Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?

Minä olen saanut kolme lasta ja elän onnellisena heidän ja heidän isänsä kanssa. En käytä aikaani miettimällä, ovatko minulle ventovieraat ihmiset onnellisia omien valintojensa kanssa. Mitä se minua liikuttaa?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi. [/quote] Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

[/quote]

Se johtuu siitä, että lapsia tekevät on usein entisiä pubiruusuja, joilla on parikymmentä sukupuolitautia ja alkava alkoholismi koettuna elämästä, kun niitä lapsia alkaa tulla.

Sen takia lasten tekeminen on niille niin iso juttu ja tuo niiden omasta mielestä huomasti sisältöä ja muuttaa ihan niitä jotenkin paremmiksi omasta mielestään. Ne on aina olleet sisäisesti tyhjiä ihmisiä, jotka täyttää sitä tyhjiötä päihteillä ja lapsilla.

Ei ne tiedä monien velojen elämästä mitään, ne luulee kaikkien muidenkin elämän olevan sitä oksentamista ja yleispatjana toimimista, josta sitten päästään pois lapsilla.

Ihan vain tiedoksi teille mamilit, että useat velat on introvertteja, ja ollaan oltu nuoresta asti, mäkin opiskelin ja tein kesät ulkomailla töitä, kun te revititte persettä sen lähibaarin tenupertin kanssa. Mulle biletys ei ole ikinä antanut mitään, samoin kuin ei paskavaippojen haistelu, eli kaksi teidän elämän jännityspistettä (ainakin tämän palstan juttujen perusteella).

[/quote]

Onpa sulla ollut kurja lapsuus.

En jaksanu lukea sun tekstiäs mutta otsikkoon vastaus: ei harmita. Joskus mua mietityttää miten ihana ois ku ei ois lasta niin voisin tehdä sitä sun tätä ja hetken oon iha fiilareis. Sit muistan sen lapsen ja tajuun et ei oo parempaa ku se. Ei mun oo tarvinnu paljosta luopua ton lapaen vuoksi mutta jos tarttis niin lyopuisin. Kaikesta. Niin siiati tyyppi se on.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi. [/quote] Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

[/quote]

Se johtuu siitä, että lapsia tekevät on usein entisiä pubiruusuja, joilla on parikymmentä sukupuolitautia ja alkava alkoholismi koettuna elämästä, kun niitä lapsia alkaa tulla.

Sen takia lasten tekeminen on niille niin iso juttu ja tuo niiden omasta mielestä huomasti sisältöä ja muuttaa ihan niitä jotenkin paremmiksi omasta mielestään. Ne on aina olleet sisäisesti tyhjiä ihmisiä, jotka täyttää sitä tyhjiötä päihteillä ja lapsilla.

Ei ne tiedä monien velojen elämästä mitään, ne luulee kaikkien muidenkin elämän olevan sitä oksentamista ja yleispatjana toimimista, josta sitten päästään pois lapsilla.

Ihan vain tiedoksi teille mamilit, että useat velat on introvertteja, ja ollaan oltu nuoresta asti, mäkin opiskelin ja tein kesät ulkomailla töitä, kun te revititte persettä sen lähibaarin tenupertin kanssa. Mulle biletys ei ole ikinä antanut mitään, samoin kuin ei paskavaippojen haistelu, eli kaksi teidän elämän jännityspistettä (ainakin tämän palstan juttujen perusteella).

[/quote]

Onko sulla vähän paha olla? Oon introvertti itsekin mutta en itse koe tarpeelliseksi avautua huonosta olostani palstalla jota kaikenlisäksi inhoaisin. :) Onnelliselta et vaikuta kyllä ainakaan, ja onnellisuuden aihetta käsittelee tämä ketju. No tuskin ne lapset juuri sinulle sitä onnea tuokaan jos olet myös introvertti mutta jotain tuolle olollesi pystyisit tekemään. :)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi. [/quote] Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

[/quote]

Se johtuu siitä, että lapsia tekevät on usein entisiä pubiruusuja, joilla on parikymmentä sukupuolitautia ja alkava alkoholismi koettuna elämästä, kun niitä lapsia alkaa tulla.

Sen takia lasten tekeminen on niille niin iso juttu ja tuo niiden omasta mielestä huomasti sisältöä ja muuttaa ihan niitä jotenkin paremmiksi omasta mielestään. Ne on aina olleet sisäisesti tyhjiä ihmisiä, jotka täyttää sitä tyhjiötä päihteillä ja lapsilla.

Ei ne tiedä monien velojen elämästä mitään, ne luulee kaikkien muidenkin elämän olevan sitä oksentamista ja yleispatjana toimimista, josta sitten päästään pois lapsilla.

