Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?

Jos tutustumisvaihessa mies alkaisi kertoa minulle, " että minä en sitten ole kuule mikään tyypillinen mies". Niin ehkä miettisin kahdesti.

Luultavasti vaikeuksia tulossa.

Ainakin sanoisin, että emme taida olla oikein sopivat toisillemme, kiitos seurasta.

Helpommallakin elämässä pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?

Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?

Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?

Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa. 

Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.

Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.

Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.

Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.

Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.

Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.

Mä en ole koskaan osannut lässyttää vauvoille ja pienille lapsille. Omalle lapselleni, kun hän oli vauva, muistan kertoneeni bussimatkalla ikkunasta näkyvistä asioista. Kumpulan kampuksen kohdalla kerroin, että siellä maan alla niillä on hiukkaskiihdytin, jolla ne törmäyttää hiukkasia toisiinsa ja sitten niistä törmäyksistä ne saa sellaista tietoa, mitä ilman törmäyksiä eivät saisi, kun ne hiukkaset on niin pieniä. Sitten kun matka jatkui, tuli joku voimalaitos tai ainakin arvelin niin, ja selostin miten höyryturbiinivoimalassa saadaan kiehuvasta vedestä sähköä. (Ja nyt nolottaa, kun aloin miettiä, että olikohan se sittenkään voimalaitos, josta aloin niin innokkaasti kertoa.) Kyllä minä tiesin, ettei se vauva ymmärrä, mutta tykkäsin silti jutella hänelle ja kertoa maailmasta.

Mutta ehkä en sitten ole normaali. Vuosi sitten saatiin tyttären kanssa ADHD-diagnoosit ja nyt ollaan tutkimuksissa selvittämässä, onko meillä myös autismin kirjon häiriö. Silti pidätän itselläni oikeuden ajatella, että lapsetkin on ihmisiä ja puhun heille niin kuin ihmisille puhutaan. Se ei poissulje hassuttelua pienen lapsen hauskuuttamiseksi, mutta se poissulkee kaikenlaisen vähä-älyisen lässyttämisen, mikä monilla tuntuu olevan se oletus, kuinka pienille lapsille kuuluu puhua. 

Noin minunkin äitini ajatteli, siksi varmaan opin puhumaan tavallista aiemmin ja olin koulussa hyvä kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Vela ekonomi N39 kirjoitti:

No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.

Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.

Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.

Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.

Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.

Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!

Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....

Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.

M35

Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.

En saisi mitään pultteja ompelukoneesta. Siinähän se seisoo hiljaa paikallaan. Ei puhu mitään eikä häiritse.

Voisin vaikka yksikseni joskus kokeilla. Joutuisin kyllä kysymään neuvoa naiskavereilta ensin. Tai mieheltä.

Eihän sillä ole pakko mitään rimpsuverhoja ommella tai kellohameita.

Voi tehdä vaikka metsästysasun tai haulikonsuojuksen. Tai autonrenkaiden suojukset. Tai työkalupussin. Tai autonratinsuojuksen. Punttisalikassin.

Mielikuvitus on rajaton voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?

Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?

Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?

Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa. 

Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.

Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.

Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.

Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.

Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.

Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.

Mä en ole koskaan osannut lässyttää vauvoille ja pienille lapsille. Omalle lapselleni, kun hän oli vauva, muistan kertoneeni bussimatkalla ikkunasta näkyvistä asioista. Kumpulan kampuksen kohdalla kerroin, että siellä maan alla niillä on hiukkaskiihdytin, jolla ne törmäyttää hiukkasia toisiinsa ja sitten niistä törmäyksistä ne saa sellaista tietoa, mitä ilman törmäyksiä eivät saisi, kun ne hiukkaset on niin pieniä. Sitten kun matka jatkui, tuli joku voimalaitos tai ainakin arvelin niin, ja selostin miten höyryturbiinivoimalassa saadaan kiehuvasta vedestä sähköä. (Ja nyt nolottaa, kun aloin miettiä, että olikohan se sittenkään voimalaitos, josta aloin niin innokkaasti kertoa.) Kyllä minä tiesin, ettei se vauva ymmärrä, mutta tykkäsin silti jutella hänelle ja kertoa maailmasta.

