Onko mielestänne loukkaavaa/alentuvaa kuvailla henkilöä hiljaiseksi?
Tai ottaisitteko itse neutraalina vai huonona kommenttina?
Kommentit (130)
Neutraali sana tietenkin. Minulle on sanottu usein, että olen hiljainen, mutta en ole osannut ottaa sitä mitenkään negatiivisesti. Saan kyllä ongelmitta suuni auki ja kerron asiani reilusti silmiin katsoen ja huolehdin, että asia menee perille. Ei hiljaisuus tarkoita juroutta tai epäystävällisyyttä ja jos joku sanoo hiljaiseksi, niin sitä ei tule edes käsittää sellaiseksi. Tai jos käsittää, niin se on hiljaisen oman pään ongelma.
Minulle on myös sanottu, että seurassani on helppo olla ja että olen rauhallinen ja luotettava. Olen ollut pienestä pitäen lukutoukka, joka viihtyy hyvin yksikseni. Perheeni ja ystäväni ovat samanlaisia, mutta kyllä meistäkin ääntä tulee, jos tilanne on sopiva.
Ei siis kannata ottaa aina nokkiinsa muiden sanomisista, vaan olla itsevarma. Eivät muut ole uhka hiljaiselle, vaan ihmiset ovat erilaisia. Jo lapsetkin tietävät sen asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ja hiljainen vs vilkas ja puhelias. Ujo ja hiljainen ihminen sanoo harvoin mitään ja tuntuu tyytyvän lähinnä kuuntelijan rooliiin vaikka keskustelua yrittäisi ohjata häntä mahdollisesti kiinnostaviin aiheisiin.
Vilkas ja puhelias ihminen ottaa mielellään kontaktia muihin ja kommentoi asioita. Jos ei sano mitään, eihän se toinen ihminen pystyy lukemaan ajatuksia tai vain tulkitsemaan eleitä ja ilmeitä. Kun kaksi vilkasta ihmistä juttelee, niin keskustelu rullaa eteenpäin luonnostaan ja aiheet vaihtuvat luontevasti.
Kuuntelee kohteliaisuudesta ja toivoo, että saisit asiasi oksennettua ulos, jotta kaikki voisivat taas jatkaa rauhassa töitään. - Ei ehkä todellakaan kaipaa "ohjaustasi" häntä kiinnostaviin aiheisiin saati halua keskustella niistä juuri sinun kanssasi.
'
Ei minä tarkoita työtilannetta vaan yleensä sosiaalisia tilanteita. Jos jollekin puhuminen on noin vaikeaa, hänet on helppo jättää rauhaa ja antaa sitten olla omissa oloissaan.
Minun mielipiteellä ei ole merkitystä, koska olen mies, mutta minusta tuo on erittäin loukkaavaa. Ja sen lisäksi se paljastaa valtavan ongelman suomalaisessa yhteiskunnassa.
Minä olen introvertti. Suomalainen yhteiskunta ei hyväksy introvertteja vaan suosii ekstrovertteja. Tähän täytyy tulla joskus muutos! Kuinka usein saa kuulla siitä, että on hiljainen? Se vain täytyy hyväksyä. Mutta auta armias, jos mies sanoo työpaikalla naiselle, että hän on äänekäs!
M27
Vierailija kirjoitti:
En osaa nähdä kommenttia arvolatautuneena, koska hiljaisuudessa ei ole mielestäni mitään pahaa. Sitä paitsi minä olen sellainen kuin olen, eikä se siitä muuksi muutu sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Joten en täysin ymmärrä kysymyksen pointtia
Voi riippua määrittelijästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on hiljainen tulkitsijan seurassa, ei kerro vielä että tää ihminen olis yleisesti hiljainen, vaan hän vain on hiljainen juuri tämän kyseisen ihmisen seurassa.
