Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?
30.09.2015 |
Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...
Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.
Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?
Kommentit (167)
Vastaus kysymykseen:en. Itse en kaipaa mitään löysää vässykkäelämää, vaan elän täysillä. Juoksen maratoneja, mulla on lapsia, iso talo, maata paljon ja hommaa piisaa. Se on parasta se tekemisen meininki ja energiaa on vaikka muille jakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmita, olen kiinnostunut vain omasta elämästäni ja sen onnellisuudesta.
En yleensäkkään vertaa onko joku toinen onnellisempi kuin itse. Onnellisuus ei tule siitä onko lapsia tai ei. Onko vaikeuksia elämässä vai ei. Onnellisuus tulee pienistä asioista. Lapsen syntymästä, ensimmäisistä askeleista, ensimmäisestä sanasta, ensimmäisestä piirroksesta. Lapsenlapsista ym. Vaikka elämä tuo vaikeuksia niin se ei ole ollut este onnellisuudelle. Jos vain ihminen ei itse katkeroidu vastoinkäymisistä ja pettymyksistä niin elää onnellista elämää.
Ei harmita. MINÄ en olisi yhtä onnellinen lapsettomana, mutta jos joku toinen on, niin hyvä hänelle :)
No emmä tiedä. Itse paremminkin rauhoituin kun lapsia tuli. Olin aina menossa ja opiskelemassa jotain, tein älyttömästi töitä yms. Minäkin ajattelin, etten halua lapsia, mutta muutin mieltäni aika nuorena. Ei minulla ole edes helpot lapset olleet, toinen kolme ensimmäistä vuotta korvatulehduskierteessä ja toinen autisti. Loppujen lopuksi autistin kanssa saan onnen tunteita asioista, jotka toisille ovat itsestäänselvyyksiä. Onnellisuus on kuitenkin suhteellinen käsite, velakin voi elää paskassa avioliitossa tai yksin, koska ei löydä katsomukseensa sopivaa miestä. Miksi harmittaisi? Minä olen joutunut "uhraamaan" paljon aikaani esim. omalle lapsuudenkodilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:18"]
Minun maailmani ei ole sitä, että miettisin, miten maksimoin onneni. Sellainen tekisi varmaan nopeasti onnettomaksi, koska aina on niin, että paremminkin olisi voinut valita. Ja mitä lapsiin tulee, niin heidät sulkisin kokonaan pois näistä onnellisuusspekulaatioista. En jaksa nyt pohtia sitä, mutta tuntuu vain vastenmieliseltä. Pidän lapsia lahjoina. Minulla niitä ei ole.
[/quote]Suurimpaan onnellisuuteen pyrkiminen on likimain kaikkien elämänfilosofioiden perusidea. Ei siinä ole mitään kummallista. Onnellisuuden maksimointi ei myöskään johda jossitteluun. Jossittelu kun ei lisää onnellisuutta. Itselleen sopivien elämänvalintojen tekeminen sen sijaan lisää.
[/quote]
Ehkäpä tähän sopii sanonta " ei onni tule etsien, se tulee eläen".
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:08"]
Ei harmita yhtään, hyvä vaan että lapsettomatkin ovat onnellisia. Omalla kohdallani minun olisi vaikea kuvitella, että mikä saisi minut näin onnelliseksi kuin mitä lapset ovat tehneet. Jotenkin tämä tunne onnistumisesta on niin valtava, kun katselee ja kuuntelee noita omia teinejä, ovat niin täynnä elämäniloa, ovat fiksuja, koko elämä edessä.. Itselle tulee niin pakahduttava kiitollisuus ja onni siitä, että ollaan saatu miehen kanssa aikaan jotain tuollaista. Ei siinä ole mitään merkitystä sillä, paljonko on rahaa mennyt tai paljonko tunteja heistä huolehtimiseen, se vaan tuntuu siltä elämän perimmäiseltä ja syvimmältä tarkoitukselta.
[/quote]
Esikoinen on nyt teini-iässä ja olen ällistynyt siitä, kuinka hienoa aikaa tämä on. Tietysti välillä tunteet ovat pinnassa (puolin ja toisin) ja välillä ovet paukkuvat, mutta voi sitä ylpeyden ja onnen määrää lapsesta. Teinille esitän coolimpaa, nolostuisi jos tietäisi miten äiti pakahtuu.