MIKSI et usko Jumalaan?

Jotenkin hauskaa että tää kaikkivaltias moraalin multihuipentuma ei tullut koskaan ajatelleeksi luoda kaikkia ihmissieluja samaan aikaan ja suoraan Taivaaseen ikuisesti iloitsemaan ja rakastamaan toinen toisiaan, jolloin mitään tuhansien vuosien ahdinkoja ja ikuista kidutuskammiota ei olisi tarvittu.

Mutta pitäähän nyt jonkun vähän kärsiä. :----)

Vierailija kirjoitti:

Siis MIK-SI ET? Perustelkaa hyvin. Mutta ennen kuin vastaatte tähän, täytyy teillä tietysti olla jonkinlainen käsitys Jumalasta tai sen olemattomuudesta. Ettehän muuten voi uskoa tai olla uskomatta, jos ette tiedä millaiseen Jumalaan uskotte tai olette uskomatta. Kertokaa siis myös käsityksenne Jumalasta, ja sen jälkeen perustelkaa miksi ette usko siihen. Toinen kysymys onkin että miksi juuri teidän käsityksenne Jumalasta olisi oikea?

Kerron käsitykseni maailmankaikkeudesta: sen suunnittelijana, osapuolena tai minkäänlaisena oliona ei ole Jumalaa. Siksi en usko että olisi Jumala. Miksi ajattelen, että käsitykseni on oikea? Uskonnoissa puhuttuja asioita ei voi todistaa, uskonto on siis isoa manipulaatiota. Ja miksi minä pieni ihminen kuvittelisin yksikseni ilman minkäänlaista uskottavaa uskontoa, että on olemassa Jumala vailla uskontoa? En miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ihmisen kehittyminen apinasta tuo kyllä aina hymyn huulille :) Kertokaas miksi yhtäkkiä se kehitys vaan loppui eikä enää syntynyt apinoita vaan karvattomia ihmisiä? Miksei enää synny apinaihmisiä? Mihin ne karvat yhtäkkiä hävisi ja miksei ihminen enää aikoihin ole muuttunut vaan yhtäkkiä evoluutio vaan loppui ja tässä sitä nyt oltu jo hyvä tovi muuttumattomina.

Jos jokin on uskontoa niin evoluutio. Tiede EI ole pystynyt kokeellisesti todistamaan evoluutiota vaan kaikki perustuu uskomuksiin ja kuvitelmiin joita tehty parin luupalan perusteella - ja jolla Paholainen sumuttaa ihmiset uskomaan ettei Jumalaa ole olemassa. Koittakaapa haudata vaikka koiranne, hevosenne tai mummunne maahan ja kaivakaa 1000 vuotta myöhemmin esiin niin tajuatte että luista ei ole mitään jäljellä. TÄMÄ on tieteellinen fakta. Mysteerisesti joidenkin erikoisluut on säilyneet muka miljoonia vuosia, ei hyvää päivää hei. Koko maapallo ei ole 6000 vuotta vanhempi.

Ihmiset on olevinaan niin fiksuja ja sitten suu vaahdossa selittävät näitä apinasta kehittymisiä, voi hyvänen aika :D

Sillä 0,0001% todennäköisyydellä että kysymyksesi on vilpitön niin suosittelen ottamaan jonkun biologian perusteoksen käteesi ja lukemaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwell kirjoitti:

Sä oot niitä joiden on pakko saada se viimeinen sana, ihan sama kuinka typerä? Lopetetaanko vai kerrotko tarkemmin missä Craig on niin väärässä? Kosmologia argumentin perusteella entinen ateismin ’evankelista’ Anthony Flew tuli uskoon.

Premisseissä, teesissä ja johtopäätöksessä.

”Kaikella, joka alkaa olla olemassa, on syy olemassaololleen.”

Tämä ei pidä paikkaansa, sen voimme todeta alkeishiukkasia tutkimalla. Hiukkasia syntyy ja katoaa jatkuvasti spontaanisti ja satunnaisesti.

Myös väitteen toinen väännös ”ei mistään ei voi tulla jotain” on yhtälailla tarkempaa tutkiskelua kestämätön. Meillä ei ole mitään ”ei mitään” jonka ominaisuuksia voisimme tutkia emmekä tiedä tilasta ennen tämän maailmankaikkeutemme alkua yhtään mitään.

Alkeishiukkaset eivät synny "ei-mistään", vaan ne syntyvät tyhjiössä, silloin kun jotain on jo olemassa. Jos on olemassa lainalaisuus, joka synnyttää niitä, eivät ne silloin synny olemattomuudesta.

Tiedämme, mitä ominaisuuksia "ei-millään" on järkemme perusteella. Kun ei ole olemassa mitään, ei silloin ole mitään, mikä voisi aiheuttaa jotain. Tämän päättelyn perusteella voimme tietää, ettei olemattomuudesta voi tulla mitään.

Vierailija kirjoitti:

”Universumi alkoi olla olemassa.”

Ehkä alkoi, ehkä ei. Meidän mitattavissa olevassa maailmankaikkeudessa ei ole mitään sellaista jolloin universumia ei ole ollut olemassa, joten meidän ja tieteen näkökulmasta universumi ei ole alkanut olla olemassa vaan ”universumiton” tila on määritelmätön.

Nykytieteen käsityksen universumilla oli alku. Sanoit itsekin, että ehkä alkoi, eli et kumonnut premissiä.

Vierailija kirjoitti:

”Siispä universumilla on syy olemassaololleen.”

Kyllä. Nimittäin Suuri Spagettihirviö. Vai Sotkan munako se on?

Vaikka universumin olemassaololle olisi jokin syy, ei mikään anna ymmärtää tai millään tapaa anna ymmärtää että se syy olisi kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) jumala.

Game, set and match!

Johtopäätöksen myönsit myös. Spagettihirviö ja sotkan muna eivät kuitenkaan ole uskottavia selityksiä, koska ne ovat aineellisia asioita. Aineeton Henki sen sijaan kuulostaa uskottavalta syyltä universumille.

Edellä osoitin, ettet onnistunut kumoamaan premissejä. Kosmologinen argumentti pätee siis edelleen.

