Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.
Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.
Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.
Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.
Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.
Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!
Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....
Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.
M35
Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.
Kyllä se oli ihan oikein päätelty, meillä huristellaan myös makkarissa paljon ja muutenki pidetään hauskaa.
Älä tuu pilaamaan,kun mä kerrankin sain kisan kommentin vauva-palstalla. On se sen verran harvinaista.
Ei tuo ollut kiva kommentti, vaan ahdasmielisen miehen limaisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tein näköjään virheen kun käytin termiä perinteiset naisten jutut. Moni ymmärsi aloitukseni ihan väärin sen takia ja tämä keskustelu lähti kummallisille urille.
Olisi pitänyt kuvata ongelma yksinkertaisemmin: mies haluaa että tekisin tiettyjä asioita kuten ilahtuisin ompelukoneesta ja ompelisin ja hankkisin mammakavereita mammakerhoista ja kävisin mammojen kanssa vaunukävelyillä. Ja koska tällaiset asiat ei minua kiinnosta yhtään enkä halua niitä tehdä, niin mies valittaa ja osoittaa mieltään. Tein kuitenkin suhteen alussa jo selväksi, että en ole kiinnostunut sitten yhtään ompeluista, sisustuksista ja tyttöjen illoista (joita ystäväpiirissäni ei edes ole, siksikin kai että puolet ystävistä on miehiä ja heidät otetaan mielellään mukaan viettämään iltaa).
Pointti ei ole joku naisellisuus tai naisten jutut vaan se, että olen näköjään miehen mielestä ihan vääränlainen, vaikka alusta saakka tein selväksi millainen olen.
Ap
Ja silti onnistuit tuoda esiin myös vanhakantaista vähättelyä naisia kohtaan.
Miten käytännössä tämä ristiriita voi ilmetä, vähän vaikea tajuta. Suuttuko mies, kun et istu anopin kanssa käsitöistä jutellen. Tuntuu aika teoreettiselta feministin näytösaloitukselta, rautalangasta vääntämiseltä. Kyttääkö hän, mitä puhut puhelimessa ja kenen kanssa. Jos kyttää, sinulla on isompi ongelma kuin miehen perinteinen käsitys sinusta. Onko mies näreissään, kun ei ole parvekekukkia?? Saattaa olla maailman ainut mies, joka siitä vetää herneet nenään.
Kirjoituksesi oli naista halveksiva. Ihminen voi rakastaa kukkia vaikka ei olisikaan - pahinta kaikesta - perinteinen nainen! :D
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tein näköjään virheen kun käytin termiä perinteiset naisten jutut. Moni ymmärsi aloitukseni ihan väärin sen takia ja tämä keskustelu lähti kummallisille urille.
Olisi pitänyt kuvata ongelma yksinkertaisemmin: mies haluaa että tekisin tiettyjä asioita kuten ilahtuisin ompelukoneesta ja ompelisin ja hankkisin mammakavereita mammakerhoista ja kävisin mammojen kanssa vaunukävelyillä. Ja koska tällaiset asiat ei minua kiinnosta yhtään enkä halua niitä tehdä, niin mies valittaa ja osoittaa mieltään. Tein kuitenkin suhteen alussa jo selväksi, että en ole kiinnostunut sitten yhtään ompeluista, sisustuksista ja tyttöjen illoista (joita ystäväpiirissäni ei edes ole, siksikin kai että puolet ystävistä on miehiä ja heidät otetaan mielellään mukaan viettämään iltaa).
Pointti ei ole joku naisellisuus tai naisten jutut vaan se, että olen näköjään miehen mielestä ihan vääränlainen, vaikka alusta saakka tein selväksi millainen olen.
Ap
Siis jos mies osoittaa noin suurta kiinnostusta siihen, mitö teet vapaa-ajallasi, ja haluaa, että teet tiettyjä asioita, niin onpa todella omituinen mies! Voisin ymmärtää, että miestä harmittaisi, jos olisit huono ruuanlaittaja, se ikään kuin koskettaisi häntä enemmän kuin se, käytkö muiden äitien kanssa vauvakävelyllä. :D Miksi muuten puhut ruotsalaisperäisesti "mammoista". Se nykykielessä antaa hieman alentuvan vireen tekstille.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tein näköjään virheen kun käytin termiä perinteiset naisten jutut. Moni ymmärsi aloitukseni ihan väärin sen takia ja tämä keskustelu lähti kummallisille urille.
