Itkettää, laihdutus AiNa epäonnistumistuu! Bmi 37 jos vuosia, vaikka olen 6 vuotta yrittänyt laihduttaa! :( mikä avuksi?

lopeta laihdutus, mutta elämäntapasi, pieni askel kerrallaan. Kun muutokset tarpeeksi pieniä mutta niitä tekee tarpeeksi niin lähtee painokin laskuun aikanaan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Ongelmasi on se, että hoidat seurausta, et syytä.

Ongelmasi ei ole paino, vaan tunne-elämän hallinta. Kun saat sen kuntoon, niin voit alkaa tiputtaa painoa.

Eli ensin terapiaan.

Runsas kahvinjuonti vie ruokahaluja kummasti. Aina kun meinaat alkaa syömään muuta kuin terveellistä ruokaa, keitä pannullinen kahvia ja juo se epäterveellisten syömisten sijaan. Täyttää vatsaa, vie ruokahaluja ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Ei ehkä terveellisin neuvo, mutta kyllä kahvia kittaamalla saat helposti parikymmentäkiloa lähtemään aika nopeesti. Toki kannattaa panostaa liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon, mutta jos ne ei nyt onnistu, koita kahvia. Sitten kun saat painon kunnolla laskuun tuolla, on ehkä helpompaa alkaa elämäntaparemonttiin hiuksn kevyempänä ja jaksavampana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Ongelmasi on se, että hoidat seurausta, et syytä.

Ongelmasi ei ole paino, vaan tunne-elämän hallinta. Kun saat sen kuntoon, niin voit alkaa tiputtaa painoa.

Eli ensin terapiaan.

Juuri näin. Käytät ruokaa tunteiden käsittelyyn. Kannattaa mennä terapiaan oppimaan muita keinoja. Siellä opit myös huolehtimaan itsestäsi, arvostamaan itseäsi

Vierailija kirjoitti:

Ketodieetti.

No ei nyt mitään höpöhöpöjuttuja. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilo kasviksia päivässä ja sen jälkeen saat syödä mitä haluat

mies54v

Ei kannata entisestään venyttää vatsalaukkua valtavalla määrällä kasviksia.

Pätkäpaastolle, 2-3 pientä ateriaa mutta ravintotiheistä aineksista 8 tunnin syömisikkunan sisällä. Maitotuotteet pl. voi ja juusto sekä viljat ja sokeri pois.

Ei niitä kerralla syödä. Paasto alkaa heti syömään lihasmassaa ja mitä enemmän lihasmassaa, sen enemmän on kulutus. Pätkäpaastot ja jojo laihduttaminen laittaa laihduttajan vain entisestään huonompaan asemaan. Lihasmassa vähenee ja rasvan määrä kehossa kasvaa.

mie54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa parempi elämä niin ei ainoa onni tuu pullasta.

Elämä olisi täydellistä, jos olisin laiha. Mutta siihenkään en pääse, kun tämä välivaihe elämä on surullista pas kaa, johon auttaa vaan syöminen

Kierrän kehää

Ap

Ei olisi, olisit silti ihan sama ihminen samassa ikävässä elämässäs.

Ei, vaan kävisin kuntosalilla, ruuhka-aikoinakin kaupassa, kävisin lenkillä, meikkaisin, ostaisin kauniita vaatteita, kehtaisin olla kesälläkin ulkona

Ap

Kaikkia noita asioita voit tehdä ylipainoisenakin. Suosittelen. Jos et tee mitään muuta kivaa niin eipä ihme jos ruoka houkuttaa liikaa!

Olen normaalipainoinen synnyttänyt nelikymppinen. Helppoa, jos rakastaa ruoan lisäksi liikuntaa. Pitää vaan löytää itselle mieleisiä juttuja. Ja ymmärtää että kaikki ehdotukset ja muutokset torppaamalla perustelee itselleen ylipainoisen loppuelämän.

Mitä väliä onko 40v nainen sairaalloisen lihava vai laiha? Näkymätön, epäseksuaalinen olento, yhteiskunnalle hyödytön mummo se on kuitenkin.

