heti pyyntöni jälkeen.Pimeys lähti sielustani ja täyttyi rakkaudella ja kiitollisuudella.
Jumala on rikkinäisiä ihmisiä varten.Hän odottaa sinua.Mitään Hän ei tee ilman pyyntöäsi joka on hänelle lupa puuttua vapauteesi,elämääsi.
Etkö haluasi kokeilla vielä sitä ennen lopullista päätöstäsi.
Olen pyytänyt usein häneltä apua. Jopa huutanut epätoivoisena. Olen lukenut Raamattua vähän. Rukoillut tietenkin jo lapsesta saakka.
Jumala ei vain kuule minua tai vihaa minua. -ap
Syytä sitä ketä sut on synnyttänyt. Se on vastuussa kärsimyksistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Syytä sitä ketä sut on synnyttänyt. Se on vastuussa kärsimyksistäsi.
Eheh, en jaksa. Oli kuitenkin vastuutonta synnyttää lapsia alkoholisminsa ja pahojen mt-ongelmiensa keskelle. Siitä olen ollut vihainen mutta en jaksa enää, mikään ei muutu kuitenkaan. -ap
Mammapalstalta ja somettamisesta eivät asiat parane. Päinvastoin. Mene ulos raittiiseen ilmaan ja jätä älypuhelimesta kotiin. Voit ehkä huomata muutakin kuin oman napasi.
Jos tilanne on noin pitkällä,kannattaa kokeilla Jeesusta edes pienen huokauksen verran. Ei tarvitse kuin pyytää "Jeesus,auta,en halua kuolla vielä,jos sinulla on minulle syy elää." Pimeys on vallannut mielesi,mutta aina löytyy pieni valo kajastus,jos valitset katsoa-siihenkin voi Jumalalta pyytää apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kääntynyt vielä Jumalan /Jeesuksen puoleen.Hän voi auttaa silloin kun ihminen ei voi.Pyydä Häneltä apua, ottamaan taakkasi hartioiltasi.Minä sain näin avun.Tunsin kirjaimellisesti keveyden olotilassani heti pyyntöni jälkeen.Pimeys lähti sielustani ja täyttyi rakkaudella ja kiitollisuudella.
Jumala on rikkinäisiä ihmisiä varten.Hän odottaa sinua.Mitään Hän ei tee ilman pyyntöäsi joka on hänelle lupa puuttua vapauteesi,elämääsi.
Etkö haluasi kokeilla vielä sitä ennen lopullista päätöstäsi.
Olen pyytänyt usein häneltä apua. Jopa huutanut epätoivoisena. Olen lukenut Raamattua vähän. Rukoillut tietenkin jo lapsesta saakka.
Jumala ei vain kuule minua tai vihaa minua. -ap
Se ei ole Jumala vaan saatana joka sinua vihaa. Et ole löytänyt armoa? Sitä ei pimeydestä löydykään. Hyvä että luet Raamattua,mutta jos kokeilisit vain heittäytyä ristin juurelle ilman mitään järjen päätelmiä tai vaatimuksia itseäsi kohtaan? Ihan sellaisenaan Jeesus meidät tuntee ja meitä rakastaa,pelkästä armosta.
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. En usko enää että on mitään joka auttaisi. Kyllä kaikki on niin perusteellisesti v*tuillaan jo
Sama. Lisäksi vaikka jokin auttaisikin niin aikaa ei silti takaisin saa eli yhä edelleen mun elämästä puuttuisi se kaikki mikä tekisi elämästä omalla kohdallani elämisen arvoista.
Tuon takia olen alun pitäen masentunutkin.
Olin tuossa vaiheessa vähän päälle kaksikymppisenä. Totesin, että seuraava askel on se pohja, se viimeinen paikka. Jotain kuitenkin nyrjähti sisälläni ja ryhdyin parantamaan elämääni askel kerrallaan.
Nyt olen nelikymppinen, asiat päällisin puolin hyvin, tosi hyvin,, mutta se, jonka jouduin liki 20 vuotta aiemmin jättämään taakseni jatkaakseni elämääni, on taas edessäni.
Käsittele mieltäsi kuormittavat asiat. Vain se on reitti aidosti näköiseesi tulevaisuuteen, elämään.
Se on valinta.