Lue keskustelun säännöt.
Olen syönyt 9 viikkoa pelkästään lihaa, lohta, avokadoja, voita ja kananmunia - näin kävi painolleni
04.04.2022 |
Alkupaino 87kg. Yritin vuosia dietata korkeahiilarisella ja vähärasvaisella ruokavaliolla, sain joskus aina pari kiloa pois rankan skarppauksen avulla, mutta aina oli nälkä.
Nyt on lähtenyt 17 kiloa reilussa kahdessa kuukaudessa ketoosissa. Ystävät ja tuttavat eivät ole enää tunnistaa minua. En tiedä, mikä tämän ruokavalion salaisuus on, mutta ikinä ei ole nälkä, ja olen paljon virkeämpi ja iloisempi kuin ennen.
Kommentit (314)
Ennen oli karppaus.info. Missä nykyään käydään keskustelua ketoilu/vhh/…?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Televisiossa näytettiin äskettäin sarjaa, jossa pariskunnat noudattivat jonkin aikaa eri ruokavalioita (yksi ruokavalio per pariskunta). Yksi niistä oli jokin näistä keto-ruokavalion versioista. Lopputulema oli, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.
Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?
Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".
Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli karppaus.info. Missä nykyään käydään keskustelua ketoilu/vhh/…?
Facessa hae ketoosi, ketogeeninen ruokavalio, VHH, LCHF Suomi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Makeanhimo häipyy ketoillessa. Se vaatii kyllä runsaan luonnollisen rasvan syöntiä. Ja oikean makrojen suhteen.
Syömäni ruoka on hyvää ja syön sitä vain tarpeen verran, keho kertoo annoksen.
En kokkaile mitään erikoista, ruokani on melko yksinkertaista ilman reseptejä tehtyä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ravinto ihmiselle on mahdollisimman vähän proteiinia sisältävä kasvisravinto joka sisältää runsaasti veteen keitettyjä puuroja, ruisleipää voin kanssa ilman leikkeleitä ja juustoa, kasviksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, jonkin verran pähkinöitä, linssejä, papuja, kasviöljyä, hunajaa, sokeria, kahvia, viiniä, olutta, maitoa ja herkkuina esimerkiksi suklaata, makeisia ja joskus vaikka keksejä, pullaa tai leivoksia. Tällaista ruokavaliota meillä on noudattaneet aikuiset noin 25 vuoden ajan ja lapset koko ikänsä. Kaikki voimme hyvin, olemme terveitä ja hyvin ravittuja. Esimerkiksi minun kuopukseni tyttö 9v on yhtä iso kuin 13-vuotiaat pojat vaikka hän syö ja juo hyvin vaatimattomasti esimerkiksi vesipuuroja, perunoita, kasviksia, hedelmiä, marjoja, hunajaa, olutta ja joskus hiukan pähkinöitä, makeisia tai suklaata. Juomana hänellä on aina vesi oluen ja kahvin kanssa jossa on hiukan sokeria ja vähän kermaa. Lihaa, kalaa, kananmunia tai mitään muitakaan eläinkunnan tuotteita hän ei ole koskaan nauttinut vaikka esimerkiksi sukulaistätien mielestä on kamalaa kun hän ei syö niinkuin muut ja että hän varmasti menehtyy kun ei juo esimerkiksi maitoa kuin sunnuntaisin 2 lasia eikä koskaan ole syönyt mitään eläinkunnan tuotteita kuten lihaa, kalaa, kananmunia tai maitotuotteita kuten juusto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.
Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?
Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".
Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.
Makeanhimo poistuu karpatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Siitä on tullu normi ruokaa. Oikeastaan onkin normaaliruokaa. Ei tee mieli sokeria eikä pullia. Joskus ostan ketojäätelöä. Hyvin harvoin. Ehkä se iso motivaatio pitää erossa hötöistä. En halua lihoa, sairastua ja näyttää taas huonovointiselta. Toinen on että koen että en menetä mitään. Jouluna voin syödä suklaata, mutta olo tulee niin tunkkaiseksi että jää siihen yhteen päivään ja on ihana palata omiin ruokiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Ahmimisen taustalla on yleensä psyykkisiä syitä. Varsinkin, jos se pitkittyy tai on toistuvaa.
Minulla on. Mutta niin varmasti suurimmalla osalla muistakin lihavista?
Mutta ei pelkästään psyykkisiä. Kun veriarvoni ovat olleet hyvät, ahmiminen on ollut vähäisempää. Ja nykyajan herkkutekeleet on tehty "addiktoiviksi".
Minulle on mysteeri, kuinka joku voi jatkaa karppausta pitkään, eikä sorru herkkuihin, tai sortumisen jälkeen pystyy palaamaan takaisin karppaukseen.
