Olen syönyt 9 viikkoa pelkästään lihaa, lohta, avokadoja, voita ja kananmunia - näin kävi painolleni

Mitenkähän ruoan hinnan kallistuminen tulee vaikuttamaan näihin first world problem -keskusteluihin? Jäävätkö dieetit vain varakkaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.

Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.

Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?

Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.

Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.

Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.

Tarkoitit varmaan vähähiilihydraattisia kasviksia ja marjoja. Joillakin nekin pitää makeanhimoa yllä. Jättää pois tai hyvin vähiin kunnes himot menee.

Kasviksissa ja marjoissa vähäkalorisuus ja vähähiilihydraattisuus kulkee käsi kädessä.

Menee kyllä sairaalloisen rajoittamisen puolelle, jos ei saa vähäkalorisia kasviksia tai marjojakaan syödä. Mistä vitamiinit sitten on tarkoitus saada?

Esimerkiksi voi ja maksa ovat parhaimipia A-vitamiinin lähteitä. Mistään kasviksista tai marjoista et saa A-vitamiinia, pelkkää esiastetta kyllä.

Maksassa on kyllä paljon. Mutta koska läheskään kaikki eivät syö maksaa ei ihminen sitä maksaa tarvitse mihinkään.

Lehtikaali ja persilja esimerkiksi ovat kyllä kasviksia ja vähintään voin veroisia A-vitamiinin (RAE-arvo) suhteen. Voita ei ihminen tarvitse mihinkään. Eikä muutenkaan mitään eläinperäistä välttämättä. Evoluutio on siinä mielessä ihana kaveri ollut meille. Ajattele saat kaiken tarvitsemasi ilman eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.

Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.

Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?

Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.

Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.

Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.

Tarkoitit varmaan vähähiilihydraattisia kasviksia ja marjoja. Joillakin nekin pitää makeanhimoa yllä. Jättää pois tai hyvin vähiin kunnes himot menee.

Kasviksissa ja marjoissa vähäkalorisuus ja vähähiilihydraattisuus kulkee käsi kädessä.

Menee kyllä sairaalloisen rajoittamisen puolelle, jos ei saa vähäkalorisia kasviksia tai marjojakaan syödä. Mistä vitamiinit sitten on tarkoitus saada?

Keto-ruokavalioon ei kuulu marjojen ja kasvisten syömättömyys.

Vitamiineista sen verran, että lihassa on enemmän ravintoa ja vitamiineja kuin kasviksissa.

Mutta lihaa ei saanut syödä mielin määrin..? Lihaa ei kannata syödä mielin määrin. Vain rasvaa..? Joten vitamiinit on otettava kasviksista ja marjoista.

Eläinrasva on ravintopitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.

Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.

Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?

Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.

Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.

Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.

Tarkoitit varmaan vähähiilihydraattisia kasviksia ja marjoja. Joillakin nekin pitää makeanhimoa yllä. Jättää pois tai hyvin vähiin kunnes himot menee.

Kasviksissa ja marjoissa vähäkalorisuus ja vähähiilihydraattisuus kulkee käsi kädessä.

Menee kyllä sairaalloisen rajoittamisen puolelle, jos ei saa vähäkalorisia kasviksia tai marjojakaan syödä. Mistä vitamiinit sitten on tarkoitus saada?

Esimerkiksi voi ja maksa ovat parhaimipia A-vitamiinin lähteitä. Mistään kasviksista tai marjoista et saa A-vitamiinia, pelkkää esiastetta kyllä.

Maksassa on kyllä paljon. Mutta koska läheskään kaikki eivät syö maksaa ei ihminen sitä maksaa tarvitse mihinkään.

Lehtikaali ja persilja esimerkiksi ovat kyllä kasviksia ja vähintään voin veroisia A-vitamiinin (RAE-arvo) suhteen. Voita ei ihminen tarvitse mihinkään. Eikä muutenkaan mitään eläinperäistä välttämättä. Evoluutio on siinä mielessä ihana kaveri ollut meille. Ajattele saat kaiken tarvitsemasi ilman eläimiä.

Ihminen tarvitsee nimenomaan eläinrasvaa.

Joillekin ihmisille sopii lihavoittoinen ruokavalio. Kokeilemalla selviää.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille sopii lihavoittoinen ruokavalio. Kokeilemalla selviää.