Ihan vain tiedoksi teille mamilit, että useat velat on introvertteja, ja ollaan oltu nuoresta asti, mäkin opiskelin ja tein kesät ulkomailla töitä, kun te revititte persettä sen lähibaarin tenupertin kanssa. Mulle biletys ei ole ikinä antanut mitään, samoin kuin ei paskavaippojen haistelu, eli kaksi teidän elämän jännityspistettä (ainakin tämän palstan juttujen perusteella).

[/quote]

Siis äidit ei ole opiskelleet yliopistoissa tai tehneet töitä tai opiskelleet ulkoimailla? Äidit eivät ole introverttejä? Äidit eivät ole viettäneet nuoruuttaan mitenkään muuten kuin bilettämällä ja nussimalla? On sinulla aika kapea mielikuva siitä miten erilaisia ihmisiä me äiditkin olemme.

[/quote]

Sisälukutaito!

Tuo oli parodia palstan äityleistä, jotka hokee sitä miten nyt ne ei enää biletä, kun on ihan lapsia, muuten kaikki illat menisi vieläkin kylän polkupyöränä pöhnässä.

Tietystä ihmistyypistä, johon ei tietenkään kuulu kaikki äidit, vertaa englannin erottelu mombie vs. normaali äiti.

En kyllä allekirjoita tuota. Minusta ihan kaikki tekemisen arvoinen sisältää positiivista ja negatiivista. Jopa paras parisuhde sisältää ylämäkien lisäksi alamäkiä! Tuollainen perheiden onnellisuus-mittaus on hyvin tapaussidonnaista, joten keskimääräisyyksistä ei voi tehdö yksilöön meneviä johtopäätöksiä.

Tiedän itsestäni, että olisin huomattavasti onnettomampi, jos olisimme jääneet lapsettomiksi. Elämä ehkä olisi helpompaa, mutta hitosti tylsempää ja tyhjempää. Ja aidosti katson, että lapsemme ovat meidän parhaat aikaansaannolsemme, vaikka molemmat olemme akateemisia uraihmisiä, joilla on mielenkiintoinen ja haastava työ.

Mutta tietenkin tuo on vain oma, henkilökohtainen arvioni. Jollain toisella voi ollakin ap:n mielipidettä sivuavia elämänkokemuksia. Ainakaan omalla kohdallani kyse ei tosin ole siitä, että lapsista ei olisi ollut mitään huolta koskaan - yksi heistä on vaikeadti "erityinen". Mutta silti olen lapsistani erittäin onnellinen, koska - kuten alussa sanoin - katson, että kaikki elämässä tavoiteltava asia vaatii vähän ponnistelua!

Minua harmittaa vain se, että en halua lapsia. Olen 3-kymppinen onnellisessa parisuhteessa elävä vela, elämä on kaikin puolin ihanaa ja täydellistä. Olisi huikeaa jos voisimme jakaa elämämme uuden pienen ihmisen kanssa, mutta pelkkä ajatuskin ahdistaa. Olisi kiva olla lapsiperheellinen, mutta ilmeisesti alitajuntani on päättänyt että se on huono idea.

Minulla on kaksi lasta enkä osaa kuvitella että elämäni olisi onnellisempaa tai edes yhtä onnellista ilman heitä.
Ovat jo aikuisia, fiksuja ja hyvin pärjääviä, joihin minulla on hyvät välit.
Ellen olisi heitä saanut niin olisin ehkä suunnannut energiaa johonkin muuhun, enkä tietenkään osaa sanoa mitä hyvää ja onnellista minulla siinä tapauksessa olisi.
Mitään vaurioita ei tullut synnytyksestä eikä vartalokaan mennyt pilalle eli en tiedä mitä sitten ajattelisin ellei minulla olisi nämä asiat menneet näin hyvin.
Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä.
Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi. [/quote] Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

[/quote]

Se johtuu siitä, että lapsia tekevät on usein entisiä pubiruusuja, joilla on parikymmentä sukupuolitautia ja alkava alkoholismi koettuna elämästä, kun niitä lapsia alkaa tulla.

Sen takia lasten tekeminen on niille niin iso juttu ja tuo niiden omasta mielestä huomasti sisältöä ja muuttaa ihan niitä jotenkin paremmiksi omasta mielestään. Ne on aina olleet sisäisesti tyhjiä ihmisiä, jotka täyttää sitä tyhjiötä päihteillä ja lapsilla.

Ei ne tiedä monien velojen elämästä mitään, ne luulee kaikkien muidenkin elämän olevan sitä oksentamista ja yleispatjana toimimista, josta sitten päästään pois lapsilla.

Ihan vain tiedoksi teille mamilit, että useat velat on introvertteja, ja ollaan oltu nuoresta asti, mäkin opiskelin ja tein kesät ulkomailla töitä, kun te revititte persettä sen lähibaarin tenupertin kanssa. Mulle biletys ei ole ikinä antanut mitään, samoin kuin ei paskavaippojen haistelu, eli kaksi teidän elämän jännityspistettä (ainakin tämän palstan juttujen perusteella).