Niin, kuten sanoin meillä ei ole sitä ”ei mitään” jonka ominaisuuksia tutkia. Ja vaikka kuinka autistisesti ulvot asiasta, niin tieteessä ei mennä ”oman järjen” vaan todisteiden mukaan. Joten, emme voi sanoa mitään minkään sellaisen ominaisuuksista josta meillä ei ole mitään havaintoa, emmekä voi luonnollisestikaan vaan huutoäänestyksellä päättää että ”kyyyllä se tila ennen nykyistä maailmankaikkeutta varmaan oli tällainen” kun emme kerran mitenkään pysty sitä havainnoimaan. Eli premissi on täysin väärien olettamusten pohjalle rakennettu, jolloin se on pätemätön.

Se että tällä universumilla on alku, ei tarkoita että tämä universumi on ainut tai että multiversumilla on ollut alku.

Ja jos et ymmärtänyt ”johtopäätökseni” olevan satiiria, ei meidän ole mitään syytä jatkaa tätä keskustelua, sillä sinulla ei selvästikään ole joko halua tai kykyä vastaanottaa uutta informaatiota joka on ristiriidassa mytologisen maailmankatsomuksesi kanssa. Voit vapaasti kaataa pelinappulat, paskoa laudalle ja räpiköidä takaisin kaltaistesi luokse kertomaan kuinka ”voitit” tämänkin kerran.

Sinähän se pelinappulat kaadoit, kun käytit tuollaisia tunneperäisiä ”autistisesti ulvot” ja ”mytologisen katsomuksesi” ilmaisuja. Et siis pysty suhtautumaan aiheeseen objektiivisesti vaan sinulla on tunteet pelissä. Hahaha :D

Kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, et onnistunut osoittamaan kosmologisen argumentin premissejä vääriksi. Yritit kumota ensimmäisen premissin vetoamalla alkeishiukkasiin, jotka näyttävät syntyvän ilman mitään syytä. Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että ne syntyvät olemattomuudesta. Jos olemattomuus synnyttäisi niitä, se tuskin olisi niin häijy, että se synnyttäisi pelkästään alkeishiukkasia. Olemattomuus voisi synnyttää myös kiviä, puita, tuoleja ja kaikkea muuta. Minkään ei pitäisi pidätellä olemattomuutta. Siksi alkeishiukkasille uskottavampi selitys on niitä synnyttävä laki, joka ei ole sama asia kuin olemattomuus.

Jos mielestäsi olemattomuudesta voi tulla jotain, miksi sitten tiede etsii ilmiöille syitä? Jos tapahtuu räjähdys, miksei vaan sanota, että olemattomuus sen teki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwell kirjoitti:

Sä oot niitä joiden on pakko saada se viimeinen sana, ihan sama kuinka typerä? Lopetetaanko vai kerrotko tarkemmin missä Craig on niin väärässä? Kosmologia argumentin perusteella entinen ateismin ’evankelista’ Anthony Flew tuli uskoon.

Premisseissä, teesissä ja johtopäätöksessä.

”Kaikella, joka alkaa olla olemassa, on syy olemassaololleen.”

Tämä ei pidä paikkaansa, sen voimme todeta alkeishiukkasia tutkimalla. Hiukkasia syntyy ja katoaa jatkuvasti spontaanisti ja satunnaisesti.

Myös väitteen toinen väännös ”ei mistään ei voi tulla jotain” on yhtälailla tarkempaa tutkiskelua kestämätön. Meillä ei ole mitään ”ei mitään” jonka ominaisuuksia voisimme tutkia emmekä tiedä tilasta ennen tämän maailmankaikkeutemme alkua yhtään mitään.

Alkeishiukkaset eivät synny "ei-mistään", vaan ne syntyvät tyhjiössä, silloin kun jotain on jo olemassa. Jos on olemassa lainalaisuus, joka synnyttää niitä, eivät ne silloin synny olemattomuudesta.

Tiedämme, mitä ominaisuuksia "ei-millään" on järkemme perusteella. Kun ei ole olemassa mitään, ei silloin ole mitään, mikä voisi aiheuttaa jotain. Tämän päättelyn perusteella voimme tietää, ettei olemattomuudesta voi tulla mitään.

Vierailija kirjoitti:

”Universumi alkoi olla olemassa.”

Ehkä alkoi, ehkä ei. Meidän mitattavissa olevassa maailmankaikkeudessa ei ole mitään sellaista jolloin universumia ei ole ollut olemassa, joten meidän ja tieteen näkökulmasta universumi ei ole alkanut olla olemassa vaan ”universumiton” tila on määritelmätön.

Nykytieteen käsityksen universumilla oli alku. Sanoit itsekin, että ehkä alkoi, eli et kumonnut premissiä.

Vierailija kirjoitti:

”Siispä universumilla on syy olemassaololleen.”

Kyllä. Nimittäin Suuri Spagettihirviö. Vai Sotkan munako se on?

Vaikka universumin olemassaololle olisi jokin syy, ei mikään anna ymmärtää tai millään tapaa anna ymmärtää että se syy olisi kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) jumala.

Game, set and match!

Johtopäätöksen myönsit myös. Spagettihirviö ja sotkan muna eivät kuitenkaan ole uskottavia selityksiä, koska ne ovat aineellisia asioita. Aineeton Henki sen sijaan kuulostaa uskottavalta syyltä universumille.

Edellä osoitin, ettet onnistunut kumoamaan premissejä. Kosmologinen argumentti pätee siis edelleen.

Niin, kuten sanoin meillä ei ole sitä ”ei mitään” jonka ominaisuuksia tutkia. Ja vaikka kuinka autistisesti ulvot asiasta, niin tieteessä ei mennä ”oman järjen” vaan todisteiden mukaan. Joten, emme voi sanoa mitään minkään sellaisen ominaisuuksista josta meillä ei ole mitään havaintoa, emmekä voi luonnollisestikaan vaan huutoäänestyksellä päättää että ”kyyyllä se tila ennen nykyistä maailmankaikkeutta varmaan oli tällainen” kun emme kerran mitenkään pysty sitä havainnoimaan. Eli premissi on täysin väärien olettamusten pohjalle rakennettu, jolloin se on pätemätön.