Mutta ehkä en sitten ole normaali. Vuosi sitten saatiin tyttären kanssa ADHD-diagnoosit ja nyt ollaan tutkimuksissa selvittämässä, onko meillä myös autismin kirjon häiriö. Silti pidätän itselläni oikeuden ajatella, että lapsetkin on ihmisiä ja puhun heille niin kuin ihmisille puhutaan. Se ei poissulje hassuttelua pienen lapsen hauskuuttamiseksi, mutta se poissulkee kaikenlaisen vähä-älyisen lässyttämisen, mikä monilla tuntuu olevan se oletus, kuinka pienille lapsille kuuluu puhua. 

Noin minunkin äitini ajatteli, siksi varmaan opin puhumaan tavallista aiemmin ja olin koulussa hyvä kielissä.

Minun taas päinvastoin, ja opin puhumaan ja lukemaan paljon tavallista aiemmin ja olen hyvä kielissä nuutenkin kuin koulussa.

Minä taas olen biologisesti mies jota ei kiinnosta perinteiset miesten jutut vaan monet naistenjutut. Pidän esim kukista, leipomisesta,  sisustamisesta, tunteista puhumisesta, joogasta ja vaikka ihmissuhde elokuvista. Ei voisi vähenpää kiinnostaa joku auton rassaaminen tai metsästys.

En sovi mielikuvaan naismaisesta miehestä toisin kuin todennäköisesti 9/10 tämän lukevista kuvittelee mutta vuosi vuodelta huomaan kuinka osaan nykyisin myös avoimemmin nauttia ns naisten jutuista kun iän myötä olen päässyt irti siitä että on edes olemassa miesten ja naisten juttuja ja hyväksynyt sen että on olemassa vaan ihmisten juttuja eikä sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen määritä mistä ihminen saa olla kiinnostunut tai iloita eikä se tee kenestäkään vähemmän miestä tai naista jos nyt kiinnostaa esim kutoa sitä sukkaa tai rassata autoa. 

Elämä on lyhyt joten jokainen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?

Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?

Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?

Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa. 

Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.

Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.

Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.

Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.

Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.

Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.

Mä en ole koskaan osannut lässyttää vauvoille ja pienille lapsille. Omalle lapselleni, kun hän oli vauva, muistan kertoneeni bussimatkalla ikkunasta näkyvistä asioista. Kumpulan kampuksen kohdalla kerroin, että siellä maan alla niillä on hiukkaskiihdytin, jolla ne törmäyttää hiukkasia toisiinsa ja sitten niistä törmäyksistä ne saa sellaista tietoa, mitä ilman törmäyksiä eivät saisi, kun ne hiukkaset on niin pieniä. Sitten kun matka jatkui, tuli joku voimalaitos tai ainakin arvelin niin, ja selostin miten höyryturbiinivoimalassa saadaan kiehuvasta vedestä sähköä. (Ja nyt nolottaa, kun aloin miettiä, että olikohan se sittenkään voimalaitos, josta aloin niin innokkaasti kertoa.) Kyllä minä tiesin, ettei se vauva ymmärrä, mutta tykkäsin silti jutella hänelle ja kertoa maailmasta.

Mutta ehkä en sitten ole normaali. Vuosi sitten saatiin tyttären kanssa ADHD-diagnoosit ja nyt ollaan tutkimuksissa selvittämässä, onko meillä myös autismin kirjon häiriö. Silti pidätän itselläni oikeuden ajatella, että lapsetkin on ihmisiä ja puhun heille niin kuin ihmisille puhutaan. Se ei poissulje hassuttelua pienen lapsen hauskuuttamiseksi, mutta se poissulkee kaikenlaisen vähä-älyisen lässyttämisen, mikä monilla tuntuu olevan se oletus, kuinka pienille lapsille kuuluu puhua. 

Lässytän eläimille, jos ne näyttävät pitävän siitä. Linnuille kuin aikoinaan jutteli lässyttämällä, se muistutti vähän niiden omaa kujerrusta ja kuuntelivat silmät puoliummessa jauhaen nokalla samanlla tavoin, kuin toisen linnu niitä sukiessa. Tavalliseen puheeseen eivät reagoineet samoin. Myös jotkut lemmikkijyrsijät tykkäsivät jäädä syliin makoilemaan, kun niille lässytti. En koe, että lässyttäminen olisi yhtäkkisesti alentanut älykkyysosamäärääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis. Sinua aloittaja ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat. Siis mitä mä just luin, onko mielestäsi vain miesseura aikasi arvoista? Sinulla ei ole ollenkaan naispuolisia kavereita (”tyttöjä” kavereina)? Illasta tulee arvokkaampi jos mukana on oikeita miehiä? Oletko nyt varmasti tosissasi? Etkö tajua, miten sovinistista tuo on?

