Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
Varmaan johtuu siitä että 3400€ kuussa on enemmän kuin yhden ihmisen palkka. Joissain talouksissa kahdenkin ihmisen palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me palkkasimme kodinhoitajan joka tekee kaikki kotityöt ja lisäksi vielä antaa miehelleni pillua.
Minun ei tarvitse tehdä mitään, ei edes antaa miehelleni pillua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
No varmaan siksi, että Suomessa keskipalkkakin on alle tuon 3400e/kk. Kahden keskituloisen aikuisen taloudessa toisen koko ansio menisi tuon palvelun kattamiseen.
Mutta provohan tämä oli.
Tuohan 3400 ei ole palkka, vaan kokonaissumma. Mihin sisältyy eläkevakuutus ja tietysti muut työntekijälle kuuluvat vakuutukset, lomat ja edut.
Jotkut ja ilmeisesti aika monet ei vieläkään tajua, että heidän palkkansa on vain pieni osa heidän työnantajalleen muodostumista kuluista.
Ei vaan sinä et tajua että tuollaista rahaa ei yksinkertaisesti ole olemassa käytettäväksi. Kyllä me tiedetään mitä on palkan lisäkulut, ei tarvitse selittää. Jos nuo palvelut saisi 200€ kuussa niin sitten voisi puhua mahdollisuudesta hankkia sellainen.
Kävin tänään citymarketissa. Meni yli tunti siellä. Oli niin paljon nuoria naisia hyllyttämässä tavaraa. Katselin heidän herkku peppujaan. Ai että!!!!! Nam mitä herkkupeppuja!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaat sitä kaikista perinteistä naiskuvaa miehinesi ja lisääntymisesi.
Parisuhde ja lapset nyt ovat melko tavanomainen ja monelle luontainen asia elämässä yleensä, ei pelkästään perinteisyyttä.
Naisille miehiä tyypillisempää haluta lapsia.
Jos nainen ei halua lapsia -> uniikki lumihiutale
Jos mies haluaa lapsia -> uniikki lumihiutale
Voi hellanlettas kun joku on löytänyt kivan sanaparin "uniikki lumihiutale" jostain hommaylilaudan peräkammarin poikien ruikutusryhmästä ja hokee sitä tässäkin keskusteluketjussa minkä kerkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo tyyppi. Ei kestä naista sellaisena kuin hän on, vaan haluaa jonkun koriste-esineen. Mä tykkään naisten jutuista, mutta luonteeltani olen "miesmäinen". Tykkään heittää läppää, en juoruta ja kaakattaa. Tuntuu, että välillä omaakin miestä harmittaa, kun en ole luonteeltani tarpeeksi pehmeä hänen makuunsa. Mutta ei nyt noin näkyvästi pahoita mieltään.
Koko ajanko heität läppää? Sinun mielestäsi kaikki muut naiset kaakattaa ja juoruaa. Itte oot vähän erilainen nainen.
Heh juuri tuo kirjoittamasi kommentti todistaa, mitä on naisten turhanpäiväinen kaakatus. Puretaan tätä vähän osiin, niin yksinkertaisempikin tajuaa.
- "Koko ajanko heität läppää?". En. Sanoinko näin? On muitakin tyylejä kommunikoida kuin läpänheitto ja juoruilu. Kuten syvälliset keskustelut, asioiden analysointi, toisten kuunteleminen jne
- "Sinun mielestäsi kaikki muut naiset kaakattaa ja juoruaa." En sanonut missään vaiheessa näin. Jos kiihkoraivoltasi pystyisit hetken keskittymään, huomaisit, että viittasin lähinnä siihen kuinka turhanpäiväisten asioiden jauhaminen, juoruaminen ja liioittelu (kaakatus, tai miksi haluatkaan sitä kutsua), mielletään naisten tyyliksi kommunikoida ja rennompi keskustelu miesten jutuksi. En minä sitä päätä miten päin nämä menee.
- "Itte oot vähän erilainen nainen". No kuule ehkä olenkin. Ainakin siltä osalta, että tulee välillä todella epämukava olo kun kaverit rääpii toisten asioita ja jopa kertoo muiden salaisuuksia, kun on vaan pakko päästä avautumaan, liioittelemaan, ihmettelemään, spekuloimaan. Mua ei paljon muiden skandaalit kiinnosta.Vinkki sulle: opettele lukemaan äläkä vedä jauhoja p*lluun joka saakutin sanasta. Tai no, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Anteeksi mutta sivusta seuranneena, juuri sinä hiillyt ja mollaat ihmisiä ja ”kaakatat”. Rento jutustelu on kaukana.
