Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:59"]

Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään.

Ei ole minulta pois jos jäät lapsettomaksi. Varmasti parempi niin, joten älä pohdi enää asiaa (et voi kuitenkaan ikinä sitä ymmärtää) ja jatka elämääsi onnellisena lapsettomana.

[/quote]Sinä et ainakaan ymmärtänyt asiaa, koskapa vastasit aivan mitä sattuu.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:53"]

Olet varmaan myös onnellinen kun vietät viimeiset vuotesi yksin ja kuolet yksin. Onnea.

[/quote]

Täällaisista jutuista aina huomaa, miten katkeria vanhemmat ovat oikeasti, "ainakin yennica ja nicoliina tulee katsomaan minua, kun pissin vaippaan sitten".

Huvittavaa.

Ihan vain tiedoksi ettei ne teidän lapset ole suurella todennäköisyydellä yhtään kiinnostuneita teistä vanhana, suurin osa vanhuksista on ihan yksin vanhainkodeissa, ja eniten vierailijoita on velavanhuksilla, koska niillä on ollut muutakin elämää nicoliinan pyllyn pyyhkiminen.

Kai sitä pitää jollakin tavalla yrittää lohduttautua.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]

on, mutta tunnen myös monta lapsetonta pariskuntaa, joissa mies on vaihtanut viisissäkymmenissä nuorempaan ja hankkinut uuden puolison kanssa lapsia. Se on ollut todella katkera paikka yksin jääneelle, viisikymppiselle lapsettomalle naiselle.

[/quote]

En ymmärrä näitä kommentteja. Meinaatko, ettei ero ole todella katkera paikka yksin jääneelle, viisikymppiselle naiselle jolla on lapsia ja jonka mies jättäisi nuoremman takia ja lähtisi tokalle kierrokselle?

Ymmärtäisin kommenttisi jos puhuisit naisista jotka olisivat HALUNNEET lapsia mutta ovat jättäneet ne miehen takia tekemättä.. mutta jos puhutaan naisista jotka eivät ole alun alkaenkaan halunneet lapsia, niin miten heille ero olisi yhtään kovempi paikka kuin sille lapsia tehneelle joka jätetään? En vain ymmärrä logiikkaasi.

Jos minun puolisoni jättää minut kun olen 50v, niin totta helvetissä se harmittaa. Mutta en minä silti niitä lapsia olisi hänelle tehnyt, enkä etenkään varmuuden vuoksi. Meinaatko, että pitäisi mennä sanomaan tuolle äijälle "hei kuule, tiedän ettet sinä halua lapsia enkä minäkään halua, mutta koska on olemassa se mahdollisuus että alatkin joskus haluta, niin tehdään nyt kuitenkin lapsi jota kumpikaan ei halua, niin säästytään siltä eron mahdollisuudelta n-vuoden kuluttua"? Ja sitten tehtäisiin molemmat vastentahtoisesti se lapsi jota kumpikaan ei halua... parisuhde turvattu, eikä minuakaan yhtään vituttaisi jos äijä lapsesta huolimatta lähtee joskus toisen mukaan? Sitten olisin hitto vie sinkku JA mulla olisi epätoivottu lapsi!!! 

[/quote]

minä huomaan, että et tosiaankaan ymmärrä. Minun on oikeastaan turha ehkä sinulle asiaa selittääkään, koska se ei velalle voi koskaan täysin mennä jakeluun.

Mutta muut varmasti ymmärtävät, että yksin jääminen on itsessään kova kriisi, ja varsinkin jos puoliso selvästi nauttii uudesta perheellisesrä elämästään. Ihan riippumatta siitä, onko lapsettomuus ollut aikanaan tietoinen ja itsenäinen päätös, sitä voi katua uudessa elämäntilanteessa.

Avioerossa katkeaa parisuhde, yleensä ei kumminkaan vanhemmuus. Tietysti on hulttiomiehiä, jotka laiminlyövät lapsiaan, mutta heitä on vähemmistö. Useimmissa tapauksissa isä jatkaa isyytä, ja se äitiys ei ole erossa lisätaakka, vaan lohtu. Joka tapauksessa viisikymppisenä eroamisesta jos puhutaan, niin siinä vaiheessa harvalla enää on pieniä lapsia.

Tietenkään lapsia ei pidä tehdö varmuuden vuoksi, mutta yhtä älytön oli sinun väitteesi, että lapsia ei pidä tehdä koska ainahan se liitto voi päätyä eroon...

