Lue keskustelun säännöt.
Miten pystytte jättämään lapsen itkemään päiväkotiin??
21.09.2015 |
Meidän 3-vuotias aloitti elokuussa päiväkodin ja lapsen sinne jättäminen on ihan hirveää. Lapsi itkee lohduttomasti ja takertuu kaulaani, ja mun täytyy yrittää pitää itseni kasassa siihen asti että pääsen nurkan taakse nielemään omia kyyneleitäni. Hoitajien mukaan päivät on yleensä menneet ihan hyvin, mutta kotona ollessa lapsi usein miettii, millon on seuraava hoitopäivä ja toistelee, ettei halua mennä hoitoon vaan olla kotona. Ja mulla on koko ajan vähän kurja olo, kun tuntuu siltä, että olisi pitänyt keksiä joku muu ratkaisu kuin toi päiväkoti. Vaikka pk on siis ihan ok paikka ja hoitajat vaikuttaa mukavilta.
Olemme miehen kanssa saaneet järjestettyä työvuorot niin, että lapsi on vain 3 päivää viikossa hoidossa ja niistäkin osa lyhyitä päiviä, mutta välillä tuntuu, että sopeutumisen kannalta on melkein huonompi juttu se että hoitoa on harvemmin.
Kauankohan nämä aamuitkut kestää? Miten sen voi kestää, kun täytyy jatkuvasti jättää itkevä lapsi hoitoon?? Mietin jatkuvasti, miten voisimme järjestää arjen jotenkin niin, ettei lapsi saisi olla kaikki päivät kotona ja käydä vain kerhossa pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 07:42"]
Älkää viekö lapsianne noihin kamaliin laitoksiin jos yhtään rakastatte lapsianne. Nykyajan masennukset, syömishäiriöt, uni- ja itsetunto-ongelmat erityisesti nuorilla on seurausta tuosta varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksesta!
Miettikääpä joku teidän mielestänne normaali aikuinen, joka ei koskaan ole syönyt mitään mielenterveyslääkkeitä, eikö olekin niin että juuri tämä ihminen on saanut olla kotihoidossa esikouluun asti? Miettikääpä sitten joku ihminen kenen elämä on mennyt huonommin, lähes poikkeuksetta ne ovat näitä tarhaan jo vauvana heitettyjä raukkoja. Jos pieni ihminen ei puhu tai kävele, niin ei sitä voi jättää vieraiden armoille!
Olen ymmärtänyt tämän syy-seuraus suhteen ja päässyt sitä kautta käsittelemään omia traumoja.
Rakastakaa lapsianne ja hoitokaa niitä kotona, viekää mummolaan, mutta älkää hylätkö sinne täiden ja kohimatojen ja muiden hylättyjen lapsien sekaan! Mikään raha ei korvaa menetettyä lapsuutta.
Minua ei ainakaan auta se että vanhemmat on aikuisiällä yrittäneet paikata lapsuudentraumojani rahalla! Olin juuri tuollainen hylätty lapsi joka itki lohduttomasti, eikä pystynyt syömään tai toimimaan mitenkään normaalisti päiväkodissa. Kärsin siellä kuusi vuotta, sitten jouduin kouluun ja kärsin lisää. Nykyään kärsin joka hetki, kun en saa olla turvallisten kotiseinien sisällä :(
[/quote]
Omille lapsilleni, 3, tarha oli ehdottomastri hyvä vaihtoehto. Kaikki sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Kaverit tärkeitä. Viikonlopun jälkeen oikein odottivat kavereiden tapaamista. Kaikilla meni peruskoulu ja teini-ikä hyvin. Korkeakoulututkinnot takana ja töissä jokainen. Osa tarha aikaisista kavereista edelleen läheisinä ystävinä ( ja yllätys yllätys, hekin kaikki elämässään onnistuneita, mitattiin millä mittareilla tahansa. Vaikka eihän sitä toki tiedä, vaikka ne kuvaamasi tarhatraumat pilaavat keski-iän ja elämän ehtoopuolen, kun ovat vasta kolmen- ja neljänkympin välissä :)
Sanoisin, että tuo kuvauksesija nuo oletuksesi eivät ole yleispäteviä. Minun ja monien muiden lapsille tarha oli erittäin hyvä vaihtoehto.
