Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.
Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta tyypilliset naiset, tyypilliset miehet eikä etenkään nää jotka öyhöttää omasta "epätyypillisyydestään". Ne vasta tyypillisiä ovatkin. Tyypillisiä kestoteinejä, nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Näin siinä käy, kun keskustellaan. Keskustelu rönsyilee, lähtee ihan uusille urille. Vapaassa keskustelussa yleensä käy näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Näin siinä käy, kun keskustellaan. Keskustelu rönsyilee, lähtee ihan uusille urille. Vapaassa keskustelussa yleensä käy näin.
No olisit sitten kertonut, lainatuista viesteistä kun tämä ei tullut ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä myrkyllinen naiskäsitys naisesta automaattisena ja luonnollisena hoivaaja vaikuttaa suoraan yhteiskunnassa siihen, että naisaloilla on huono palkkaus, koska ne ovat selkeästi naisten hoivaan ja auttamiseen liittyviä sisäisen palon ilmentymiä. Ei siis töitä, vaan nainen söpösti toteuttaa siinä itseään ja naisellista puoltaan aina ja joka tapauksessa.
Aloilla, joille alkaa siirtyä naisia (ala naisistuu), myös palkkakehitys ja palkan taso alkaa hiljalleen tippua.
Mitäpä sitä naisille töistä maksamaan. Nehän on ohjelmoitu palvelemaan ja niillä on sisäinen halu auttaa, joka riittää palkaksi :D Parisuhteessa tämä riittää naiselle onnelliseen suhteeseen eli kunhan hän saa toteuttaa tätä luontaista hoivaajaa mieheensä ja/tai lapsiinsa, muuta nainen ei tarvitse.
Näkyy juuri nyt hoitajien palkankorotuskeskusteluissa. Jos sairaanhoito olisi miesten ala, niillä olisi jo viiden tonnin palkat. Koska miesten mielestä usein "miesten duunit" on niitä oikeita tärkeitä töitä ja perinteisesti naisten alat on sitten semmosia sivuhommia jotka jokainen pystyisi tekemään. Paitsi että ei pystyisi. Ohiksena tämä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Näin siinä käy, kun keskustellaan. Keskustelu rönsyilee, lähtee ihan uusille urille. Vapaassa keskustelussa yleensä käy näin.
No olisit sitten kertonut, lainatuista viesteistä kun tämä ei tullut ilmi.
No, jo on outoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä myrkyllinen naiskäsitys naisesta automaattisena ja luonnollisena hoivaaja vaikuttaa suoraan yhteiskunnassa siihen, että naisaloilla on huono palkkaus, koska ne ovat selkeästi naisten hoivaan ja auttamiseen liittyviä sisäisen palon ilmentymiä. Ei siis töitä, vaan nainen söpösti toteuttaa siinä itseään ja naisellista puoltaan aina ja joka tapauksessa.
Aloilla, joille alkaa siirtyä naisia (ala naisistuu), myös palkkakehitys ja palkan taso alkaa hiljalleen tippua.
Mitäpä sitä naisille töistä maksamaan. Nehän on ohjelmoitu palvelemaan ja niillä on sisäinen halu auttaa, joka riittää palkaksi :D Parisuhteessa tämä riittää naiselle onnelliseen suhteeseen eli kunhan hän saa toteuttaa tätä luontaista hoivaajaa mieheensä ja/tai lapsiinsa, muuta nainen ei tarvitse.
Näkyy juuri nyt hoitajien palkankorotuskeskusteluissa. Jos sairaanhoito olisi miesten ala, niillä olisi jo viiden tonnin palkat. Koska miesten mielestä usein "miesten duunit" on niitä oikeita tärkeitä töitä ja perinteisesti naisten alat on sitten semmosia sivuhommia jotka jokainen pystyisi tekemään. Paitsi että ei pystyisi. Ohiksena tämä nyt.
Ihan vaan uteliaisuudesta, oletko tarkistanut, paljonko esim. poliisit, palomiehet ja sotilaat tienaavat? Nämä jos mitkä ovat miesvaltaisia aloja, ja jäävät hoitajien taakse palkassa. Kyse on siitä, että monet miesvaltaiset alat on TUOTTAVIA, jolloin on varaa maksaa tekijöille enemmän. Niillä aloilla, joilla tuottavuus on alhainen, palkatkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Näin siinä käy, kun keskustellaan. Keskustelu rönsyilee, lähtee ihan uusille urille. Vapaassa keskustelussa yleensä käy näin.