Jos osaat lukea, luea ajatuksella viimeinen kappaleeni. Että jos ei mitään uskalla yrittää, ei myöskään mitään saa. Ihan ok on jättää lapset tekemättä (edelleenkään niitä ei pidä tehdä sen varalta, että mies ottaa ja vaihtaa viisikymppisenä nuorempaan), mutta ei niitä lapsia kannata myöskään jättää tekemättä sen varalta, että ehkä tuleekin avioero. Koko sinun aloittamasi vänkääminen on perusasetelmaltaan typerä, mitä yritin tuossa vääntää rautalangasta, mutta sinun osaltasi ilmeisen turhaan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:59"]

Asian voi ajatella myös näin: Varmasti lapsettomalla on helpompaa kuin vanhemmalla. Mutta olisiko vanhempi onnellinen, jos hän ei olisi saanut lapsia? Jos onnellisuudesta täytyy maksaa kova hinta, sitten se täytyy maksaa. Ei meitä kohdella maailmassa tasavertaisesti, vaan joiltakin vaaditaan enemmän.

[/quote]

Aika monet olisivat ja kertovatkin sen mielellään.

Nykyään ei ole niin suuri tabu enää kertoa, että mokasi, kun teki lapsia.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:17"]

Ihmeellistä vänkäämistä vaikka kaikki on niin hiton onnellisia. Tiiättekö mikä mut tekis onnelliseksi? Tuommonen kermapulla mikä tuossa kuvassa on. Olisiko ihminen yhtä onnellinen saadessaan kermapullan työllä ja tuskalla kuin semmoinen ihminen joka ei saa kermapullaa, joka ei sitä halunnutkaan? Mitä luulette? Entä jos sen kermapullan sais helposti, esim. vaan soittamalla miehelle että tuo työmatkalla kun meet leipomon ohi? Onko kermapullan syöminen mukavampaa yksin vai koko perheellä?

[/quote]Spontaanisti pyytämättä saatu kermapulla maistuu usein paremmalta kuin sellainen, jonka vuoksi on poljettu räntäsateessa Cittariin. Ei yksi leivonnainen lunasta niitä odotuksia, joita siihen on vaivannäön myötä ladattu.

Minusta on vain hienoa että olette yhtä onnellisia kuin minä :)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:17"]

Ihmeellistä vänkäämistä vaikka kaikki on niin hiton onnellisia. Tiiättekö mikä mut tekis onnelliseksi? Tuommonen kermapulla mikä tuossa kuvassa on. Olisiko ihminen yhtä onnellinen saadessaan kermapullan työllä ja tuskalla kuin semmoinen ihminen joka ei saa kermapullaa, joka ei sitä halunnutkaan? Mitä luulette? Entä jos sen kermapullan sais helposti, esim. vaan soittamalla miehelle että tuo työmatkalla kun meet leipomon ohi? Onko kermapullan syöminen mukavampaa yksin vai koko perheellä?

[/quote]Spontaanisti pyytämättä saatu kermapulla maistuu usein paremmalta kuin sellainen, jonka vuoksi on poljettu räntäsateessa Cittariin. Ei yksi leivonnainen lunasta niitä odotuksia, joita siihen on vaivannäön myötä ladattu.

[/quote]

Aivan, mutta täällä paistaa kyllä aurinko.

Terveyden riskeeraaminen: Olen pysynyt terveenä ja olen jopa paremmassa kunnossa kuin ennen lasta. Vaikka välillä kiireessä tekisi mieli syödä karkkia ja sipsiä, nuo kun nopeasti täyttävät vatsan, niin kuitenkin sitä nykyään mieluummin valitsen terveellisen vaihtoehdon. Haluan olla niin terve kuin suinkin mahdollista, jotta ei tarvitse jäädä sängyn pohjalle vaan voin olla lapsen kanssa. Haluan myös pienestä pitäen opettaa lapselle terveelliset elintavat, joita minulle ei ikinä kotona opetettu.

Parisuhde: Parisuhteemme on vahvempi nyt, kuin koskaan. Synnäriltä kotiin päästyä meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla toinen toisemme tukena ja auttaa toista jaksamaan väsymyksestä ja univelasta huolimatta. Välillä riitelimme rajusti ihan mitättömistä asioista, mutta ymmärsimme molemmat että tuo pää punaisena huutava ihminen on se, jonka kanssa haluamme arkemme jakaa. Jonka syljet haluamme riidan aikana saada päin naamaa ja jonka kädet ympärillemme ja kyyneleet olkapäälle, kun riita on viimein ohi. Tunnemme yhä vain vahvempaa yhteenkuuluvuudentunnetta ja minusta se on hienoa.

Raskauskärsimys: Olin esikoista odottaessani onnekas nainen, ainoa raskausoire oli menkkojen pois jääminen. Ei ainuttakaan liitoskipua, ei ainuttakaan pahoinvointipäivää, ei ainuttakaan työkyvyttömyyspäivää. Rv 36 juoksin bussipysäkille, etten myöhästyisi bussista. Ei tuntunut missään. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa olin tekemässä muuttosiivousta ja kantamassa muuttolaatikoita. Mahakin kasvoi vain vähän, en tarvinnut edes mammavaatteita.

