Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet? Eri taustoista tulevien ruokailutottumuksista...
21.09.2015 |
Mieheni on ns. yksinhuoltajan WT-perheestä, minä ylemmän keskiluokan yrittäjäperheestä. Yksi jokaviikkoisista ihmetyksen aiheista itselleni -vielä 12 vuoden jälkeenkin- on mieheni uskomaton NIRSOILU koskien aivan tavallisia ja hyviä kotiruokia.
Esim. omassa perheessäni syötiin melko tavallista lama-ajan ruokaa lapsuudessani; erilaisia keittoja, jauhelihaa, kanankoipia, omalta pellolta tulevia kasviksia ja marjoja ruoassa ym. Kyllä meillä syötiin myös hyvin, ja isäni rakasti hyvälaatuisia pihvejä joita paistoi yleensä viikonloppuisin koko perheelle. Samoin käytiin viikottain ravintoloissa syömässä. Ruoka ei kuitenkaan ollut snobbailun aihe, ja kaurapuuro oli aivan yhtä arvostettu ruoka kuin vaikkapa se pihvi. Pääasia oli se, että tehtiin mahdollisimman paljon itse.
Mieheni, joka on myöskin lama-ajan kasvatti, ronklaa vielä kolmekymppisenäkin ruoallaan. Kasvisruoat kuten kukkakaaligratiini tai juuressosekeitto eivät meinaa maistua, puuroon ei edes koske. Hernekeitto ei kelpaa ihan periaatesyistä, eikä osaa arvostaa kanankoipiakaan. Toisin sanoen halvat ruoat eivät maistu. Ensin ajattelin sen johtuvan siitä, että on syönyt niitä "tarpeeksi" lapsena, mutta siitä ei ole kysymys: jututin miehen äitiä aiheesta ja äidin mukaan hän on syöttänyt lapsille eniten eineksiä, koska lapsia oli paljon eikä ruoanlaitto koskaan kiinnostanut häntä muutenkaan.
Nykyään mieheni ei syö eineksiä, mutta ei ole oppinut myöskään tavallisten raaka-aineiden makuun. Mielummin paastoaa kuin syö vaikkapa sitä puuroa, ja sitten kiukuttelee kun verensokeri laskee...huoh. Mikään 190cm bodarikaan hän ei ole, kaukana siitä, joten mielestäni kyse ei ole tarpeesta "miesten ruoalle" eikä hänkään mitään sellaista ole väittänyt.
Oletteko huomanneet omassa lähipiirissänne vastaavaa?
Ps. Tuli vielä mieleen kun lapset olivat pieniä ja kävimme vähän heikomman tasoisissa paikoissa joskus syömässä, niin anoppi nyrpisteli miten hän ei ikinä voisi syödä niissä. En ole koskaan nähnyt tai kuullut anopin syövän muualla kuin pikaruokaravintolassa. :)
Kommentit (16)
Minä olen tullut ns. Wt-perheestä. En jaksa alkaa enempää erittelemään, mutta söimme vaan eineksiä ja olosuhteet eivät ollut kovin hyviä kasvaa. Kun olen muuttanut omilleni en ole varmaan kertaakaan syönyt eineksiä. Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä, käytämme ainoastaan luomulihaa ja itse pyydettyä kalaa/ostamme luonnonlohta. Olen hyvin kaukana nirsosta, vaikka lapsuudessani söin vain teollisia einesruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Meillä on kolme lasta joista yksi (keskimmäinen) on nirso, kaksi muuta ns kaikkiruokaisia. Ehkä se keskimmäinen on sitten WT
Monet ei aikuisenakaan syö sellaista mihin eivät lapsena ole tottuneet. Ei kai tuohon mitään sen ihmeellisempää luokittelua tarvitse. Vähän junttiahan se on jos ei uskalla maistella uusia ruokia tai asenne on yhden lusikallisen jälkeen että hyi. Sellainen lapsellinen suhtautuminen ruokaan. Mutta en ole huomannut että se riippuisi varallisuudesta tai koulutustaustasta.
Kirjoituksestasi oikein huokuu halu ymmärtää alemman luokan kansalaisten (eli kaikki muut paitsi sinä) lapsuuden ruokailutottumuksia.
Ei ihan hirveästi kiinnosta kertoa omista ruokailutottumuksista.
T.Tavallisen keskiluokkaisen lapsuuden elänyt nainen
Tajuatko, kuinka ylimielinen olet puolisoasi kohtaan? Hyi yök. Ei ihme, ettei miehelläsi ole ruokahalua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on suurin pöytätavoissa. Mässyttäminen ja ruoka suussa puhuminen ja epäsopivat ruokapuheet kertovat ihmisen alkuperäisestä sosiaaliluokasta ihan kaiken tarvittavan minuuteissa.