No tämä kai lähti tähän suuntaan siksi, kun joku tai jotkut, taisi olla aloittajakin, sanoivat ettei heitä huvita keskustella tyypillisistä mammojen tai naisten asioista tai ei keksi puhumista tai viitsi jutella anopin kanssa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
Et näköjään ymmärrä! KAIKILLA EI TODELLAKAAN OLE RAHAA TOLLASEEN!
Ootko vähän yksinkertainen?
Niinhän se on tietysti on että köyhälle kaikki on kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Näin siinä käy, kun keskustellaan. Keskustelu rönsyilee, lähtee ihan uusille urille. Vapaassa keskustelussa yleensä käy näin.
No tämä kai lähti tähän suuntaan siksi, kun joku tai jotkut, taisi olla aloittajakin, sanoivat ettei heitä huvita keskustella tyypillisistä mammojen tai naisten asioista tai ei keksi puhumista tai viitsi jutella anopin kanssa yms.
Minä keksin juttua vaikka apinoiden kanssa, ja varsinkin niiden. Olen niin utelias. Jotkut eivät jaksa jutella omaa sosioekonomisen tai mielenkiinnon kuplansa ulkopuolella olevien kanssa. Se heille suotakoon, ihmettelen vain, miksi? Eikö olisi paljon hauskempaa jutella eri tavalla ajattelevien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat mun psykoottiselta veljeltä, joka on karkottanut kaikki ihmiset elämästään ja vihaa naisia. Sit se ihmettelee, kun kukaan ei halua olla sen kans tekemisissä edes säälistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat mun psykoottiselta veljeltä, joka on karkottanut kaikki ihmiset elämästään ja vihaa naisia. Sit se ihmettelee, kun kukaan ei halua olla sen kans tekemisissä edes säälistä.
Minäkin vihaan naisia, enkä ole heidän kanssaan tekemisissä, mutta minulla on monia miespuolisia ystäviä, ja sosiaalinen elämäni on vilkasta. Eli veikkaan veljelläsi olevan joku muu ongelma joka karkoittaa kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vaatinut minkäänlaista selitystä tälle käytökselle? Koska tässähän on kyse siitä, että MIES on muuttunut, sinä et. Kysy, että miksi hän yhtäkkiä on alkanut odottaa että sinä muuttuisit etkä ole hyvä tuollaisena, kuin olet koska siltä tilanne sinusta tuntuu.
Vaikea uskoa, että mies olisi todellisuudessa muuttunut. Joko hän on salannut nämä toiveensa naisestaan, tai sitten se on tullut painostuksena sukulaisilta, jos mies on aivan tossukka ja häpeää tehokasta ja kykenevää naistaan.
Tai ehkä jotkut miehet kuvittelevat, että heidän puolisostaan tulee lasten hankinnan jälkeen joku pullantuoksuinen pyhimysäiti tai jopa hänen oman äitinsä korvike.
Aivan sama mistä tuo pohjimmiltaan tulee, mutta ap:n näkökulmasta siinä on käynyt juuri niin. Mies on muuttanut vaatimuksiaan, kuin mitä ne ennen ääneen ainakaan olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat mun psykoottiselta veljeltä, joka on karkottanut kaikki ihmiset elämästään ja vihaa naisia. Sit se ihmettelee, kun kukaan ei halua olla sen kans tekemisissä edes säälistä.
Minäkin vihaan naisia, enkä ole heidän kanssaan tekemisissä, mutta minulla on monia miespuolisia ystäviä, ja sosiaalinen elämäni on vilkasta. Eli veikkaan veljelläsi olevan joku muu ongelma joka karkoittaa kaverit.
Luulen että avainsana on psykoottinen. Jos se siis todella on veljen diagnosoitu tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa enää keskustella asioista ja ilmiöistä, vaikka ne omia kiinnostuksen kohteita olisikaan tai kosketa omaa elämää sen kummemmin? Onko keskusteluaiheet rajattu juuri niihin mikä itseä kiinnostaa? Normaalit keskusteluthan yleensä polveilevat asiasta toiseen, joten luulisi että mielenkiintoisia keskustelunaiheita riittää. Itse pystyn keskustelemaan esim. meikeistä, vaikka en niitä itse käytäkään. Ettekö osaa yhtään asettua keskustelukumppanin asemaan?