Se että tällä universumilla on alku, ei tarkoita että tämä universumi on ainut tai että multiversumilla on ollut alku.

Ja jos et ymmärtänyt ”johtopäätökseni” olevan satiiria, ei meidän ole mitään syytä jatkaa tätä keskustelua, sillä sinulla ei selvästikään ole joko halua tai kykyä vastaanottaa uutta informaatiota joka on ristiriidassa mytologisen maailmankatsomuksesi kanssa. Voit vapaasti kaataa pelinappulat, paskoa laudalle ja räpiköidä takaisin kaltaistesi luokse kertomaan kuinka ”voitit” tämänkin kerran.

Sinähän se pelinappulat kaadoit, kun käytit tuollaisia tunneperäisiä ”autistisesti ulvot” ja ”mytologisen katsomuksesi” ilmaisuja. Et siis pysty suhtautumaan aiheeseen objektiivisesti vaan sinulla on tunteet pelissä. Hahaha :D

Sinä selkeästi olet tunteiltasi rauhallinen kuin viilipytty. Tulevaisuuden varalle kannattaa jättää 'Hahaha :D', 'ei viddu mage xD', 'lolololol' tyyppiset aivopierut kirjoittamatta jos haluat esiintyä edes semi-vakavasti otettavana.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"]

Koska en näe.

Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.

Miten ihminen voi olla Jumalan kuva jos Jumala on henki.

Siten, että ihminenkin pohjimmiltaan on henki, sielu. Tämä tomumaja on vain kulkuneuvo tämän ajan ja paikan ulottuvuuden kokemiseksi, ei ihmisen ydinolemus. Siksi siitä kuolemanjälkeisestäkin uskovat niin huolehtivat, että uskovat ettei ruumis niinkään ole se oleellinen juttu ihmisessä tai se mitä sille käy, vaan se mikä on ikuista.

Ja tälle lätinälle sinulla ei ole mitään perusteita. Mitään tuollaista ei ole. Ihminen on eläin siinä missä mikä tahansa muukin eläin. Kuoleman jälkeen yksilölle ei ole enää mitään ja maailma jatkaa olemistaan kuten ennenkin. Yksilön kannalta ei ole mitään ikuista. Ei ole olemassa mitään "suurempaa tarkoitusta". Ehkäpä tämä on joillekin liian ahdistavaa, ja tätä ahdistusta lieventämään keksitään kaikenmailman satuja.

Ei ole mitään sellaisia perusteita, joita sinä pitäisit järkevinä, koska ne eivät ole järjen tason tai materian tason perusteita. En usko että sellaisia koskaan löydetään, esim. tieteellisiä todisteita sielun tai hengen olemassaolosta.

Miksi itse sitten kuitenkin uskon Jumalaan ja esim. sieluun, silti vaikka minulla on luonnontieteellinen koulutuskin? Oman subjektiivisen kokemukseni takia. Jo lapsena koin kaikessa jonkinlaisen pyhyyden ytimen, muodon ydinolemuksena, silti vaikka kotini oli agnostinen ja jopa uskontovihamielinen (opin aika pian pitämään nämä ajatukseni Jumalasta jokaisessa ruohossa jne omana tietonani, koska sellaisen kertomisesta tuli äidiltä kiukkuinen kivahdus että kuka sinulle on tuollaista höpinää mennyt opettamaan). Minusta on myös aina tuntunut että olen ollut ennen syntymääni ja valinnut tämän muodon jossa nyt olen, tämän kokemuksen ihmisenä, ajan ja paikan ja perheen johon synnyin.

Ahdistus ei ole koskaan ollut syynä ainakaan omaan uskovaisuuteeni, koska tosiaan koin hengen läsnäoloa kaikessa jo ennen kuin olin riittävän vanha kokemaan ahdistusta ajallisen katoavaisuudesta.

Sinun subjektiivinen kokemuksesi = totuus? Jos et kirjoittaisi tässä uskonnosta, olisit jo laitoksella hoidettavana. Jos minun subjektiivinen kokemukseni on, että hopeavesi edistää terveyttä, niin onko se totuus?

Uskonto = uskoa vanhojen huru-ukkojen puheisiin, jotka on kerrottu viinispäissään toiselle huru-ukolle, joka on kirjoittanut sen krapulassa kiveen, jonka joku on parisataa vuotta myöhemmin tulkinnut "pyhäksi" tekstiksi. Siihen vielä päälle joku myyttinen ituhippu, joka oli jumalan poika, niin soppa on valmis.

Siis ihan hölynpölyä koko homma. Uskon imurikauppiastakin enemmän kuin näitä herranmiehiä.

Totuus? Se on minun totuuteni, minun todellisuuttani. Ei kaikkien muiden. Ihmiset näkevät vain jonkinlaisen kuvan totuudesta, todellisuudesta, ja se kuva on rankasti suodatettu neurologisen ja aistikoneiston sekä mielen ehdollistumien kautta. Aina, niilläkin jotka eivät usko uskontoihin.

Ja ei, ei kukaan joudu laitokselle hoidettavaksi siksi, että omaa erikoisen maailmankuvan, jos edelleen pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään, käymään töissä, ei häiriköi ketään. Ei vaikka uskoisi että menninkäiset ja haltiat tuolla niityillä mellastaa parhaillaankin. Tai että ufot tekee sitä sun tätä. 

Itse ajattelen niin päin, että näistä tietyistä teksteistä on tullut pyhiä tekstejä siksi, että monia ihmisiä niiden sanoma on koskettanut, he ovat kokeneet saavansa niistä jotain mitä kaipaavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi uskoa Raamatun satuja. Aatami ja Eeva tms.

Raamattu on ihmisen kirjoittama ja lisäksi on pystytty todistamaan, että ihminen on kehittynyt apinasta. Miten tämän voi kieltää ja uskoa johonkin paratiisiin ja käärmeeseen ym.

Ei meidän kaikkien usko ole noin kirjaimellista. Itse olen akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saanut uskova kristitty. 

Ei minulla ole mitään esim. alkuräjähdys- tai evoluutioteorioita vastaan. En näe Raamattua luonnontieteen oppikirjana, enkä myöskään kirjaimellisena selityksenä siitä mitä on historiassa tapahtunut vaan enemmänkin ne tapahtumat on symbolisia kuvauksia ihmiskunnassa tai ihmisyksilössä tapahtuneille tai tapahtuville sielun tason tapahtumille.

