Miten pystytte jättämään lapsen itkemään päiväkotiin??

Ja tosta itkusta, lapsen itku on ihan aitoa, ei teatteria (sen tunnistan kyllä). Usein lapsi koittaa pidätellä itkua, mikä tuntuu musta tietysti vielä pahemmalta, kun pieni yrittää olla urheana vaikka on kurja olo.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:40"]

Puhunkin lapselle aina positiivisesti hoidosta ja juuri noin, että jutellaan nimillä kavereista ja hoitajista ja mietitään, mitä kivoja juttuja siellä on tehty ja tehdään. Juttelen hoitajille ja koitan kaikin tavoin viestittää lapselleni, että hoidossa on ihan hyvä olla. Mutta sisäinen minäni on ahdistunut ja ihan varmasti lapsi sen huomaa. Ja niinpä ne aamut on ihan kauheita.

ap

[/quote]

Eihän siinä sitten ole muuta jäljellä, kun se että itse uskot enää siihen. Lapsen kanssa olet jutellu ja siellä on kaikkea kivaa. Miksi se on susta itsestäs kurjaa silloin jättääkkään sinne, jos kivoja juttuja löytyy paljon?

Sitä enemmän lasta itkettää ja epävarmuus kasvaa, mitä enemmän vanhempi hengailee ja empii siellä eteisessä. Sisälle, ulkovaatteet pois, halaus, kehotus mennä leikkimään, iloiset heipat ja ulos. Tai jos jää heti ulos leikkimään, niin sittenhän homma sujuu vielä sutjakkaammin.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:24"]

Meidän 3-vuotias aloitti elokuussa päiväkodin ja lapsen sinne jättäminen on ihan hirveää. Lapsi itkee lohduttomasti ja takertuu kaulaani, ja mun täytyy yrittää pitää itseni kasassa siihen asti että pääsen nurkan taakse nielemään omia kyyneleitäni. Hoitajien mukaan päivät on yleensä menneet ihan hyvin, mutta kotona ollessa lapsi usein miettii, millon on seuraava hoitopäivä ja toistelee, ettei halua mennä hoitoon vaan olla kotona. Ja mulla on koko ajan vähän kurja olo, kun tuntuu siltä, että olisi pitänyt keksiä joku muu ratkaisu kuin toi päiväkoti. Vaikka pk on siis ihan ok paikka ja hoitajat vaikuttaa mukavilta.

Olemme miehen kanssa saaneet järjestettyä työvuorot niin, että lapsi on vain 3 päivää viikossa hoidossa ja niistäkin osa lyhyitä päiviä, mutta välillä tuntuu, että sopeutumisen kannalta on melkein huonompi juttu se että hoitoa on harvemmin.

Kauankohan nämä aamuitkut kestää? Miten sen voi kestää, kun täytyy jatkuvasti jättää itkevä lapsi hoitoon?? Mietin jatkuvasti, miten voisimme järjestää arjen jotenkin niin, ettei lapsi saisi olla kaikki päivät kotona ja käydä vain kerhossa pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan.

[/quote]

Napakkuutta vain hommaan ja ovi perässä kiinni. Mitä enemmän pidät kotona ja hoivaat niin sitä vaikeampaa on vastaavat hommat.

Mies 77 

Älä tee siitä p.kodista itse numeroa! Sanot vaan että sinne mennään kun on pakko! Monesti myös se että ollaan vain se kolme päivää viikossa, on tavallaan sopeutumisen kannalta huonompi vaihtoehto kuin esim. Viidesti viikkoon.

Läheisesi jättää sinut yllätyksenä uuteen paikkaan. Sinulle ehkä kerrotaan, että siellä voi oppia uusia hyödyllisiä taitoja, tehdä kivoja juttuja ja saada uusia kavereita. Et pääse sieltä itse pois, vaan sinut tullaan joskus myöhemmin hakemaan.

Kumpi vaihtoehto saisi sinut huolestumaan ja takertumaan ja kumpi saisi sinut iloiseksi valmiina uusiin seikkailuihin:

a) Läheisesi kehottaa pitämään hauskaa, lähtee ja vilkuttaa hymyillen.

b) Läheisesi epäröi ovella, halaa ja pussaa monta kertaa, näyttää huolestuneelta ja surulliselta ja hokee "ole reipas", "koeta pärjätä", "tulen varmasti hakemaan ja tehdään sitten jotain kivaa".