Nyt kyllä on hyvin oivallettu! Juuri tuo jolle vastasit käyttäytyy itse niin kuin olettaa naisten käyttäytyvän, joita hän itse mollaa. Hän onkin itse se "kaakattaja". Hän kertoo sylki suusta roiskuen, että häntä ei kiinnosta toisten jutut, mutta silti saa raivarin, kun joku vastaa ihan asiallisesti ja vieläpä täyttä asiaa :D
Ja miehetkin on ihan tavallisia ihmisiä , eikä heistäkään kaikki heitä rentoa juttua vaan ovat kuin myrkyn nielleitä, koko ajan valittamassa/juoruamassa ja haukkumassa muita. Ei ne ole yhtään naisia kummenpia tai parempia. Miehet osaa olla pirullisia ja kieroja, ei ne mitään pyhimyksiä ole.
Joten ei se "miesmäisyys" naisessa automaattisesti ole tae siitä, että nainen on parempi/fiksumpi, kuin naiset yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N43 kirjoitti:
En oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä palkattiin täysipäiväinen kodinhoitaja siinä vaiheessa kun vanhin lapsistamme oli 1.5v. Hän tekee käytännössä kaikki kotiin liittyvä työt siivouksesta ruoanlaittoon ja silittämiseen. Meille vanhemmille jää aikaa ihan erilailla elämästä nauttimiseen. Tästä vapaudesta maksamme kokonaisuudessaan 3400e/kk, joka ei mielestäni ole summa eikä mikään vapaudesta ja nautinnosta. Lapset ovat olleet todella kiitollisia, kun vanhemmilla on ollut todella paljon aikaa viettää heidän kanssaan ja lisäksi koti on aina siisti, ruoka pöydässä ja sängyt pedattu. En ymmärrä miksi vastavaa järjestelyä ei Suomessa juuri muilla ole, mutta ulkomailla hyvin yleistä?
No varmaan siksi, että Suomessa keskipalkkakin on alle tuon 3400e/kk. Kahden keskituloisen aikuisen taloudessa toisen koko ansio menisi tuon palvelun kattamiseen.
Mutta provohan tämä oli.
Tuohan 3400 ei ole palkka, vaan kokonaissumma. Mihin sisältyy eläkevakuutus ja tietysti muut työntekijälle kuuluvat vakuutukset, lomat ja edut.
Jotkut ja ilmeisesti aika monet ei vieläkään tajua, että heidän palkkansa on vain pieni osa heidän työnantajalleen muodostumista kuluista.
Nyt minusta vaikuttaa siltä, että sinä taukki et tajunnut, mistä oli kyse. Jos sinä palkkaat jonkun hoitamaan kotiasi, niin nimen omaan sinun pitää maksaa omasta kukkarostasi se kokonaissumma, ei vain palkkaa vaan kaikki sivukulutkin. Vaikea se on useimpien maksaa toiselle kokonaissummaa, joka on yli suomalaisten keskipalkan. Ja sekin siis on bruttosumma.
Parisuhde on sopeutumista. Suhteessa ei voi vain saada (jotain hyvää) lisää luopumatta jostain tai poistumatta omalta mukavuusalueeltaan. Jos jotain on suhteen alussa sovittu, se ei välttämättä enää toimi suhteessa myöhemmin koska suhde muuttuu. Tämä koskee luonnollisesti molempia osapuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen!
Ei kiinnosta pätkääkään jotkut pitkät juorupuhelut ja tupperikutsut!
Mutta mies ei ole kyllä ikinä valittanut tästä, enkä ymmärrä miksi sun mies valittaa.
Mitä se siis haluaa? Ja miksi sille on niin tärkeää että sä istuisit jossain mammakerhossa? Hänhän voi itse mennä johonkin perhekerhoon jos haluaa :)
Mä olen samanlainen eikä mies ole valittanut. Kiva kuulla, että on muitakin kuten ap ja me :)
Vierailija kirjoitti:
Miehet hakevat loppujen lopuksi naisesta lähinnä äitiä itselleen tai lapselleen.
Ja tälläkin kommentilla yli 20 yläpeukkua, mutta vain yksi alapeukku :D
Ei v'ttu mitä kaksinaismoralisteja tällä palstalla on :D
Hei mulla on kans samanlainen heitto, mut teen taikatempun ja käännän nuo ylä- ja alapeukkujen lukemat toisin päin haalimalla vain pari yläpeukkua ja yli 20 alapeukkua!
"Naiset hakevat loppujen lopuksi miehestä lähinnä elättäjää itselleen tai lapsilleen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavanlaisia manipulointiyrityksiä olen kohdannut itsekin. Ilmiö sinänsä on suht ymmärrettävissä, kun ottaa huomioon kotimaisen kulttuuriperintömme jossa naiset ovat olleet lähinnä oman elämänsä sivuhenkilöitä; ilmaisia kodinhoitajia ja trophy-lasten tuottajia miehille. Vaatii aika paljon henkisiä kykyjä mieheltä tunnistaa tällaiset vinoumat omassa ajattelussaan etenkin jos lapsuudessa omat vanhemmat ovat vahvistaneet omalla toiminnallaan sellaista ajattelumallia. Valitettavasti moni parisuhde on päättynyt ja tulee päättymään sotienjälkeisen perinteisen naisia alistavan tapakulttuurin hiipiessä taustalta nykyarkeen.