Varmaan noin, mutta keto ei ole lihavoittoinen ruokavalio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.

Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?

Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".

Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.

Ihan vain tekemällä itselleen tavaksi, ettei hanki niitä haitallisia herkkuja kotiin.

Kokeile herkkujen sijasta vähähiilarisia korvikkeita esim. "hampurilaisen" voit tehdä pistämällä paistetun kananmunan päälle paistettua maustettua jauhelihaa ja siihen juustoraastetta, salaattia, majoneesia ja ketsuppia ym.

Makeanhimon voit taltuttaa stevialla, lakritsiuutteella ja marjoilla ym.

Muista, että on helpompaa torjua kiusaus jo heti alussa kuin vasta lopussa...

Eli kannattaa sanoa ei! heti, eikä odottaa sitä, kun olet siinä jo pisteessä, että yrität rimpuilla irti ahmimiskierteestä.

Karpatessa et kuitenkaan tunne fyysistä nälkää, mikä on kaikkein tukalinta.

Eli munakas ja salaattia? Ei tuo mikään hamppari ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Itsellä on sama. Eli kun ketoilen, siinä pitää tosiaan olla yhtä tiukka kuin alkoholistilla sen viinan suhteen.

Se on hullua, kun ajattelee: jotkut on kasvissyöjiä olleet vuosikymmeniä, eikä niille ole tullut "lihanhimoa". jotkut syövät rasvatonta ruokaa, eikä niille ole tullut himoa ahmia purkillista voita.

Karppaaja voi syödä ranskankermaa, munia, pekonia, aurajuustoa, lihaa, kalaa, makkaraa ym. niin paljon kuin sielu sietää. Nälkää ei tarvitse kokea. Mutta sitten kun meet kaupassa karkkihyllyn tai paistopisteen ohi, sun hajuaistis oikein terästyy.

Hiilarit on huumetta, jotka saa sun syömään enemmän ja yli oman tarpeesi.

kun karppaat, sulta ikään kuin katoaa ruokahalu. Sä teet aamulla mozzarellamunakkaan ja salaatin ja sä pärjäät sillä työpäivän loppuun. Illalla sä kuin "vanhasta tottumuksesta" syöt jotain tyyliin: otat palan kaslerista tekemääsi nyhtöpossua ja hautuneita lanttuja. Sun ei tee edes mieli napostella mitään.

positiivista on, että monet vihannekset, joita ennen piti vetisinä ja mauttomina, kuten kurkku, maistuvat tosi maukkaille ja marjat maistuvat makealle, kuin karkit.

yhtenä jouluna maistoin fazerin sinistä suklaata, joka on lempisuklaani, niin en pystynyt syömään sitä, kun se maistui pelkälle sokerille. sama oli joululimpussa: ihan kuin sokeria olisi syönyt. Se sokerin maku oli läpitunkeva.

Sama ilmiö, kun alkoholiin tottumaton maistaa jotain alkoholidrinkkä, et maista sitä juomaa vaan sen läpitunkevan alkoholin maun.

Jos evoluutiopohjalta ajattelee, niin syksy on ainoa vuodenaika, jolloin luonto tarjoaa hiilareita. juureskasvien juuret on paisuneita ja täynnä glukoosia, jolla selviää maan alla talven yli, on hedelmiä, viljaa ja marjoja Eläimet ahmivat niitä saadakseen kunnon rasvakerroksen, selvitäkseen ankaran talven yli.

Juuri tämä - hiilihydraatit ovat kuin huumetta. En pysty vastustamaan niitä, sillä jo kaupan leivontapisteen tuoksut voivat saada minulle ahmimishimoja.

Mistähän johtuu, että karppaamisen jälkeen voi iskeä niin hirveät hiilarin ahmimisvimmat? Eihän alkoholisti tai nistikään kuivilla olon jälkeen vedä tupla-annoksia?

kyllä vetää! olen ollut pari kertaa todistamassa tilannetta, että tyyppi on ollut puoli vuotta selvinpäin ja sitten ratkennut, niin se on vetänyt itsensä ihan psykoosiin asti. Aivan uskomattoman määrän, että tavis "lauantaitissuttelija" on äimänkäkenä.

Sitten katselee näitä tyyppejä, jotka ovat kärvistelleet tipattomalla, niin ne vetää yhdessä illassa kuukauden viinat.