Jännä kun itse en ole huomannut! Puoliso kehuu kauneimmaksi, ja muutenkaan en ole nähnyt huomion vähenneen, ainoastaan muuttunut kohteliaammaksi ja vähemmän ahdistavaksi kun nuorempana. Mummoni flirttaili vielä vanhainkodissakin, tyylikkäästi ja iloisesti. Ja oli huonoon kuntoon päädyttyäänkin kipinöivän elämänhaluinen.

Miksi pitäisi antaa muiden määritellä oman ainokaisen elämän kulku? Jos on sitä mieltä että sama vaan kierähtää selälleen ja jäädä tuleen makaamaan niin ei mitään muutakaan tapahdu.

Ongelma sisältyy jo kysymykseesi: laihdutus. Mikään laihdutus ei tuo pysyvää ratkaisua, sillä kyseessä on aina poikkeama yksilön normaalista käyttäytymisestä. Ja aivan erityisesti, ja melkein pelkästään ravinnosta, sen sisällöstä siihen liittyvistä rytmeistä. Ja koska kyse on poikkeamasta, on mitä todennäköisin lopputulos juuri tuo retkahdus, joka on lähes painovoimaan verrattava luonnonlaki.

Pysyvä painonpudotus  saavutetaan vain ja ainoastaan muuttamalla elämäntapoja askel kerrallaan. Vaikka tulisi yksittäisiä taka-askelia, suunta voidaan silti pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihn valitettavasti auta kuin itsekuri.

Sitä ei löydy.

Kun hermot menee, niin loppuu laihdutuskin.

Elämän pitäisi olla tasaista ja onnellista, että onnistuisin.

Aina, aina, johonkin menee hermo, yleensä lapsiin, ja pian lohdutan itseäni jollain ihanalla syötävällä. Jos kotona ei ole, niin sitten raivoissani haen kaupasta. Ap

Tähän ei auta muu kuin ankara itsetutkiskelu ja se, että yrität muuttaa itsesi sellaiseksi että et raivostu ainakaan niin paljoa. Et mene sen raivotunteen mukaan. Opettelet päästämään siitä irti. Lähdetään tästä alkuun ennen kuin voisit saada edes mitään pysyviä laihdutustuloksia aikaan. Pääkoppa kuntoon eka.

Laihdutin yli 50-vuotiaana 20 kg ja kilot ovat pysyneet poissa 6 vuotta (2-3 kg:n vaihtelulla). 

Tein muutoksia, joiden kanssa pystyn elämään loppuelämäni, en siis ollut kitukuurilla enkä jättänyt mitään pois. Toki söin pienempiä annoksia, mutta tärkeintä oli säännöllisyys. Klo 8 aamiainen, klo 12 lounas, klo 16 päivällinen ja klo 20 iltapala. Lisäsin liikuntaa. Kuulostaa tylsältä, mutta oikotietä ei oikein ole.

Tässä painonhallinnassa, jota on jatkunut 6 vuotta, liikun erittäin paljon, kävelen  8-15 km/päivässä tai pyöräilen 20-30 km. Talvella hiihdän. Paljon. Pyrin syömään arkisin terveellisesti ja järkevästi (kasvispainotteista kotiruokaa), lauantaisin vapaasti herkutellen ja sunnuntaisinkin vähän rennommin. Ei välttämättä oikeaoppista (herkkupäivät voivat aiheuttaa ahmintaa joillekin), mutta mulla toimii.

Ap kaikella lämmöllä, olet aika raskasta seuraa. Ja jos satunnainen vauvaketju on vieraalle ihmiselle raskas, voin vain kuvitella miten hankalaa on olla itsensä kanssa noin!

Ajatukset ja tunteet ei ole objektiivisia faktoja, koita hyväksyä edes se. Kun sanot "mutta entä ", "ei kuitenkaan, "mitä se hyödyttää" niin vaihtoehtoja tälle on. Jos et pääse tuosta negatiivisuuden kierteestä niin painolle tuskin paljon tapahtuu. Jos pääset, elämä on jo pelkästään silläkin parempaa.

Omia reaktioitakin voi kyseenalaistaa ja harjoitella uusia, vaikka pirun vaikeaa se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on psykosomaattinen seuraus mielenterveysongelmasta.

