Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?
Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...
Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.
Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?
Kommentit (167)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:52"]
Lapsi --> mies pettää/rupeaa juomaan --> ero ---> yh
[/quote]
Niin mitä sitten? Moni hankkiutuu yh:ksi ihan omasta tahdostaankin.
No ei nayta tuovan lapsettomuus onnea, mita naita kommentteja olen seuraillut. Ilmeisesti ovat epavarmoja valinnastaan ja yrittavat painaa toisia maanrakoon. Aideilla ei ole tallaista tarvetta, miksikohan?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]Vähättelen omituista taipumusta yleistää omista kokemuksista universaaleja totuuksia. Väite, että kaiken hyvän eteen pitäisi nähdä vaivaa, on yksiselitteisesti virheellinen. Lukemattomat ihmiset maailmassa nauttivat tällikin hetkellä asioista, joiden eteen ei ole nähty juuri lainkaan vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]
Ohiksena sanoisin, että kyllä parisuhteissakin on aina omat vastoinkäymisensä, jos ei vaihda puolisoa parin vuoden välein, kun romantiikka alkaa vähän hälvetä. En myöskään tunne yhtään ihmistä, jolla ei ole yhtään kritisoitavaa työpaikassaan. Tai jonka harrastukset sujuvat täysin ilman ponnisteluja, tai "ei nyt oikeastaan huvittaisi lähteä" -fiiliksiä....
[/quote]Minulla on takana kymmenen vuotta parisuhdetta ilman ainuttakaan riitaa. Ei niitä tule, kun kaksi joviaalia ja toisilleen erinomaisesti sopivaa ihmistä seurustelee. Minulla ei myöskään ole sellaisia harrastuksia, joihin tarvitsisi raahautua. Harrastan silloin, kun minulla on aikaa ja sopiva fiilis, ja se sopii minulle parhaiten.
Työpaikkaa en laske mukaan tähän, koska en pidä sitä erityisen antoisana asiana, pikemminkin pakollisena pahana. Kyllä elämän parhaat asiat ovat minulle jotakin aivan muuta kuin työ
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]
Pyh. Vaikeus ei takaa onnellisuutta eikä onnellisuus edellytä vaikeutta. On silkkaa raamattuun perustuvaa luterilaista moraaliperinnettä nojata kliseeseen "kärsi kärsi niin kirkkaamaan kruunun saat", ja kuvitella, että ei vaan voi olla onnellinen jos ei koko ajan ponnistele jonkun päämäärän eteen. Siinä se koko elämä sitten meneekin, jahdatessaan aina muuttuvaa "onnellisuusmaalia" jonka yhden etapin saavuttaessaan kykenee nauttimaan siitä vain ohikiitävän hetken, kunnes taas vajoaa samaan valheelliseen ajatusrumbaan jossa se onni odottaa kun vielä tämä yhden homman teen, vielä kun pääsen naimisiin / ostan talon / saan talon maksettua / teen lapsia / selviän vauva-ajasta / lapset on isoja / jään eläkkeelle jne jne on suoritettu.
Todellinen onni on, kliseisesti sekin, siinä, että pyrkii siihen mitä oikeasti haluaa ja nauttii siitä mitä NYT on. Ei siinä, että koko ajan tekee vimmatusti töitä jonkun päämäärän eteen. Ja kyllä, jollekin se mihin pyritään voi olla lapsiperhe-elämä (jonka saavuttamisessa on hitosti hommia) ja jollakin se, että työpäivän jälkeen voi käydä rauhassa lenkillä ja kuunnella loppuillan musiikkia. Jälkimmäisen pyrkiminen on ollut huomattavasti helpompaa, mutta ei se tee hänestä vähemmän onnellista. Ja se kai tämän koko ketjun pointti olikin - joillekin se onnellinen olotila on huomattavasti helpommin saavutettavissa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
on, mutta tunnen myös monta lapsetonta pariskuntaa, joissa mies on vaihtanut viisissäkymmenissä nuorempaan ja hankkinut uuden puolison kanssa lapsia. Se on ollut todella katkera paikka yksin jääneelle, viisikymppiselle lapsettomalle naiselle.
[/quote]
En ymmärrä näitä kommentteja. Meinaatko, ettei ero ole todella katkera paikka yksin jääneelle, viisikymppiselle naiselle jolla on lapsia ja jonka mies jättäisi nuoremman takia ja lähtisi tokalle kierrokselle?
