Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?

Olet varmaan myös onnellinen kun vietät viimeiset vuotesi yksin ja kuolet yksin. Onnea.

"Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta." Onneksi ihan kaikki ei ajattele näin. Voisi ihmiskunta loppua ennen aikojaan. Ja ei, mua ei harmita, jos joku on onnellinen, olen onnellinen, jos joku on onnellinen.

Ap, harmittaako sinua lapsetonta (ja ilmeisesti myös miehetöntä), että me parisuhteessa elävät, joilla on lapsia olemme yhtä onnellisia kuin te!

Ei harmita, koska olin pitkään suhteessa, jossa mies ei halunnut lapsia. Haaveilin vauvoista vuosia.

Sitten löytyi uusi mies, nyt oltu yhdessä jo 10 vuotta ja kaksi lasta on. Enää ei tarvitse haaveilla ja unelmoida vauva-arjesta, koska on olemassa konkreettisia muistoja, joita vaalia :)

Eli ei harmita, että voisin olla onnellinen ilman lapsia, koska olen aina haaveillut perheestä ja se on tosi tärkeä, nyt kun se on.

Tietty eri asia  jos on sellainen ihminen, joka ei edes haaveile lapsista ja puolisosta, onhan meitä kaikenlaisia. Varmaan siinä tapauksessa olisin onnellinen.

Mutta entisessä elämässäni oli tunne, että parisuhde ei riitä, haluan oikean perheen. Nyt se perhe on olemassa, niin ei tarvitse elää elämäänsä unelmoiden, vaan voi elää sitä ihkaoikeaa perhe-elämää :)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:49"]

Kerrotko, mikä on se pysyvä terveydellinen haitta, joka tulee ihan jokaisesta raskaudesta? Ja kuka tässä on vähätellyt lasten hankinnan huonoja puolia? En kyllä keksi yhtään asiaa, jossa olisi vain hyviä puolia. En, vaikka kyse olisi lomamatkasta tai lemmikin hankinnasta

[/quote]En väittänyt, että jokaisesta raskaudesta tulisi pysyvä haitta. Joistakin kuitenkin tulee. Kyse on riskistä, joka valitettavasti toteutuu joidenkin kohdalla.

Lapsettomuus on esimerkki asiasta, jossa on vain hyviä puolia ihmiselle, joka ei lapsia halua.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]

Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?

[/quote]

t. tyttö 19vee (ihkudaa, tirsk)

Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi.

Minä en usko, että olisin yhtä onnellinen ilman lapsia, sillä haluan lapsia. Ajatus siitä, että en koskaan saisi yhtään lasta, pelottaa valtavasti (yritetty jo 1,5 v). Minusta on ihan ok, että joku muu on onnellinen lapsettomana, vaikka hän pääseekin vähemmällä.

Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään.

Ei ole minulta pois jos jäät lapsettomaksi. Varmasti parempi niin, joten älä pohdi enää asiaa (et voi kuitenkaan ikinä sitä ymmärtää) ja jatka elämääsi onnellisena lapsettomana.

Asian voi ajatella myös näin: Varmasti lapsettomalla on helpompaa kuin vanhemmalla. Mutta olisiko vanhempi onnellinen, jos hän ei olisi saanut lapsia? Jos onnellisuudesta täytyy maksaa kova hinta, sitten se täytyy maksaa. Ei meitä kohdella maailmassa tasavertaisesti, vaan joiltakin vaaditaan enemmän.

Eihän tälläisissä asioissa voi vertailla, kuka on onnellisempi ja kuka ei! Eihän lapseton ihminen ole kokenut oman lapsen saamista ja sen kanssa elämistä. Joten hän ei voi tietää olisiko vielä onnellisempi lapsen saamisen jälkeen vai ei. Ja hyvä niin, hän on silti niin onnellinen kuin pystyy oman elämänsä kokemuksella olla,

minäkin olin hyvin onnellinen jo ennen lapseni saamista. Mutta väitän olevani nyt 9 kk ikäisen tyttäreni kanssa vieläkin onnellisempi. Sitä rakkauden määrää ei voi sanoin kuvailla mitä tunnen tuota taaperoikää lähestyvää vauvaa kohtaan. Pakahduttavaa rakkautta, tekisin mitä tahansa hänen puolestaan. Miestäni rakastan mutta rakkaus on hyvin erilaista eikä näin puhdasta. On ollut raskasta toki imetykset, yöheräämisten ja vaativaa aikaa myös parisuhteelle. Mutta tämä on myös yhdistänyt meitä perheenä, on ollut ihanaa nähdä mieheni rakastavana isänä.