Synnytyskärsimys: Synnytys oli nopea, vaan ei kivuton. Käyrillä maatessa teki jo mieli repiä vauva navan kautta ulos ja mies pyysi minulle ilokaasua tai muuta kipua lievittämään. Mitään ei annettu vaan kävelytettiin synnytyssaliin. Pää oli jo näkyvissä kun pedille pääsin, epiduraalin sain liian myöhään. Olihan se varmasti yhtä helvettiä sillä hetkellä, huusin kovempaa kuin palosireeni. Sain neljä tikkiä. En osaa ollenkaan kuvailla synnytyskipua tai tikkausta sillä en muista niitä. Vauva oli terve, se oli tärkeintä. Ensi kerralla voisin hyvinkin synnyttää luomuna, jos synnytys etenee yhtä nopeasti.

Yövalvomiset: No ensimmäisen kuukauden vauva halusi olla sylissä yötäpäivää ja syömisten välissä oli parhaimmillaankin vain 1,5h. Vauva nukkui max 20min pätkiä. Nyt vauva on 4kk, nukkuu yhden tai kaksi 0,5h päikkärin ja 12h putken yöllä kahdella heräämisellä. Nyt vasta alan tuntea itseni vähän väsyneeksi ja univelkaiseksi niin, etten aamulla haluaisi millään nousta sängystä ylös. Tiedän, että kohta nuo vauvan hyvät yöunet ovat vain kaukaista unelmaa, kun hampaiden ja motorisen kehityksen vuoksi alkaa yöheräilyt. Mutta yhteinen hereilläoloaika vauvan kanssa on kyllä jotain aivan ihanaa! Ne ääntelyt, kiljahdukset, ilmeet, hymyt, naurut, liikkumaan oppimiset.. Niin ihanaa!

Murrosiästä ja satojentuhansien eurojen menekistä ei ole vielä kokemusta. Vapaa-aikaa, siis ilman vauvaa ja kotitöitä minulla on nyt yksien päikkärien verran jos vaunureissun voi vapaa-ajaksi luokitella sekä illalla noin kaksi tuntia vauvan nukahdettua yöunille. En enää muista mitä minä sillä kaikella omalla ajalla tein ennen lasta, sillä en ainakaan toistaiseksi koe jääneeni mistään paitsi. No ryyppäämään en voi lähteä ja kyläilyt ovat jääneet vähän yksipuolisiksi, mutta ei tuo ainakaan minua harmita ja sukulaiset sekä ystävät kyllä ymmärtävät ettei pientä vauvaa istuteta bussiin kahden tunnin matkalle mukaan tai jätetä päiväksi ilman imetystä. Korvikevauvan kanssa pääsisin vaikka viikoksi etelään, kun ruokinnan voisi hoitaa kuka tahansa.

Ei minua harmita, että valitsin lapsiperhearjen. En kyllä tunne yhtäkään "onnellisesti lapsetonta pariskuntaa", vaan kaikki lähipiirin lapsettomat joko jo yrittävät tai vasta suunnittelevat lasta. Onnettomin taitaa olla neljättä vuotta lasta yrittänyt pariskunta, syö parisuhdetta aika tavalla. Seitsemän vuotta lasta toivonut pariskunta on jo hyväksynyt mahdollisen lapsettomuuden kohdallaan vaikka edelleen jaksavat yrittää ja toivoa.

Mun mielestä tota ei voi yksilötasolla tietää edes olisko onnellisempi tai onnettomampi elämä lapsilla vai ilman.
Elon ehtoopuolella ei voi sanoa, että kyllä olisin ollut niin onnellinen jos olisin vaan jättänyt lapset tekemättä. Kun siis sitä ei pysty sanomaan miten elämä olisi mennyt ilman lapsia. Voi oli että elämä olisi tuonut eteen jotain muita odottamattomia asioita joiden kohdalka olisi tehnyt valinnan joka olisi pilannut onnen joka tapauksessa.

Varmaan joitakin voi harmittaa mutta tuskin kaikkia.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:53"]

Ei harmita. Jokaisen täytyy löytää elämässään se oma tapa olla onnellinen. Jotkut tarvii siihen lapset ja perheen ja jotkut jotain muuta. Hyvä vaan jos ihmiset on onnellisia.

[/quote]Hyvä, että olet onnistunut välttämään katkeruuden. Tunnen nimittäin erään äidin, jolla on toki vaikeaa murrosikäisensä kanssa, mutta joka katsoo oikeudekseen laittaa pisteliäitä piikkejä lapsettomien suuntaan siitä, miten me "pääsemme vähemmällä" kaikessa. Tuollainen asenne on myrkyllinen.