Hassua, että kukaan vastaajista ei suostu hyväksymään, että itku ei ole teatteria, vaikka ap niin sanoo.

Meillä ei ollut teatteria, vaan meteli koski lapsen korviin. Itku loppui, kun laitettiin ensiapuna lapsen korviin korvatulpat. Pääsi terapiajonoon ja terapian myötä aikanaan korvatulpat jäi pois.

Sanomattakin lienee selvää, että lapsen aistit ei ole ihan normaalit, ja se ilmeni puntissa roikkumisena ja parkumisena.

Olen niin herkkänä tän asian kanssa että teidän viestitkin alkaa jo itkettää... :D 24:n havainnollistaminen oli hyvä. Ja kaiken tämän mistä olette kirjoittaneet, tiedän kyllä, mutta eri asia onkin se, miten saan itseni uskomaan ettei se hoitoon jättäminen ole paha juttu. :/

ap

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:04"]Hassua, että kukaan vastaajista ei suostu hyväksymään, että itku ei ole teatteria, vaikka ap niin sanoo.

Meillä ei ollut teatteria, vaan meteli koski lapsen korviin. Itku loppui, kun laitettiin ensiapuna lapsen korviin korvatulpat. Pääsi terapiajonoon ja terapian myötä aikanaan korvatulpat jäi pois.

Sanomattakin lienee selvää, että lapsen aistit ei ole ihan normaalit, ja se ilmeni puntissa roikkumisena ja parkumisena.
[/quote]
Ja ei muuten ollut helppoa keksiä mistä oli kyse, kun kaikki läheisistä neuvolaan vain syyllisti minua, että minä roikun lapsessa.

Ai että itseä ärsyttää jättää oma herkkä neljävuotias aamulla päiväkotiin, kun siellä on nyt monta pillittävää lasta vastassa ja hoitajilla täysi työ heidän kanssaan. Siis ei vain yksi vollota, vaan tänäkin aamuna kolme! Ihan oikeasti, on varmaan joo tosi kurjaa ja blaablaa, mutta nyt ryhdistäytykää äidit siinä hoitoon viemisessä. 

Yksikin empii aina ovella niin että häntä pitää pyytää väistämään, että pääsee siitä itse ulos. Ei se minullekaan aina helppoa ole jättää lapsi sinne, mutta sentään tiedostan että esimerkilläni on väliä. 

Ymmärrän aloittajaa.Muistan hyvin kun vein oman poikani ensimmäisiä kertoja päiväkotiin.ja kyllä,itkuhan siinä tuli pojalla ja syliin kaipasi kun tein pois lähtöä.vielä kurjemmalta itsestäni tuntui kun molemmilla,sekä minulla että vaimollani oli vuorotyö ja silloin tällöin poika joutui viettämään myös yön päiväkodissa.kyllähän se raastaa sisintä kun lapsi jää itkemään mutta jos aloittajaa yhtään lohduttaa,niin lapsi aika nopeasti oppii käytännön. Ja itkeminen yleensä vähitellen loppuu.Hyvää syksyä ja tsemppiä.

Totta kai se tuntuu pahalta. Onpas kovasydämisiä "parempia mammoja" taas ollut vastaamassa. Luultavasti alkaa vähetä pikku hiljaa, mutta nyt voi vielä olla uusia asia, vierastamista ja kestää, että tottuu jättämisiin. Muista aina matkalla tarhaan kertoa, että tietenkin tulet hakemaan välipalan jälkeen, tai milloin nyt tuletkaan, kuten aina ennenkin. Tuttavan lapsi ei lakannut itkemästä vaan itkut jatkui puoli vuotta, sitten paljastui että tarha oli aivan kaamea, esittivät vanhemmille kivaa ja selän takana lapset oli oman onnensa nojassa housut märkinä, kun aikuiset riitelivät keskenään. :( Vaihtoivat äkkiä paikkaa ja lapsi muuttui pian tyytyväiseksi. 