Olisi pitänyt kuvata ongelma yksinkertaisemmin: mies haluaa että tekisin tiettyjä asioita kuten ilahtuisin ompelukoneesta ja ompelisin ja hankkisin mammakavereita mammakerhoista ja kävisin mammojen kanssa vaunukävelyillä. Ja koska tällaiset asiat ei minua kiinnosta yhtään enkä halua niitä tehdä, niin mies valittaa ja osoittaa mieltään. Tein kuitenkin suhteen alussa jo selväksi, että en ole kiinnostunut sitten yhtään ompeluista, sisustuksista ja tyttöjen illoista (joita ystäväpiirissäni ei edes ole, siksikin kai että puolet ystävistä on miehiä ja heidät otetaan mielellään mukaan viettämään iltaa).
Pointti ei ole joku naisellisuus tai naisten jutut vaan se, että olen näköjään miehen mielestä ihan vääränlainen, p
Super-pervo mies, joka haluaa kädettömän ihmisen ompelevan!
a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on aika vanhanaikainen käsitys naisellisuudesta. Onko ompelukoneella ompelu jotenkin naisellinen juttu enää?????
Kirjoituksesta voi päätellä, että pari ei sovi toisilleen, jos nainen kokee, että ei riitä miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onko teillä tosiaan lapsi? Halusiko mies, että imetät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.
Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.
Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.
Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.
Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.
Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!
Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....
Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.
M35
Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.
Mitä tahansa nainen tekee tai ei tee, sen tarkoitus toki on palvella miesten (useimmiten seksuaalisia) tarpeita. Nämä tyypit eivät vaan kykene näkemään naisia itsellisinä toimijoina, vaan kaikesta pitää vetää yhteys siihen omaan pikkupiliin.
Sinä voit hankkia itsellesi ihan millaisen puolison haluat. Jos tykkäät maksimekoista, muumimukeista ja seksistä kerran kuussa siksi, että naisen "kuuluu olla sellainen" niin hyvä niin. Minua kiinnostaa enemmän naiset, jotka ovat oman tiensä kulkijoita: naiset, jotka osaavat elää tapahtumarikasta ja mielenkiintoista elämää ilman parisuhdettakin ja joilla motiivi olla yhdessä on keskinäinen rakkaus eikä se, ettei tarvitse katsoa netflixiä yksin.
Ja tottakai miehillä on seksuaalisia tarpeita siinä missä naisillakin. Ellei nyt sitten puhuta jostain aseksuaaleista, jotka ovat oma lukunsa. Oma puolisoni nauttii siitä, että haluan häntä ja minä nautin siitä, että hän haluaa minua. Kumpikaan ei ole toisen kotitalousorja, seksilelu tai elättäjä.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.
Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.
Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.
Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.
Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.
Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!
Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....
Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen.
M35
Onpa noloa verää korrelaatio urheiluautolla ajamisen ja hauskan seuran tai varsinkin seksin välille.
Mitä tahansa nainen tekee tai ei tee, sen tarkoitus toki on palvella miesten (useimmiten seksuaalisia) tarpeita. Nämä tyypit eivät vaan kykene näkemään naisia itsellisinä toimijoina, vaan kaikesta pitää vetää yhteys siihen omaan pikkupiliin.
Sinä voit hankkia itsellesi ihan millaisen puolison haluat. Jos tykkäät maksimekoista, muumimukeista ja seksistä kerran kuussa siksi, että naisen "kuuluu olla sellainen" niin hyvä niin. Minua kiinnostaa enemmän naiset, jotka ovat oman tiensä kulkijoita: naiset, jotka osaavat elää tapahtumarikasta ja mielenkiintoista elämää ilman parisuhdettakin ja joilla motiivi olla yhdessä on keskinäinen rakkaus eikä se, ettei tarvitse katsoa netflixiä yksin.