Mä en ainakaan osais keskustella sellaisesta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Jos alkaa keskustelu vaikka jostain televisio-ohjelmista, joista olen kuullut vain nimen ja toiset puhuu siitä sisällöstä innoissaan, niin miten sellaiseen keskusteluun voisi osallistua? Pyytäisinkö niitä toisia kertomaan siitä ohjelmasta, että mistä se kertoo tai mikä siinä on ideana? Eikö se olisi niille toisille vähän tylsää? Ja tulisko siitä taivastelua, että etkö sä ole katsonut sitä ohjelmaa? Seuraavaksi ne kysyis mitä mä sitten katson ja kertoisin et katon vaan Areenasta läppärillä jotain A-studioita ja sit tykkään katsoa aina Jälkipörssin ja Leena Mörttinen on mun suosikki ja tykkään myös Jälkiviisaista ja nyt hiljattain löysin jälkikaronkan, joka on tosi hyvä ja siinä on välillä Samuli Siltanen, ettekö te kato näitä koskaan? Tulisko siinä vaan sellanen vaivautunu hiljaisuus?
Miten meikeistä pystyy keskustelemaan, jos ei tiedä niistä mitään? No voisin ehkä kysyä, et kauanko teillä menee meikkaamiseen ja montako eri tuotetta käytätte. Ja miten saatte motivoitua itsenne sellaiseen? Ja paljonko ne maksaa vuositasolla, oletteko yhtään laskenu?
Monien ihmisten kanssa pystyy kyllä juttelemaan asioista ja ilmiöistä, mutta jos joutuu tällaiseen seuraan, missä ne asiat ja ilmiöt on Instaa, bloggaajia ja kotimaisia tv-sarjoja, niin en osaisi tuollaisiin keskusteluihin kyllä osallistua. En osaisi osallistua silloinkaan, jos sattuisi seurue jossa kaikki on vaikka saman alan tutkijoita ja he keskustelisivat innokkaasti omasta työstään. Mutta tällainen keskustelu olisi ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa.
Niin ei kaikki vaan ole sillä tavoin sosiaalisesti taitavia että osaisi keskustella monipuolisesti eri asioista. Se on ihan normaalia. Mutta hyvin vaikea siihen on oppiakaan jos ei edes yritä ja tyrmää sen jo ajatuksen tasolla niinkuin juuri teit. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin taito jonka voi oppia, jos avoimin mielin juttelee eri ihmisten kanssa.
Kyllä aikuinen ihminen pystyy keskustelemaan erilaisista arkisista asioista. Myös tajuaa muuttaa keskustelun suuntaa sen mukaan kuka ja minkäikäinen ihminen on keskustelukumppanina.
Jotkut korkealentoiset tai erityisosaamista vaativat aiheet ovat eri.Esimerkiksi jos ihminen keskustelee 80-vuotiaan mummonsa kanssa tai 17-vuotiaan nuoren kanssa. Keskustelun ja kiinnostuksen aiheet ovat hiukan eri. Toki kummankin kanssa voi puhua samojakin asiota, ihan mukavaa sekin.
Mutta mummoa tuskin kiinnostaa viimeisimmät meikit tai nuorta ihmistä mikä hänellä on ollut viimeisin verenpaineen lukema, nyt esimerkiksi.Juuri näin! Normaali ihminen pystyy keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa ja tavallaan asettua keskustelukumppanin kanssa samalle tasolle.
Kyllähän keskustella nyt voi vaikka mistä ja kenen kanssa, mutta miten se liittyy tähän aloitukseen?
Näin siinä käy, kun keskustellaan. Keskustelu rönsyilee, lähtee ihan uusille urille. Vapaassa keskustelussa yleensä käy näin.
No tämä kai lähti tähän suuntaan siksi, kun joku tai jotkut, taisi olla aloittajakin, sanoivat ettei heitä huvita keskustella tyypillisistä mammojen tai naisten asioista tai ei keksi puhumista tai viitsi jutella anopin kanssa yms.
Minä keksin juttua vaikka apinoiden kanssa, ja varsinkin niiden. Olen niin utelias. Jotkut eivät jaksa jutella omaa sosioekonomisen tai mielenkiinnon kuplansa ulkopuolella olevien kanssa. Se heille suotakoon, ihmettelen vain, miksi? Eikö olisi paljon hauskempaa jutella eri tavalla ajattelevien kanssa?