Nähtyäni myös niitä lapsia, joita äidit hoitivat kouluikään asti kotona (näitä on sekä minun, että vaimoni suvussa), niin pakko todeta, että nämä lapset olivat vaikeuksissa koulutien alettua. Huolestuttavan moni heistä on nyt 30 täytettyään syrjäytyneitä, peräkammaripoikia ja tyttöjä, tai vielä pahemmissa vaikeuksissa. Yleinen diagnoosi kuuluu olevan sosiaalisten tilanteiden pelko. Toinen alkoholismi ja huumeet. Mutta ei tämä toki kaikkiin kotona hoidettuihin päde. Osa sopeutuu porukkaan alakoulussa ja menestyy elämässään siinä kun l"laitostuneet" tarhakonkarit.
Tänä päivänä elämä vaatii henkistä joustavuutta, jatkuvasti uusiin ja erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan työskentelyä. Tähän oppii jo pienestä tarhassa. Vaikeamman tien kautta vasta ala-asteella tällaiseen ympäriströön joutuessaan.
Sanoisin, että lapsen menestys tai vaikeudet korreloivat enemmän sen kanssa, että minkälainen koti heillä on, kuin sen kanssa, että ovatko he tarha vai kotihoidossa ensimmäiset vuotensa.
Olen siis jyrkästim eri mieltä esittämistäsi näkökulmista. Oma mielipiteeni on, että useimmille lapsille tarha on parempi vaihtoehto kuin kotihoito kun mietitään nyky-yhteiskunna vaateita ihmisille.
[/quote]
Tässä on paljon totta. Itse olen miettinyt tätä päivähoitoa niin, että lapset oppivat siellä sitä mitä elämässään tarvitsevat. Lapset ovat syntyneet minun kauttani, mutta eivät minulle minun omistettavaksi, vaan tähän maailmaan jossa heidän täytyy pärjätä. Vaikka periaatteessa tuntuisikin kivalta pitää lapset kotona vaikka koko peruskouluaikakin (kotikoulu), niin se ei muuta sitä asiaa, että lasten täytyy selvitäkseen pärjätä muidenkin ihmisten kuin äidin ja isän kanssa. Toki se että saisi hyviä valmiuksia edellyttää sitä ettei lapsia pukata mihin tahansa säilytyspaikkaan, vaan oikeasti hyvään hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on lapsen " teatteria" joka loppuu kun äiti poistuu näkyvistä. Olen ollut tarhassa töissä ja samoin on omat lapset toimineet :)
Se on tuo ikä. Suomessa viedään yleisesti 3-vuotiaana vasta hoitoon. Silloin on monella paha uhma ja muutenkin osataan jo vaatia oman mielen mukaan kaikkea. Omat lapset on menneet hoitoon 1- ja 2-vuotiaina, eikä ole ollut mitään tuollaista draamaa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:25"]Se on lapsen " teatteria" joka loppuu kun äiti poistuu näkyvistä. Olen ollut tarhassa töissä ja samoin on omat lapset toimineet :)
[/quote]
Jep. Varsinkin jos äidistä huomaa kuinka vaikeaa on jättää lapsi, niin lapsi kyllä ymmärtää sen. Oletko ap niitä äitejä, jotka paniikinomaisesti halaavat lasta ja toistavat mantraa:"äiti tulee iötapäivällä hakemaan kun äidin pitää nyt mennä töihin sitten tehdään jotain kivaa kun äiti tulee hakemaan ei ole mktään hätää kulta pieni äitillä tulee ikävä mutta täällä on kivoja tätejä joiden kanssa voit olla ei mitään hätäää kyllä äiti hakee"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:29"]
Hei ap!
Itsekin olen hoitanut lapset pitkään kotona ja tuo on kyllä ihan puppua että joku 10 kk on hyvä ikä aloitaa päiväkoti. Kaverini on LTO ja sanoo etä häntä säälittää ne vauvasta asti pitkää päivää tehneet lapset jotka haluavat mieluummin olla päiväkodissa kuin kotona. Lomillakin hinkuvat päiväkotiin kun eivät vaan viihdy kotona kun eivät koskaan ole saaneet siellä olla.
Omani ovat alottaneet pk n 4 v ja 3 v iässä. 4 v ei itkenyt kertaakaan, kerran käytiin yhdessä tutustumassa pari tuntia ja sen jälkeen on huutanut heipat eteisestä ja mennyt leikkimään. Kakkosviikon jälkeen kaverit alkoi iloisena huutamaan " hei *matti* tuli jee tuu mukaan leikkiin" tyylisä juttuja kun tultiin eli pääsi porukoihinkin mukaan ihan hetkessä.