Esim. siitä paratiisi ja käärme-asiasta ajattelen, että paratiisi oli aika jolloin ihminen oli muiden eläinten tapaan luontaisessa vaisto-ohjauksessa ja näin mikään organisoitu, suurimittainen pahuus tai esim. ympäristön tuho oli mahdotonta. Kyllä eläimetkin tappelevat, mutta ne eivät järjestä suursotia, eivätkä pysty organisoimaan niin tehokasta luonnonvarojen hyväksikäyttöjärjestelmää että ympäristö laajasti kärsisi. Syntiinlankeemuksen ajattelen olevan sitä, kun ihmiselle alkoi kehittyä henkisissä piireissä usein egoksi kutsuttu itsetiedostava minä, ja yhteys vaistoihin ja tietynlaiseen lapsenkaltaiseen, luontaiseen hetkessä elämisen rauhaan katosi. Näen myös että syntiinlankeemus oli haitoistaan huolimatta tarkoituksellinen ja hyvä vaihe, sillä tosiaan, ilman tätä kehitystä meillä ei olisi myös tiedettä eikä teknologiaa vaan eläisimme vieläkin luolissa, ilman esim. lääketieteen apua. 

Ensimmäistä kertaa joku selittää minulle järkevästi raamattua. Tästä on hyvä jatkaa.

Minusta tuo oli tarkoitushakuista itsensä pettämistä. koitetaan valehdella (itselle) ristiriitoja oman uskomuksen perustelemiseksi muka älykkäästi.

Ymmärrän hyvin että moni ajattelee ajatuksistani noin, ja monelle uskovaisellekin olen harhaoppinen koska en usko kirjaimelliseen tulkintaan.

Mutta lyhyesti haluan selittää uskonnon funktiota itselleni, koska se selittää miksi ajattelen kuten ajattelen. Minulle uskonto ei ole sellainen asia, että pitää uskoa oikeaan oppiin jotta pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen eikä joudu helvettiin. Uskonto on minulle työkalu, jolla pyritään "taivasten valtakuntaan tässä ja nyt", uudelleensyntymään, valaistumiseen tai miksi sitä nyt kutsuukin. Kuitenkin kokonaisvaltaiseen muutokseen jossa levottomasta ja itsekkäästä ihmisestä tulisi vähemmän egoistinen myös ihan psyykkisellä tasolla eikä pelkästään mystisen hengellisellä.

Koska näen asian näin, näen Raamatun ikään kuin karttana siitä, mikä ihmisessä on mennyt historian kuluessa vikaan, ja mitä sen korjaamiseksi voi tehdä. Egostamme tuli ylikehittynyt ja yksin mieltä hallitseva jossain kehityksemme vaiheessa, mutta uskon että on olemassa tapoja saavuttaa oikeastaan sen kautta korkeampi taso kuin koskaan: sellainen jossa meillä edelleen on kehityksen tuomat hyvät ominaisuudet, mutta pääsemme eroon liian egohallinnan aiheuttamista ongelmista kuten sisäinen levottomuus ja tyhjyys, taipumus liiallisiin haluihin ja himoihin eri asioihin jne. Nämä tavat ei Raamatussa useinkaan ole kovin erilaisia kuin muissa transformaatioon pyrkivissä uskonnoissa: suositellaan hetkessä elämistä, murehtimattomuutta, sisäisestä vastustuksesta luopumista, sisäistä hiljaisuutta jne.

Minä en usko, enkä sitä kautta tavoittele uudelleensyntymää tai mitään muutakaan.

Sen sijaan pyrin olemaan joka päivä vähän parempi ihminen, kuin edellisenä päivänä. Ystävällisempi, rauhallisempi, lempeämpi, ymmärtäväisempi.

En tarvitse raamattua tähän millään tavalla. Todellinen muutos tulee aina sisältä, sinusta itsestäsi. Ei jonkun uskonnollisen ryhmän satoja vuosia sitten kirjoittamasta kirjasta.

Jopa minä, tuon vastatun viestin kirjoittaja, uskon noin. Mutta joitakin meistä ne satoja tai tuhansia vuosia vanhat kirjat voivat auttaa löytämään sen todellisen itsen ja oivaltamaan. 

Tosin jos pelkästään psyykkistä muutosta kaipaa niin sitten varmaan uskonnot on turhan vaikea tie, sitä viisautta löytyy helpommassa muodossa esim. psykologiasta. Itse olen uskontoihin suuntautunut siksi että koen että ihmisen ydinolemus on jotain jumalallista ja pyhää, se elämä tai oleminen itse siis, ja sen jatkuva kokeminen ja oivaltaminen on tavoitteeni. Ja siitä seuraa muutoksia siihen miten tunnen ja ajattelen ja toimin. Tietoisuuden tason muutos pelkästään mentaalisesta spirituaaliseen on siis se mitä etsin ja olen osin löytänytkin jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"]

Koska en näe.

Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.

Miten ihminen voi olla Jumalan kuva jos Jumala on henki.

Siten, että ihminenkin pohjimmiltaan on henki, sielu. Tämä tomumaja on vain kulkuneuvo tämän ajan ja paikan ulottuvuuden kokemiseksi, ei ihmisen ydinolemus. Siksi siitä kuolemanjälkeisestäkin uskovat niin huolehtivat, että uskovat ettei ruumis niinkään ole se oleellinen juttu ihmisessä tai se mitä sille käy, vaan se mikä on ikuista.

Ja tälle lätinälle sinulla ei ole mitään perusteita. Mitään tuollaista ei ole. Ihminen on eläin siinä missä mikä tahansa muukin eläin. Kuoleman jälkeen yksilölle ei ole enää mitään ja maailma jatkaa olemistaan kuten ennenkin. Yksilön kannalta ei ole mitään ikuista. Ei ole olemassa mitään "suurempaa tarkoitusta". Ehkäpä tämä on joillekin liian ahdistavaa, ja tätä ahdistusta lieventämään keksitään kaikenmailman satuja.