Itse kun ketoilin, niin tuli esim kyllässä ollessa syötyä tavallisia herkkuja. Kun oli tottunut sokerittomaan ja makeutuksettomaan ruokavalioon, niin kyllähän ne aivan äklömakeilta maistui. Tuli ihan huono olo. Ei sellaisia makeita muutenkaan tehnyt ollenkaan mieli, makuaisti ja -mieltymykset muuttui ja mukautuivat toisenlaiseksi. Normiruoasta ja hiilareista muutenkin tuli tosi raskas ja epämiellyttävä olo. Ketoillessa taas oli kevyt ja hyvä olo, ei yhtään turvottanut tms. Itselleni oli aina aika helppo palata takaisin ketoon. Se oli vähän kuin olisi kotiin tullut. Plus vielä se energisyys ja sikeät yöunet mitä siitä tiesi seuraavan teki paluun helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi. Ja kakka kelluu eikä mene viemäriin ilman väkivaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri Edwin William von Sydänmaanlaikka 47 vuotta kirjoitti:
Paras ravinto ihmiselle on mahdollisimman vähän proteiinia sisältävä kasvisravinto joka sisältää runsaasti veteen keitettyjä puuroja, ruisleipää voin kanssa ilman leikkeleitä ja juustoa, kasviksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, jonkin verran pähkinöitä, linssejä, papuja, kasviöljyä, hunajaa, sokeria, kahvia, viiniä, olutta, maitoa ja herkkuina esimerkiksi suklaata, makeisia ja joskus vaikka keksejä, pullaa tai leivoksia. Tällaista ruokavaliota meillä on noudattaneet aikuiset noin 25 vuoden ajan ja lapset koko ikänsä. Kaikki voimme hyvin, olemme terveitä ja hyvin ravittuja. Esimerkiksi minun kuopukseni tyttö 9v on yhtä iso kuin 13-vuotiaat pojat vaikka hän syö ja juo hyvin vaatimattomasti esimerkiksi vesipuuroja, perunoita, kasviksia, hedelmiä, marjoja, hunajaa, olutta ja joskus hiukan pähkinöitä, makeisia tai suklaata. Juomana hänellä on aina vesi oluen ja kahvin kanssa jossa on hiukan sokeria ja vähän kermaa. Lihaa, kalaa, kananmunia tai mitään muitakaan eläinkunnan tuotteita hän ei ole koskaan nauttinut vaikka esimerkiksi sukulaistätien mielestä on kamalaa kun hän ei syö niinkuin muut ja että hän varmasti menehtyy kun ei juo esimerkiksi maitoa kuin sunnuntaisin 2 lasia eikä koskaan ole syönyt mitään eläinkunnan tuotteita kuten lihaa, kalaa, kananmunia tai maitotuotteita kuten juusto.
Aivan kamalaa. Mitenkähän "hyvin" noilla voi voida. Tulee mieleen yksi ope joka voi myös "hyvin" vegaanina. Kädet tärisi ja sanat unohtui. Näytti 20v. Vanhemmalta. Syökää edes kananmunia, varsinkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Itsellä on sama. Eli kun ketoilen, siinä pitää tosiaan olla yhtä tiukka kuin alkoholistilla sen viinan suhteen.
Se on hullua, kun ajattelee: jotkut on kasvissyöjiä olleet vuosikymmeniä, eikä niille ole tullut "lihanhimoa". jotkut syövät rasvatonta ruokaa, eikä niille ole tullut himoa ahmia purkillista voita.
Karppaaja voi syödä ranskankermaa, munia, pekonia, aurajuustoa, lihaa, kalaa, makkaraa ym. niin paljon kuin sielu sietää. Nälkää ei tarvitse kokea. Mutta sitten kun meet kaupassa karkkihyllyn tai paistopisteen ohi, sun hajuaistis oikein terästyy.
Hiilarit on huumetta, jotka saa sun syömään enemmän ja yli oman tarpeesi.
kun karppaat, sulta ikään kuin katoaa ruokahalu. Sä teet aamulla mozzarellamunakkaan ja salaatin ja sä pärjäät sillä työpäivän loppuun. Illalla sä kuin "vanhasta tottumuksesta" syöt jotain tyyliin: otat palan kaslerista tekemääsi nyhtöpossua ja hautuneita lanttuja. Sun ei tee edes mieli napostella mitään.
positiivista on, että monet vihannekset, joita ennen piti vetisinä ja mauttomina, kuten kurkku, maistuvat tosi maukkaille ja marjat maistuvat makealle, kuin karkit.
yhtenä jouluna maistoin fazerin sinistä suklaata, joka on lempisuklaani, niin en pystynyt syömään sitä, kun se maistui pelkälle sokerille. sama oli joululimpussa: ihan kuin sokeria olisi syönyt. Se sokerin maku oli läpitunkeva.
Sama ilmiö, kun alkoholiin tottumaton maistaa jotain alkoholidrinkkä, et maista sitä juomaa vaan sen läpitunkevan alkoholin maun.Jos evoluutiopohjalta ajattelee, niin syksy on ainoa vuodenaika, jolloin luonto tarjoaa hiilareita. juureskasvien juuret on paisuneita ja täynnä glukoosia, jolla selviää maan alla talven yli, on hedelmiä, viljaa ja marjoja Eläimet ahmivat niitä saadakseen kunnon rasvakerroksen, selvitäkseen ankaran talven yli.
