Minkä kokoinen asunto on pienin säälisen kokoinen asunto yhdelle ihmiselle?

36m2-45m2

20m2

Uudemmissa asunnoissa on liian iso kylpyhuone. 20 m asunto on hyvä, jos siitä ei ole puolet kylpyhuonetta. 

10 m2 on aika säälisen kokoinen.

Mun eka asunto oli 38 m2, sillä pärjäsi kun varastotilaa oli saman verran.

Olen asunut nuorena 12 neliön asunnossa eikä siinä ollut ongelmaa, oli sänky, pöytä ja kaksi tuolia sekä lipasto vaatteille. Mutta siinä oli oma ovi suoraan ulos mikä vähensi tunnetta komerossa asumisesta. Lienee kyllä tosi subjektiivista mikä on siedettävän kokoinen asunto yhdelle. Nyt aikuisena kaipaisin kyllä kahta huonetta, vaikkapa kolmeakymmentä neliötä. 

Asuin 30 vuotta 20 neliössä. Tämä nykyinen 27 neliötä on yhdelle aika sopiva.

Pienten asuntojen ongelma tosissaan on naurettavat säilytys- ja kodinhoitotilat sekä ylikokoiset kylppärit.

Riippuu pohjasta ja varastotilasta. Jos on 20m2, jossa parveke, kellari/vinttikomero ja sopivan pieni kylppäri, niin ihan hyvin mahtuu. Jos on 30m2, jossa pyörätuolikylppä, eteinen, ranskalainen parveke ja keittokomero, niin tiukkaa tekee mahtua. Itse olen asunut todella mukavasti huone+tupakeittiö -yhdistelmässä 34 m2, sohva mahtui kivasti tupakeittiöön. 

Mikä nyt kenellekin. Minulla on Helsingissä 18,5m2 yksiö ja siinä on asunut pariskuntiakin vuokralla. Itse asuin aikoinaan avovaimoni kanssa 13,5m2 kellariasunnossa. Suihku, minikeittiö ja sänky mahtuu aika pieneen tilaan.

Jotkut maalla asuvat kaverini eivät yksinään meinaa mahtua 200m2 taloon, jonka ympärillä on 5000m2 piha ja 100 hehtaaria metsää ympärillä. 

Säälinen?  Minua säälittäisi, jos yksi ihminen joutuisi asumaan yksiössä. Kaksio olisi sopiva minimi.

Mä olen asunut nuorena 17 neliössäkin, mutta se oli ihan kamalaa. 36 neliöinen yksiö, jossa oli erillinen makuualkovi saluunaovien takana, sen sijaan oli jo nuorelle opiskelijalle ihan siedettävä. 

Nyt kuten olen keski-ikäinen, ja teen työni kotona, ja harrastan kotona, ja muutenkin olen 95% ajasta kotona, kaipaan vähän enemmän tilaa, kolme huonetta ja keittiö pitää olla. Tämä 75 neliön asunto on ihan mukava.

Asuin 20 neliön yksiössä, joka riitti ihan hyvin. Ainut ongelma oli ettei sinne mahtunut pyykinpesukonetta. 

Kaksio 40m2.Toki riippuu paljon onko kotona kokoajan vai käykö vain nukkumassa.

Oma on 37-neliöinen. Pohjaratkaisu on yksiössäni kuitenkin hyvin kaksiomainen, koska siinä on erillinen keittiö (keittokomero, johon mahtuu 2-hengen pöytä) ja erillinen eteinen, jonka yhteydestä pääsee kylppäriin, ja vain makuutila ja oleskelutila ovat samassa tilassa. Ei mikään tyypillinen yksiö siis.

Jos asunto olisi tyypillinen yksiö, jossa kaikki (eteinen, keittiö, olohuone ja makuuhuone) olisivat yhdessä ja samassa tilassa, en näin pienessä asunnossa voisi asua päivääkään ja tuijotella kaiket päivät jotain eteisnaulakoita tai keittiötä tai sermein, verhoin tm. eroteltuja nurkkauksia. 😁 Pohjaratkaisu on siis vaikuttanut paljon siihen, että olen vuosia näin pienessä yksiössä viihtynyt.

Jos säällistä eli säädyllistä tarkoitat niin 74 neliötä.

Minua ärsytti 43 neliön asunnossa kun kääntyessä perce kolhi aina huonekaluja. No nyt on vielä ahtaampaa, jouduin muuttamaan 38 neliön kämppään...

Riippuu millaisella pohjakaavalla ja millaisia muita ratkaisuja asunnossa on. Jos on hyvin suunniteltu ettei ole hukkatilaa ja löytyy vaikka hyvin toteutettu parvi ja vaikka luonnonvaloa on niin pienempikin käy.  Kyllä se lähtee jostain 25 neliöstä ylöspäin, ettei seinät kaadu päälle. 

Nykyisin asunnoissa usein kylppäri vie suhteettomasti tilaa pienistä neliöistä ja koska suorakaiteen muotoisia laatikoita, niin niitä on vaikea sisustaa. Lisäksi yksi ainoa ikkuna, niin se minusta korostaa pienuutta, kun ei ole luonnonvaloa, joka "avartaisi" asuntoa. Vaikea selittää, mutta ehkä jotkut tajuaa mitä haen takaa. 

Persulle riittää ruumisarkku. Kun sen käyttää uunissa, jää pari kahvipaketillista tuhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pienten asuntojen ongelma tosissaan on naurettavat säilytys- ja kodinhoitotilat sekä ylikokoiset kylppärit.

Vähän hassuja nuo esteettömyysmääräykset. Ikävä tilanne jos joutuu pyörätuoliin, mutta onko tosiaan tarpeen varautua siihen jokaisen uuden asunnon kohdalla. Itse ottaisin mieluummin nykyiseen elämäntilanteeseen sopivan asunnon ja muutaisin sitten toisenlaiseen jos vammautuisin.