Siskoni on taas aina tiennyt ettei halua koskaan lapsia, ei ole tuntenut asiaa omakseen  mutta on läheinen minun lapseni kanssa. Siltikin hän viettää täysin onnellista elämää miehensä kanssa ja turha siinä on miettiä, olisiko hän vielä onnellisempi lapsen kanssa. Sisko on jo 40v eikä lapsia halua.

tälläiset keskustelut ovat täysin turhia, aina nämä samat väittelyt velat vastaan perheelliset. Ja harvoin ihmiset muutenkaan haluavat tuoda omaa onneaan esille ja hehkuttaa esimerkiksi vauvaonneaan ystävilleen vaan helposti tulee kerrottua niistä negatiivisista asioista kuten väsymys ja lapsen flunssat. Etenkin jos ystävällä ei ole lapsia.

Siis kadehtisin jotain mistä joku toinen tulee onnelliseksi, vaikka itse en siitä tule onnelliseksi? Eikö se ole vähän liian korkealentoista? Tuohon tarvitsisi ehkä jakautuneen persoonan.

En kyllä ymmärrä miksi minun pitäisi olla kateellinen jollein toiselle, jos hän on onnellinen, hyvä asiahan se on. En tiedä mistä tutkimuksesta tässä on kyse, mutta noin yleisellä tasolla ajateltuna tämä kertoo että ihmisiet ovat valinneet sen oikein ratkaisun tämän asian suhteen, oli lapsia tai ei. Mutta muutama väite on nyt pelkkää tuubaa

"Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään."

No jokainen lapsellinen on tietysti osan elämästään lapseton, mutta suurimman osan elämästään lapsellisella on se lapsi, joten lapsellinen henkilö ei myöskään voi väittää miltä tuntuu elää lapsettomana. 

'Vanhemmat ja lapsettomat ovat länsimaissa avan yhtä onnellisia myöhemmissä elämänvaiheissaan. Lapsia hankkimalla ei siis tulla yhtään sen onnellisemmaksi.'

Tämä on myös typerä väite, siis jälkimmäinen lause. Ne ketkä haluavat lapsia varmasti ovat onnellisempia lasten kanssa, samoin kun ne jotka eivät halua lasta ja ovat sen hankkimatta. Kyse on niistä valinnoista, jotka ovat itselleen parhaimpia. Ei niitä voi verrata toisiinsa. Onnellisuus on muutenkin hyvin subjektiivinen kokemus, joten vertailemein on hankalaa. Tärkintä kuitenkin on että itse kokee olevansa onnellinen, omista valinnoistaan huolimatta. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi.
[/quote]
Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

Ei harmita velojen onnellisuus vaan olen iloinen muidenkin onnesta. Hienoa että lapsettomuus oli oikea ratkaisu.

Itse taas en olisi onnellinen ilman lapsia koska haluan elää ja kokea lapsiperheen elämää.

Lapsettomana siis olisin onneton. Mutta en oleta että muiden onnellisuuteen tarvitaan lapsia.

En ole uhrautunut tai menettänyt mitään lasten takia vaan koen saaneeni juurikin sen kaiken mitä halusin enkä voisi kuvitella elämää ilman lapsia.

Ja nyt kun ensimmäinen lapsi on jo muuttamassa pois kotoa en voi kun ihmetellä kuinka nopeasti aika on kulunut ja pian olemme taas kahden miehen kanssa ja alkaa uusi vaihe elämässä. Ja aikuisilla lapsilla toivottavasti ihana oma elämä.

Jokainen löytää onnensa eri asioista, minä olen tiennyt ihan pienestä asti että haluan lapsia. Koko teini-ikäni olen ollut lastenhoitajana kaikille tutuille ja sain siitä valtavasti iloa. Nyt kaksi omaa lasta ja rakastava mies, tunnen olevani kokonainen. Työelämässäkään helposti saavutettu onni ei ole minulla tuntunut onnelta ollenkaan, joten se "työ" mitä teen perheeni eteen, ehkä juuri tekee siitä niin tärkeän.
Yhtä lailla saman onnentunteen voi saada lemmikeistä, työstä, harrastuksista tai kumppanistaan, siksi en ymmärrä tätä äidit vs. lapsettomat asettelua alkuunkaan. Maailmassa on niin paljon surkeisiin oloihin syntyviä lapsia, että parempi ettei lisäänny jos ei sitä oikeasti halua.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]

Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?

