Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin miehen kanssa, joka antoi 8v pyörittää arkea. Joka asiassa antoi periksi. Osti kaiken mitä tyttö halusi. Voitte kuvitella, mitä käytös oli sitten, kun isukki ei asettanut rajoja, eikä ymmärtänyt mikä on ongelma. En jaksanut. Totesin, että jos lapsenkasvatusmalli on tuollainen, niin ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Paras päätös oli lähteä.
Ehkä johtuu omasta huonosta / etäisestä isäsuhteesta, mutta mulle vaikeinta on kestää juuri tuollaisia " isin prinsessoja". Jotenkin tuntuu, että heistä ainakin isommat ( kouluikäiset) tahallaan asettuvat isän ja hänen naisystävänsä väliin. Ehkä vika on minussa, mutta kyllä vit^ ttaa katsella esim sohvalla telkkaria tai mitä vaan, kun isin prinsessa 10v kiehnää miehen sylissä ja mies puhuu hänestä rakkaanaan. En tiedä. Kiittäkää mutta epäilen, etten ole tunteideni kanssa yksin. Kokemusta on nyt jo kahdesta tällaisesta miehestä jotka tuntuvat olevan kiusallisen läheisiä tyttäriensä kanssa. Joo, kolmatta ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut miehet olisivat intiimissä suhteessa tyttäriensä kanssa, jos se olisi yhteiskunnassa hyväksyttyä. Mistä lie johtuu, että tällaista melkeinpä insestistä käytöstä harvemmin huomaa äitien ja poikien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet olisivat intiimissä suhteessa tyttäriensä kanssa, jos se olisi yhteiskunnassa hyväksyttyä. Mistä lie johtuu, että tällaista melkeinpä insestistä käytöstä harvemmin huomaa äitien ja poikien välillä.
Ja todisteet ja lähteet tälle?
Ihme miesvihaa. Monet isät rakastavat ehdoitta tyttäriään, ja onhan käsite "isin tyttö" ikivanha ihan ilman mitään hemmetin insestiä. Vastaava käsite toiseen suuntaan voi olla "mammanpoika", joka on negatiivisempi koska poikien ei ole suvaittu osoittavan tunteitaan samalla tavalla.
Isät suojelevat tyttäriään, ja tyttäret kokevat katkerat nyxät uhaksi, niin kuin nyxät ovatkin. Siksi siis isin syliin, jotta kyräilevä isin uusi naisystävä ei syrjäytä.
Kasvoin uusioperheessä ja hirveät traumat jäi kun tunsin koko nuoruuteni olevani ei-toivottu omassa kodissani. Voi lapsiparkoja sanon vain. Ilmankos tämän päivän nuoret voivat niin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.
Harmi ettei aikuinen mies pohdi tilsnnetta itsestään käsin; mitä voit ja mitä haluat vaan jonkun ulkopuolisen silmin; alistutko aisuriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävä tapaus oli puolison lapsi. Hän oli ainoa lapsi eikä ymmärtänyt ettei saa lettuja kesken paiston, syödä kaikkia mansikoita yksin, tai mitä ikinä. Kaivoi räkää nenästään ja saattoi pyyhkiä ne mun hiuksiin ja nauraa. Söi suu auki maiskuttaen, vielä 10 vuotiaana olisi pitänyt päästä mun paikalle sänkyyn isin viereen nukkumaan. Ei väliin, vaan muija mäkeen ja prinsessa tilalle. Sama tilanne autossa, muija takapenkille, prinsessa eteen. Hahahah. Yöt itkettiin vielä +10v, persettä pyyhittiin vielä kouluikään saakka. Onneksi ei tarvitse enää nähdä ikinä. Huhhuh. Yökkistä. On nykyään turvonnut läski, mikä ei sinänsä ihmetytä kyllä kun on kuvitellut alusta saakka ettei mitkään säännöt kosketa häntä. Ja ei siis toki lapsen vika, kasvatuksessahan se vika on jos tällaisia prinsessoja saa aikaan.
Järkyttyneenä luen näitä kommentteja, mutta on se tietysti parempi, että olette rehellisiä.
Miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta, mutta kun aloimme seurustella, lapset olivat 4 ja 6 v. Itse olin 25 v., mies reilusti vanhempi ja tiesin hyvin jo tuolloin, että en halua koskaan omia lapsia. Silti minulle oli päivänselvää, että meidän parisuhteessa miehen lasten etu, aikataulut ja tarpeet on meille molemmille oltava numero 1. Kaikki muu tulee sen jälkeen. Lapset ovat isällään vuoroviikoin ja aluksi olimme lähes vuoden aina koko viikon erossa, koska emme halunneet esitellä minua pienille lapsille ennen kuin suhteen jatko oli varma. Neljän vuoden jälkeen muutin miehen ja lasten kotiin, mutta edelleen lapsiviikoilla annan aikaa ja tilaa isän ja lasten yhteiselle tekemiselle, emme esim käy noilla viikoilla kahdestaan missään, vaan menen hänen ja lasten mukana silloin kun se kaikille sopii.