Ei ole mitään sellaisia perusteita, joita sinä pitäisit järkevinä, koska ne eivät ole järjen tason tai materian tason perusteita. En usko että sellaisia koskaan löydetään, esim. tieteellisiä todisteita sielun tai hengen olemassaolosta.

Miksi itse sitten kuitenkin uskon Jumalaan ja esim. sieluun, silti vaikka minulla on luonnontieteellinen koulutuskin? Oman subjektiivisen kokemukseni takia. Jo lapsena koin kaikessa jonkinlaisen pyhyyden ytimen, muodon ydinolemuksena, silti vaikka kotini oli agnostinen ja jopa uskontovihamielinen (opin aika pian pitämään nämä ajatukseni Jumalasta jokaisessa ruohossa jne omana tietonani, koska sellaisen kertomisesta tuli äidiltä kiukkuinen kivahdus että kuka sinulle on tuollaista höpinää mennyt opettamaan). Minusta on myös aina tuntunut että olen ollut ennen syntymääni ja valinnut tämän muodon jossa nyt olen, tämän kokemuksen ihmisenä, ajan ja paikan ja perheen johon synnyin.

Ahdistus ei ole koskaan ollut syynä ainakaan omaan uskovaisuuteeni, koska tosiaan koin hengen läsnäoloa kaikessa jo ennen kuin olin riittävän vanha kokemaan ahdistusta ajallisen katoavaisuudesta.

Sinun subjektiivinen kokemuksesi = totuus? Jos et kirjoittaisi tässä uskonnosta, olisit jo laitoksella hoidettavana. Jos minun subjektiivinen kokemukseni on, että hopeavesi edistää terveyttä, niin onko se totuus?

Uskonto = uskoa vanhojen huru-ukkojen puheisiin, jotka on kerrottu viinispäissään toiselle huru-ukolle, joka on kirjoittanut sen krapulassa kiveen, jonka joku on parisataa vuotta myöhemmin tulkinnut "pyhäksi" tekstiksi. Siihen vielä päälle joku myyttinen ituhippu, joka oli jumalan poika, niin soppa on valmis.

Siis ihan hölynpölyä koko homma. Uskon imurikauppiastakin enemmän kuin näitä herranmiehiä.

Itse ajattelen niin päin, että näistä tietyistä teksteistä on tullut pyhiä tekstejä siksi, että monia ihmisiä niiden sanoma on koskettanut, he ovat kokeneet saavansa niistä jotain mitä kaipaavat. 

Joku päivä Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter ovat kaksi keskenään taistelevaa uskontoa.

Ihmiset käyttävät tuhansia tunteja löytääkseen todisteita sormuksen olemassa olosta ja siitä missä Tylypahka sijaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"]

Koska en näe.

Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.

Miten ihminen voi olla Jumalan kuva jos Jumala on henki.

Siten, että ihminenkin pohjimmiltaan on henki, sielu. Tämä tomumaja on vain kulkuneuvo tämän ajan ja paikan ulottuvuuden kokemiseksi, ei ihmisen ydinolemus. Siksi siitä kuolemanjälkeisestäkin uskovat niin huolehtivat, että uskovat ettei ruumis niinkään ole se oleellinen juttu ihmisessä tai se mitä sille käy, vaan se mikä on ikuista.

Ja tälle lätinälle sinulla ei ole mitään perusteita. Mitään tuollaista ei ole. Ihminen on eläin siinä missä mikä tahansa muukin eläin. Kuoleman jälkeen yksilölle ei ole enää mitään ja maailma jatkaa olemistaan kuten ennenkin. Yksilön kannalta ei ole mitään ikuista. Ei ole olemassa mitään "suurempaa tarkoitusta". Ehkäpä tämä on joillekin liian ahdistavaa, ja tätä ahdistusta lieventämään keksitään kaikenmailman satuja.

Ei ole mitään sellaisia perusteita, joita sinä pitäisit järkevinä, koska ne eivät ole järjen tason tai materian tason perusteita. En usko että sellaisia koskaan löydetään, esim. tieteellisiä todisteita sielun tai hengen olemassaolosta.

Miksi itse sitten kuitenkin uskon Jumalaan ja esim. sieluun, silti vaikka minulla on luonnontieteellinen koulutuskin? Oman subjektiivisen kokemukseni takia. Jo lapsena koin kaikessa jonkinlaisen pyhyyden ytimen, muodon ydinolemuksena, silti vaikka kotini oli agnostinen ja jopa uskontovihamielinen (opin aika pian pitämään nämä ajatukseni Jumalasta jokaisessa ruohossa jne omana tietonani, koska sellaisen kertomisesta tuli äidiltä kiukkuinen kivahdus että kuka sinulle on tuollaista höpinää mennyt opettamaan). Minusta on myös aina tuntunut että olen ollut ennen syntymääni ja valinnut tämän muodon jossa nyt olen, tämän kokemuksen ihmisenä, ajan ja paikan ja perheen johon synnyin.

Ahdistus ei ole koskaan ollut syynä ainakaan omaan uskovaisuuteeni, koska tosiaan koin hengen läsnäoloa kaikessa jo ennen kuin olin riittävän vanha kokemaan ahdistusta ajallisen katoavaisuudesta.

Harhainen mielesi ei todista jumaluuden olemassaolosta.

Ei toki, mutta miksi edes olisin kiinnostunut todistamaan jumaluuden olemassaoloa? Mitä sillä on merkitystä? Joko jumaluutta kaipaa, ja sitten etsii ja toivottavasti löytää subjektiivisesti, tai sitten ei kaipaa ja keskittyy muihin asioihin. Molemmat on minun mielestäni täysin ok, minulla ei ole mitään tarvetta saada muita uskomaan tai kokemaan kuten itse uskon ja koen, eikä todistaa mitään. 

NO KYLHÄ MIE USKON!!

En usko Jumalaan, koska koko maailmankaikkeudessa ei ole yhtään asiaa, joka viittaisi sellaisen olemassaoloon. Kaikki mahdolliset havainnot maapallon synnystä ja lajien kehityksestä viittavat siihen että jumalaa/jumalia ei ole.