Ymmärtäisin kommenttisi jos puhuisit naisista jotka olisivat HALUNNEET lapsia mutta ovat jättäneet ne miehen takia tekemättä.. mutta jos puhutaan naisista jotka eivät ole alun alkaenkaan halunneet lapsia, niin miten heille ero olisi yhtään kovempi paikka kuin sille lapsia tehneelle joka jätetään? En vain ymmärrä logiikkaasi.
Jos minun puolisoni jättää minut kun olen 50v, niin totta helvetissä se harmittaa. Mutta en minä silti niitä lapsia olisi hänelle tehnyt, enkä etenkään varmuuden vuoksi. Meinaatko, että pitäisi mennä sanomaan tuolle äijälle "hei kuule, tiedän ettet sinä halua lapsia enkä minäkään halua, mutta koska on olemassa se mahdollisuus että alatkin joskus haluta, niin tehdään nyt kuitenkin lapsi jota kumpikaan ei halua, niin säästytään siltä eron mahdollisuudelta n-vuoden kuluttua"? Ja sitten tehtäisiin molemmat vastentahtoisesti se lapsi jota kumpikaan ei halua... parisuhde turvattu, eikä minuakaan yhtään vituttaisi jos äijä lapsesta huolimatta lähtee joskus toisen mukaan? Sitten olisin hitto vie sinkku JA mulla olisi epätoivottu lapsi!!!
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]
Ohiksena sanoisin, että kyllä parisuhteissakin on aina omat vastoinkäymisensä, jos ei vaihda puolisoa parin vuoden välein, kun romantiikka alkaa vähän hälvetä. En myöskään tunne yhtään ihmistä, jolla ei ole yhtään kritisoitavaa työpaikassaan. Tai jonka harrastukset sujuvat täysin ilman ponnisteluja, tai "ei nyt oikeastaan huvittaisi lähteä" -fiiliksiä....
[/quote]Minulla on takana kymmenen vuotta parisuhdetta ilman ainuttakaan riitaa. Ei niitä tule, kun kaksi joviaalia ja toisilleen erinomaisesti sopivaa ihmistä seurustelee. Minulla ei myöskään ole sellaisia harrastuksia, joihin tarvitsisi raahautua. Harrastan silloin, kun minulla on aikaa ja sopiva fiilis, ja se sopii minulle parhaiten.
Työpaikkaa en laske mukaan tähän, koska en pidä sitä erityisen antoisana asiana, pikemminkin pakollisena pahana. Kyllä elämän parhaat asiat ovat minulle jotakin aivan muuta kuin työ
[/quote]
Mutta silti jotakin puuttuu ilmeisesti, kun on tarvetta yrittää keulia tällaisessa ketjussa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:59"]
Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään.
Ei ole minulta pois jos jäät lapsettomaksi. Varmasti parempi niin, joten älä pohdi enää asiaa (et voi kuitenkaan ikinä sitä ymmärtää) ja jatka elämääsi onnellisena lapsettomana.
[/quote]
On ihan eri asia elää lapsetonta elämää teininä ja parinkympin korvilla kuin esimerkiksi kolmikymppisenä ja yli.
[/quote]
Ei se lapseton nelikymppinen pysty yhtään paremmin arvioimaan, millaista elämä olisi lasten kanssa. Asian objektiivinen tutkiminen on käytännössä mahdotonta, koska ryhmät ovat valikoituneita. Lasta haluavilla on lapsia ja lapsettomuutta haluavilla ei ole lapsia.
Kunnollisia tuloksia saataisiin, jos valittaisiin 15-vuotiaista riittävän isot testiryhmät, joista toinen hankkii lapsia ja toinen ei hanki lapsia omasta tahdosta riippumatta. Silloin voitaisiin verrata edes jotenkuten kelvollisesti eri ryhmien onnellisuutta (lasta halunneiden lapsellisten, lasta halunneiden lapsettomien, lasta haluamattomien lapsellisten ja lasta haluamattomien lapsettomien). Ryhmien pitäisi tietysti olla riittävän isoja, jotta tulokset ovat luotettavia.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]
Ohiksena sanoisin, että kyllä parisuhteissakin on aina omat vastoinkäymisensä, jos ei vaihda puolisoa parin vuoden välein, kun romantiikka alkaa vähän hälvetä. En myöskään tunne yhtään ihmistä, jolla ei ole yhtään kritisoitavaa työpaikassaan. Tai jonka harrastukset sujuvat täysin ilman ponnisteluja, tai "ei nyt oikeastaan huvittaisi lähteä" -fiiliksiä....