Ei kiinnosta sukulaisNAISTEN kanssa höpöttely. Onko miessukulaiset jotenkin parempia ja arvokkaampia? Se ei siis ole höpöttelyä, jos mukana on oikea mies?

Ei kiinnosta kodin viihtyisyys eikä tietenkään anoppi, sehän on herranjestas nainen, apua mitä ajanhukkaa.

Olisiko miehesi vaan kyllästynyt mustavalkoiseen ja sovinistiseen maailmankuvaasi? Ehkä hänen mielestään naisten kanssa puhuminen ei ole ajanhukkaa? Ehkä hän haluaisi laittaa yhdessä kotia viihtyisäksi?

Mitä ihmettä? Mikä ihmeen purkaus tämä oli?

Ainakin minulla on ystävinä sekä naisia että miehiä, mutta kukaan ei koskaan järjestä tyttöjen iltoja. Illanvietoissa on mukana aina sekä miehiä että naisia, koska molempia ystäväporukoihin kuuluu. Ei ap sanonut että hän ei viihtyisi naisten kanssa vaan varmaan hänen ystäväpiirissä vain ei ole tapana tyttöjenillat.

Oli miten oli, kyllähän aloittajan tekstissä huokuu naisten ja naisellisten asioiden halveksunta. Ja itsensä ylentäminen. Hän kun ei kuulemma ole "tyypillinen nainen".

Nainen voi olla ihan minkätyyppinen kuin haluaa ilman, että nostaa sen tikun nokkaan tai tekee numeroa itsestään ja omista kiinnostuksen kohteistaan tai epäkiinnostuksenkohteistaan.

Tämä on vähän sama piirre kuin vegaaneilla, ilmastoaktivisteilla, sateenkaariväellä yms.

Paljon porua, vähän villoja.

Höpönlöpön. Ap nimenomaan kirjoittaa, että sellaista perinteistä naista ei ole edes olemassa, kukaan ei ole sellainen vaan kyse on vain miesten virheellisestä naiskuvasta.

Se osa kirjoituksesta on kyllä toosiii räikeässä ristiriidassa alun kanssa, jossa erotellaan tarkkaan epämieluisat ”naisten tilanteet” muista, oikeista ja kiinnostavista tilanteista, jotka ilmeisesti tunnistaa siitä, että mukana on miehiä. Tuntuu, ettei aloittaja ehkä itsekään tunnista omaa naisvihaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela ekonomi N39 kirjoitti:

No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.

Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.

Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.

Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.

Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.

Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!

Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....

Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.

M35

Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.

Voi olla ihan yhtä hyvin täys mulkku nainen ja lahna

Kunniaan sukupuolesta riippumatta nouskoon: Lässyttäminen, mamma/pappakerhot, oman epämukavuusalueen aiheista keskustelu, kasvien kasvatus ja mullassa möyrimine , kodin rakentaminen, anoppien, miniöiden, vävyjen ja appien välinen hyvä kunnioitus, vaatteiden ompelu, cosplay, oman mielenkiinnon kohteista puhuminen, muiden mielenkiinnon kohteiden kunnioitus, naisten välinen ja ihmisten välinen solidaarisuus❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela ekonomi N39 kirjoitti:

No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.

Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.

Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.

Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.

Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.

Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!

Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....

Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.

M35

Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.

Mitä tahansa nainen tekee tai ei tee, sen tarkoitus toki on palvella miesten (useimmiten seksuaalisia) tarpeita. Nämä tyypit eivät vaan kykene näkemään naisia itsellisinä toimijoina, vaan kaikesta pitää vetää yhteys siihen omaan pikkupiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela ekonomi N39 kirjoitti:

No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.

Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.

Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.

Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.

Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.

Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!

Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....

Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.

M35

Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.