Ja tottakai miehillä on seksuaalisia tarpeita siinä missä naisillakin. Ellei nyt sitten puhuta jostain aseksuaaleista, jotka ovat oma lukunsa. Oma puolisoni nauttii siitä, että haluan häntä ja minä nautin siitä, että hän haluaa minua. Kumpikaan ei ole toisen kotitalousorja, seksilelu tai elättäjä.
M35
Miten muumimuki liittyy seksiin kerran kuussa? Miten urheiluautolla ajaminen olisi oman tiensä kulkijuutta?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tein näköjään virheen kun käytin termiä perinteiset naisten jutut. Moni ymmärsi aloitukseni ihan väärin sen takia ja tämä keskustelu lähti kummallisille urille.
Olisi pitänyt kuvata ongelma yksinkertaisemmin: mies haluaa että tekisin tiettyjä asioita kuten ilahtuisin ompelukoneesta ja ompelisin ja hankkisin mammakavereita mammakerhoista ja kävisin mammojen kanssa vaunukävelyillä. Ja koska tällaiset asiat ei minua kiinnosta yhtään enkä halua niitä tehdä, niin mies valittaa ja osoittaa mieltään. Tein kuitenkin suhteen alussa jo selväksi, että en ole kiinnostunut sitten yhtään ompeluista, sisustuksista ja tyttöjen illoista (joita ystäväpiirissäni ei edes ole, siksikin kai että puolet ystävistä on miehiä ja heidät otetaan mielellään mukaan viettämään iltaa).
Pointti ei ole joku naisellisuus tai naisten jutut vaan se, että olen näköjään miehen mielestä ihan vääränlainen, vaikka alusta saakka tein selväksi millainen olen.
Ap
Miten ihmeessä joku mies vielä nykypäivänä kuvittelee, että naiset ompelee koneella? Tai siis, että naiset noin yleisesti harrastaa ompelua? Minusta tuntuu, että hyvin harva sitä tekee. Tietenkin saatetaan korjata ratkennut sauma jne, mutta harva varmaan muuten ompelee.
Ja tuokin, että pitäisi käydä kävelyllä toisten äitien kanssa? Outoa, miksi mies niin olettaa? Yleensä vaunujen/rattaiden kanssa kävelemässä näkee yksittäisiä naisia tai pariskuntia. Hyvin harvoin ainakaan itse nään kahta naista/äitiä vaunujen kanssa liikenteessä. Ehkä se kaupungissa on yleisempää, mutta enpä täällä kylätaajamassa juurikaan moiseen ole törmännyt ja itsekin kuskasin vaunuja aina yksin.
Tai joku mammakerho? mikä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Mä en ole koskaan osannut lässyttää vauvoille ja pienille lapsille. Omalle lapselleni, kun hän oli vauva, muistan kertoneeni bussimatkalla ikkunasta näkyvistä asioista. Kumpulan kampuksen kohdalla kerroin, että siellä maan alla niillä on hiukkaskiihdytin, jolla ne törmäyttää hiukkasia toisiinsa ja sitten niistä törmäyksistä ne saa sellaista tietoa, mitä ilman törmäyksiä eivät saisi, kun ne hiukkaset on niin pieniä. Sitten kun matka jatkui, tuli joku voimalaitos tai ainakin arvelin niin, ja selostin miten höyryturbiinivoimalassa saadaan kiehuvasta vedestä sähköä. (Ja nyt nolottaa, kun aloin miettiä, että olikohan se sittenkään voimalaitos, josta aloin niin innokkaasti kertoa.) Kyllä minä tiesin, ettei se vauva ymmärrä, mutta tykkäsin silti jutella hänelle ja kertoa maailmasta.
Mutta ehkä en sitten ole normaali. Vuosi sitten saatiin tyttären kanssa ADHD-diagnoosit ja nyt ollaan tutkimuksissa selvittämässä, onko meillä myös autismin kirjon häiriö. Silti pidätän itselläni oikeuden ajatella, että lapsetkin on ihmisiä ja puhun heille niin kuin ihmisille puhutaan. Se ei poissulje hassuttelua pienen lapsen hauskuuttamiseksi, mutta se poissulkee kaikenlaisen vähä-älyisen lässyttämisen, mikä monilla tuntuu olevan se oletus, kuinka pienille lapsille kuuluu puhua.