Juuri tämä - hiilihydraatit ovat kuin huumetta. En pysty vastustamaan niitä, sillä jo kaupan leivontapisteen tuoksut voivat saada minulle ahmimishimoja.
Mistähän johtuu, että karppaamisen jälkeen voi iskeä niin hirveät hiilarin ahmimisvimmat? Eihän alkoholisti tai nistikään kuivilla olon jälkeen vedä tupla-annoksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?
Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Siitä on tullu normi ruokaa. Oikeastaan onkin normaaliruokaa. Ei tee mieli sokeria eikä pullia. Joskus ostan ketojäätelöä. Hyvin harvoin. Ehkä se iso motivaatio pitää erossa hötöistä. En halua lihoa, sairastua ja näyttää taas huonovointiselta. Toinen on että koen että en menetä mitään. Jouluna voin syödä suklaata, mutta olo tulee niin tunkkaiseksi että jää siihen yhteen päivään ja on ihana palata omiin ruokiin.
Oletteko te tämänkaltaista kirjoittavat siis olleet ennen lihavia herkkusuita? Ja ketoilun avulla noin suuri muutos, joka pysynyt vähintään useamman vuoden? Tällaista muutosta toivoisin itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?
Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.
Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.
Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?
Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.
Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.
No ei ihmekään, ettei ole sujunut ja himot on vaivanneet ja saaneet vallan. Vähänkin jos olisit viitsinyt nähdä vaivaa ruokavalion koostamisessa, niin ei olisi tarvinnut niistä kärsiä tai sortumisista ja vaikeista paluista.
Minä olen kyllä sellainen hiilarihiiri, että jos syön ”mitä huvittaa”, niin syön lähes pelkkiä hiilareita. En niinkään himoitse sokeria, mutta leipää, pastaa, perunaa, ylipäätään tärkkelystä. Vyötärö on sitten sen näköinen ja insuliiniresistenssiä on. Olen siis tuo, joka aiemmin kirjoitti saaneensa avun Eric Bergin (ja Jason Fungin) kirjasta. Näiden ohjeilla sain painon putoamaan ja himot talttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte ylläpitämään noin ankeaa ruokavaliota? Jos olette olleet lihavia, luulisi että ruoka olisi teille nautinnonlähde, eikä pelkkä polttoaine.
Itse joskus ketoilin ensin onnistuneesti, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun noin vuoden ylläpidon jälkeen minuun iski aivan järisyttävä ahmimisvimma, ja pudotetut kilot tulivat kaksinkertaisina takaisin.
Muiden laihdutuskertojen jälkeen en ole kokenut yhtä sairaita ahmimishimoja kuin sen kerran jälkeen, kun laihdutin ketoilemalla. Siksi en enää uskalla kokeilla sitä. Muina kertoina olen lihonut vain lähtöpainoon. Ketoilun jälkeen minulla ei ollut mitään kontrollia ahmimiseen.
Varsinkin jos välissä uskaltaa syödä normalin pizzan. Itselleni se olisi sama kuin jos olisin alkoholisti, maistaisin vähän alkoholia ja sitten retkahtaisin kunnolla ja se olisi tie entiseen. Ja niin, ketoilu ei myöskään poistanut minulta noita ruokahimoja, kuten jotkut sanovat sen itselleen tekevän. Ainoastaan laihdutti tehokkaasti hetkellisesti.
Joo, no sinä pidät ketoilua ankeana. Minä noudatan sitä eikä se ole lainkaan ankeaa. Syön hyvää ruokaa.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?
Miten sun tuokavalio koostui? Seurasitko yhtään rasvan, proteiini ja hiilareitten määrää ja suhdetta?
Kuulostaa nyt vähän siltä, että olisit syönyt liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia ja/tai hiilareita.Söin vähäkalorisia kasviksia ja marjoja mielin määrin, ja rasvaa ja proteiinia miten mieli teki.
Voi olla, sillä ei minulla herkkuhimo todellakaan minnekään lähtenyt. Siitä huolimatta pystyin pitämään ruokavaliota kauan, sillä hienot laihdutustulokset motivoi.
Tarkoitit varmaan vähähiilihydraattisia kasviksia ja marjoja. Joillakin nekin pitää makeanhimoa yllä. Jättää pois tai hyvin vähiin kunnes himot menee.
Oletan että olet ennen ollut lihava? Miten sait makumieltymyksesi muutettua? Että pidätkin nyt rasvasta, etkä haikaile hiilihydraatteja ja etenkin sokeria? Leivoksia, pastaa, kaikkea muuta mikä ihmiset helposti lihottaa? Sehän minun kommenttini pointti on - itse en ketoilun avulla päässyt noista.
Millaisia annoksia esimerkiksi syöt, jos on hyvää? Kokkailetko kaikkia erikoisia ketoreseptejä?