Mitä tahansa nainen tekee tai ei tee, sen tarkoitus toki on palvella miesten (useimmiten seksuaalisia) tarpeita. Nämä tyypit eivät vaan kykene näkemään naisia itsellisinä toimijoina, vaan kaikesta pitää vetää yhteys siihen omaan pikkupiliin.

Tämä tuli minullekin mieleen

Vierailija kirjoitti:

En saisi mitään pultteja ompelukoneesta. Siinähän se seisoo hiljaa paikallaan. Ei puhu mitään eikä häiritse.

Voisin vaikka yksikseni joskus kokeilla. Joutuisin kyllä kysymään neuvoa naiskavereilta ensin. Tai mieheltä.

Eihän sillä ole pakko mitään rimpsuverhoja ommella tai kellohameita.

Voi tehdä vaikka metsästysasun tai haulikonsuojuksen. Tai autonrenkaiden suojukset. Tai työkalupussin. Tai autonratinsuojuksen. Punttisalikassin.

Mielikuvitus on rajaton voimavara.

Mitä vikaa on rimpsuverhoissa ja kellohameissa? Voisihan niitäkin huvikseen ommella ja vaikka lahjoittaa jollekin, joka erityisesti tykkää niistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela ekonomi N39 kirjoitti:

No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.

Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.

Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.

Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.

Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.

Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!

Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....

Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.

M35

Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.

Kyllä se oli ihan oikein päätelty, meillä huristellaan myös makkarissa paljon ja muutenki pidetään hauskaa.

Älä tuu pilaamaan,kun mä kerrankin sain kisan kommentin vauva-palstalla. On se sen verran harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Aagh. Tuosta tulee mieleen eksäni. Hän halusi vääntää väkisin minusta juuri tuollaisen naisen, jollaista kuvailit. Kerran hän esimerkiksi totesi: "Miksi et ole vielä sisustanut asuntoamme enempää? Eikös naisten pitäisi olla luontaisesti kiinnostuneita sisustamaan ja siivoamaan?" Kehveli, että alkaa ärsyttää, kun edes muistelen koko äijää. Nykyisin hän on naimisissa jonkun joogaopettajan kanssa, jolla on valkoiset pitsiset vaatteet ja korkea blondi poninhäntä. Noh, mulla onkin tosi kiva mies, kenen kanssa asun, ja joka ei painosta mua yhtään mihinkään. Näin se elämä kulkee eteenpäin.

Mullakin muistui tästä mieleen exäni, joka on syystäkin ex. Olin vuosia hänen kanssaan ja kuuntelin sitä kuinka vääränlainen nainen olen. Hänkin valitti miksen tykkää sisustaa ja puunata jatkuvasti kotia, miksen meikkaa useammin enkä käytä yhtään koruja ja naisellisempia vaatteita. Tuli sellainen olo, että olen vääränlainen ja jotenkin naisena epäonnistunut. Itsetuntoni laski hänen kanssaan todella paljon koska en kokenut tulleeni hyväksytyksi.

Olin tosi nuori ja epävarma silloin, hän oli eka poikaystäväni ja voin näin jälkeenpäin vastata hänen kysymyksiinsä:

Iän myötä minua vasta on alkanut kiinnostaa sisustaminen, silloin teininä riitti että vaan sai ekan oman kämpän ja jotain kirppisrojua sinne. Ei sitä ekaa kämäistä luukkua sillä tavalla ajatellut rakkaana kotina, jossa eletään vuosikymmeniä ja perustetaan perhe. Muutenkin pidin siinä elämänvaiheessa tärkeämpänä opetella esimerkiksi ruoan laittoa ja pyykkien pesua kuin sisustamista.

Ja ulkonäön laittaminen on myös alkanut kiinnostaa vasta iän myötä koska mielestäni silloin parikymppisenä olin "tarpeeksi söpö" ilmankin jatkuvaa pakkelointia ja itseni koristelua. Ei nuori tarvitse ehostusta välttämättä ollenkaan, riittää kun on tukka hyvin. En myöskään halunnut että minulle huudellaan ja vislataan kadulla, siksi tykkäsin pukeutua aina peittävästi ja huomaamattomasti, kesälläkin. Poikaystävääni tämä ilmeisesti harmitti koska hän ei päässyt esittelemään seksikästä tyttöystävää, vaan tylsää säkkiin pukeutunutta meikitöntä ja masentuneen näköistä naapurintyttöä muille miehille. Nyt iäkkäämpänä voinkin kävellä laittautuneena kadulla koska se ei enää kiinnosta ketään. Siinäkin mielessä nyt on kivempaa laittautua kuin mitä nuorena oli, se on ihan oikeasti vain omaksi iloksi koska ketään muu ei siitä iloa saa irti 😆.