No kyllä minäkin siinä mielessä ymmärrän, ettei välttämättä jaksa varsinaisesti vapaa-aikaansa viettää sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa kokee ettei oikein ole juttua. Samaa mieltä sikäli, että en minäkään oikein ymmärrä miksi ihmisiä niin kauheasti jotkut pyrkivät määrittelemään sen takia mitä harrastavat tai mistä ovat kiinnostuneita. Se on kuitenkin aika pieni osa ihmistä. Yleensä.
Omat suhteeni ovat kulkeneet samalla kaavalla: ensin mies on aivan ihastunut kun en ole kuten muut naiset ja viimeistään puolessa vuodessa alkoi valitus miksi en ole kuten muut naiset.
Viimeisin mies vaikutti oikeasti kunnioitttavan minua ja kiinnostusten kohteitani yli vuoden kahdestaan asuessa. Vanhemmuus kiinnosti ja mies oli ihan tietoisesti lapsen teossa mukana. Lapsi syntyi ja sama vanha virsi miksi en olekaan kuten muut naiset alkoi. Viimeinen niitti miehelle oli se, kun tulin häntä paremmaksi pelaajaksi vauva sylissä siinä pelissä, mitä mies oli halunnut minun pelaavan ja halusi kouluttaa minusta hyvän pelaajan. Hyvin kouluttikin, mutta ei kestänyt naiselle häviämistä.
Lapsi on ihana ja rakas, hänen saamista en kadu. Mutta jos joku mies ihastuu minuun koska en ole kuten muut naiset, alan kirkumaan.
En ole kyllä tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mitä se kuten muut naiset tarkoittaa, kun minut tuntevat naiset pitävät minua kuitenkin ihan tavallisena naisena ja minä heitä. Kaikista naisista joiden kanssa olen jutellut siivoamisesta, vain yksi nauttii oikeasti siivoamisesta, häntä ei siis häiritse sotkut, vaan siivoaminen antaa samaa tyydytystä mitä nikkarointi tai neulominen joillekin, keskeneräisiä projekteja voi olla ja välillä jotain tulee valmiiksi asti.
Niin, en tiedä mitä ap voi tehdä. Ehkä hänen pitää alkaa kirkumaan joka kerta kun pöydällä on likaisia astioita, jossain likaista pyykkiä tai pölyä nurkassa. Kirkua kunnes mies tulee paikalle ja itkeä krokotiilinkyyneleitä kuinka kynnet menee pilalle astioihin tai pyykkeihin koskiessa. Siinäpä sitä naisellisuutta miehelle, varokaa mitä toivotte, voitte sen saada.
Vierailija kirjoitti:
Omat suhteeni ovat kulkeneet samalla kaavalla: ensin mies on aivan ihastunut kun en ole kuten muut naiset ja viimeistään puolessa vuodessa alkoi valitus miksi en ole kuten muut naiset.
Viimeisin mies vaikutti oikeasti kunnioitttavan minua ja kiinnostusten kohteitani yli vuoden kahdestaan asuessa. Vanhemmuus kiinnosti ja mies oli ihan tietoisesti lapsen teossa mukana. Lapsi syntyi ja sama vanha virsi miksi en olekaan kuten muut naiset alkoi. Viimeinen niitti miehelle oli se, kun tulin häntä paremmaksi pelaajaksi vauva sylissä siinä pelissä, mitä mies oli halunnut minun pelaavan ja halusi kouluttaa minusta hyvän pelaajan. Hyvin kouluttikin, mutta ei kestänyt naiselle häviämistä.
Lapsi on ihana ja rakas, hänen saamista en kadu. Mutta jos joku mies ihastuu minuun koska en ole kuten muut naiset, alan kirkumaan.
En ole kyllä tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mitä se kuten muut naiset tarkoittaa, kun minut tuntevat naiset pitävät minua kuitenkin ihan tavallisena naisena ja minä heitä. Kaikista naisista joiden kanssa olen jutellut siivoamisesta, vain yksi nauttii oikeasti siivoamisesta, häntä ei siis häiritse sotkut, vaan siivoaminen antaa samaa tyydytystä mitä nikkarointi tai neulominen joillekin, keskeneräisiä projekteja voi olla ja välillä jotain tulee valmiiksi asti.