Lasten äidin kanssa meillä on asialliset hyvät välit ja olen muös puolustanut häntä miehelle joskus, kun heillä on ollut ristiriitoja. En sietäisi mieheltäni mitään epäkunnioittavaa käytöstä eksäänsä kohtaan enkä varsinkaan olisi mustasukkainen hänen lapsilleen. Perheellinen kumppani on package deal ja lasten etu on oltava siinä kaikkien aikuisten tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT Pfizerin dokumenttien kertomaa siitä mitenkä rokotteen lipidinanopartikkelit kerääntyvät munasarjoihin, ja mahdollisesti lisäävät lapsettomuuden riskiä; noin viiden minuutin pätkä tuubissa, ihme kuin ei ole jo poistettu:
Ristiriitaiset ajatukset. Puolison lapsi on hieman ongelmainen ja hänen ongelmansa täyttävän puolison arjen, eikä minulle jää juurikaan aikaa tai tilaa siinä kuviossa. Lapsi on ollut jollain tavalla häiritsevästi käyttäytyvä alusta saakka eikä sellaista luontevaa suhdetta ole oikein voinut syntyä. Alussa tämä roikkui minussa kiinni jatkuvasti, sitten kuvitteli olevansa suhteessa kanssani, omia minua ja tulla minun ja puolison väliin, ja sitten viimeisimmäksi yrittää koko ajan ärsyttää minua ihan tahallaan. Eli kaikenlaisia ongelmia. Alussa puoliso järjesti meille yhteistä aikaa ainakin yhtenä iltana viikossa, mutta nykyään meillä on yhteinen ilta ehkä kerran kuukaudessa tai parissa. Se on liian vähän parisuhteen hyvinvoinnin kannalta ja aiheuttaa minussa katkeruuden tunteita. Eikä tietenkään seksiäkään ole juuri koskaan, kun lapsi on aina kotona ja kuuntelemassa. Tässä kuviossa on siis minulle kaikki ydinperheen rasitteet mutta ilman niitä iloja. Sekin on viime aikoina ärsyttänyt, kun tämä nykyinen teini valtaa olohuoneen ja television joka ikinen ilta koulun jälkeen ja makaa siinä sohvalla iltaan asti ja puoliso istuu siinä vieressä. Eli meillä ei ole siis kotonakaan ollessa juuri hetkeäkään aikaa puhua asioista aikuisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotta takana seurustelua miehen kanssa, jolla 7 v lapsi nuoruuden seikkailuista. Ei ollut miehen puolelta haluttu lapsi, mutta kun hän syntyi, on mies hoitanut osansa hienosti ja heillä on hyvä ja lämmin suhde. Myös minulla lämpimät välit lapseen. Lapsi asuu meillä suunnilleen joka toinen viikonloppu. Ollaan mieheni kanssa paljon käsitelty niitä vaikeita tuntemuksia, joita uusperhekuvio tuo tullessaan. Ollaan kumpikin sitä mieltä että aikuisten suhteen on oltava onnellinen ja tasapainoinen, jotta lapsi voi hyvin. Eli niin sanotusti suhteemme menee edelle ja ykköseksi. Ei tietenkään lapsen hyvinvoinnin kustannuksella, vaan noin ylipäätään, aikuiset päättää säännöt ja sen mitä tehdään milloinkin ja ollaan tekemättä. Usein toki myös lapsi saa päättää, menemmekö uimaan, hop lopiin, piknikille vai mitä ikinä. Valehtelisin jos väittäisin, että olisin jäänyt suhteeseen, jos kokisin että lapsi menee suhteemme edelle, ja vain häntä kuunnellaan. Kyllä se balanssi pitää olla selkeä. Me olemme perhe ja tasavertaisia kumppaneita mieheni kanssa, ja lapsi kuuluu perheeseemme niinä päivinä kun hän luonamme on.
Voi miksi käytin parhaimmat vuoteni tämän vanhan ukkoni ja lastensa passaamiseen.
Miettikää vakavasti ikäeroa. Miettikää vakavasti, jos puolisolla jo lapsia ja haluaisittei itsekin niitä. Vaikka kuinka olisitte "rakastuneita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni nyt on niin lapsellinen, että hänestä ei kertakaikkiaan ole isäksi lapsille.
(hyvä jos hänestä nyt on yleensä edes puolisoksi)
Nyt? Onko siis toiveita että muuttuisi, vai miksi toistat sanaa nyt?