Miten laaja kyselytutkimus pitäisi sitten suorittaa jotta hiljaista ihmistä sitten saisi kutsua hiljaiseksi? Siinä ainakin syntyy se ensivaikutelma että kyseiseen ihmiseen ei saa luotua puhekontaktia. Sitten hänet lienee parasta jättää rauhaan omiin oloihinsa jos ei saa suutaan auki. Parhaiten sitä viihtyy semmoista ihmisten kanssa joiden seurassa lyötyy yhteistä puhumista ja tekemistä.
Mikä tarve sinulla määritellä ja kutsua ihmisiä hiljaisiksi?
Se on yksi luonteenpiirre. Kutsutaanhan ihmisiä fyysisten ominaisuuksien perusteella lyhyiksi ja pitkiksi, lihaviksi ja laihoiksi, nuoriksi ja vanhoiksi, jne. Ne ovat vain yleisesti käytettyjä adjektiivejä. Mikä olisi sitten parempi sana kuvaamaan hiljaista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se joka tuolla sanalla toista kuvailee, tarkoittaa sen negatiiviseksi kommentiksi, jolloin se on tietenkin loukkaavaa. Jos ei muuta positiivista keksi nii parempi olla kommentoimatta ollenkaan.
Hiljaisuudessa en silti itse näe mitään negatiivista, päin vastoin.
Höpö höpö, useimmiten ihmiset eivät mieti sinua yhtään sen enempää, vaan he vain toteavat, että oletpa hiljainen ja se siitä. Tottakai voi olla, että sinun kanssasi on hankalaa olla, jos tuntuu, että et saa mistään juttelusta mitään kiinni ja katselet vain varpaitasi, mutta silloinkin kyse on vain siitä, että toinen on hieman ihmeissään sinun kanssasi.
Jos joku siis sanoo, että oletpa hiljainen, niin katso silmiin, hymyile ja sano, että olet ollut aina rauhallinen. Uskon, että tämä ihminen muuttaa mielessään hiljaisuus sanan ainakin sinun kohdallasi rauhallisuudeksi.
Olen ihan lapsuudesta saakka saanut kuulla olevani hiljainen. Kyllä sellainen kommentti tuntuu yleensä tulevan negatiiviselta pohjalta. Ei kukaan kehu, että "vau, olet niin upean hiljainen". Mielestäni joko loukkaavaa tai neutraalia asiayhteydestä riippuen.
Mua on sanottu monesti hiljaiseksi ja tiedän itsekkin että tietyissä tilanteissa olen, sekä enemmän sellanen sivusta seuraaja. Ennen loukkaannuin, koska en ollut sujut asian kanssa. Nykyään en koska olen itse käsitellyt ja hyväksynyt asian. Enkä koe enää hiljaisuuttani ujoutena. Jos on hiljainen niin sit on, se on fakta. Äänekäs on äänekäs.
Tämä on vähän sama asia jos sanotaan, että " kylläpäs sulla on tumma iho" . Itsessään sillä ei ole minkään sortin merkitystä ja se on vain visuaalinen havainto, mutta koska siihen asiaan liittyy todella vahva negatiivinen ja historiallinen lataus, sen ääneen sanominen voidaan tulkita loukkaavaksi tai epäkorrektiksi.
On se aina satuttanut. Olen hiljainen uusien ihmisten seurassa, koska on itsetunto maassa kun kotona haukuttiin ja lytättiin aina kaikin tavoin. Vaikea uskoa että ketään kiinnostaisi mitä minulla on sanottavana ja pidän muita ihmisiä itseäni arvokkaampina. Tämä siis sisäänkasvanut ajattelumalli. Inhoan sitä kun en pysty puhumaan mitään, ennen kuin tunnen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielipiteellä ei ole merkitystä, koska olen mies, mutta minusta tuo on erittäin loukkaavaa. Ja sen lisäksi se paljastaa valtavan ongelman suomalaisessa yhteiskunnassa.