Niin, en tiedä mitä ap voi tehdä. Ehkä hänen pitää alkaa kirkumaan joka kerta kun pöydällä on likaisia astioita, jossain likaista pyykkiä tai pölyä nurkassa. Kirkua kunnes mies tulee paikalle ja itkeä krokotiilinkyyneleitä kuinka kynnet menee pilalle astioihin tai pyykkeihin koskiessa. Siinäpä sitä naisellisuutta miehelle, varokaa mitä toivotte, voitte sen saada.
Nämä ovat niitä tyyppejä jotka olettavat, että toinen on olemassa vain häntä ja hänen tarpeitaan varten. Onhan se kiva, kun seukkaillessa se toinen onkin kiinnostunut hänen mielenkiinnon kohteista, eikä tarvitse vaivata päätään joillain "naisten jutuilla". Niin kauan, kuin se hyödyttää itseä on kiva, että toisella on noita "poikkeavia" ominaisuuksia. Sitten kun tuleekin elämään muutoksia (kuten yhteen muutto tai lasten saanti) joka tarkoittaa itsellekin uusia vastuita, on se sittenkin ikävää että toinen ei olekaan automaattisesti syntyperäisten ominaisuuksiensa takia kiinnostunut niistä vastuista sen enempää. Eli itsekkyyttä tuollainen käytös oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Omat suhteeni ovat kulkeneet samalla kaavalla: ensin mies on aivan ihastunut kun en ole kuten muut naiset ja viimeistään puolessa vuodessa alkoi valitus miksi en ole kuten muut naiset.
Viimeisin mies vaikutti oikeasti kunnioitttavan minua ja kiinnostusten kohteitani yli vuoden kahdestaan asuessa. Vanhemmuus kiinnosti ja mies oli ihan tietoisesti lapsen teossa mukana. Lapsi syntyi ja sama vanha virsi miksi en olekaan kuten muut naiset alkoi. Viimeinen niitti miehelle oli se, kun tulin häntä paremmaksi pelaajaksi vauva sylissä siinä pelissä, mitä mies oli halunnut minun pelaavan ja halusi kouluttaa minusta hyvän pelaajan. Hyvin kouluttikin, mutta ei kestänyt naiselle häviämistä.
Lapsi on ihana ja rakas, hänen saamista en kadu. Mutta jos joku mies ihastuu minuun koska en ole kuten muut naiset, alan kirkumaan.
En ole kyllä tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mitä se kuten muut naiset tarkoittaa, kun minut tuntevat naiset pitävät minua kuitenkin ihan tavallisena naisena ja minä heitä. Kaikista naisista joiden kanssa olen jutellut siivoamisesta, vain yksi nauttii oikeasti siivoamisesta, häntä ei siis häiritse sotkut, vaan siivoaminen antaa samaa tyydytystä mitä nikkarointi tai neulominen joillekin, keskeneräisiä projekteja voi olla ja välillä jotain tulee valmiiksi asti.
Niin, en tiedä mitä ap voi tehdä. Ehkä hänen pitää alkaa kirkumaan joka kerta kun pöydällä on likaisia astioita, jossain likaista pyykkiä tai pölyä nurkassa. Kirkua kunnes mies tulee paikalle ja itkeä krokotiilinkyyneleitä kuinka kynnet menee pilalle astioihin tai pyykkeihin koskiessa. Siinäpä sitä naisellisuutta miehelle, varokaa mitä toivotte, voitte sen saada.
Miten olet voinut mennä yhteen miehen kanssa, joka on ihastunut sinuun ”siksi kun et ole kuin muut naiset”? Eli halveksii naisia.
Alue: Aihe vapaa
Ainahan voi johdatella keskustelun haluaamansa aiheeseen, ja jos on useampi henkilö porukassa, niin antaa heidän keskustella televisio-ohjelmista. Ei minuakaan kiinnosta reality-ohjelmat ja muut vastaavat, mutta pystyn kyllä osallistumaan keskusteluun yleisellä tasolla. Mikä näiden ohjelmien pointti on ja sisältö? Kertoisin oman mielipiteeni ja näkökantani kyseisiin ohjelmiin. Näistähän voi syntyä mielenkiintoinen keskustelu. Seurueessa omasta työstä keskustelu on vähän kyseenalaista, jos vaikka viiden hengen ryhmästä kaksi ryhtyy tiiviiseen keskusteluun työstään, joka on muille vierasta. Puolisoni ei voi keskustella työstään muussa seurassa kuin ehkä lähimpien työkavereiden kesken, kun muita ei läsnä.