Tykkään miehen lapsista. Päätän kuitenkin aikuisena itse miten ja kuinka paljon olen heidän elämässään.
Muutamaan kertaan minua on yritetty hiillostaa tekemään asioita joita en halua, mutta en ole siihen suostunut. Vanhempi lapsista on jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään miehen lapsista. Päätän kuitenkin aikuisena itse miten ja kuinka paljon olen heidän elämässään.
Muutamaan kertaan minua on yritetty hiillostaa tekemään asioita joita en halua, mutta en ole siihen suostunut. Vanhempi lapsista on jo aikuinen.
Olen tuo vastaaja 613, ja olen myös kokenut asian välillä näin. Siis että minua yritetään syyllistää ja vaaditaan tekemään asioita puolison lapsen puolesta, vaikka kasvatusvastuuta ei ole annettu (enkä ole sitä halunnut, ja asia on näin alussa sovittu). Kyllä minä voin viettää lapsen kanssa aikaa silloin tällöin ja kohtuudella, mutta en minä ala koko elämääni viettämään hänen ehdoilla ja suunnitella kaikkia menojani sen mukaan. Varsinkaan kun meillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä, ei luonteessa eikä kiinnostuksen kohteissa.
Vähän ehkä ohis, mutta muistan muksuna vanhempien erottua (olin 7v) että yritin aina olla parhaimmillani isän naisystävien seurassa. Niitä naisia siis tuli ja meni, eikä koskaan saatu selitystä kun suhde yhtäkkiä loppui. Jotenkin luulin, että jos vaan olisin mahdollisimman kiva ja helppo lapsi, joku nainen pysyisi isäni elämässä.
Isäni oli siis alkoholisti, joten totuin jo pienestä pitäen lukemaan muiden (pääasiassa isäni) tunnetiloja jotta osasin tarvittaessa olla ihan vaan pois tieltä, milloin sai olla iloinen, milloin piti olla hiljaa yms ja tätä "taitoa" käytin myös isäni naisystävien kanssa.
En vois kuvitellakaan miltä musta olis tuntunut, jos olisin saanut tietää että olisin ollut syy johonkin niistä eroista. Vaikka näin aikuisena ymmärrän, enkä itsekään varmaan jaksaisi toisen adhd-lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään miehen lapsista. Päätän kuitenkin aikuisena itse miten ja kuinka paljon olen heidän elämässään.
Muutamaan kertaan minua on yritetty hiillostaa tekemään asioita joita en halua, mutta en ole siihen suostunut. Vanhempi lapsista on jo aikuinen.
Olen tuo vastaaja 613, ja olen myös kokenut asian välillä näin. Siis että minua yritetään syyllistää ja vaaditaan tekemään asioita puolison lapsen puolesta, vaikka kasvatusvastuuta ei ole annettu (enkä ole sitä halunnut, ja asia on näin alussa sovittu). Kyllä minä voin viettää lapsen kanssa aikaa silloin tällöin ja kohtuudella, mutta en minä ala koko elämääni viettämään hänen ehdoilla ja suunnitella kaikkia menojani sen mukaan. Varsinkaan kun meillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä, ei luonteessa eikä kiinnostuksen kohteissa.
Juuri näin. Meillä tosin mies ei ole koskaan vaatinut tai hiillostanut, nämä ovat tulleet suhteemme ulkopuolelta, kuten lasten isovanhemmilta, tai miehen exältä.
Mieheni kanssa homma tehtiin jo alussa selväksi, onneksi.
Kai nyt lapsellisetkin saa vastata?
Mieheni lapset ovat olleet lähes aikuisia kun aloimme seurustella. Ovat minulle kuin perheeni jäseniä. Ei nyt omia lapsia, mutta minun perhettäni kuitenkin.
Minä menin aikanani yhteen yh-isän kanssa. Äiti asui kauempana ja poika asui isällään. Nyt 25v myöhemmin poika on kuin oma ja miehen exän kanssa ollaan edelleen tekemisissä, vaikka olen miehestä jo eronnut.
Mikä ihmeen "lapsellinen mies"? Lapsellinen tarkoittaa lapsenmielistä, siis sitä, että mies on lapsenmielinen (yksinkertainen), ei sitä, että miehellä on lapsia. Ei pitäisi olla ydinfysiikkaa!
Meillä oli tilanne, jossa puolisollani oli täysi-ikäinen tytär. Himot alkoivat hyrrätä puolin ja toisin, ja katsoin parhaaksi ratkaisuksi dumpata vanhan eukon ja ottaa tyttären tilalle. Eukko aloitti sitten kauhean kostokampanjan ja pedofiiliksi parjaamisen, katkera kun oli.
t. Woody Allen