Lue keskustelun säännöt.
Miten pystytte jättämään lapsen itkemään päiväkotiin??
21.09.2015 |
Meidän 3-vuotias aloitti elokuussa päiväkodin ja lapsen sinne jättäminen on ihan hirveää. Lapsi itkee lohduttomasti ja takertuu kaulaani, ja mun täytyy yrittää pitää itseni kasassa siihen asti että pääsen nurkan taakse nielemään omia kyyneleitäni. Hoitajien mukaan päivät on yleensä menneet ihan hyvin, mutta kotona ollessa lapsi usein miettii, millon on seuraava hoitopäivä ja toistelee, ettei halua mennä hoitoon vaan olla kotona. Ja mulla on koko ajan vähän kurja olo, kun tuntuu siltä, että olisi pitänyt keksiä joku muu ratkaisu kuin toi päiväkoti. Vaikka pk on siis ihan ok paikka ja hoitajat vaikuttaa mukavilta.
Olemme miehen kanssa saaneet järjestettyä työvuorot niin, että lapsi on vain 3 päivää viikossa hoidossa ja niistäkin osa lyhyitä päiviä, mutta välillä tuntuu, että sopeutumisen kannalta on melkein huonompi juttu se että hoitoa on harvemmin.
Kauankohan nämä aamuitkut kestää? Miten sen voi kestää, kun täytyy jatkuvasti jättää itkevä lapsi hoitoon?? Mietin jatkuvasti, miten voisimme järjestää arjen jotenkin niin, ettei lapsi saisi olla kaikki päivät kotona ja käydä vain kerhossa pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:34"]Oli hauskaa seurata, kun eräs äiti toi yhtäaikaa hoitoon 5v lastaan, joka sai järkyttävät raivarit, alkoi potkimaan ja huutamaan kun piti jäädä ja äiti seisoi vieressä ja kysyi hoitajalta että mitä minä teen:D loppujen lopuksi lapsi lähti äidin mukana takaisin kotiin :F0d
[/quote]
Oliko todella nuori ja epävarma vai sellainen 35+ ensisynnyttäjä jolle lapsi on elämän ehtoopuolen ainoa ilo?
[/quote]
Varmaan virikelapsi, jos äiti kerran pystyi lähtemään tuosta vaan takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 07:42"]
Älkää viekö lapsianne noihin kamaliin laitoksiin jos yhtään rakastatte lapsianne. Nykyajan masennukset, syömishäiriöt, uni- ja itsetunto-ongelmat erityisesti nuorilla on seurausta tuosta varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksesta!
Miettikääpä joku teidän mielestänne normaali aikuinen, joka ei koskaan ole syönyt mitään mielenterveyslääkkeitä, eikö olekin niin että juuri tämä ihminen on saanut olla kotihoidossa esikouluun asti? Miettikääpä sitten joku ihminen kenen elämä on mennyt huonommin, lähes poikkeuksetta ne ovat näitä tarhaan jo vauvana heitettyjä raukkoja. Jos pieni ihminen ei puhu tai kävele, niin ei sitä voi jättää vieraiden armoille!
Olen ymmärtänyt tämän syy-seuraus suhteen ja päässyt sitä kautta käsittelemään omia traumoja.
Rakastakaa lapsianne ja hoitokaa niitä kotona, viekää mummolaan, mutta älkää hylätkö sinne täiden ja kohimatojen ja muiden hylättyjen lapsien sekaan! Mikään raha ei korvaa menetettyä lapsuutta.
Minua ei ainakaan auta se että vanhemmat on aikuisiällä yrittäneet paikata lapsuudentraumojani rahalla! Olin juuri tuollainen hylätty lapsi joka itki lohduttomasti, eikä pystynyt syömään tai toimimaan mitenkään normaalisti päiväkodissa. Kärsin siellä kuusi vuotta, sitten jouduin kouluun ja kärsin lisää. Nykyään kärsin joka hetki, kun en saa olla turvallisten kotiseinien sisällä :(
[/quote]
Höpö höpö. En tiedä minkä ikäinen tuon kirjoittaja on, mutta valtaosa minun tuntemistani ihmisistä on ihan täysin normaaleja ilman mainittuja ongelmia vaikka ovatkin olleet päiväkodissa suhteellisen pienestä.