Noin minunkin äitini ajatteli, siksi varmaan opin puhumaan tavallista aiemmin ja olin koulussa hyvä kielissä.
Toisaalta on hyvä muovata tarjoamansa informaatio vastaanottajan käsityskykyä vastaavaksi. t. ope
Vierailija kirjoitti:
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.
Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.
Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.
Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.
Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.
Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!
Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....
Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen. M35
Kumma juttu se, että kun mies päristelee urheiluautolla, se on naisten mielestä usein hänelle munanjatke. Naisen käsissä se on jalompaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja onko teillä tosiaan lapsi? Halusiko mies, että imetät?
Hyvä kysymys. Kun tuntuu, että aloittajalla on noin suuri epäluulo ja vastarinta kaikkia "mammajutuiksi" nimeämiään asioita kohtaan niin varmaan se mies sen vauvan imetti.
Eikö imettäminen vasta olekin mammajuttu, nykyään varsinkin.
Myös samoin ihmettelen miten mies, siis millä sanoin ja teoin, osoittaa ettei hyväksy aloittajaa sellaisena kuin hän on.
Vanhempana ihmsenä tuntuu, että se on enemmänkin hänen omassa päässään. Ja kuka jaksaa edes ottaa kantaa moisiin asioihin noin voimakkaasti, että niistä oikein riitaa ja kinaa jatkuvasti tulee?
Aloittaja taitaa olla tosikko. Ottaako hän muutkin miehen "poikkeavat" jutut yhtä tosissaan.
Joskus aikoinanaan mies sanoi, että on tomuista, pitäisi imuroida. Sanoin rauhallisesti, että siellä se on imuri kaapissa. Sen voi ihan vapaasti ottaa käyttöön.
Ei siinä sen enempää kinaa tai päivittelyä syntynyt.
Kyllä on myös ihan asiallista ja kohteliasta, jo lapsenkin vuoksi, joskus kahvitella ja höpötellä sen anopin kanssa. Hänhän voi olla ihan mukava ihminen kunhan hiukan tutustuisitte. Mutta pitää muistaa, että olette eri ikäpolven ihmisiä, on kohteliasta myös huomioda se.
Ettei heti ota jostain hänen sanomisistaan herneitä nenäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
No eikö tuota lajia nyt joudu naiset kohtaamaan ihan joka tuutista. Ainakin itse olen asiasta kärsinyt koko ikäni. Lapsena sain lahjaksi jotain vauvanukkeja ja sitten sain kuulla olevani huono tyttö kun ei kiinnostanut niillä leikkiä.
Kaikki miesystävät on yrittänyt tyrkyttää mulle jotain kotiäidin roolia eikä millään käsittäneet etten ala enkä myöskään mene hoitoalalle, jota myös on tyrkytetty joka tuutista. Äitini suuttui niin pahasti asiasta, että jouduin hakemaan lähihoitajakouluun ilman aikomustakaan mennä sinne. Äiti huusi melkein itku kurkussa: etkö aio edes hakea sinne!!? No hain sitten, en mennyt.
Sama homma, kun en halua lapsia, voi sitä tyrkytystä ja suuttumuksen määrää. Tässä en jousta vaikka kuka sanoisi mitä.
Auto pitäisi kuulemma hankkia "pienellä koneella", no en halua kun haluan isolla koneella ja hienon, uuden urheiluauton. Mulla on rahaa, koska opiskelin hoitoalan sijaan hyvään talousjohdon alaan, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Ex-miesystävä karjui, että "No mitä väliä sun työllä muka on?!!" No mun mielestä sillä on eniten väliä.
Kummilapsen isä ilmoitti minulle, mitä minun täytyy ostaa kummilapselle lahjaksi, sanoin, että miehen vuoro, närkästyi. Naisten tehtävä on kuulemma hankkia kummilasten lahjat. Ai jaa, ei meillä.