Minä elin lapsuuteni ylemmän keskiluokan perheessä. Syötiin perunoita ja jauhelihakastiketta. Syötiin joskus McDonald'sissa. Joskus kokeiltiin kaikenlaista eksoottista matkustellessa. Nykyään ollaan sitten varmaan jotain ylhäistä yläluokkaa, mutta edelleen syödään perunoita ja jauhelihakastiketta, joskus McDonald'sissa ja saatetaan maistaa jotain eksoottista matkustellessa.
Tunnen etäisesti yhden WT-perheen, jossa syödään perunoita ja jauhelihakastiketta, joskus syödään McDonald'sissa ja voivat maistella jotain eksoottista matkustellessa.
Tästä voimme vetää johtopäätöksen: olet omahyväinen idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:41"]
Tajuatko, kuinka ylimielinen olet puolisoasi kohtaan? Hyi yök. Ei ihme, ettei miehelläsi ole ruokahalua.
[/quote]
Kyllä jos aikuinen käyttäytyy kuin pikkukakara, joutuu sietämään alentuvaa käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. Lasta kohdellaan lapsena.
Mä olen tällaisesta wt-einesperheestä, meillä ei koskaan syöty mitään erikoista eikä oikeastaan terveellistäkään. Nykyään olen kasvispainoitteinen kaikkiruokainen, tosin liha ja kana on jäänyt lähes kokonaan pois. Rakastan kokeilla kaikenlaista uutta ja eksoottista. Toisin kuin monet "hienommissa" perheissä kasvaneet kaverini, joille joku Martinan kanakori on superherkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en tajua ? entä jos on wt ja syöny ihan tavallista kanaa ja lasagnee ym kotitekoista ?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:34"]En ole huomannut. Meillä on kolme lasta joista yksi (keskimmäinen) on nirso, kaksi muuta ns kaikkiruokaisia. Ehkä se keskimmäinen on sitten WT
[/quote]
Joskus sille ei voi mitään. Kannattaa antaa nyt hyvissä ajoin adoptioon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin? Mikä tuossa nyt oli niin ihmeellistä? Ihan samanlaista käytöstä kuin niillä vanhemmilla joilla itsellään on ollut köyhä lapsuus ja sen takia sitten eivät kiellä omilta lapsiltaan mitään. Miehesi vaan sai syödä niitä kukkakaaligratiineita lapsena niin paljon että tuli korvista ulos ja nyt kun sillä on varaa niin se haluaa syödä (omasta mielestään) paremmin.
Mä oon tän palstan mukaan varmaan oikein MALLI WT: teini yh-äidin ainoa lapsi.. ikinä en saanut eineksiä, aina syötiin alusta lähtien itse tehtyä. Muistan kun joskus teininä vihdoin jossain kaverilla sain maistaa Saarioisten jauhelihapizzaa, vau:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas täysin toisinpäin kuin ap:llä. Itse olen vaatimattomasta työläisperheestä (ei wt) ja mieheni suomenruotsalaisesta yrittäjä/johtajaperheestä. Silti minä olin se joka opetin miehelleni mitä hyvä ruoka on, eikä päinvastoin.
Toki heillä oli mätiä joulupöydässä ja rapujuhlat joka vuosi - näihin meillä ei ollut varaa. Mutta toisaalta sitten koskaan eivät syöneet kotiruokaa vaan koulun jälkeen natustivat jotain leipää ja keksejä kaapista tai lämmittivät "vauhdissa" jotain einestä. Äiti laittoi ruokaa pari kertaa vuodessa kun oli illallisvieraita.
Meillä taas vähistä ja vaatimattomista aineista tehtiin joka päivä herkullista ja terveellistä kotiruokaa, usein oli ruokavieraita (jos ei muuta niin lisättiin soppaan vettä että riitti kaikille) ja pullaa/kakkuja leivottiin joka viikonloppu.
Ja mieheni oli tosi nirso kun tapasimme 30v+. Ei tykkää siitä eikä tästä - totuus oli ettei ollut koskaan maistanut näitä ruokia! Ja ihmetteli kuinka viitsin joka päivä laittaa ruokaa. No mulla oli 3 nälkäistä lasta jo tuossa vaiheessa joten jonkunhan ne piti ruokkia!
Nyt 20v myöhemmin mieheni on tosi gurmandi, rakastaa ruuanlaittoa ja sitä että meillä on usein porukkaa syömässä omien lisäksi. On hyvin tarkka ruoka-ajoista ja ruuan laadusta. Tykkää laittaa ruokaa ja on monessa suhteessa kokeilevampi kuin minä:)
Lapset eivät koskaan ole olleet nirsoja vaan oppineet jo taaperosta syömään kaikkea mitä tarjolla on.
Mä olen wt-perheestä jossa oli aina monipuolista ruokaa, mä olin jo lapsena nirso ja vihasin kun pakotettiin syömään kaikkea. Nykyään syön vaan ruokia joista tykkään.
Miehesi nirsoilun perusteella teit tällaisen valtavan kiinnostavan päätelmän? Wau nobelin palkinto odottaa.