[/quote]Minulla on takana kymmenen vuotta parisuhdetta ilman ainuttakaan riitaa. Ei niitä tule, kun kaksi joviaalia ja toisilleen erinomaisesti sopivaa ihmistä seurustelee. Minulla ei myöskään ole sellaisia harrastuksia, joihin tarvitsisi raahautua. Harrastan silloin, kun minulla on aikaa ja sopiva fiilis, ja se sopii minulle parhaiten.
Työpaikkaa en laske mukaan tähän, koska en pidä sitä erityisen antoisana asiana, pikemminkin pakollisena pahana. Kyllä elämän parhaat asiat ovat minulle jotakin aivan muuta kuin työ
[/quote]
Mutta silti jotakin puuttuu ilmeisesti, kun on tarvetta yrittää keulia tällaisessa ketjussa.
[/quote]Mielenkiintoista, että tulkitsit viestini keulimiseksi. Mitä se kertoo omista asenteistasi?
Numero 125 kirjoittaa täyttä asiaa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:06"]
Ei se lapseton nelikymppinen pysty yhtään paremmin arvioimaan, millaista elämä olisi lasten kanssa.
[/quote]Miksi ei pystyisi? Ei kai vaadita kauhean syvällistä itseymmärrystä tajuamaan, että elämä jonkin tavattoman vastenmielisen ja itselle epäsopivan asian kanssa ei ole kovin kivaa? Ja miksi epämiellyttävillä asioilla tarvitsis niin kovasti spekuloidakaan?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]Vähättelen omituista taipumusta yleistää omista kokemuksista universaaleja totuuksia. Väite, että kaiken hyvän eteen pitäisi nähdä vaivaa, on yksiselitteisesti virheellinen. Lukemattomat ihmiset maailmassa nauttivat tällikin hetkellä asioista, joiden eteen ei ole nähty juuri lainkaan vaivaa.
[/quote]
olen eri mieltä. Mikään todella antoisa ja merkityksellinen ei tule ollenkaan ponnistelematta. Ja nyt ei puhuta mistään heppoisista asioista tyyppiä valokuvaus ja ruuanlaitto. Joiden harrastus ei ole edes mitenkään kiellettyä äideiltäkään.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:33"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:30"]
Tästä keskustelusta tulee sellainen kuva, että omasta halustaan lapseton ei halua, että lapsien äidit tai isän ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä, eikä heitä harmita, että myös lapseton tuntee itsensä onnelliseksi.
[/quote]Kysymys ei ollut, harmittaako vanhempia, että lapsettomat ovat onnellisia, vaan harmittaako vanhempia, että lapsettomat ovat yhtä onnellisia huomattavasti vähemmin uhrauksin.
[/quote]
Vastaan, että ei harmita. En tunnusta tehneeni uhrauksia vain koska minulla on kaksi lasta. Olen todella onnellinen, eikä minua haittaa lainkaan se, että muut ovat (olisivat) yhtä onnellisia. Päinvastoin olen onnellinen heidän puolestaan! Omituinen kysymys.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:06"]
Ei se lapseton nelikymppinen pysty yhtään paremmin arvioimaan, millaista elämä olisi lasten kanssa.
[/quote]Miksi ei pystyisi? Ei kai vaadita kauhean syvällistä itseymmärrystä tajuamaan, että elämä jonkin tavattoman vastenmielisen ja itselle epäsopivan asian kanssa ei ole kovin kivaa? Ja miksi epämiellyttävillä asioilla tarvitsis niin kovasti spekuloidakaan?
[/quote]
blablablablaa... Teet itsestäsi naurettavamman kuin uskotkaan. Kuvittelet, että ennakkoluulot = oma kokemus.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]Vähättelen omituista taipumusta yleistää omista kokemuksista universaaleja totuuksia. Väite, että kaiken hyvän eteen pitäisi nähdä vaivaa, on yksiselitteisesti virheellinen. Lukemattomat ihmiset maailmassa nauttivat tällikin hetkellä asioista, joiden eteen ei ole nähty juuri lainkaan vaivaa.