Mitä jos miestä ei kiinnosta normit miesten jutut vaan homoilee? Sulle ihan ok juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronpa entisen mieheni suvusta. Aina kun menimme heille kylään (eri kaupunki, usean päivän reissu ja yöpyminen heillä), siellä olivat suvun naiset hääräämässä keittiössä, hoitamassa lapsia, siivoamassa sotkut, käymässä kaupassa, kuskaamassa miehiä paikasta toiseen, jne.
Mitä tekivät miehet? Joivat kaljaa, naureskelivat autojuttuja, kävivät baareissa, veneilivät ym. Lapset pyörivät pihassa, heille sanottiin lähinnä "haeppa isälle kalja".
Tätä joka kerta. Vaimotkin olivat arkisin töissä, lapset koulussa jne. Raha ei ollut ongelma. Viikonloput ja lomat aina tätä, että suvun naiset seisoivat keittiössä tekemässä hommia keskenään samalla kun miehet rentoutuivat ja naureskelivat.
Tätä yritettiin olettaa myös minulta sanomalla esim. "menepä juttelemaan tyttöjen juttuja" ja pyytämällä kaikenlaisia palveluksia. Lopulta tajusin ettei tuon suvun tyyli ollut minulle ja erosin miehestä.
Myöhemmin kuulin, että osa vaimokaartista on myös lähtenyt, ja heitä kutsuttiin epämiellyttävillä nimillä tämän jälkeen ja leimattiin hulluiksi ym.
Feministien woke kerho palstalla.
Jos mies ei suostu uskomaan niin sitten ei suostu.
Joko kinaatte edelleen.
Joko yritätte jatkossa keskustella ja kommunikoida paremmin.
Joko joustat periaatteistasi ja tulet miestä vastaan joissain asioissa.
Joko annat mennä ohi korvien.
Joko eroatte.
Lapsen saaminen muuttaa ihmistä, ja muuttaa aktiiviseksi myös oletuksia siitä millainen toisen pitäisi olla vanhempana. Ne oletukset on tosi tiedostamattomia - ennen lapsia ei sellaisia tarvi ajatella. Ts. Toiseen ei kohdistu sellaisia vaatimuksia.
Itse myönnän muuttuneeni ja kliseet äitiydestä ja muusta on tullut olosuhteiden pakostakin paikkansa pitäviksi. Huomaan myös ärsyyntyväni puolisoon, josta on noussut täysin uusia huonoja puolia esiin - on liian ankara lapsille ja suuttuu liian helposti. Minä pidin häntä kilttinä, mutta lasten myötä huomaan hänen olevan samanlainen tyhjästä raivoava kuin anoppi.
Ihminen muuttuu. Itse olin lapsena ja nuorena huono käsitöissä. Käsityötunnit olivat tuskaa ja hikiset kädet pilasivat monta käsityötä. Inhosin suorastaan.
Nyt huomaan ihastelevani lankahyllyjä kaupoissa ja olen kutonut sukkia ja kintaita.
Ennen en oikein viihtynyt maalla ja mökillä. Nyt suorastaan rakastan olla siellä ja puuhailla pikkuhommia.
Tarkoitan, että miltei jokainen jossain vaiheessa luulee itsestään, että en tykkää tuosta enkä tuosta, en suostu tuollaiseen varmaan ikinä.
Mutta aika tekee monesti tehtävänsä, ihminen jotenkin pehmenee. Myös elämäntilanteet muuttuvat ja ihminen muuttuu joko suosiolla tai huomaamattaan.
Aloittaja on vielä melko nuori, oletan. Nuorena on helposti ehdoton eikä edes kunnolla tunne itseään. Odottele rauhassa. Kyllä se kaikki siitä tasaantuu ja tasaannut itsekin.
Jos ei elämä muuta opeta niin hiljaa kävelemään.
Mitä teet näiden naisellisten juttujen sijaan?
Voiss515ko miehesi ehdotella sinulle tekemistä, jos vaan makaat kotona esim masentuneena?
Tuli tosta kodinhoitajahommasta mieleen, että kun olin nuori, oli ihan tavallista olla jossain tuollain piikomassa, mäkin innolla hoidin 1.5 v vauvaa ja siinä sivussa laittelin niiden kotia, ruokaa, pesin pyykkiä, imuroin...oletin ilman muuta, että musta tulee oikea kodinhengetär, kun se oli niin ihanaa, vauva suloinen ja kiltti.
Mutta kun muutettiin yhteen miehen kanssa ja noita juttuja olisi pitänytkin alkaa tekemään ilman palkkaa muiden töiden päälle niin johan into laimeni. Lopuksi en halunnut edes niitä lapsia.
Että kyllä sitä pitäis miettiä tarkkaan ja sitä, että mikä on minkä verran oikeasti joku juttu kiinnostaa ja mikä on nuoruuden hormonihuuruista kotileikkiä.
Onneksi mies oli samaa mieltä, ollaan tehty se, joka jaksaa ja jota huvittaa, suunnilleen puoliksi ja yhdessä kaikkia hommia.