Olen jostain lukenut, että erityisesti gluteeni on haitallista, että se koukuttaa ja vaikuttaa aivoihin. Esim. monet ns. lohturuuat on jotain makaronipohjaisia.

Joillekin sokerista luopuminen oli pahinta, itselle se oli leipä. Itse laihdun kun luovuin kaikesta gluteenista vaikka mulla ei ollut keliakiaa, oli vain psoriasistyyppistä ihottumaa. Makeasta en ole koskaan välittänyt.

Ukrainassa on sotaa paossa olevat ilman kunnon ruokaa monta viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.

Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?

Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".

Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.

Ihan vain tekemällä itselleen tavaksi, ettei hanki niitä haitallisia herkkuja kotiin.

Kokeile herkkujen sijasta vähähiilarisia korvikkeita esim. "hampurilaisen" voit tehdä pistämällä paistetun kananmunan päälle paistettua maustettua jauhelihaa ja siihen juustoraastetta, salaattia, majoneesia ja ketsuppia ym.

Makeanhimon voit taltuttaa stevialla, lakritsiuutteella ja marjoilla ym.

Muista, että on helpompaa torjua kiusaus jo heti alussa kuin vasta lopussa...

Eli kannattaa sanoa ei! heti, eikä odottaa sitä, kun olet siinä jo pisteessä, että yrität rimpuilla irti ahmimiskierteestä.

Karpatessa et kuitenkaan tunne fyysistä nälkää, mikä on kaikkein tukalinta.

Eli munakas ja salaattia? Ei tuo mikään hamppari ole.

Voi nyyh! Idea on siinä, että luot samantyyppisen "makumaailman" ilman turhia hiilareita.

Teet pitsan tyyliin: sulata pussi mozzarella raastetta ja reilu rkl tuorejuustoa mikrossa taikinamaiseksi möykyksi, lisää siihen mantelijauhoja pari rkl ja ripaus psylliumia. levitä pellille kuin pitsataikinan, paista hetki kunnes vähän saanut väriä, ota uunista, lisää mieleiset täytteesi ja juustoraastetta päälle, paista hetki ja voila!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.

Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.

Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?

Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.

Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.

Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.

Tarkoitit varmaan vähähiilihydraattisia kasviksia ja marjoja. Joillakin nekin pitää makeanhimoa yllä. Jättää pois tai hyvin vähiin kunnes himot menee.

Kasviksissa ja marjoissa vähäkalorisuus ja vähähiilihydraattisuus kulkee käsi kädessä.

Menee kyllä sairaalloisen rajoittamisen puolelle, jos ei saa vähäkalorisia kasviksia tai marjojakaan syödä. Mistä vitamiinit sitten on tarkoitus saada?

Esimerkiksi voi ja maksa ovat parhaimipia A-vitamiinin lähteitä. Mistään kasviksista tai marjoista et saa A-vitamiinia, pelkkää esiastetta kyllä.

Maksassa on kyllä paljon. Mutta koska läheskään kaikki eivät syö maksaa ei ihminen sitä maksaa tarvitse mihinkään.

Lehtikaali ja persilja esimerkiksi ovat kyllä kasviksia ja vähintään voin veroisia A-vitamiinin (RAE-arvo) suhteen. Voita ei ihminen tarvitse mihinkään. Eikä muutenkaan mitään eläinperäistä välttämättä. Evoluutio on siinä mielessä ihana kaveri ollut meille. Ajattele saat kaiken tarvitsemasi ilman eläimiä.

Ei kasviksista saatava A-vitamiinin esiaste ole mitenkään vertailukelpoinen valmiin A-vitamiinin kanssa. Kasviksista saatavat karotenoidit imeytyvät ruoasta ja muuntuvat aktiiviseksi A-vitamiiniksi  noin 6-12 kertaa eläinperäisistä lähteistä saatavia retinoideja huonommin. Joten sinun täytyy puputtaa sitä lehtikaalia tai persiljaa aivan järjettömästi, jotta saat saman arvoisesti A-vitamiinia kuin pienestä määrästä voita. Ajattele miten pienellä ruokamäärällä ihminen tulee toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.

Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?

Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".

Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.

Ihan vain tekemällä itselleen tavaksi, ettei hanki niitä haitallisia herkkuja kotiin.

