Voisitteko elää suhteessa jos siitä puuttuu jokin iso aihealue?

Näköjään voi kun kerran sinäkin olet.

Olin 6v. Mies ei osannut puhua tunteistaan ja joku oli hänen lapsuudenperheessään semmoista että alkoholismia ja tunteiden tukahduttamista oli taustalla. Exkumppanilla myös alkoholiongelma. Lopulta katosi kaikki läheisyys ja vaikka suuremmilta osilta meni hyvin niin kyllästyin kun se oli kuin olisi kaverin kanssa ollut. Toki lopuksi meillä oli aika paljon erimielisyyksiä ja riitojakin. Näin jälkeenpäin harmittaa että tuli niinkin monta vuotta oltua yhdessä. Eroaminen on vaan niin hankalaa.

Riippunee siitä, mitä "toimivalla" tarkoitetaan. Että on joku, jonka seura on toisinaan kivempi kuin yksinolo on "toimivaa"  - kuten esim. mulla on. m56

Ei tunteista tarvitse puhua. Riittää että ne näyttää tekemisen kautta.

Puntaroin noita samoja asioita.

Miehellä ei ole oikein keskustelutaitoja.

Tiedän että hän ärsyyntyy kun minä puhun paljon. Minä toisaalta puhun paljon ja samat asiat koska ei hän reagoi niihin mitenkään.

Minä kaipaan vastauksia ajatuksiini, kommenttia.

Syvällisiä keskusteluja.

Hän ei.

Hän puhuu ne tavalliset: koska mennään kauppaan, lähdetäänkö uimaan.

Aika ajoin kuolen sisältä. Tuntuu että tämä meidän erilaisuutemme vie meitä erilleen sekä tulee tunne ettemme kohtaa henkisellä tasolla lainkaan.

Olen ajatellut että ehkä voin täyttää sen osan jotenkin muuten. Ystävien kanssa keskustellen tms. Välillä se riittääkin.

Myöskään huumorimme ei kohtaa.

Tämä on oikeastaan aika surullista

Hän näyttää kyllä rakkautta teoillaan ja sitä arvostan kovasti. Lisäksi meidän seksi toimii loistavasti.

kyllä sinä ap itsekin tiedät että miehen rahojen takia sinä sen kanssa roikut. rakkaus on jotain amerikanleffojen teinihömppää.

Toi luokitellaan ehkä enemmän sellaseen turvallisuuden tuntemiseen eli ei vaan uskalleta liikkua pois, ollaan jämähdetty paikalleen. En mä ainakaan nää tota rakkautena. 

Rakastuminen on tunne. Rakastaminen on tahtotila.

Osa menee tunne edellä, toiset "järki". Suurin osa varmaan jotain noiden väliltä. Tuskin valtaosa suhteista mitään elämää suurempia rakkaustarinoita on, etenkään sen ensihurmoksen jälkeen.

Jos olette jo 16 vuotta yhdessä viihtyneet, ja asiat (kai?) ovat pääosin hyvin, niin onko järkeä muuttaa mitään? Taas toisaalta, jos tunnet, että jotain puuttuu, niin onko järkeä jatkaa? ns. kaksipiippuinen juttu.

En tiedä. Kun en ole eläessäni ollut parisuhteessa. Sen verran olen oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan omaa sinkkuuttani, että en enää ole valmis ja halukas parisuhteeseen kenen hyvänä kanssa. Uskon myös, että miehenä minun on helpompaa yrittää muuttaa itseäni kuin yrittää muuttaa toista. - Jos toisesta puuttuisi jokin selkeä seikka tai piirre, mitä itse toivoisin toisessa olevan, niin ainakin toivosin, että toinen olisi itse valmis ja halukas työstämään ja näkemään tarvittaessa vaivaa sen eteen. että tuo puute voitaisiin poistaa; esimerkkinä vaikka, että lopettaisi tupakointinsa.