Korut taasen liittyvät minulla enemmän tunnearvoon kuin koristeluun, eikä silloin nuorena vielä ollut sellaista syytä kantaa koruja, paitsi tietysti rippiristi. Nythän minulla esimerkiksi mummoni sormus ja äitini riipus ja rannekoru käytössä. En osta itselleni koruja ollenkaan.

Toivottavasti tämä vähän selvensi. Noh, oltiinhan me molemmat nuoria ja tyhmiä, eiköhän se exänikin ole nykyään järkevämpi. Toivottavasti. Tyhmähän minäkin olin kun vuosia tuollaista nalkutusta kuuntelin. Hän oli myös ilmiselvä mammanpoika, että jatkossa olisin joutunut varmasti kuulemaan samaa kritisointia joka asiasta sieltä anopin puolelta myös. Vahvat merkit siitä oli jo olemassa sillä äitinsä päätti inhota minua ensinäkemältä ilman mitään selvää syytä. Ainoastaan siksi se ei niin paljon haitannut, että hän onneksi asui satojen kilometrien päässä meistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saisi mitään pultteja ompelukoneesta. Siinähän se seisoo hiljaa paikallaan. Ei puhu mitään eikä häiritse.

Voisin vaikka yksikseni joskus kokeilla. Joutuisin kyllä kysymään neuvoa naiskavereilta ensin. Tai mieheltä.

Eihän sillä ole pakko mitään rimpsuverhoja ommella tai kellohameita.

Voi tehdä vaikka metsästysasun tai haulikonsuojuksen. Tai autonrenkaiden suojukset. Tai työkalupussin. Tai autonratinsuojuksen. Punttisalikassin.

Mielikuvitus on rajaton voimavara.

Mitä vikaa on rimpsuverhoissa ja kellohameissa? Voisihan niitäkin huvikseen ommella ja vaikka lahjoittaa jollekin, joka erityisesti tykkää niistä

Tottakai voi. Mutta kun minulle tuli sellainen mielikuva, että aloittajalle on epämieluista ommella "naisellisia asioita". Ja että hänelle tuli epämukava (sanoisinko nyt muodikkaasti turvaton) olo kun sai ompelikoneen lahjaksi.

Sen epämieluisan tunteen ja olon voisi silloin helpommin ohittaa kun ompelee epänaisellisia asioita.

Perusteena minulla oli, että ompelukoneelle kuitenkin tulisi käyttöä. Kone kuin kone. Ja aloittaja ei tuntisi sillä tekevänsä naisellisia asioita. Kun tuotteet ovat sukupuolineutraaleja.

Lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kyllä on asiat hyvin (tai huonosti) kun parisuhteessa saadaan kinaa ja riitaa aikaiseksi aiheella: " kun mies ei suostu uskomaan, ettei minua kiinnosta perinteiset naisten jutut".

Sanoisin, että kannattaisi valita sotansa.

Mutta saahan sillä vissiin jännitystä ehkä muuten tylsään elämäänsä.

Jos ei muutakaan kinaamisen aihetta löydy tai keksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeesti täällä halveksitaan kotitalouteen liittyvää viihtyisyyttä ylläpitävää työtä. Minusta se ei ole edes eritysen sukupuolittunutta. Esimerkiksi ompelukone on kone. Jos vaikka sarjatuotantona tekee perheelle ja appivanhemmille hienot uniikit kimonot, pääsee soveltamaan insinöörintaitoja materiaalitaloudessa, mitoituksessa ja prosessinhallinnassa.

Puutarhatyön voi kohdistaa eksoottisten yrttien viljelyyn, ikebanaan tai kivi-sammalasetelmiin. Kahvin ja pullan sijaan voi tarjota matchaa ja makeita riisipalloja. Kysehän on siitä perhe-elämästä ja sukulaisista jotka nyt jostain syystä halutaan sulkea pois. Kummallisesti täällä väheksytään sitä työtä, joka ylläpitää perhesiteitä ja vaatii hyvää suunnittelua ja vähän artesaanitaitojakin.