Kokeile herkkujen sijasta vähähiilarisia korvikkeita esim. "hampurilaisen" voit tehdä pistämällä paistetun kananmunan päälle paistettua maustettua jauhelihaa ja siihen juustoraastetta, salaattia, majoneesia ja ketsuppia ym.

Makeanhimon voit taltuttaa stevialla, lakritsiuutteella ja marjoilla ym.

Muista, että on helpompaa torjua kiusaus jo heti alussa kuin vasta lopussa...

Eli kannattaa sanoa ei! heti, eikä odottaa sitä, kun olet siinä jo pisteessä, että yrität rimpuilla irti ahmimiskierteestä.

Karpatessa et kuitenkaan tunne fyysistä nälkää, mikä on kaikkein tukalinta.

Eli munakas ja salaattia? Ei tuo mikään hamppari ole.

Voi nyyh! Idea on siinä, että luot samantyyppisen "makumaailman" ilman turhia hiilareita.

Teet pitsan tyyliin: sulata pussi mozzarella raastetta ja reilu rkl tuorejuustoa mikrossa taikinamaiseksi möykyksi, lisää siihen mantelijauhoja pari rkl ja ripaus psylliumia. levitä pellille kuin pitsataikinan, paista hetki kunnes vähän saanut väriä, ota uunista, lisää mieleiset täytteesi ja juustoraastetta päälle, paista hetki ja voila!

Ja mikä tuossa vastaa sitä hampurilaissämpylän makumaailmaa ja koostumusta? Tuo on ihan erilainen ateria kuin hamppari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.

Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?

Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".

Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.

Ihan vain tekemällä itselleen tavaksi, ettei hanki niitä haitallisia herkkuja kotiin.

Kokeile herkkujen sijasta vähähiilarisia korvikkeita esim. "hampurilaisen" voit tehdä pistämällä paistetun kananmunan päälle paistettua maustettua jauhelihaa ja siihen juustoraastetta, salaattia, majoneesia ja ketsuppia ym.

Makeanhimon voit taltuttaa stevialla, lakritsiuutteella ja marjoilla ym.

Muista, että on helpompaa torjua kiusaus jo heti alussa kuin vasta lopussa...

Eli kannattaa sanoa ei! heti, eikä odottaa sitä, kun olet siinä jo pisteessä, että yrität rimpuilla irti ahmimiskierteestä.

Karpatessa et kuitenkaan tunne fyysistä nälkää, mikä on kaikkein tukalinta.

Eli munakas ja salaattia? Ei tuo mikään hamppari ole.

Voi nyyh! Idea on siinä, että luot samantyyppisen "makumaailman" ilman turhia hiilareita.

Teet pitsan tyyliin: sulata pussi mozzarella raastetta ja reilu rkl tuorejuustoa mikrossa taikinamaiseksi möykyksi, lisää siihen mantelijauhoja pari rkl ja ripaus psylliumia. levitä pellille kuin pitsataikinan, paista hetki kunnes vähän saanut väriä, ota uunista, lisää mieleiset täytteesi ja juustoraastetta päälle, paista hetki ja voila!

Ja mikä tuossa vastaa sitä hampurilaissämpylän makumaailmaa ja koostumusta? Tuo on ihan erilainen ateria kuin hamppari.

Ei mikään, mutta siitä saa kätevästi aterian.

Ne ketkä aiemmin kommentoivat että minun hajuaistissa vikaa kun valittelin parin karppaajan pahaa hajua tai että asetonin "tuoksu" kestäisi vain pari päivää, niin kirjoita Googleen karppaus hengitys haisee, niin tulee selväksi ettei se ole pelkästään minun hajuaisti.

Mut oikeasti, eikä karppaajat itse haista sitä hajua. Yhden kohdalla se ei ollut mikään asetoni vaan jotenkin todella pistävä paha haju, vaikea selittää.

Karpatkaa jos hyvältä tuntuu =) mutta älkää tulko mun viereen haisemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu no tuotahan se Sarah Hallberg suositteli suositussa TedTalkissaan vuonna 2015 diabeteksen ihmeparantamiseen... Kaksi vuotta myöhemmin diagnosoitiin levinnyt keuhkosyöpä ja nyt just viisi minuuttia ennen kuin tulin tänne näin Youtubesta että on kuollut.

Se onkin yllättävää miten moni nykylääketiedettä vastaan puhuva kuolee syöpään.