Toki allekirjoitan sen, että kaikki eivät välttämättä päiväkotiin sopeudu, kuten lainatun tekstin kirjoittajan tapauksessa on ilmeisesti tilanne ollut. Hän ei ole tainnut sopeutua mihinkään muuhunkaan ns. normaaliin elämään kodin ulkopuolella.
Mihin aikaan viette lapsenne hoitoon? Lapsen olisi hyvä olla paikalla ennen aamupiiriä koska sieltä alkaa päivän leikit ja leikkikaverit. Ennemmin veisin lapsen joka päivä hoitoon jotta pääsisi mukaan ryhmään ja lyhentäisin päivää kuin kolme pitkää hoitopäivää. Onko hoitopäivät peräkkäin vai joka toinen päivä? Mitä irrallisempia päivät ovat sen hankalampaa lapsen on päästä mukaan ryhmään ja leikkeihin mikä taas pitkittää ryhmään kotoutumista ja tekee hoitoon jäämisestä vaikeaa.
Lapselle paras juttu olisi säännöllinen hoitoaika, viimeistään yhdeksältä tuominen ja toistuvat rutiinit kaikessa päiväkotiin liittyvässä muutenkin. Lähtiessä halataan ym. ja hyvästellään KERRAN reippaasti, sitten lapsi lähtee leikkimään/hoitajan luo ja on hoitajan vastuulla. Vanhempi lähtee heti pois.
Näillä eväillä meillä on onnistuneet molempien lasten hoitoonviemiset (molemmat aloittivat 2-vuotiaina) eikä ole ollut suurempia ongelmia muutenkaan päiväkotia koskien.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:28"]
Se on tuo ikä. Suomessa viedään yleisesti 3-vuotiaana vasta hoitoon. Silloin on monella paha uhma ja muutenkin osataan jo vaatia oman mielen mukaan kaikkea. Omat lapset on menneet hoitoon 1- ja 2-vuotiaina, eikä ole ollut mitään tuollaista draamaa.
[/quote]
Meidän tyttö aloitti päiväkodissa 1 v. 10 kk -ikäisenä ja oli todella kovaa sydäntäsärkevää itkua puolitoista kuukautta. Kyllä se voi olla lapselle ihan oikeasti ahdistavaa eikä vaan jotain draaman esittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 07:42"]
Älkää viekö lapsianne noihin kamaliin laitoksiin jos yhtään rakastatte lapsianne. Nykyajan masennukset, syömishäiriöt, uni- ja itsetunto-ongelmat erityisesti nuorilla on seurausta tuosta varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksesta!
Miettikääpä joku teidän mielestänne normaali aikuinen, joka ei koskaan ole syönyt mitään mielenterveyslääkkeitä, eikö olekin niin että juuri tämä ihminen on saanut olla kotihoidossa esikouluun asti? Miettikääpä sitten joku ihminen kenen elämä on mennyt huonommin, lähes poikkeuksetta ne ovat näitä tarhaan jo vauvana heitettyjä raukkoja. Jos pieni ihminen ei puhu tai kävele, niin ei sitä voi jättää vieraiden armoille!
Olen ymmärtänyt tämän syy-seuraus suhteen ja päässyt sitä kautta käsittelemään omia traumoja.
Rakastakaa lapsianne ja hoitokaa niitä kotona, viekää mummolaan, mutta älkää hylätkö sinne täiden ja kohimatojen ja muiden hylättyjen lapsien sekaan! Mikään raha ei korvaa menetettyä lapsuutta.
Minua ei ainakaan auta se että vanhemmat on aikuisiällä yrittäneet paikata lapsuudentraumojani rahalla! Olin juuri tuollainen hylätty lapsi joka itki lohduttomasti, eikä pystynyt syömään tai toimimaan mitenkään normaalisti päiväkodissa. Kärsin siellä kuusi vuotta, sitten jouduin kouluun ja kärsin lisää. Nykyään kärsin joka hetki, kun en saa olla turvallisten kotiseinien sisällä :(
[/quote]
Höpö höpö. En tiedä minkä ikäinen tuon kirjoittaja on, mutta valtaosa minun tuntemistani ihmisistä on ihan täysin normaaleja ilman mainittuja ongelmia vaikka ovatkin olleet päiväkodissa suhteellisen pienestä.