Kovasti tsemppiä teille kummallekin! Kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. Meidän 4v hokee edelleen joka päivä, kuinka ei halua tarhaan, milloin äiti tuut hakemaan jne jne. Ja poika on nyt kuitenkin jo kolmatta vuotta päiväkodissa. Se on vaan niin mammanpoika, että eron hetki on raskas. Päivät menee hyvin ja poika viihtyy erinomaisesti, kunhan aamun jäähyväisistä on selvitty. Meilläkin on selvät rutiinit aamulla, käsipesun jälkeen ryhmään, pusut ja halit ja siiten käyn vielä ikkunasta vilkuttamassa. 

Olen itse päiväkodissa töissä, joten tiedän hyvin nämä aamukuviot mollemmilta kanteilta. Ei se ole koskaan kiva jättää itkevää lasta, mutta ei siinä muukaan auta. Ja kyllä se ihan varmasti helpottaa. 

Kuopus aloitti päiväkodin vuosi sitten. Kerran kun oltiin siellä tutustumassa, niin joku äiti toi lapsensa sinne lapsen itkiessä täyttä huutoa. Lapsi oli ehkä noin kolmen vuoden ikäinen. Lapsi huusi ja huusi, äiti lörpötteli hetken hoitajien kanssa, jonka jälkeen lähti ja lapsi jäi roikkumaan porttiin itkien. Oltiin paikalla ehkä vielä 20 minuuttia, jonka koko ajan tuo lapsi itki lohduttamasti ja hoitajat vaan huutelivat metrien päästä tylysti "äiti lähti jo". Tuntui kyllä pahalta tuon lapsen puolesta, oli teatteria tai ei.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:41"]

Olen nähnyt paljon tuota, että lapset itkevät lohduttomasti jätettäessä ja lopettavat heti, kun vanhempi lähtee. Yhtä lasta tuo hoitoon välillä äiti, välillä teini-ikäinen isosisko. Äidin tuodessa lapsi itkee ja takertuu ja vanhempikin siinä on onnettoman näköinen ja ihmettelee, mitä pitäisi tehdä. Siskon kanssa lapsi riisuu vaatteet ja juoksee leikkimään - tietää kyllä, ettei ole mitään mahdollisuutta, että sisko veisi takaisin kotiin tai puistoon leikkimään, kun taas äidin kanssa sellainen mahdollisuus voi olla. Mitä enemmän itkee, sitä suurempi mahdollisuus, että äiti järjestää enemmän kotileikkipäiviä tai ehkä tuo tullessaan leluja ja karkkia, joten totta kai lapsen kannattaa kokeilla.

[/quote]

Mitä hittoa? Mä käyn töissä. En mä ainakaan voi viedä lasta takaisin kotiin vaan mun pitää mennä ite töihin. Meillä meni lapsi päiväkotiin noin viikko ennen 1-vuotispäivää. Aluksi itki aamuisin, mutta annoin pusun, sanoin heipat ja annoin lapsen hoitajan syliin. Aluksi myös alkoi itkeä, kun tulin hakemaan lasta kotiin iltapäivällä. Tätä kesti ehkä kuukauden. Nykyään lapsi on 2 vuotta enkä muista, että olisi juuri koskaan väännetty siitä, ettei halua mennä päiväkotiin. Toki unohtuu välillä aamuisin haaveilemaan ja haluaisi joskus esim. lukea, kun pitäisi tehdä aamupesuaja ja pukea.

Mikä siinä päiväkodissa on hirveää, kun se ahdistaa teitä? Joo ovat isossa ryhmässä jne, mutta tämä yhteiskunta ei pyöri, jos lapset hoidetaan kotona kouluikään asti. Useimmat vanhemmat vaan joutuvat viemään lapsen hoitoon. Toivottavasti hoito olisi mahdollisimman laadukasta. Itse olen ollut tyytyväinen lapsen päiväkoteihin. Muutimme alkukesästä ja lapsi meni elokuussa uuteen päiväkotiin, jossa on saanut kavereita ja tuntuu viihtyvän siellä hyvin. 

Hassua, mutta ei mua liikuttanut lapsen itku yhtään. Melkein vain ärsytti, ja mietin paheksuuko tädit mun ärtymystäni. Tiesin, että lapsi kyllä pärjää. 