Miksi se on yllättävää kun erilaiset syövät taitavat olla maailman toiseksi yleisin kuolinsyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.

Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.

Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.

Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.

Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.

Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?

Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".

Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.

Ihan vain tekemällä itselleen tavaksi, ettei hanki niitä haitallisia herkkuja kotiin.

Kokeile herkkujen sijasta vähähiilarisia korvikkeita esim. "hampurilaisen" voit tehdä pistämällä paistetun kananmunan päälle paistettua maustettua jauhelihaa ja siihen juustoraastetta, salaattia, majoneesia ja ketsuppia ym.

Makeanhimon voit taltuttaa stevialla, lakritsiuutteella ja marjoilla ym.

Muista, että on helpompaa torjua kiusaus jo heti alussa kuin vasta lopussa...

Eli kannattaa sanoa ei! heti, eikä odottaa sitä, kun olet siinä jo pisteessä, että yrität rimpuilla irti ahmimiskierteestä.

Karpatessa et kuitenkaan tunne fyysistä nälkää, mikä on kaikkein tukalinta.

Ai. Itse en ole koskaan laihduttaessani millä tahansa keinolla varsinaisesti kärsinyt fyysistä nälkää. Olen onnistunut laihduttamaan usealla eri tavalla. Karppaamalla, lisäämällä liikuntaa, kaloreita vahtimalla, pätkäpaastolla..

Minulla ongelma on aina ollut vain ja ainoastaan hiilihydraattien "nälkä"/himo. Vaikka vatsa olisi muuten tupaten täynnä, mutta sieltä puuttuu hiilarit, minulla on valtava tarve syödä. Ja saada hiilihydraatteja tasaisin väliajoin.

Kuulostaa addiktiolta. Aivan kuten alkoholisti närkästyy alkoholittomasta oluesta, jotain puuttuu, jokin tarve jää tyydyttämättä.

Itselle kauppojen paistopisteet olivat alussa koetuskivi.

Olen huomannut, että itsellä se voimakas pullanhimo kestää vain sen pienen hetken kun kuljen sen tuotteen ohi, ellen sitten osta sitä kotiin "riivaamaan".

Suuremman nautinnon ja mielihyvän saan siitä, kun voin mennä vaatekauppaan ja huomaan, että mulle sopiikin normikoot eikä tarvitse rymytä "teltta-osastoa". Tai siitä kun kaivan 10 vuotta vanhoja vaatteita kaapista ja huomaan, että ne sopii kuin valettu!

Osaako joku ketodieetillä pitkään ollut sanoa, että miten paha se puhuttu hengityksen haiseminen on ja katoaako jossain kohtaa? Ja onko ketogeenisestä ruokavaliosta etuja täysin normaalipainoiselle ja terveelle ihmiselle? (Siis ekstrahyötyjä, joita ns tavallisella ruokavaliolla ei saisi)

Asetoonin haju häipyy kyllä. Vaikka ei ole ylipainoa kehon koostumus muuttuu. Laihoillakin voi olla rasvaa liikaa. Olo on pirteä ja pää on terävä. Alussa voi olla vieroitusoireita, jotka menevät kyllä ohi. Rasvan ja proteiinin syönti hoitaa myös aivoja. Joillakin on ollut puutetta siitä. Esim masennus voi poistua.

Menkää Googleen ja ottakaa kuvahaku: VHH, Keto, LCHF. Ei ole yksipuolinen ruokavalio.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku ketodieetillä pitkään ollut sanoa, että miten paha se puhuttu hengityksen haiseminen on ja katoaako jossain kohtaa? Ja onko ketogeenisestä ruokavaliosta etuja täysin normaalipainoiselle ja terveelle ihmiselle? (Siis ekstrahyötyjä, joita ns tavallisella ruokavaliolla ei saisi)

Se "paha haju" häviää muutamassa päivässä. En tiedä, mitä tarkoitat "tavallisella" ruokavaliolla, mutta suositusruokaan verrattuna ketolla syödään maukasta ja ravitsevaa ruokaa. Ei ole keinoruuan ja kevytravinnon haittoja. Ruuasta nautitaan myös arkisin eikä "mässäilyyn" ole viikonloppuna tarvetta.

Eiköhän jo noista ole sitä ekstrahyötyä kenelle vaan.