Ovatko vanhat sukulaisenne kiintyneet tavaraan?

Enpä oo seuraillut enkä kaappeihin katsonut sen enempää kuin otan kahvikupit esille.

Kyllä, jopa siinä määrin että on vihainen kun luovun hänen minulle antamistaan tavaroista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jopa siinä määrin että on vihainen kun luovun hänen minulle antamistaan tavaroista.

Tämä.

Äiti ei saa vietyä roskia roskikseen, vaikka kerrostalon roskis on siinä pihalla. Asuu pienessä asunnossa yksin, joten sitä roskaa ei edes paljon tule, mutta siihen nää pyörimään, tiskipöydällä, wc:n lattialle, hyllyille. Kesämökki on myös ihan kaaos, mun sisko on monta kertaa luvannut olla apuna ja viedä roskat auton peräkärryllä pois. Mutta ei käy sekään. En nyt tiedä, onko tämä tavaraan kiintymystä vai mitä, sillä semmoista ylimääräistä roinaa äidillä ole. Roskat vaan on ja pysyy.

1910-luvulla syntyneillä isomvanhemmillani oli myös noita pestyjä jugurittipurkkeja ja margariinirasioita muusta roinasta puhumattakaan. Äitini oli aikoinaan loukkaantunut, kun edes isovanhempien huonekalut eivät meille kelvanneet, vaikka olimme opiskelijoita tai vasta työuramme alussa.

Kun kysyin äidiltäni, miksei hän itse ota niitä nurkkiinsa pyörimään, näytti happamalta, kun olemme niin kiittämättömiä. Nyt äiti ja isä sitten kilvan lupailevat minulle ja sisarelleni perinnöksi omia, vanhoja huonekalujaan. Aivan kuin keski-ikäinen niitä tänä päivänäkään olisi vailla.

Äitini on hamstraaja, nykyään hänellä on alzheimer eikä hän enää muista tavaroitaan, joita on kerännyt rintamamiestalon ja kaksi kesämökkiä täyteen. Minullehan niiden raivaus tietysti jää.       

Silloin, kun äiti oli vielä jonkinasteisesti järjissään, yritin motivoida häntä vähentämään tavaroitaan. Alakerrassa oli yksi huone tupaten täynnä roinaa ja kahdessa muussa tavarakasojen välissä kapeat polut, joita pitkin juuri ja juuri pääsi vessaan, jääkaapille ja sänkyyn.

Sanoin äidille: Lapsenlastesi ei ole turvallista tulla tänne sinua tapaamaan, kun täällä on liikaa tavaraa. Äiti vastasi: Mutta lapset eivät ole luonani koko ajan, tavarat ovat.

Tavarat roskalavalle kirjoitti:

1910-luvulla syntyneillä isomvanhemmillani oli myös noita pestyjä jugurittipurkkeja ja margariinirasioita muusta roinasta puhumattakaan. Äitini oli aikoinaan loukkaantunut, kun edes isovanhempien huonekalut eivät meille kelvanneet, vaikka olimme opiskelijoita tai vasta työuramme alussa.

Kun kysyin äidiltäni, miksei hän itse ota niitä nurkkiinsa pyörimään, näytti happamalta, kun olemme niin kiittämättömiä. Nyt äiti ja isä sitten kilvan lupailevat minulle ja sisarelleni perinnöksi omia, vanhoja huonekalujaan. Aivan kuin keski-ikäinen niitä tänä päivänäkään olisi vailla.

Hyi, mikä rangaistus! Aivan kuin jälkeläiset eivät saisi elää omaa elämäänsä, vaan pitäisi ottaa vanhempien elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tavarat roskalavalle kirjoitti:

1910-luvulla syntyneillä isomvanhemmillani oli myös noita pestyjä jugurittipurkkeja ja margariinirasioita muusta roinasta puhumattakaan. Äitini oli aikoinaan loukkaantunut, kun edes isovanhempien huonekalut eivät meille kelvanneet, vaikka olimme opiskelijoita tai vasta työuramme alussa.

Kun kysyin äidiltäni, miksei hän itse ota niitä nurkkiinsa pyörimään, näytti happamalta, kun olemme niin kiittämättömiä. Nyt äiti ja isä sitten kilvan lupailevat minulle ja sisarelleni perinnöksi omia, vanhoja huonekalujaan. Aivan kuin keski-ikäinen niitä tänä päivänäkään olisi vailla.

Hyi, mikä rangaistus! Aivan kuin jälkeläiset eivät saisi elää omaa elämäänsä, vaan pitäisi ottaa vanhempien elämä.

Näköjään se turhaan osteleminen on sitten yhtä lailla nuorempien mieleen. Nuori polvi ei vain ole vielä ehtinyt hamstrata yhtä paljon kuin vanhemmat.

Tavaraa on. Turhasta luopuminen ei ilmeisesti kuulunut ennen tapoihin.

Vaikea vastata kysymykseen, kun olen jo iso tyttö ja muuttanut pois kotoa, eikä kiinnosta tai en tutki vanhempien, saati sukulaisten kaappeja tai varastoja, mitä sieltä löytyisikään.