Ensimmäinen poikaystävä oli sitä mieltä, että mun olisi pitänyt käydä niissä mammakerhoissa, 16-vuotiaana, ilman lasta 😆 Koska hänen äitinsäkin käy!
Naapurin täti ilmoitti, että naisten mielestä kaikki kaapit on tärkeää siivota ennen ylioppilasjuhlia, koska ihmettelin, miksi kaapitkin muka pitää puunata. En taida olla oikea nainen.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin.....
Aivan oikein. Naisille ja miehille tuputetaan aivan liian usein yhtä muottia elää ja olla. Monesti se muotti tarkoittaa sitä, että pitää elää vaatimattomasti ja kaikenlaisia elämyksiä vältellen. Nainen, joka haluaa päristellä kunnon urheiluautolla kuulostaa omaan korvaan sellaiselta, joka on muutenkin hauskaa seuraa. Vaikka tuo ei suoraan asiaan liity eikä ole mikään peruste niin kyllä miehenä mielikuva tuollaisista naisista on, että makuuhuoneessakin tehdään muutakin kuin nukutaan. Olisi mahtava kun naiset antaisivat oman energiansa oikein ryöpytä eivätkä tyytyisi maksimekkoihin ja muumimukeihin vain siksi, että sosiaalinen paine ohjaa siihen. M35
Kumma juttu se, että kun mies päristelee urheiluautolla, se on naisten mielestä usein hänelle munanjatke. Naisen käsissä se on jalompaa. :)
En ole ikinä lähtenyt tuohon väsyneeseen munanjatke-jankutukseen mukaan. T:nainen
Voi ei puutarhahommat tai ompelemiset. Minulla on aina siistiä kotona, mutta em. asioita suorastaan inhoan. Molempia olen tehnyt ja osaan, mutta inhoan.
Kukat vielä houkuttelevat amppareita, yöks.
Vierailija kirjoitti:
Nämä hoitajakeskustelut ovat niin väsyneitä. Nämä ovat niitä seiskan opiskelijoita, jotka eivät ole päässeet muualle opiskelemaan ja nyt itketään kun ne kympin tytöt ja kympin pojat, joille oli kiva naureskella tupakkikopilla, ovat lääketieteen tai tekniikan tohtoreita, tienaavat paremmin ja ovat terveempiä. Tähän kun yhdistää sen, että on pariuduttu ala- eikä yläpää edellä ja puoliso on joku patavanhanaikainen dropout-salimake, joka puolison rupsahtaessa käy vähän vieraissa, niin jo on mukava laittaa twitter tulille ja selittää naisen eurosta ja patriarkaatista.
Niin, klitorisko näitä naisia johdattaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja onko teillä tosiaan lapsi? Halusiko mies, että imetät?
Hyvä kysymys. Kun tuntuu, että aloittajalla on noin suuri epäluulo ja vastarinta kaikkia "mammajutuiksi" nimeämiään asioita kohtaan niin varmaan se mies sen vauvan imetti.
Eikö imettäminen vasta olekin mammajuttu, nykyään varsinkin.Myös samoin ihmettelen miten mies, siis millä sanoin ja teoin, osoittaa ettei hyväksy aloittajaa sellaisena kuin hän on.
Vanhempana ihmsenä tuntuu, että se on enemmänkin hänen omassa päässään. Ja kuka jaksaa edes ottaa kantaa moisiin asioihin noin voimakkaasti, että niistä oikein riitaa ja kinaa jatkuvasti tulee?
Aloittaja taitaa olla tosikko. Ottaako hän muutkin miehen "poikkeavat" jutut yhtä tosissaan.
Joskus aikoinanaan mies sanoi, että on tomuista, pitäisi imuroida. Sanoin rauhallisesti, että siellä se on imuri kaapissa. Sen voi ihan vapaasti ottaa käyttöön.
Ei siinä sen enempää kinaa tai päivittelyä syntynyt.Kyllä on myös ihan asiallista ja kohteliasta, jo lapsenkin vuoksi, joskus kahvitella ja höpötellä sen anopin kanssa. Hänhän voi olla ihan mukava ihminen kunhan hiukan tutustuisitte. Mutta pitää muistaa, että olette eri ikäpolven ihmisiä, on kohteliasta myös huomioda se.