Ihmisen kroppa ei voi laihtua, jos pääkoppa on lihava.

En usko, että yksikään ylipainoinen pystyy muuttumaan ihmisenä niin paljon parempaan suuntaa, että paranee ylipainosta. Luonnetta kun ei voi muuttaa.

Obeesius ehkä, mutta itselläni ylipainoa ainakin johtuu siitä etten halua elää elämääni jatkuvassa nälässä. Mielenterveydessäni sitä vastoin ei ole mitään vikaa.

Eikö se enää ole n35 101kg?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa parempi elämä niin ei ainoa onni tuu pullasta.

Elämä olisi täydellistä, jos olisin laiha. Mutta siihenkään en pääse, kun tämä välivaihe elämä on surullista pas kaa, johon auttaa vaan syöminen

Kierrän kehää

Ap

Ei olisi, olisit silti ihan sama ihminen samassa ikävässä elämässäs.

Ei, vaan kävisin kuntosalilla, ruuhka-aikoinakin kaupassa, kävisin lenkillä, meikkaisin, ostaisin kauniita vaatteita, kehtaisin olla kesälläkin ulkona

Ap

Kaikkia noita asioita voit tehdä ylipainoisenakin. Suosittelen. Jos et tee mitään muuta kivaa niin eipä ihme jos ruoka houkuttaa liikaa!

Olen normaalipainoinen synnyttänyt nelikymppinen. Helppoa, jos rakastaa ruoan lisäksi liikuntaa. Pitää vaan löytää itselle mieleisiä juttuja. Ja ymmärtää että kaikki ehdotukset ja muutokset torppaamalla perustelee itselleen ylipainoisen loppuelämän.

Mitä väliä onko 40v nainen sairaalloisen lihava vai laiha? Näkymätön, epäseksuaalinen olento, yhteiskunnalle hyödytön mummo se on kuitenkin.

On siitä haittaa jos lihavuussairauksia hoidetaan julkisilla varoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt sitten meiltä haluat? Olet saanut hyviäkin ohjeita, mutta väniset jokaiselle ettet vaan pysty kun on niin kamalaa.

Tiedät kuka on tilanteeseesi syyllinen ja tiedät mitä tehdä asian korjaamiseksi. Tee se tai pysy sitten paksuna.

Haluan kuulla kokemuksia, miten joku on onnistunut elämään iloisesti ja onnellisesti ja SILTI laihtumaan yli 30kg.

Sitä haen tällä aloituksella. Ap

Minä onnistuin pudottamaan painoa helposti vhh/ketoruokavaliolla. Pastat, riisit, perunat, leivät ym pois. Sokeriksi kaloriton karppisokeri, jos halusin esim rahkaan laittaa vähän makeutta. Syön myös pääsääntöisesti 8:16 pätkäpaaston mukaan. En aina, mutta usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on psykosomaattinen seuraus mielenterveysongelmasta.

Ihmisen kroppa ei voi laihtua, jos pääkoppa on lihava.

En usko, että yksikään ylipainoinen pystyy muuttumaan ihmisenä niin paljon parempaan suuntaa, että paranee ylipainosta. Luonnetta kun ei voi muuttaa.

Obeesius ehkä, mutta itselläni ylipainoa ainakin johtuu siitä etten halua elää elämääni jatkuvassa nälässä. Mielenterveydessäni sitä vastoin ei ole mitään vikaa.

Laihoilla on harvoin nälkä,lihavuus aiheuttaa nälän hormonihäiriön takia.

Amfetamiini toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa parempi elämä niin ei ainoa onni tuu pullasta.

Elämä olisi täydellistä, jos olisin laiha. Mutta siihenkään en pääse, kun tämä välivaihe elämä on surullista pas kaa, johon auttaa vaan syöminen

Kierrän kehää

Ap

Ei olisi, olisit silti ihan sama ihminen samassa ikävässä elämässäs.