3 v on itkenyt. Pari ekaa päivää jäi itkutta ja oli tosi ylpeä kun oli iso ja pääsi päiväkotiin. Sitten oli 2 viikon jakso jolloin jäi melkein joka päivä itkemään ja sitten ihan ok. Sai myös kavereita ja pääsi ryhmään sisälle, vähän hitaammin kuin vanhempi sisarus joka on supersosiaalinen kutta n kuukaudessa kuitenkin
Me tehtiin myös pehmeää laskua ja oltiin alkuun vaan kolmen päivän viikkoja mutta mielestäni se vaan pahensi itkuja. Siirryttiin sitten siihen että oli täydet 5 päivää mutta vain 5 h päivä ja se toimi paljon paremmin. nyt voisi olla jo koko päivätkin varmaan mutta meille tämä on töiden puolesta mahdollista ja aiotaan jatkaa näin.
Niin ja nyt kun oli lakon takia 3 päivää vapaata niin itketti taas aamulla vähän kotona ( ei pk ssa enää kyllä)
Eli varmaan se säännöllinen rutiini olisi parempi varsinkin aremmalle lapselle että pääsee juttuun sisään, voisittekohan tekin lyhentää hoitopäiviä niiden vapaapäivien sijaan?
[/quote]
Tosi kivasti olette ottaneet lasten tarpeet huomioon. Arvostan.
pitäisi olla suukapulat lapsilla, kun ne ei tajua että vanhempien päiväkännit menee pilalle jos on aamulla huudettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:25"]Se on lapsen " teatteria" joka loppuu kun äiti poistuu näkyvistä. Olen ollut tarhassa töissä ja samoin on omat lapset toimineet :)
[/quote]
Jep. Varsinkin jos äidistä huomaa kuinka vaikeaa on jättää lapsi, niin lapsi kyllä ymmärtää sen. Oletko ap niitä äitejä, jotka paniikinomaisesti halaavat lasta ja toistavat mantraa:"äiti tulee iötapäivällä hakemaan kun äidin pitää nyt mennä töihin sitten tehdään jotain kivaa kun äiti tulee hakemaan ei ole mktään hätää kulta pieni äitillä tulee ikävä mutta täällä on kivoja tätejä joiden kanssa voit olla ei mitään hätäää kyllä äiti hakee"?
[/quote] ite tosiaan aikoinaan omat lapset tyrkkäsin hoitajan syliin ja sanoin tulevani iltapäivällä välipalan jälkeen. Ei ylimääräisiä haleja/ pusuja, pieni itku ja sitten kaikki hyvin. T 2
Pahaltahan se tuntuu. Tärkeää on itse olla rauhallinen ja postiivinen. Minä olen aina antanut lapsen hoitajan syliin ja jutellut oikein tuttavallisesti että lapselle välittyy kuva että hoitaja on minusta kiva, luotettava ka turvallinen. Eikä kannata antaa sen itkun pitkittää omaa lähtöä, silloin lapsi vaan itkee enemmän kun huomaa että se toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli hauskaa seurata, kun eräs äiti toi yhtäaikaa hoitoon 5v lastaan, joka sai järkyttävät raivarit, alkoi potkimaan ja huutamaan kun piti jäädä ja äiti seisoi vieressä ja kysyi hoitajalta että mitä minä teen:D loppujen lopuksi lapsi lähti äidin mukana takaisin kotiin :F0d
En mä varmaan voiskaan viedä, mutta omat ei paljon ole itkeny. Kokeile etsiä hyviä puolia siitä hoidosta siis myy se lapselle positiivisena juttuna. Tyyliin mieluisat kaverit. kiva hoitotäti ja ai ja voi pihalle pääsee laskeen liukumäkeä. Aina kun puhutte hoidosta niin kaivetaan, oikein nimien kanssa esiin että huomenna pääset taas piirtää tiinapetterin kanssa päiväkotiin. Tämä ei sitten toimi jos et ole itse tosissas, että ne on kivoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5, olen. Teen tietysti kaikkeni, etten näyttäisi omaa ahdistustani lapselle, mutta kyllähän se sen vaistoaa. En nyt ihan paniikinomaisesti tota mantraa toistele, koitan sanoa heipat mahdollisimman reippaasti ja lähteä pian pois, mutta en pysty sulkemaan kurjia fiiliksiäni pois ja tiedän että lapsi sen tajuaa.
Mutta mitä voin tehdä?