Toki allekirjoitan sen, että kaikki eivät välttämättä päiväkotiin sopeudu, kuten lainatun tekstin kirjoittajan tapauksessa on ilmeisesti tilanne ollut. Hän ei ole tainnut sopeutua mihinkään muuhunkaan ns. normaaliin elämään kodin ulkopuolella.
[/quote]
Olen 29, en tiedä miten asia tähän liittyy. Olen korkeastikoulutettu, FM, vakituinen työ. Että kai minä tähän yhteiskuntaan olen sopeutunut. Täällä arvostetaan vain Rahaa, ihmisten tunteista ei välitetä, varsinkaan lasten.
Erityisesti miehet lisääntyvät vain saadakseen ne kaksi lasta kasvattamaan sosiaalista statustaan. Sitten ne lapset viedään väkisin päiväkotiin, ja pilataan niiden henkinen kehitys. Kaikista tehdään samanlaisia tunteettomia robotteja jotka tekevät työtä, rahaa, työtä, rahaa. Ette te niitä rahoja oikeasti tarvitse. Mutta lapsenne tarvitsisivat teidän rakkauden.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 19:09"]
Meilläkään ei ollut teatteria, vaikka lopettivatkin kun lähdin. Miksi ihmeessä lapsi itkisi tuntemattomalle? Itkut itketään äidille, ihan kuin kiukutkin kiukutellaan turvalliselle henkilölle.
Aidosti inhosivat päiväkodissa oloa. Ilkeät tätit kuulemma jotka ovat pahoja eikä puhu lapselle mitään, ja äitiä ikävä.
Tuo teidän teatterin hokeminen on vain teidän keino helpottaa teidän omaa oloa, tiedätte sen itsekin.
[/quote]
Eivät päiväkodin kasvattajat ole lapselle yleensä tuntemattomia. Alussa päiväkodin hoitajille ollaan usein vieraskoreita eli ei kiukutella eikä itketä vieraille hoitajille. Mutta jos lapsi on samassa päiväkodissa, samassa ryhmässä ja samojen hoitajien kanssa pidempään (puoli vuotta, vuosi tai enemmän), oman ryhmän hoitajista ja opettajistakin tulee tuttuja, turvallisia aikuisia, joille lapsi purkaa myös negatiivisia tunteitaan päivän mittaan. Se ei poista kuitenkaan vanhempien ensisijaisuutta lapsen maailmassa. Vaikka lapsi oppii tuntemaan päiväkodissa omat aikuisensa ja luottamaan heihin, hän turvautuu aina omaan äitiin ja isään. Esimieheni sanoi yhden uuden asiakasperheen äidille: "Ope on lapselle pelkkä laina, sinä olet tärkein aina".
On tietysti mahdollista, että päiväkodissa ammattikasvattajat eivät ole kiinnostuneita luomaan luottamuksellista suhdetta lapseen ja perheeseen, mutta se on ammattitaidottomuutta ja välinpitämättömyyttä, jota ei ikinä pitäisi hyväksyä tai kenenkään joutua kohtaamaan. Kyllä aikuisten pitäisi päiväkodissa kuunnella lapsia ja puhua heille. Toisaalta ymmärrän, että oma kokemuksesi / lastesi kokemus päiväkodista voi olla juuri niin kurja kuin annoit ymmärtää.
32
en ymmärrä miten joku voi viedä lastaan päiväkotiin , lapsen paikka on kotona äidin tai isän kanssa , minulla on useampi lapsi joista nuorin nyt 7 vuotias ja kukaan heistä ei ole päiväkodissa ollut . Tämä nuorin lapseni on ekaluokalla koulussa ja jokaaamu vien hänet kouluun ja kun koulupäivä loppuu haen hänet .Ei tulisi mieleenkään päästää noin pientä kulkemaan matkoja yksin