[/quote]
olen eri mieltä. Mikään todella antoisa ja merkityksellinen ei tule ollenkaan ponnistelematta. Ja nyt ei puhuta mistään heppoisista asioista tyyppiä valokuvaus ja ruuanlaitto. Joiden harrastus ei ole edes mitenkään kiellettyä äideiltäkään.
[/quote]Tämä ei ole mielipidekysymys. Voit toki todeta, ettet ole omassa elämässäsi onnistunut saamaan mitään hyvää ilman ponnistuksia, mutta asia ei pidä paikkaansa yleisellä tasolla.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:21"]
Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...
Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.
Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?
[/quote]
Vastoin tapojani vastaan typerään kyselyyn; olen kahden, jo aikuisen, äiti, en ole koskaan katunut että heidät sain. Päin vastoin, joka ilta ennen unta muistelen niitä ihania aikoja, kun he helmoissani pyörivät. Toki heitä tapaan viikoittain nytkin, mutta... Ikävä on lapsuusaikoja!
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:06"]
Ei se lapseton nelikymppinen pysty yhtään paremmin arvioimaan, millaista elämä olisi lasten kanssa.
[/quote]Miksi ei pystyisi? Ei kai vaadita kauhean syvällistä itseymmärrystä tajuamaan, että elämä jonkin tavattoman vastenmielisen ja itselle epäsopivan asian kanssa ei ole kovin kivaa? Ja miksi epämiellyttävillä asioilla tarvitsis niin kovasti spekuloidakaan?
[/quote]
blablablablaa... Teet itsestäsi naurettavamman kuin uskotkaan. Kuvittelet, että ennakkoluulot = oma kokemus.
[/quote]Kyse ei ole ennakkoluuloista vaan siitä, että tietää, mistä pitää ja mistä ei. Vai väitätkö, ettet itse tiedä, pitäisitkö vaikkapa raiskatuksi tulemisesta vai et? Jos sinä tiedät, ettet pidä raiskatuksi tulemisesta, vaikka et ole sitä omakohtaisesti kokenut, selitä ihmeessä, miksi ihminen ei voisi tietää ilman omaa kokemusta, ettei pitäisi vanhemmuudesta ja lapsiperhe-elämästä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:21"]
Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...
Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.
Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?
[/quote]
Vastoin tapojani vastaan typerään kyselyyn; olen kahden, jo aikuisen, äiti, en ole koskaan katunut että heidät sain. Päin vastoin, joka ilta ennen unta muistelen niitä ihania aikoja, kun he helmoissani pyörivät. Toki heitä tapaan viikoittain nytkin, mutta... Ikävä on lapsuusaikoja!
[/quote]Olisit nyt vastannut edes siihen, mitä kysyttiin. Nyt tuhlasit vain omaasi ja muiden aikaa.
Ihmeellistä vänkäämistä vaikka kaikki on niin hiton onnellisia. Tiiättekö mikä mut tekis onnelliseksi? Tuommonen kermapulla mikä tuossa kuvassa on. Olisiko ihminen yhtä onnellinen saadessaan kermapullan työllä ja tuskalla kuin semmoinen ihminen joka ei saa kermapullaa, joka ei sitä halunnutkaan? Mitä luulette? Entä jos sen kermapullan sais helposti, esim. vaan soittamalla miehelle että tuo työmatkalla kun meet leipomon ohi? Onko kermapullan syöminen mukavampaa yksin vai koko perheellä?
Antaahan se huomattavasti enemmän, kun tekee ne lapset, mutta eihän se ihmisen elämää paratiisimaiseksi tee.
Me tiedetään, mitä vaille lapseton jää, eikä olla kade, päinvastoin. Ole rauhassa lapseton, ei se ole multa pois. Kuka nyt lapsi siksi tekisi, että olisi onnellisempi? Enemmän rakkautta, enemmän haastetta, enemmän ymmärrystä, enemmän elämää, sitä kaikkea lapset tuovat.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.
[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.
[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?
[/quote]
Ohiksena sanoisin, että kyllä parisuhteissakin on aina omat vastoinkäymisensä, jos ei vaihda puolisoa parin vuoden välein, kun romantiikka alkaa vähän hälvetä. En myöskään tunne yhtään ihmistä, jolla ei ole yhtään kritisoitavaa työpaikassaan. Tai jonka harrastukset sujuvat täysin ilman ponnisteluja, tai "ei nyt oikeastaan huvittaisi lähteä" -fiiliksiä....