Itse olen tarkka yksityisyydestäni, enkä yhtään tykkäisi, jos vanhempani tai sukulaiseni tulisivat tutkimaan kaappejani. Loukkautuisin ja lopettaisin sen heti alkuunsa.

Ja muutenkin kunnioitan toisten yksityisyyttä ja sitä samaa odotan muilta.

Kiinnostaisi tietää ap. tapauksessa, oletko muuten noin riippuvaisia toisistamme, kun tiedätte sukulaisten kaappien sisällön.

Minulla on kaapissa vanhoja jugurtti-purkkeja ja maitotölkkejä, mutta ei siksi, että säästäisin, vaan kierrätän ne ja vien kerralla suuremman määrän kierrätykseen, enkä joka purkkia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavarat roskalavalle kirjoitti:

1910-luvulla syntyneillä isomvanhemmillani oli myös noita pestyjä jugurittipurkkeja ja margariinirasioita muusta roinasta puhumattakaan. Äitini oli aikoinaan loukkaantunut, kun edes isovanhempien huonekalut eivät meille kelvanneet, vaikka olimme opiskelijoita tai vasta työuramme alussa.

Kun kysyin äidiltäni, miksei hän itse ota niitä nurkkiinsa pyörimään, näytti happamalta, kun olemme niin kiittämättömiä. Nyt äiti ja isä sitten kilvan lupailevat minulle ja sisarelleni perinnöksi omia, vanhoja huonekalujaan. Aivan kuin keski-ikäinen niitä tänä päivänäkään olisi vailla.

Hyi, mikä rangaistus! Aivan kuin jälkeläiset eivät saisi elää omaa elämäänsä, vaan pitäisi ottaa vanhempien elämä.

Näköjään se turhaan osteleminen on sitten yhtä lailla nuorempien mieleen. Nuori polvi ei vain ole vielä ehtinyt hamstrata yhtä paljon kuin vanhemmat.

Ei ole tarvinnut hamstrata vaan ostaa välttämättömät. Harva kuitenkaan tarvitsee keski-ikäisenä tai edes nuorempana vanhemmiltaan toista sohvaa, sänkyä tai ruokapöytää.

Kyllä. Vanhempani sanoivat, että voivat viedä mun puolesta tarpeettomia tavaroita kodistani kierrätyskeskukseen. Hakivat kuorman ja veivät omaan kotiinsa, kun "ei näin hyviä tavaroita kannata hävittää"!!

Siellä on nyt oikea kyttääjä. Voidaanko sanoa vanhempiensa kyttääjä?

Suurin osa meistä ostaa turhaa tavaraa, eikä se ole ikäsidonnainen.

äidistäni en sano mitään mutta näin mummuikäisenä säästän hedelmäpussit ja kauan muovikassit, toki käytän niitä esim roskapusseina, pesen jugurttipurkit ja köytän ne taimipotteina,psäästän sillipurkit ja käytän parittomia sukkia yms

Kyllä. Äitini on säästänyt kaiken. Jopa meidän lasten koulukirjat ovat säästössä, samoin kaikki vanhat harrastusvälineet tms. Omakotitalo täynnä roinaa. Hirveä homma sitten joskus tyhjentää se talo...

Mummuni, 90, ei ole ikinä ollut hamstraaja, hän on saanut aina pidettyä huushollinsa ja laatikkonsa hyvässä järjestyksessä eikä missään ole mitään ylimääräistä roinaa. Ihailtavaa.

Äitini on kiintynyt koulukirjoihini ja on aivan varma, että vielä haluan kerrata niistä. Olen keski-ikäinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä. En keksi yhtään syytä miksi kertaisin kouluni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on säästänyt kaiken. Jopa meidän lasten koulukirjat ovat säästössä, samoin kaikki vanhat harrastusvälineet tms. Omakotitalo täynnä roinaa. Hirveä homma sitten joskus tyhjentää se talo...

Vie sinä itse omat tavarasi pois lapsuudenkodistasi. Sinunhan ne tavarat ovat...

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kiintynyt koulukirjoihini ja on aivan varma, että vielä haluan kerrata niistä. Olen keski-ikäinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä. En keksi yhtään syytä miksi kertaisin kouluni.

Niihin kirjoihin liittyy muisto sinusta kouluikäisenä, ehkä haluaa säilyttää ne muistot. Joillekin ihmisille muistot tulevat mieleen vain tavarouden tai valokuvien kautta, kun eivät pysy aktiivisessa muistissa.

Mun edesmennyt isoäitini ja nyt tätini pyytää takaisin jotain tavaraa minkä ovat antaneet tarpeettomana anno domini eteenpäin. En ymmärrä tätä, onko jokin pula-ajan ajattelua vai onko suurpeerheessä kaikki yhteistä hamaan tappiin asti. Tuskin nyt tunneside jokaiseen käyttöesineeseen voi olla? Pitäisi vielä pakata ja postittaa toiseen maahan.