Maailmaan mahtuu ääntä, itkut unohtuu aika äkkiä, kun lähtee pois. Tilanne on myöhemmin niin, että ei haluais lähtee pois sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:34"]Oli hauskaa seurata, kun eräs äiti toi yhtäaikaa hoitoon 5v lastaan, joka sai järkyttävät raivarit, alkoi potkimaan ja huutamaan kun piti jäädä ja äiti seisoi vieressä ja kysyi hoitajalta että mitä minä teen:D loppujen lopuksi lapsi lähti äidin mukana takaisin kotiin :F0d
[/quote]
Oliko todella nuori ja epävarma vai sellainen 35+ ensisynnyttäjä jolle lapsi on elämän ehtoopuolen ainoa ilo?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:25"]Se on lapsen " teatteria" joka loppuu kun äiti poistuu näkyvistä. Olen ollut tarhassa töissä ja samoin on omat lapset toimineet :)
[/quote]
Teatteri-itkun erottaa aidosta itkusta. Ei voida sanoa, että kaikki itku eteisessä on automaattisesti teatteria.
Puhunkin lapselle aina positiivisesti hoidosta ja juuri noin, että jutellaan nimillä kavereista ja hoitajista ja mietitään, mitä kivoja juttuja siellä on tehty ja tehdään. Juttelen hoitajille ja koitan kaikin tavoin viestittää lapselleni, että hoidossa on ihan hyvä olla. Mutta sisäinen minäni on ahdistunut ja ihan varmasti lapsi sen huomaa. Ja niinpä ne aamut on ihan kauheita.
ap
Olen nähnyt paljon tuota, että lapset itkevät lohduttomasti jätettäessä ja lopettavat heti, kun vanhempi lähtee. Yhtä lasta tuo hoitoon välillä äiti, välillä teini-ikäinen isosisko. Äidin tuodessa lapsi itkee ja takertuu ja vanhempikin siinä on onnettoman näköinen ja ihmettelee, mitä pitäisi tehdä. Siskon kanssa lapsi riisuu vaatteet ja juoksee leikkimään - tietää kyllä, ettei ole mitään mahdollisuutta, että sisko veisi takaisin kotiin tai puistoon leikkimään, kun taas äidin kanssa sellainen mahdollisuus voi olla. Mitä enemmän itkee, sitä suurempi mahdollisuus, että äiti järjestää enemmän kotileikkipäiviä tai ehkä tuo tullessaan leluja ja karkkia, joten totta kai lapsen kannattaa kokeilla.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:35"]
5, olen. Teen tietysti kaikkeni, etten näyttäisi omaa ahdistustani lapselle, mutta kyllähän se sen vaistoaa. En nyt ihan paniikinomaisesti tota mantraa toistele, koitan sanoa heipat mahdollisimman reippaasti ja lähteä pian pois, mutta en pysty sulkemaan kurjia fiiliksiäni pois ja tiedän että lapsi sen tajuaa.
Mutta mitä voin tehdä?
[/quote]
Sanoisin että muuta omaa asennettasi. Hoitoon meno on hyväksi lapselle. Oppii olemaan ryhmässä, tekevät semmoisia juttuja mitä kotona ei välttämättä tehtäisi ja saa uusia kavereita. Tulet huomaamaan miten lapsen taidot lähtee kehittymään hirveillä harppauksilla. Se on oikeasti hyvä juttu. Lapset jotka on isoiksi asti kotona äidin kanssa on usein hirveän ripustautuvia kouluikäisinäkin ja tulee vaikeuksia tutustua muihin lapsiin. Sä teet hyvää lapselle viemällä sen hoitoon, usko pois. On helpompi sietää sitä aamuitkua ja vetkuttelua, kun tajuaa ettei sitä tee turhaan. Ja nuo aamut tulee nopeasti helpommiksi, kun lapsi tottuu.
On ihan tavallista, että lapset vetää itkuteatteria päiväkotiin jätettäessä. Huuto jatkuu tismalleen niin kauan kun äiti tai isä on sulkenut päiväkodin oven perässään. Sitten vedetään henkeä ja leikit alkaa kiinnostaa.
Älä pitkitä lähtöä, koska se kannustaa joitakin huutamaan entistä enemmän. Me päiväkodin hoitajat kyllä kerrotaan, jos huomataan, ettei lapsi hoidossa viihdy tai tulee jotain ongelmia.
No voi ny herranjumala.Ja sitten kun lapsi on 30v neitsyt peräkammarin poika niin voi alkaa miettimään mikä meni vikaan.