[/quote]Onnellisuus ei tule lapsista eikä omaisuudesta eikä mistään ulkoisesta, ymmärtäkää tämä nyt ekana. Siihen ei vaadita yhtään mitään, riittää että on elossa ja pitää elämäänsä hyvänä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi. [/quote] Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

[/quote]

Se johtuu siitä, että lapsia tekevät on usein entisiä pubiruusuja, joilla on parikymmentä sukupuolitautia ja alkava alkoholismi koettuna elämästä, kun niitä lapsia alkaa tulla.

Sen takia lasten tekeminen on niille niin iso juttu ja tuo niiden omasta mielestä huomasti sisältöä ja muuttaa ihan niitä jotenkin paremmiksi omasta mielestään. Ne on aina olleet sisäisesti tyhjiä ihmisiä, jotka täyttää sitä tyhjiötä päihteillä ja lapsilla.

Ei ne tiedä monien velojen elämästä mitään, ne luulee kaikkien muidenkin elämän olevan sitä oksentamista ja yleispatjana toimimista, josta sitten päästään pois lapsilla.

Ihan vain tiedoksi teille mamilit, että useat velat on introvertteja, ja ollaan oltu nuoresta asti, mäkin opiskelin ja tein kesät ulkomailla töitä, kun te revititte persettä sen lähibaarin tenupertin kanssa. Mulle biletys ei ole ikinä antanut mitään, samoin kuin ei paskavaippojen haistelu, eli kaksi teidän elämän jännityspistettä (ainakin tämän palstan juttujen perusteella).

Minä olisin onneton ilman lapsia ja aloittaja olisi onneton, jos hänellä olisi lapsia. Ei, en ole kateellinen siitä että lapseton pääsee helpommalla, koska ole itse nimenomaan halunnut elämästäni tälläistä kuin se nyt on.

Mä en oikein osaa olla kateellinen kenellekään. Kavereissa on niin suurperheellisiä kuin velojakin ja kaikilla on omat murheensa ja ilon aiheensa, se on elämää.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:57"]Itse olin kauan siis liian kauan sinkku ja sitä oikeaa ei löytynyt. Nyt onnellinen kolmen lapsen kanssa. Mies aivan mahtava! Nykyään vähän surkuttelen ettei sinkkuystäväni kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa. Baarit esim. Jääneet pois en osaa edes kuvitella että menisin yhteenkään baariin. Se aika elämästä oli huonoa aikaa ja onneksi ohi. [/quote] Mä en tajua työtä perheellisten jankkausta baareista! Ihan kuin lapsettomat eivät tekisi mitään muuta kuin kävisi baareissa. Ehkä on helpompi ajatella sitä lapsettomien elämää vaan sellaisena, ja uskotella ettei ole itse joutunut luopumaan mistään. Minä ainakin urheilen, luen, käyn näyttelyissä, konserteissa, hyvissä RUOKAravintoloissa, ulkomaanmatkoilla, kavereiden luona, järjestötoimintaan liittyvissä kokouksissa, saunailloissa, vaellus- ja aktiivilomilla jne. Ja joskus baarissakin.

[/quote]

Se johtuu siitä, että lapsia tekevät on usein entisiä pubiruusuja, joilla on parikymmentä sukupuolitautia ja alkava alkoholismi koettuna elämästä, kun niitä lapsia alkaa tulla.

Sen takia lasten tekeminen on niille niin iso juttu ja tuo niiden omasta mielestä huomasti sisältöä ja muuttaa ihan niitä jotenkin paremmiksi omasta mielestään. Ne on aina olleet sisäisesti tyhjiä ihmisiä, jotka täyttää sitä tyhjiötä päihteillä ja lapsilla.

Ei ne tiedä monien velojen elämästä mitään, ne luulee kaikkien muidenkin elämän olevan sitä oksentamista ja yleispatjana toimimista, josta sitten päästään pois lapsilla.

Ihan vain tiedoksi teille mamilit, että useat velat on introvertteja, ja ollaan oltu nuoresta asti, mäkin opiskelin ja tein kesät ulkomailla töitä, kun te revititte persettä sen lähibaarin tenupertin kanssa. Mulle biletys ei ole ikinä antanut mitään, samoin kuin ei paskavaippojen haistelu, eli kaksi teidän elämän jännityspistettä (ainakin tämän palstan juttujen perusteella).

[/quote]

Siis äidit ei ole opiskelleet yliopistoissa tai tehneet töitä tai opiskelleet ulkoimailla? Äidit eivät ole introverttejä? Äidit eivät ole viettäneet nuoruuttaan mitenkään muuten kuin bilettämällä ja nussimalla? On sinulla aika kapea mielikuva siitä miten erilaisia ihmisiä me äiditkin olemme.