Ei, vaan kävisin kuntosalilla, ruuhka-aikoinakin kaupassa, kävisin lenkillä, meikkaisin, ostaisin kauniita vaatteita, kehtaisin olla kesälläkin ulkona

Ap

Kaikkia noita asioita voit tehdä ylipainoisenakin. Suosittelen. Jos et tee mitään muuta kivaa niin eipä ihme jos ruoka houkuttaa liikaa!

Olen normaalipainoinen synnyttänyt nelikymppinen. Helppoa, jos rakastaa ruoan lisäksi liikuntaa. Pitää vaan löytää itselle mieleisiä juttuja. Ja ymmärtää että kaikki ehdotukset ja muutokset torppaamalla perustelee itselleen ylipainoisen loppuelämän.

Mitä väliä onko 40v nainen sairaalloisen lihava vai laiha? Näkymätön, epäseksuaalinen olento, yhteiskunnalle hyödytön mummo se on kuitenkin.

Jännä kun itse en ole huomannut! Puoliso kehuu kauneimmaksi, ja muutenkaan en ole nähnyt huomion vähenneen, ainoastaan muuttunut kohteliaammaksi ja vähemmän ahdistavaksi kun nuorempana. Mummoni flirttaili vielä vanhainkodissakin, tyylikkäästi ja iloisesti. Ja oli huonoon kuntoon päädyttyäänkin kipinöivän elämänhaluinen.

Miksi pitäisi antaa muiden määritellä oman ainokaisen elämän kulku? Jos on sitä mieltä että sama vaan kierähtää selälleen ja jäädä tuleen makaamaan niin ei mitään muutakaan tapahdu.

Kyllä se määrittää ja paljon. Itse ahdistun ja alan ahmimaan, kun joku kommentoi painoani

BMI 39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa parempi elämä niin ei ainoa onni tuu pullasta.

Elämä olisi täydellistä, jos olisin laiha. Mutta siihenkään en pääse, kun tämä välivaihe elämä on surullista pas kaa, johon auttaa vaan syöminen

Kierrän kehää

Ap

Ei olisi, olisit silti ihan sama ihminen samassa ikävässä elämässäs.

Ei, vaan kävisin kuntosalilla, ruuhka-aikoinakin kaupassa, kävisin lenkillä, meikkaisin, ostaisin kauniita vaatteita, kehtaisin olla kesälläkin ulkona

Ap

Kaikkia noita asioita voit tehdä ylipainoisenakin. Suosittelen. Jos et tee mitään muuta kivaa niin eipä ihme jos ruoka houkuttaa liikaa!

Olen normaalipainoinen synnyttänyt nelikymppinen. Helppoa, jos rakastaa ruoan lisäksi liikuntaa. Pitää vaan löytää itselle mieleisiä juttuja. Ja ymmärtää että kaikki ehdotukset ja muutokset torppaamalla perustelee itselleen ylipainoisen loppuelämän.

Mitä väliä onko 40v nainen sairaalloisen lihava vai laiha? Näkymätön, epäseksuaalinen olento, yhteiskunnalle hyödytön mummo se on kuitenkin.

Jännä kun itse en ole huomannut! Puoliso kehuu kauneimmaksi, ja muutenkaan en ole nähnyt huomion vähenneen, ainoastaan muuttunut kohteliaammaksi ja vähemmän ahdistavaksi kun nuorempana. Mummoni flirttaili vielä vanhainkodissakin, tyylikkäästi ja iloisesti. Ja oli huonoon kuntoon päädyttyäänkin kipinöivän elämänhaluinen.

Miksi pitäisi antaa muiden määritellä oman ainokaisen elämän kulku? Jos on sitä mieltä että sama vaan kierähtää selälleen ja jäädä tuleen makaamaan niin ei mitään muutakaan tapahdu.

Kyllä ikä määrittää naisen arvon, ikävä totuus, mutta totuus kuitenkin.

Et kai sinä sano lihavalle, että "ei kannata laihduttaa, miksi käyttää ainokainen elämä miettimällä painonhallintaa loppuelämä?"

Sama asia.

Kannattaa sallia ne herkut ja syödä hyvää ruokaa, niin ei ole mitään mihin lipsahtaa.

Kyllä lihavana voi ja pitää syödä yli 2000 kcal normaalia ruokaa syöden ja silti laihtuu.