Ettei heti ota jostain hänen sanomisistaan herneitä nenäänsä.
Teillä meni hyvin, kun mies ymmärsi yskän heti imurista. AP:n mies ei ymmärrä eikä suostu ymmärtämään, että AP ei nyt vastaa hänen kuvitelmaansa siitä, millaisen äiti-nais-vaimoihmisen kuuluisi olla (siis tämän miehen itsensä mielestä), ja polkee siitä jalkaa AP:lle.
Vierailija<strong> kirjoitti:
Tämä myrkyllinen naiskäsitys naisesta automaattisena ja luonnollisena hoivaaja vaikuttaa suoraan yhteiskunnassa siihen, että naisaloilla on huono palkkaus, koska ne ovat selkeästi naisten hoivaan ja auttamiseen liittyviä sisäisen palon ilmentymiä. Ei siis töitä, vaan nainen söpösti toteuttaa siinä itseään ja naisellista puoltaan aina ja joka tapauksessa.
Aloilla, joille alkaa siirtyä naisia (ala naisistuu), myös palkkakehitys ja palkan taso alkaa hiljalleen tippua.
Mitäpä sitä naisille töistä maksamaan. Nehän on ohjelmoitu palvelemaan ja niillä on sisäinen halu auttaa, joka riittää palkaksi :D Parisuhteessa tämä riittää naiselle onnelliseen suhteeseen eli kunhan hän saa toteuttaa tätä luontaista hoivaajaa mieheensä ja/tai lapsiinsa, muuta nainen ei tarvitse.
No, naisilla on sellainen hormonieritys, joka mahdollistaa hoivataitoihin liittyviä asioita ihan toisella tavalla kuin miehillä, joilla ei oksitosiinia niin paljon erity. Myös naisen isompi aivokurkiainen auttaa naista lukemaan paremmin ilmeitä ja äänensävyjä kuin miesten pienempi aivokurkiainen.
Naisilla on siis biologisesti paremmat valmiudet kohdata vauvoja, lapsia ja vanhuksia, en pitäisi sitä "myrkyllisenä ominaisuutena" vaan naisen vahvuutena. Myrkyllistä on se, että yhteiskunta ei arvosta tätä naisten erityisyyttä, vaan käyttää sitä hyväkseen.
Toki on myös "miesaivoisia" älyllisen piiriin rajoittuneita naisia, joille hoivataitojen omaksuminen on hankalaa, koska hoivaaminen tuntuu heistä tylsältä eivätkä he saa siitä mitään iloa. Heillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat, tietenkin.
Yleistynyt hoivan ulkoistaminen ammattilaisille on tietenkin heikentänyt naisten kykyä hoivaamiseen, kun kotona mallioppimista äidiltä ei enää tapahdu. t. neljän aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti
Ap tässä. Tein näköjään virheen kun käytin termiä perinteiset naisten jutut. Moni ymmärsi aloitukseni ihan väärin sen takia ja tämä keskustelu lähti kummallisille urille.
Olisi pitänyt kuvata ongelma yksinkertaisemmin: mies haluaa että tekisin tiettyjä asioita kuten ilahtuisin ompelukoneesta ja ompelisin ja hankkisin mammakavereita mammakerhoista ja kävisin mammojen kanssa vaunukävelyillä. Ja koska tällaiset asiat ei minua kiinnosta yhtään enkä halua niitä tehdä, niin mies valittaa ja osoittaa mieltään. Tein kuitenkin suhteen alussa jo selväksi, että en ole kiinnostunut sitten yhtään ompeluista, sisustuksista ja tyttöjen illoista (joita ystäväpiirissäni ei edes ole, siksikin kai että puolet ystävistä on miehiä ja heidät otetaan mielellään mukaan viettämään iltaa).
Pointti ei ole joku naisellisuus tai naisten jutut vaan se, että olen näköjään miehen mielestä ihan vääränlainen, vaikka alusta saakka tein selväksi millainen olen.
Ap