Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:53"]Olet varmaan myös onnellinen kun vietät viimeiset vuotesi yksin ja kuolet yksin. Onnea.
[/quote]
Jälkikasvu ei takaa sitä että et joudu kuolemaan yksin tai että vanhuus ei olisi yksinäinen jos on lisääntynyt. Olen työskennellyt vuosia hoitoalalla palvelutaloissa,kotihoidossa ja sairaaloissa. Jokaisessa työpaikassa olen kohdannut jatkuvasti samaa ilmiötä: Omaiset eivät välitä vanhoista ja sairaista vanhemmistaan,käyvät kerran vuodessa katsomassa, ja tämä on hyvin yleistä! Surullista. On toki välittäviäkin omaisia. Pointtini on kuitenkin se että älkää ihmeessä tehkö lapsia sen takia "että joudutte muuten kuolemaan yksin" Niin siinä voi käydä jokatapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:11"]

Lapseton tuossa yhteydessä ei tarkoita ihmisiä, jotka eivät pysty saamaan lapsia, vaan se tarkoittaa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, ymmärrätkö? On olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia ja siksi niillä ei ole lapsia.

[/quote]Kyllähän tuo nyt pitää tarkemmin määritellä, jos sanoo ainoastaan lapseton, se tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole lapsia ja syitä voi olla sitten moni. Eikä ole syytä alkaa nimitellä muita, hyvänen aika sentään. Kuka tässä nyt on kovin onnellinen, kun tuollaista tekstiä tulee?

Tällaiset aina todistaa, miten harva vela on sinut asiansa kanssa. Harvemmin kukaan perheellinen pohtii näitä. On sen verran sisältöä elämässä, ettei tarvi miettiä muitten onnellisuutta tai sitä, miten he sen saavuttavat.

Joskus ottaa laspset kupoliin ja joskus olen kade niille joilla on vain yksi kersa tai ei ollenkaan, koska heillä on enemmän varaa kaikkeen ja pääsevät menemään silloin kun haluavat, mutta tehty mitkä tehty, eihän tuota voi peruakaan eikä poiskaan rakkaita antaa :)

Tuollaiset tunteet menevät aina ohitse, hetken kuluttua.... 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:40"]Ymmärrän hyvin aloittajan pointin. Onneksi olen syntynyt ihmiseksi, joka ei halua lapsia. Sen verran ylimääräisiä vaikeuksia lapset tuovat elämään alkaen ihan pysyvästä terveydellisestä haitasta. Kovasti tässäkin ketjussa vähätellään lasten hankinnan huonoja puolia, mutta varmaan kaikkeen tottuu, eikä asiaa näe objektiivisesti sieltä vanhemmuudesta käsin. Kenenpä psyyke kestäisi ajatusta siitä, että on tehnyt ns. turhaa työtä oman onnellisuutensa eteen?
[/quote] Sä varmaan kerrot nyt meille lapsellisille, et mikähän tämä pysyvä terveydellinen haitta on?

35: Kiva että teillä kaikki on sujunut noin ruusuisesti, mutta noin yleisesti ottaen raskaus on rasitus naisen kropalle ja lapsettomanakin voi pitää itsestään huolta. Pikkulapsiperheiden vanhemmat eroavat eniten, eli lapsen saanti on yleensä parisuhteelle uhka.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:32"]

Toistenkaan onni ei harmita mua. Päinvastoin. Mahtava homma, että maailmassa on onnellisia ihmisiä.

[/quote]Olen samaa mieltä, vaikkei tämä vastaus ap:lle ole kelvannutkaan :)

Minun maailmani ei ole sitä, että miettisin, miten maksimoin onneni. Sellainen tekisi varmaan nopeasti onnettomaksi, koska aina on niin, että paremminkin olisi voinut valita. Ja mitä lapsiin tulee, niin heidät sulkisin kokonaan pois näistä onnellisuusspekulaatioista. En jaksa nyt pohtia sitä, mutta tuntuu vain vastenmieliseltä. Pidän lapsia lahjoina. Minulla niitä ei ole. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:21"]

Lapsettomien ja vanhempien välillä ei ole tutkimusten mukaan länsimaissa mitään oleellisia onnellisuuseroja (paitsi pikkulapsivaiheessa, olloin vanhemmat ovat ymmärrettävästi onnettomampia). Kuitenkin lapseton saa tämän onnellisuuden selvästi helpommalla: ei tarvitse riskeerata terveyttään, rasittaa parisuhdettaan, kärsiä raskautta ja synnytystä, kestää yövalvomisia ja murrosikäisen kiukuttelua, uhrata vapaa-aikaansa ja satoja tuhansia euroja rahaa...

Lasten hankinta ei tunnu minusta oikein kannattavalta. Kun vanhemmuus vaatii kerran niin paljon enemmän kuin lapsettomaksi jääminen, sen pitäisi vastaavasti antaa huomattavasti enemmän, jotta siinä olisi järkeä.

Onko täällä vanhempia tai lapsettomia, jotka ajattelevat samoin?

[/quote]

Aloitus sisältää liudan oletuksia jotka eivät kohdallani pidä paikansa.