Kimonoja, matchaa, ikebanaa? Ulkomailta tulevat vaikutteet on viihtyisämpiä kuin kotimaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis teet?

Kerroit millaisena kuvittelet miehesi sinun olevan, mutta et kerro millainen olet?

Jospa mies ei haluaisikaan perinteistä pullantuoksuista kodin hengetärtä, vaan häntä mättää uskottomuutesi, tatuointiharrastuksesi, prosenttijengin jäsenyytesi?

Millainen siis olet?

En minä ole uskoton tai mikään kriminaali. Olen koulutukseltani DI, ystäväni on paljolti saman alan ihmisiä, tykätään jutella tieteistä, tekniikasta ja sellaisesta. Minua kiinnostaa seinäkiipeily ja suunnistus, matkustelu, kouluttautuminen lisää omalla alalla, japanilainen kulttuuri. Olen vähän introvertti, en kovin puhelias pälpättäjä. Olen analyyttinen omiin ajatuksiin herkästi uppoutuva ihminen. Lapsi on minulle tietysti erittäin tärkeä, ja mielestäni olen läsnäoleva ja lämmin äiti hänelle, mutta en tunne tarvetta puhua äitiydestä sen enempää muiden kanssa. Ap

Prosenttijengi?

prosenttijengi

on rikollinen moottoripyöräkerho. Nimitys tulee näiden ryhmien käyttämästä "1%"-tunnuksesta, joka viittaa American Motorcyclist Associationin lausuntoon, jonka mukaan 99 % moottoripyöräilijöistä on lakia kunnioittavia kansalaisia. Ja vain 1% rikollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saisi mitään pultteja ompelukoneesta. Siinähän se seisoo hiljaa paikallaan. Ei puhu mitään eikä häiritse.

Voisin vaikka yksikseni joskus kokeilla. Joutuisin kyllä kysymään neuvoa naiskavereilta ensin. Tai mieheltä.

Eihän sillä ole pakko mitään rimpsuverhoja ommella tai kellohameita.

Voi tehdä vaikka metsästysasun tai haulikonsuojuksen. Tai autonrenkaiden suojukset. Tai työkalupussin. Tai autonratinsuojuksen. Punttisalikassin.

Mielikuvitus on rajaton voimavara.

Mitä vikaa on rimpsuverhoissa ja kellohameissa? Voisihan niitäkin huvikseen ommella ja vaikka lahjoittaa jollekin, joka erityisesti tykkää niistä

Tottakai voi. Mutta kun minulle tuli sellainen mielikuva, että aloittajalle on epämieluista ommella "naisellisia asioita". Ja että hänelle tuli epämukava (sanoisinko nyt muodikkaasti turvaton) olo kun sai ompelikoneen lahjaksi.

Sen epämieluisan tunteen ja olon voisi silloin helpommin ohittaa kun ompelee epänaisellisia asioita.

Perusteena minulla oli, että ompelukoneelle kuitenkin tulisi käyttöä. Kone kuin kone. Ja aloittaja ei tuntisi sillä tekevänsä naisellisia asioita. Kun tuotteet ovat sukupuolineutraaleja.

Lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Ompelukoneesta ei ole mitään iloa, jos ei harrasta ompelua tai ole siitä kiinnostunut. Vaatteiden tekeminen jne. vaatii ihan omaa osaamistaan ja asiaan ottautumista ainakin aktiivisen harrastamisen myötä. Toki näppärästi sillä korjaa hajonneet vetskarit ja sen sellaiset, mutta ainakin omassa taloudessasni ompelukoneelle ei olisi yhtään mitään käyttöä, aivan kuten ei ole kahvinkeittimellekään, kun en kahvia juo, harrasta eikä kukaan läheisenikään sitä juo.

Siksipä minulla ei ole kahvinkeitintä eikä ompelukonetta. Kuinka yleistä talouksissa yleensä on ompelukone? Itse tunnen vain alan ammattilaisen, jolla on ompelukone.

Siinä olet aivan oikeassa, että ompelukone on vain masiina, jolla voi tehdä erilaisia juttuja kankaasta. Kone ja kankaat sekä suunnittelutyö ovat sukupuolettomia.