Myöhemmin pojalla on alettu epäillä tourettea tms, jolla oli varmasti osuutta asiaan, miksi ei viihtynyt tarhassa. Sen sijaan koulussa on viihtynyt hyvin. 

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:43"]

Totta kai se tuntuu pahalta. Onpas kovasydämisiä "parempia mammoja" taas ollut vastaamassa. Luultavasti alkaa vähetä pikku hiljaa, mutta nyt voi vielä olla uusia asia, vierastamista ja kestää, että tottuu jättämisiin. Muista aina matkalla tarhaan kertoa, että tietenkin tulet hakemaan välipalan jälkeen, tai milloin nyt tuletkaan, kuten aina ennenkin. Tuttavan lapsi ei lakannut itkemästä vaan itkut jatkui puoli vuotta, sitten paljastui että tarha oli aivan kaamea, esittivät vanhemmille kivaa ja selän takana lapset oli oman onnensa nojassa housut märkinä, kun aikuiset riitelivät keskenään. :( Vaihtoivat äkkiä paikkaa ja lapsi muuttui pian tyytyväiseksi. 

[/quote]

Ei me mitään kovasydämisiä olla. Ei ole kiva jättää itkevää lasta hoitoon, mutta tilanteen pitkittäminen ei auta. Nuo tilanteet, että hoitopaikassa on jotain vikaa, minkä vuoksi lapsi ei siellä viihdy, ovat asia erikseen. Omasta mielestäni lapsen kanssa kannattaa keskustella hoitopäivistä ja kysyä, onko ollut kiva päivä. Meillä ainakin 2-vuotias kertoo jotain päivästään ja on esim. kertonut myös ikävistä asioista, jos on esim. satuttanut itsensä tai joku on ollut ilkeä.

Ap, ymmärrän, että oman lapsen jättäminen ensimmäisiä kertoja päiväkotiin on raskasta ja vaikeaa molemmille. Ensimmäisenä tulee mieleen, että on oikeasti lapselle vaikeampaa, että yritätte tehdä lapsen päivistä lyhyitä ja harvalukuisia. 3-vuotias tarvitsisi selkeät rutiinit ja päiväkotiin sopeutumista tukisi paljon paremmin esim. 6 h viitenä päivänä viikossa kuin esim. 4-8 h kolmena päivänä viikossa. Minulla oli ryhmässäni viime vuonna 3-vuotias poika, joka oli hoidossa ma-ke klo 8.30-15 ja to-su äidin ja pikkuveljen kanssa kotona. Hoitoon tuleminen oli joka päivä yhtä huutoa. Äiti ja isä olivat päiväkotia kohtaan kovin vaativia ja hyssyttelivät lastaan, yrittivät rohkaista lasta ja lähteä mahdollisimman nopeasti. Äidiltä lähteminen onnistui paremmin kuin isältä. Nyt äiti on mennyt töihin ja 4 vuotta täyttänyt poika on hoidossa päivittäin n. 8-15.30/16. Hän huutaa edelleen aamulla helposti, mutta sama juttu kuin keväälläkin, kun äiti / isä lähtee, lapsi vetää henkeä, niiskauttaa kerran tai kaksi ja lähtee leikkimään. Helpompaa olisi ollut, jos olisi tottunut säännölliseen hoitoon, mutta sitten vaikka lyhyempiin päiviin.

On totta, että joidenkin lasten itku aamulla eteisessä on teatteria. Yhtälailla on totta, että jotkut lapset itkevät todellista pahaa oloaan ja eroahdistusta. Yleensä vanhemmista eroaminen esim. päivähoitopäivän ajaksi helpottuu muutenkin n. 4-vuotiaana. 3-vuotiaan uhmassa uusien elämänalojen haltuun otto on lapselle haastavaa. Mielestäni tämä kertomani poika on itkenyt lähinnä myötätunnosta omia vanhempiaan kohtaan. Varmaan harmittaa itseäänkin, että ei saa olla äidin jatkuvan huomion keskipisteenä (mihin on esikoislapsena tottunut), mutta minusta lapsen itku on ollut myös myötätuntoa äitiä / isää kohtaan. Kun lapsi huomaa, että vanhemmilla on kurja olo tuoda lapsi päiväkotiin, hän itkee ikään kuin myötätunnosta osoittaakseen vanhemmalleen, että kyllä minullekin tulee sinua äiti ikävä, ei täällä kotia kivempaa ole. Kun äiti on mennyt, solidaarisuus saa väistyä.