Jos joku tulee onnelliseksi kutomisharrastuksen kanssa ja toinen laskuvarjohyppyjen kanssa, miksi se laskuvarjohyppääjä harmittelisi, että hitto vieköön, kun ei tullut kudottua?

Minä ainakin olen onnellinen. Lasten hankinta on ollut oma valinta. Olin onneton kun luulin että jään lapsettomaksi,mutta tulin hyvin onnelliseksi kun sain lapsia ja he ovat juuri yksi elämäni parhaimmista asioista joka tekee minut onnelliseksi. En oikein ymmärtänyt mitä aloittaja tällä haki? Tottahan sitä voi jättää lapset tekemättä jos on onnellisempi ilman.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:17"]

Ihmeellistä vänkäämistä vaikka kaikki on niin hiton onnellisia. Tiiättekö mikä mut tekis onnelliseksi? Tuommonen kermapulla mikä tuossa kuvassa on. Olisiko ihminen yhtä onnellinen saadessaan kermapullan työllä ja tuskalla kuin semmoinen ihminen joka ei saa kermapullaa, joka ei sitä halunnutkaan? Mitä luulette? Entä jos sen kermapullan sais helposti, esim. vaan soittamalla miehelle että tuo työmatkalla kun meet leipomon ohi? Onko kermapullan syöminen mukavampaa yksin vai koko perheellä?

[/quote]Spontaanisti pyytämättä saatu kermapulla maistuu usein paremmalta kuin sellainen, jonka vuoksi on poljettu räntäsateessa Cittariin. Ei yksi leivonnainen lunasta niitä odotuksia, joita siihen on vaivannäön myötä ladattu.

[/quote]

Aivan, mutta täällä paistaa kyllä aurinko.

[/quote]Niin täälläkin! Ja itse asiassa kävin just fillarilla juomassa pullakahvit.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:06"]

Mun mielestä tota ei voi yksilötasolla tietää edes olisko onnellisempi tai onnettomampi elämä lapsilla vai ilman.

[/quote]Minä ainakin tiedän, että olisin paljon onnettomampi vanhempana kuin lapsettomana. Toisin päin onkin tosiaan vaikeampi tietää.

Kenenkään muun onnellisuus ei harmita minua. Eikä ihmisten tuntemaa onnellisuutta voi mitatakaan, kuka nyt on onnellisempi kuin toinen. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:05"]

Ei minua harmita, että valitsin lapsiperhearjen. En kyllä tunne yhtäkään "onnellisesti lapsetonta pariskuntaa", vaan kaikki lähipiirin lapsettomat joko jo yrittävät tai vasta suunnittelevat lasta. Onnettomin taitaa olla neljättä vuotta lasta yrittänyt pariskunta, syö parisuhdetta aika tavalla. Seitsemän vuotta lasta toivonut pariskunta on jo hyväksynyt mahdollisen lapsettomuuden kohdallaan vaikka edelleen jaksavat yrittää ja toivoa.

[/quote]

:( tästäkin taas huomaa, että lapset tekevät vajaaälyiseksi ja narsistiseksi (kauhea läpinä joistakin sun raskauksista, ei kellään kiinnosta), tai sitten olet aina ollut narsistinen ja vajaa, jolloin lasten tekeminen oli niiden lasten kannalta huono juttu.

Lapseton tuossa yhteydessä ei tarkoita ihmisiä, jotka eivät pysty saamaan lapsia, vaan se tarkoittaa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, ymmärrätkö? On olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia ja siksi niillä ei ole lapsia.

Toistenkaan onni ei harmita mua. Päinvastoin. Mahtava homma, että maailmassa on onnellisia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:08"]

Jos joku tulee onnelliseksi kutomisharrastuksen kanssa ja toinen laskuvarjohyppyjen kanssa, miksi se laskuvarjohyppääjä harmittelisi, että hitto vieköön, kun ei tullut kudottua?

[/quote]Tätäkään ei kysytty. Oikea vertaus olisi: Harmittaako laskuvarjohyppääjää, että hän on sellainen adrenaliininarkkari, jonka täytyy onnellisuutensa eteen maksaa kalliista ja jossain määrin vaarallisesta harrastuksesta, kun joku toinen saa samanlaiset sävärit keinutuolissa istuen?

Suomalaisten lukutaito herättää minussa todellista huolta.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:59"]

Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään.

Ei ole minulta pois jos jäät lapsettomaksi. Varmasti parempi niin, joten älä pohdi enää asiaa (et voi kuitenkaan ikinä sitä ymmärtää) ja jatka elämääsi onnellisena lapsettomana.

[/quote]

On ihan eri asia elää lapsetonta elämää teininä ja parinkympin korvilla kuin esimerkiksi kolmikymppisenä ja yli.