Tietysti myös se, että ihmiset eri puolilla maapalloa ovat kautta aikojen keksineet tuhansia uskontoja ja palvoneet kymmeniä tuhansia jumalia, on saanut minut vakuuttumaan siitä että uskonnot eivät ole mitään muuta kuin ihmisen fantasiaa. Kautta aikojen kaikki ihmiset ovat uskoneet vain ja ainoastaan siihen jumalaan, johon hänet on kasvatettu uskomaan. Jos sama ihminen olisi syntynyt eri aikakaudella tai toiselle puolelle maapalloa, hän uskoisi johonkin muuhun jumalaan. Ei tunnu kovin uskottavalta.

Nykytiedon valossa olen 100 % varma siitä että Jumalaa ei ole. Toisaalta olen myös valmis muuttamaan kantaani vaikka saman tien. Jos joskus maailmankaikkeudesta löytyisi joku sellainen asia, joka antaa Jumalan olemassaololle edes prosentin tuhannesosan mahdollisuuden, hyvin todennäköisesti olisin uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"]

Koska en näe.

Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.

Miten ihminen voi olla Jumalan kuva jos Jumala on henki.

Siten, että ihminenkin pohjimmiltaan on henki, sielu. Tämä tomumaja on vain kulkuneuvo tämän ajan ja paikan ulottuvuuden kokemiseksi, ei ihmisen ydinolemus. Siksi siitä kuolemanjälkeisestäkin uskovat niin huolehtivat, että uskovat ettei ruumis niinkään ole se oleellinen juttu ihmisessä tai se mitä sille käy, vaan se mikä on ikuista.

Ja tälle lätinälle sinulla ei ole mitään perusteita. Mitään tuollaista ei ole. Ihminen on eläin siinä missä mikä tahansa muukin eläin. Kuoleman jälkeen yksilölle ei ole enää mitään ja maailma jatkaa olemistaan kuten ennenkin. Yksilön kannalta ei ole mitään ikuista. Ei ole olemassa mitään "suurempaa tarkoitusta". Ehkäpä tämä on joillekin liian ahdistavaa, ja tätä ahdistusta lieventämään keksitään kaikenmailman satuja.

Ei ole mitään sellaisia perusteita, joita sinä pitäisit järkevinä, koska ne eivät ole järjen tason tai materian tason perusteita. En usko että sellaisia koskaan löydetään, esim. tieteellisiä todisteita sielun tai hengen olemassaolosta.

Miksi itse sitten kuitenkin uskon Jumalaan ja esim. sieluun, silti vaikka minulla on luonnontieteellinen koulutuskin? Oman subjektiivisen kokemukseni takia. Jo lapsena koin kaikessa jonkinlaisen pyhyyden ytimen, muodon ydinolemuksena, silti vaikka kotini oli agnostinen ja jopa uskontovihamielinen (opin aika pian pitämään nämä ajatukseni Jumalasta jokaisessa ruohossa jne omana tietonani, koska sellaisen kertomisesta tuli äidiltä kiukkuinen kivahdus että kuka sinulle on tuollaista höpinää mennyt opettamaan). Minusta on myös aina tuntunut että olen ollut ennen syntymääni ja valinnut tämän muodon jossa nyt olen, tämän kokemuksen ihmisenä, ajan ja paikan ja perheen johon synnyin.

Ahdistus ei ole koskaan ollut syynä ainakaan omaan uskovaisuuteeni, koska tosiaan koin hengen läsnäoloa kaikessa jo ennen kuin olin riittävän vanha kokemaan ahdistusta ajallisen katoavaisuudesta.

Sinun subjektiivinen kokemuksesi = totuus? Jos et kirjoittaisi tässä uskonnosta, olisit jo laitoksella hoidettavana. Jos minun subjektiivinen kokemukseni on, että hopeavesi edistää terveyttä, niin onko se totuus?

Uskonto = uskoa vanhojen huru-ukkojen puheisiin, jotka on kerrottu viinispäissään toiselle huru-ukolle, joka on kirjoittanut sen krapulassa kiveen, jonka joku on parisataa vuotta myöhemmin tulkinnut "pyhäksi" tekstiksi. Siihen vielä päälle joku myyttinen ituhippu, joka oli jumalan poika, niin soppa on valmis.

Siis ihan hölynpölyä koko homma. Uskon imurikauppiastakin enemmän kuin näitä herranmiehiä.

Itse ajattelen niin päin, että näistä tietyistä teksteistä on tullut pyhiä tekstejä siksi, että monia ihmisiä niiden sanoma on koskettanut, he ovat kokeneet saavansa niistä jotain mitä kaipaavat. 

Joku päivä Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter ovat kaksi keskenään taistelevaa uskontoa.

Ihmiset käyttävät tuhansia tunteja löytääkseen todisteita sormuksen olemassa olosta ja siitä missä Tylypahka sijaitsee.

Mikseivät ne voisi olla pyhiä tekstejä kun jokin niissä ihmisiä kerran koskettaa? Jos niiden avulla voi jotenkin peilata ihmisten unelmia, mielenmaisemia jne, niin mikseivät hyvinkin ne voisi olla myös henkisen kasvun apuvälineitä joillekin. Tuskin sillä tasolla, että alkaisi etsimään Tylypahkaa tai Sormusta kuitenkaan. 

Itseäni esimerkiksi Tarussa Sormusten Herrassa ja monessa muussa fantasiajutussa on aina kiehtoneet haltiat. Syy on se, että haltiat on monissa taruissa ikään kuin henkistyneempiä ihmisiä, sellaisia joiden valtakunta on kauneuden ja rauhan tyyssija, ja jotka ovat ehkä ihmistä hieman pidemmälle edenneet päästessään brutaalista eläimellisyydestä eroon. On ihan arvokasta oivaltaa, mihin suuntaan toivoisi itsen tai ihmiskunnan kehittyvän.

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, et onnistunut osoittamaan kosmologisen argumentin premissejä vääriksi. Yritit kumota ensimmäisen premissin vetoamalla alkeishiukkasiin, jotka näyttävät syntyvän ilman mitään syytä. Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että ne syntyvät olemattomuudesta. Jos olemattomuus synnyttäisi niitä, se tuskin olisi niin häijy, että se synnyttäisi pelkästään alkeishiukkasia. Olemattomuus voisi synnyttää myös kiviä, puita, tuoleja ja kaikkea muuta. Minkään ei pitäisi pidätellä olemattomuutta. Siksi alkeishiukkasille uskottavampi selitys on niitä synnyttävä laki, joka ei ole sama asia kuin olemattomuus.