Parhaimpia ovat ne vanhemmat, jotka tuovat lapsen päiväkotiin, riisuvat ulkovaatteet, pesevät kädet, kantavat lapsen työntekijän syliin, sanovat "hyvää päivän jatkoa" ja lähtevät. Siinä tilanteessa ei ole vanhemman tehtävä jäädä hyssyttelemään lasta, vaikka itkisikin.

Tiedän, että kaikissa päiväkodeissa ei ole riittävää ammattiylpeyttä ja motivaatiota kohdata itkuista tai iloistakaan lasta joka aamu, mutta meillä luotetaan omaan ammattitaitoon. Me olemme lapsille tuttuja, turvallisia aikuisia, joiden hoitoon vanhemmat voivat huoletta oman lapsensa jättää. Jos vanhemmat meinaavat takertua lapseen, sanomme reippaasti lapselle, että nyt isän / äidin täytyy lähteä töihin. Tämä on viesti ennen kaikkea vanhemmille, että me hoidamme lapsesi tästä eteenpäin sen 7 tuntia, kunnes tulette hakemaan. Sitten vanhemmat lähtevät ja lapsilla on kaikki hyvin.

t. lastentarhanopettaja 3-5-vuotiaiden ryhmässä

Ap, kyllä se siitä helpottaa pian. Meillä meni tyttö kolme vuotta täytettyään hoitoon, ja todella oli yllätys kuinka vaikea hänen oli jäädä sinne. En osannut oikein varautua semmoseen kun aina oli ollut niin sosiaalinen muuten, mutta kyllä se oli ihan selkeää eroahdistusta. Tottakai se riipi sydäntä ja tuntui tosi pahalta jättää itkemään. Kerrankin tyttö pisti niin jarrut päälle etten saanut häntä rattaista nostettua ja tarvi kutsua apujoukkoja :D kun tuolloin toisinaan kuljettiin kävelypelillä. Mutta parin kk päästä tapahtui ihan täyskäänne. Ja sen jälkeen on mennyt aina iloisena tarhaan. :)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:04"]

Olen niin herkkänä tän asian kanssa että teidän viestitkin alkaa jo itkettää... :D 24:n havainnollistaminen oli hyvä. Ja kaiken tämän mistä olette kirjoittaneet, tiedän kyllä, mutta eri asia onkin se, miten saan itseni uskomaan ettei se hoitoon jättäminen ole paha juttu. :/

ap

[/quote] Tiedän tunteen ap! Minusta avuksi voisi olla luottamuksellisen suhteen luominen hoitajien tai omahoitajan kanssa. Eli kun tunnet ja luotat hoitajaan sinun on helpompi jättää lapsi hoitoon. Kysele miten päivä mennyt, miten hakee lohtua jne.. Haluaako syliin  eli ei pelkästään tänään söi reippaasti ja nukkui päiväunet. 

En oikein ymmärrä sitä miksi lapsen tunne surusta pitäisi nopeasti kääntää iloksi. Miksei lapsesta saa tuntua pahalta kun jää hoitoon, kun mieluummin viettäisi päivän äidin/isän kanssa. Ei se tarkoita sitä että niin pitää toimia eikä siihen usein ole mahdollisuuttakaan. Ja kaikki lapset ei ole samasta muotista, toiset on tottuneet jo hyvin pienestä jäämään hoitoon. ehkä hekin ovat aluksi itkeneet lohduttomasti, mutta ajan kanssa huomanneet ettei itku auta ja hoitoon on jäätävä. Se on surullista. Itku voi helpottaa oloa ja myötätunto surua kohtaan auttaa myös ymmärtämään sitä. Eikä vain äkkiä käännetä kaikkea iloksi leluilla tai leikeillä, ihan kuin pääasiallisena tavoitteena olisi ettei lapsi vain itkisi. 

Toivottavasti joku edes ymmärsi nopean sepustukseni :) ap:lle tsemppiä <3 ajan kanssa helpottaa !