En koe uhrautuvani lasten takia. En ole hankkinut tai harkinnut jättää lapsia hankkimatta ollakseni onnellinen tai onnellisempi. En koe riskeeranneeni terveyttäni. (Tiedän toki että elämä on aina suuri riski kuolla, kukaan kun ei vielä ole selvinnyt siitä hengissä.) Onnellisuus ei itselleni ole laskelointia kuinka helposti tai vaikeasti sen saavutan vaan ihan jotakin muuta.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:11"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:05"]

Ei minua harmita, että valitsin lapsiperhearjen. En kyllä tunne yhtäkään "onnellisesti lapsetonta pariskuntaa", vaan kaikki lähipiirin lapsettomat joko jo yrittävät tai vasta suunnittelevat lasta. Onnettomin taitaa olla neljättä vuotta lasta yrittänyt pariskunta, syö parisuhdetta aika tavalla. Seitsemän vuotta lasta toivonut pariskunta on jo hyväksynyt mahdollisen lapsettomuuden kohdallaan vaikka edelleen jaksavat yrittää ja toivoa.

[/quote]

:( tästäkin taas huomaa, että lapset tekevät vajaaälyiseksi ja narsistiseksi (kauhea läpinä joistakin sun raskauksista, ei kellään kiinnosta), tai sitten olet aina ollut narsistinen ja vajaa, jolloin lasten tekeminen oli niiden lasten kannalta huono juttu.

Lapseton tuossa yhteydessä ei tarkoita ihmisiä, jotka eivät pysty saamaan lapsia, vaan se tarkoittaa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, ymmärrätkö? On olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia ja siksi niillä ei ole lapsia.
[/quote] Luuletko, että kukaan on kiinnostunut sinun lapsettomuudestasi tai sen syystä. Velana pää näköjään todella hartuu.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:59"]

Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään.

Ei ole minulta pois jos jäät lapsettomaksi. Varmasti parempi niin, joten älä pohdi enää asiaa (et voi kuitenkaan ikinä sitä ymmärtää) ja jatka elämääsi onnellisena lapsettomana.

[/quote]Sinä et ainakaan ymmärtänyt asiaa, koskapa vastasit aivan mitä sattuu.

[/quote]

Vastasin "mitä sattuu", koska ap:n kysymys oli mieletön. Ei kukaan voi selittää ap:lle asiaa, josta hänellä ei ole mitään hajua. Ei onnellisuus ole joku mitattava suure, jota voidaan testata erilaisilla vaihoehdoilla laboratoriossa. Ja sitten joku tteilijä tätisetä selitä, kyllä onnellisuusprosentti on vaihtoehdolla A 99,8752. Onnellisuus on mielipide ja mielipide on taas peräreikä, eli jokaisella on omansa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:18"]

Minun maailmani ei ole sitä, että miettisin, miten maksimoin onneni. Sellainen tekisi varmaan nopeasti onnettomaksi, koska aina on niin, että paremminkin olisi voinut valita. Ja mitä lapsiin tulee, niin heidät sulkisin kokonaan pois näistä onnellisuusspekulaatioista. En jaksa nyt pohtia sitä, mutta tuntuu vain vastenmieliseltä. Pidän lapsia lahjoina. Minulla niitä ei ole. 

[/quote]Suurimpaan onnellisuuteen pyrkiminen on likimain kaikkien elämänfilosofioiden perusidea. Ei siinä ole mitään kummallista. Onnellisuuden maksimointi ei myöskään johda jossitteluun. Jossittelu kun ei lisää onnellisuutta. Itselleen sopivien elämänvalintojen tekeminen sen sijaan lisää.

No mutta onneksi löytyi taas uusi vastakkainasetelma ei lapsia ja lapsia. Ja kummat on onnellisempia...

Ei harmita. Yhtä vähän harmittaa jos naapurilla on punainen auto ja minulla vihreä. Olemme erilaisia; minä tykkään paapoa lapsenlastani ja jollekin toiselle se olisi suurta kärsimystä. Mitä sitten?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:52"]Lapsi --> mies pettää/rupeaa juomaan --> ero ---> yh [/quote] Näitä tapauksia on paljon.

[/quote]

on, mutta tunnen myös monta lapsetonta pariskuntaa, joissa mies on vaihtanut viisissäkymmenissä nuorempaan ja hankkinut uuden puolison kanssa lapsia. Se on ollut todella katkera paikka yksin jääneelle, viisikymppiselle lapsettomalle naiselle.

Elämä nyt vaan ON. Jos mitään ei uskalla yrittää, ei myöskään mitään saa. Muistakaa velat tämä.

 
[/quote]

Aivan, voi tehdä aivan muuta kuin jäädä kotiin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:59"]

Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton, ja tietää millaista sellainen elämä on. Sinulla ei ole tarvittavaa ymmärryspohjaa, jotta voisit verrata onnellisuuksia keskenään.

Ei ole minulta pois jos jäät lapsettomaksi. Varmasti parempi niin, joten älä pohdi enää asiaa (et voi kuitenkaan ikinä sitä ymmärtää) ja jatka elämääsi onnellisena lapsettomana.