Jos mielestäsi olemattomuudesta voi tulla jotain, miksi sitten tiede etsii ilmiöille syitä? Jos tapahtuu räjähdys, miksei vaan sanota, että olemattomuus sen teki?

Onnistuin ja kumosin.

Se miksi tiede etsii ilmiöille syitä johtuu siitä, että tiede ei ole kuin uskonnot, vaan kuten sanottua menee sinne minne todisteet johtaa. Uskonnot voivat toimia älyllisesti epärehellisesti ja vain valita haluamansa selityksen kaikelle. Tiede ja rationaalinen ihminen ei voi toimia niin.

En jaksa kännykällä sen enempää jaaritella, etenkään kun mikään ei anna olettaa että olisit täällä tekemässä mitään muuta kuin trollaamassa/tuputtamassa mytologista maailmankuvaasi, mutta tässä asiasta kiinnostuneille vähän pidemmin avattuna miksi Kalam on roskaa:

https://www.scientificexploration.org/forum/the-kalam-cosmological-argu…

Netti on pullollaan muitakin, ja YouTubesta löytyy asiat myös puhutussa muodossa jos lukeminen ei nappaa.

Järkyttynyt :( kirjoitti:

Voi rakkaat ihmiset :( Tässä sen näkee mitä raamattu sanoo. Tie taivaaseen on kapea ja harvat sinne löytävät. Suurin osa valitsee tuhon ja kitumisen. Järkyttävää mutta minkäs teet.

Mitä väliä sillä on mitä Raamattu sanoo? Pelkkä satukirja siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwell kirjoitti:

Sä oot niitä joiden on pakko saada se viimeinen sana, ihan sama kuinka typerä? Lopetetaanko vai kerrotko tarkemmin missä Craig on niin väärässä? Kosmologia argumentin perusteella entinen ateismin ’evankelista’ Anthony Flew tuli uskoon.

Premisseissä, teesissä ja johtopäätöksessä.

”Kaikella, joka alkaa olla olemassa, on syy olemassaololleen.”

Tämä ei pidä paikkaansa, sen voimme todeta alkeishiukkasia tutkimalla. Hiukkasia syntyy ja katoaa jatkuvasti spontaanisti ja satunnaisesti.

Myös väitteen toinen väännös ”ei mistään ei voi tulla jotain” on yhtälailla tarkempaa tutkiskelua kestämätön. Meillä ei ole mitään ”ei mitään” jonka ominaisuuksia voisimme tutkia emmekä tiedä tilasta ennen tämän maailmankaikkeutemme alkua yhtään mitään.

Alkeishiukkaset eivät synny "ei-mistään", vaan ne syntyvät tyhjiössä, silloin kun jotain on jo olemassa. Jos on olemassa lainalaisuus, joka synnyttää niitä, eivät ne silloin synny olemattomuudesta.

Tiedämme, mitä ominaisuuksia "ei-millään" on järkemme perusteella. Kun ei ole olemassa mitään, ei silloin ole mitään, mikä voisi aiheuttaa jotain. Tämän päättelyn perusteella voimme tietää, ettei olemattomuudesta voi tulla mitään.

Vierailija kirjoitti:

”Universumi alkoi olla olemassa.”

Ehkä alkoi, ehkä ei. Meidän mitattavissa olevassa maailmankaikkeudessa ei ole mitään sellaista jolloin universumia ei ole ollut olemassa, joten meidän ja tieteen näkökulmasta universumi ei ole alkanut olla olemassa vaan ”universumiton” tila on määritelmätön.

Nykytieteen käsityksen universumilla oli alku. Sanoit itsekin, että ehkä alkoi, eli et kumonnut premissiä.

Vierailija kirjoitti:

”Siispä universumilla on syy olemassaololleen.”

Kyllä. Nimittäin Suuri Spagettihirviö. Vai Sotkan munako se on?

Vaikka universumin olemassaololle olisi jokin syy, ei mikään anna ymmärtää tai millään tapaa anna ymmärtää että se syy olisi kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) jumala.

Game, set and match!

Johtopäätöksen myönsit myös. Spagettihirviö ja sotkan muna eivät kuitenkaan ole uskottavia selityksiä, koska ne ovat aineellisia asioita. Aineeton Henki sen sijaan kuulostaa uskottavalta syyltä universumille.

Edellä osoitin, ettet onnistunut kumoamaan premissejä. Kosmologinen argumentti pätee siis edelleen.

Huomaa myös, että jumala ei tuo sinun selitykseesi yhtään mitään lisäarvoa.

Seuraavaksi kysyn sinulta että jos kaikella täytyy olla luoja, niin mikä loi jumalan. Siihen sinä vastaat kröhien että ”nii nii mukko ei jumala tartte luajaa ku se o ikune”, johon minä puolestani totean että jätetään se sitten turhana pois ja todetaan sen sijaan että maailmankaikkeus ei tarvitse luojaa vaan se on ikuinen, jolloin ollaan täysin identtisessä tilanteessa, mutta meidän ei tarvitse olettaa minkään universumeja pierevän kummituksen olemassaoloa, josta ei ole ainuttakaan havaintoa koko maailmankaikkeutemme ajalta.

Noku maailmankaikkeus ei ole todisteiden perusteella ikuinen. Sen vuoksi et voi yrittää vedota tähän. Maailmankaikkeuden ei tarvitsisi olla olemassa eli sen täytyy olla luotu. Jumalan olettaminen aiheuttajaksi on siis välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti myös se, että ihmiset eri puolilla maapalloa ovat kautta aikojen keksineet tuhansia uskontoja ja palvoneet kymmeniä tuhansia jumalia, on saanut minut vakuuttumaan siitä että uskonnot eivät ole mitään muuta kuin ihmisen fantasiaa. Kautta aikojen kaikki ihmiset ovat uskoneet vain ja ainoastaan siihen jumalaan, johon hänet on kasvatettu uskomaan. Jos sama ihminen olisi syntynyt eri aikakaudella tai toiselle puolelle maapalloa, hän uskoisi johonkin muuhun jumalaan. Ei tunnu kovin uskottavalta.