[/quote]

Onko sulla vähän paha olla? Oon introvertti itsekin mutta en itse koe tarpeelliseksi avautua huonosta olostani palstalla jota kaikenlisäksi inhoaisin. :) Onnelliselta et vaikuta kyllä ainakaan, ja onnellisuuden aihetta käsittelee tämä ketju. No tuskin ne lapset juuri sinulle sitä onnea tuokaan jos olet myös introvertti mutta jotain tuolle olollesi pystyisit tekemään. :)
[/quote]

Musta tuntuu kans siltä, että tuon oksennuksen kirjoittaja haluaisi ihan hirveästi että äidit olisivat hänelle kateellisia ja ärsyttää kun he eivät olekaan.

Itse olisin arvioinut onnellisuuteni samaa luokkaa olevaksi sekä ennen raskautta että nyt kun olen pienen hurmurin äiti. Tämä kohdallani siksi, että olin joo tyytyväinen, mutta en tiennyt paremmasta :) En tiennyt, miten upealla tavalla lapsi tämän yhtälön täydentää ja miten paljon hän rikastaa myös tunnemaailmaa. Olen iloinen, jos ihmiset ovat onnellisia, niin mekin olemme. Ihana rakas lapsemme ja mieheni <3

Lapsi --> mies pettää/rupeaa juomaan --> ero ---> yh

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:52"]Lapsi --> mies pettää/rupeaa juomaan --> ero ---> yh
[/quote]

Näitä tapauksia on paljon.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:33"]

Musta tuntuu kans siltä, että tuon oksennuksen kirjoittaja haluaisi ihan hirveästi että äidit olisivat hänelle kateellisia ja ärsyttää kun he eivät olekaan.

[/quote]Ilmeisesti vielä pahempaa on se, että nämä äidit kehtaavat olla iloisia siitä, että on onnellinen valinnoistaan. Ei semmoinen passaa! 

Lapsiin pätee hyvin sanonta: Paljon se ottaa, paljon se antaa. Ja mielestäni viivan alle jää vielä enemmän, enkä koe mitenkään uhranneeni mitään koska olen saanut niin paljon. Ennen lapsiani en edes tiennyt olevan olemassa näin ääretöntä rakkautta kuin rakkauslapsiani kohtaan. Mutta jokainen käyttää elämänsä kuten hyväksi näkee, eikä sellaista osaa kaivata mitä ei tiedä olevan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:52"]Lapsi --> mies pettää/rupeaa juomaan --> ero ---> yh [/quote] Näitä tapauksia on paljon.

[/quote]

on, mutta tunnen myös monta lapsetonta pariskuntaa, joissa mies on vaihtanut viisissäkymmenissä nuorempaan ja hankkinut uuden puolison kanssa lapsia. Se on ollut todella katkera paikka yksin jääneelle, viisikymppiselle lapsettomalle naiselle.

Elämä nyt vaan ON. Jos mitään ei uskalla yrittää, ei myöskään mitään saa. Muistakaa velat tämä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]

 Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.

[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:15"]

Lapsiin pätee hyvin sanonta: Paljon se ottaa, paljon se antaa.

[/quote]Juuri näin. Ja vastaavast tutkimusten mukaan lapseton ottaa vähän mutta antaa paljon. Siitähän tässä ketjussa on kysymys.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:32"]

 Se on kuitenkin varmaa helppo elämä ei ole yhtä kuin onnellinen elämä. Mitä tahansa tässä maailmassa haluaa, aina pitää nähdä vaivaa.

[/quote]Tämä on tällaista äidille tyypillistä marttyyrimäistä hapatusta, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ainakin minun elämäni parhaat asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat tulleet helposti, mukavasti ja usein pyytämättäkin: parisuhteeni, nykyinen työpaikkani, harrastukseni ja tietyt perityt ominaisuuteni. Eivät asiat muutu siitä yhtään paremmaksi, että niiden eteen on nähty vaivaa.

[/quote]Voiko sinun kanssasi olla mistään eri mieltä ilman, että alat vähätellä toisen ajatuksia ja kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:21"]Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...

Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.

Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?
[/quote]

En ajattele ollenkaan samalla tavalla. Lapset ovat parasta mitä minulle on käynyt. :-)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:15"]

Lapsiin pätee hyvin sanonta: Paljon se ottaa, paljon se antaa.

[/quote]Juuri näin. Ja vastaavast tutkimusten mukaan lapseton ottaa vähän mutta antaa paljon. Siitähän tässä ketjussa on kysymys.

[/quote]no eihän ole. Vaan että miten kukin vanhemmuuden on kokenus. Lapsettomillahan ei siitä ole mitään hajua, vanhemmilla taas on hyvinkin kokemuspohjaa verrata elämää ilman lapsia ja lasten kanssa.