[/quote]Sinä et ainakaan ymmärtänyt asiaa, koskapa vastasit aivan mitä sattuu.

[/quote]

Vastasin "mitä sattuu", koska ap:n kysymys oli mieletön. Ei kukaan voi selittää ap:lle asiaa, josta hänellä ei ole mitään hajua. Ei onnellisuus ole joku mitattava suure, jota voidaan testata erilaisilla vaihoehdoilla laboratoriossa. Ja sitten joku tteilijä tätisetä selitä, kyllä onnellisuusprosentti on vaihtoehdolla A 99,8752. Onnellisuus on mielipide ja mielipide on taas peräreikä, eli jokaisella on omansa.

[/quote]Miksi vänkäät asiasta, josta et selvästikään tiedä mitään? Minua tuollainen nolottaisi. Onnellisuustutkimus on oma monitieteinen tutkimusalansa, ja onnellisuuden mittaamiseksi on monia erilaisia menetelmiä. Tuon olisit saanut selville yksinkertaisella tiedonhaulla.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 09:53"]

Olet varmaan myös onnellinen kun vietät viimeiset vuotesi yksin ja kuolet yksin. Onnea.

[/quote]

Täällaisista jutuista aina huomaa, miten katkeria vanhemmat ovat oikeasti, "ainakin yennica ja nicoliina tulee katsomaan minua, kun pissin vaippaan sitten".

Huvittavaa.

Ihan vain tiedoksi ettei ne teidän lapset ole suurella todennäköisyydellä yhtään kiinnostuneita teistä vanhana, suurin osa vanhuksista on ihan yksin vanhainkodeissa, ja eniten vierailijoita on velavanhuksilla, koska niillä on ollut muutakin elämää nicoliinan pyllyn pyyhkiminen.

Kai sitä pitää jollakin tavalla yrittää lohduttautua.

[/quote]

Toihan ei ole edes totta. Vanhainkodeissa ja pitkäaikaisosastoilla ne lapsettomat vanhukset on kokemukseni (työpaikkani on vanhusten pitkäaikaisosasto) mukaan yksinäisempiä. Voi olla että heillä on ollut nuoruudessa menoa ja meininkiä, mutta jos ne ikäkaveritkin on 80-90 vuotiaita, niin ne on joko kuolleet tai vastaavasti ovat omien lastensa ja lastenlastensa kanssa. Jos joku vanhusta käy katsomassa, niin kyllä se on lapset&lapsenlapset. Jonkun kohdalla velvollisuudesta, jonkun kohdalla siksi, että ollaan läheisiä ja välitetään. 

Ne joilla on lapsia, on kokemusta molemmista puolista, lapsettomilla taas vain toinen puoli.
Joten mun mielestä tää on ihan tyhmää kyseenalaistaa lapsellisten onnellisuus.
Molemmat puolet kokeneena joku on onnellinen ja joku ei.
Lapsettomat taas eivät koskaan saa vastausta tähän kysymykseen, ette te voi tietää olisitteko onnellisempia vai ette kun ei teillä ole kokemusta molemmista.
Eikös pääasia ole että jokainen ihminen on onnellinen sen hetkisessä elämäntilanteessa ja tekee ne oikeat ratkaisut itselleen?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:22"]

Ei harmita. Yhtä vähän harmittaa jos naapurilla on punainen auto ja minulla vihreä. Olemme erilaisia; minä tykkään paapoa lapsenlastani ja jollekin toiselle se olisi suurta kärsimystä. Mitä sitten?

[/quote]Vertauksesi toimii vain, jos oma autosi on 100 000 euroa kalliimpi, vaatii jatkuvaa huoltoa eikä toimi läheskään aika niin, kuin sinä haluaisit.

Kuka onnellinen ihminen tällaista miettii? Jokaisen toivoisi tekevän toki niitä valintoja jotka onnelliseksi tekee mutta aina näin ei toki käy. Tiedän perhe-elämässään onnellisia,sekä onnettomiakin. Tiedän myös onnellisia lapsettomia ja onnettomia lapsettomia. Näistä jokaisella onnettomalla on tapahtunut virheellisiä valintoja elämässään, sekä asioita joihin ei omat valinnat liity millään tapaa. Minä käsittelen toki onnellisuutta vähän laajemmalla katsonnalla kuin onnelliset lapsettomat vs. onnettomat perheelliset, johtuen siitä ettei tuo vastakkainasettelu minuun osu, mutta sinuun henkilökohtaisesti taitaa osua kun asiaa haluat ajatrlla? Onko joku katkera perheellinen saanut sut huonolle tuulelle? Vai oletko itse katkera? Yleensä jokin asiia johtaa asioiden miettimiseen tällaiselta kantilta. Itse toivoisin onnea ihan kaikille, eikä siinä haittaa ponnistukset, paras onni tuleekin mielestäni omasta panostuksesta ja se liittyy toki vahvasti persoonaani. Eivät kaikki oke samanlaisia tässäkään suhteessa. Minulta ei myöskään ole pois jos joku haluaa ja saa onnen helpommalla.