Itse asiassa, mitä antropologit ja historioitsijat on tutkineet erilaisten alkuperäiskansojen, usein metsästäjä-keräilijöiden perinteisiä uskontoja, niin niissä on hämmentävän paljon yhteisiä piirteitä. Totta kai mytologiatarut on kulttuurisia, ja jumaluuden tai jumaluuksien nimet eri kielisiä.

Mutta yhteinen perusta näyttäisi olevan ainakin seuraava. Että kaikessa olemassa olevassa (myös ihmisissä) on läsnä joku Suuri Henki ja siksi kaikki on pyhää ja elävää. Että myös nykyisin elottomina pidetyt objektit ovat tietoisia jollain tasolla, koska nekin ovat sen hengen ilmenemismuotoja. Australian aboriginaalit sanoivat, että kivilläkin on oma "unelmointinsa". 

Nuo alkuperäiskansojen uskonnot ovat monessa mielessä aika ihmisystävällisiä verrattuna myöhempiin ankariin, ihmisenkaltaisiin  (usein mies-)jumaluuksiin jotka vaativat sitä sun tätä, milloin uhreja, milloin oikeaa uskoa, tai käy huonosti. Jotkut antropologit jopa ovat luulleet mennessään tutkimaan alkuperäiskansojen uskomuksia, että nämä eivät ole olleet uskonnollisia ollenkaan, kun ei ole ollut pyhäkköjä tai palvontarituaaleja tms. Mutta sitten on valjennut että he eivät koe tarvitsevansa niitä siksi, että jumaluus on niin saumattomasti läsnä ihan kaikessa mitä he arjessaan näkevät ja kokevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"]

Koska en näe.

Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.

Miten ihminen voi olla Jumalan kuva jos Jumala on henki.

Ajatteles oikeudentajua, rakkautta, kykenet tuntemaan kaikkea.

Sitä kai tarkoittaa Jumalan kuva.

Myös kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"]

Koska en näe.

Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.

Miten ihminen voi olla Jumalan kuva jos Jumala on henki.

Ajatteles oikeudentajua, rakkautta, kykenet tuntemaan kaikkea.

Sitä kai tarkoittaa Jumalan kuva.

Myös kauneutta.

Niinpä. Ei sitä niin kirjaimellisesti tarvitse tulkita että kuva tarkoittaa kuvaa fyysisen olemuksen tasolla. Ei useimmat uskovatkaan NIIN kirjaimellisia ole. Eikä esim. tulkitse että se että Jeesus oli Jumalan Poika tarkoittaa että Jumala on fyysinen olento, koska eikö jonkun poika ole samaa lajia kuin isänsä.

Uskon Jumalaan, koska olisi hyvin itsekästä ajatella, että me ollaan kaiken yläpuolella. Me ollaan tämän maailman herroja kylläkin ja meillä on valtaa kaikkiin asioihin tässä maailmassa (verrattuna muihin täällä eläviin eliöihin). Jumala on kuitenkin luonut kaiken, kuten meidätkin. Ennen kuin joku yrittää sanoa, että Jumala on epäoikeudenmukainen luodessaan meidät niin haluan painottaa että Jumala loi meille sielun, joka tekee meistä elävän tässä maailmassa.

Eli toisin sanoen, sielu on Jumalalta, vartalo (kaikkineen vihreineen jne..) on geneettisen perinnön tulosta. Jumala siis loi Aatamin ja Eevan ensimmäisiksi ihmisiksi, jotka ovat meille sukua ja muut ihmiset ovat tulleet yhdynnän kautta. (poikkeuksia lukuunottamatta)

Toiseksi. Ei ole mitenkään mahdollista että maailma syntyi itsesään, koska materia ei luo itseään eikä ole järkevä olettaa että alkuräjähdys vain "tapahtui" spontaanisti joskus ilman syytä. Jos siis Jumala oli toimeenpaneva voima sille niin se on asia erikseen mutta muuten se on täysin mahdoton ajatus.

Jos siis voidaan olettaa että se maailma syntyi spontaanisti todella pienistä hiukkasista, niin mistä nämä hiukkaset tulivat? Eikö maailma ollutkaan täydellinen tyhjiö ennen kuin se syntyi? Kuitenkin tiedetään että kvanttimekaanista tyhjiötä ei voida saavuttaa vaan se on eräänlainen energiaminimi. Tämän mukaan siis on aina ollut jotain hiukkasia ja ne vain reagoivat ja yhtäkkiä me ollaan täällä...

Tiede ei tietenkään voi selittää tätä tapahtumaa, vaan me tullaan näkemään vain teorioita tästä. Teoriat ovat harvemmin absoluuttinen totuus koska ne muuttuvat. Totuus ei kuitenkaan muutu, joten minun loppupäätelmäni tästä = Jumala loi tämän universumin.

Viimeinen pointtini on se, että jos voidaan todella olettaa, että Jumalaa ei ole ja tämä kaikki on vain sattumaa (älkuräjähdysteorian mukaan) niin kuinka todennäköistä on, että linnunradalla vain meidän planeetalla voidaan elää, eikä esimerkiksi marssissa tai jupiterissa? Auringon ja kuun suhde maapallon etäisyyteen on hyvin keskeinen tekijä tässä. Mutta jos kerran kaikki on sattumaa niin millä todennäköisyydellä ne ovat oikeassa suhteessa vain maahan kanssa?

Ei tarvitse olla tilastotieteilijä, mutta sattuman mahdollisuus on olematon.

Toiseksi. Ei ole mitenkään mahdollista että maailma syntyi itsesään, koska materia ei luo itseään eikä ole järkevä olettaa että alkuräjähdys vain "tapahtui" spontaanisti joskus ilman syytä. Jos siis Jumala oli toimeenpaneva voima sille niin se on asia erikseen mutta muuten se on täysin mahdoton ajatus.

Aika ahtaaseen koloon on Jumala joutunut, kun on vain joku ihme toimeenpaneva värähtely ennen alkuräjähdystä...