Minä olen introvertti. Suomalainen yhteiskunta ei hyväksy introvertteja vaan suosii ekstrovertteja. Tähän täytyy tulla joskus muutos! Kuinka usein saa kuulla siitä, että on hiljainen? Se vain täytyy hyväksyä. Mutta auta armias, jos mies sanoo työpaikalla naiselle, että hän on äänekäs!
M27
Sinä olet poikanen, et mies. Ja nämä verttiydet ovat yhtä jaskanjauhamista. Ihmisiä on aina ollut erilaisia ja tulee aina olemaan, mutta sinä et asiaa tunnu ymmärtävän.
Vierailija kirjoitti:
On se aina satuttanut. Olen hiljainen uusien ihmisten seurassa, koska on itsetunto maassa kun kotona haukuttiin ja lytättiin aina kaikin tavoin. Vaikea uskoa että ketään kiinnostaisi mitä minulla on sanottavana ja pidän muita ihmisiä itseäni arvokkaampina. Tämä siis sisäänkasvanut ajattelumalli. Inhoan sitä kun en pysty puhumaan mitään, ennen kuin tunnen paremmin.
Sinun Itsetuntosi on sinun oma ongelmasi ja et voi syyttää siitä kaikkia muita ihmisiä. Vain sinä voit tehdä sen asian parantamiseksi nyt töitä, mutta jos et tee, niin itsepähän olet ongelmasi kanssa, muiden ongelma se ei ole.
😂
”Ahdistun ja masennun, jos minua ktsutaan hiljaiseksi. En tosin koskaan puhu mitään, mutta koen sen negatiivisena haukkumana. ”
- ok 🙄 olet jatkossa puupökkelö…
Loukkaavinta tuon sanomisessa on se, että se sanoja ei edes tunne minua, esimerkiksi työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
😂
”Ahdistun ja masennun, jos minua ktsutaan hiljaiseksi. En tosin koskaan puhu mitään, mutta koen sen negatiivisena haukkumana. ”
- ok 🙄 olet jatkossa puupökkelö…
Olet vähä-älyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että itsevarmat ja puheliaat ajattelevat sen olevan (muka) neutraali asia, vaikka kaikki tietävät ettei ole. Oletteko nähneet työpaikkailmoitusta, jossa haetaan hiljausta työntekijää?
Kirjastonhoitajan työpaikkailmoitus?
Kirjastot.fi-sivuston ammattikalenterista voit tsekata kirjastonhoitajien työpaikkailmoituksia. - Tule sitten kertomaan, jos löydät sellaisen, jossa on pääsyvaatimuksena "hiljainen" .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
”Ahdistun ja masennun, jos minua ktsutaan hiljaiseksi. En tosin koskaan puhu mitään, mutta koen sen negatiivisena haukkumana. ”
- ok 🙄 olet jatkossa puupökkelö…
Olet vähä-älyinen.
Niin ja tämä ei siis ollut mikään haukkuminen vaan pelkkä havaintoni, toteamus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ihminen on hiljainen tulkitsijan seurassa, ei kerro vielä että tää ihminen olis yleisesti hiljainen, vaan hän vain on hiljainen juuri tämän kyseisen ihmisen seurassa.
Miten laaja kyselytutkimus pitäisi sitten suorittaa jotta hiljaista ihmistä sitten saisi kutsua hiljaiseksi? Siinä ainakin syntyy se ensivaikutelma että kyseiseen ihmiseen ei saa luotua puhekontaktia. Sitten hänet lienee parasta jättää rauhaan omiin oloihinsa jos ei saa suutaan auki. Parhaiten sitä viihtyy semmoista ihmisten kanssa joiden seurassa lyötyy yhteistä puhumista ja tekemistä.
Mikä tarve sinulla määritellä ja kutsua ihmisiä hiljaisiksi?
Se on yksi luonteenpiirre. Kutsutaanhan ihmisiä fyysisten ominaisuuksien perusteella lyhyiksi ja pitkiksi, lihaviksi ja laihoiksi, nuoriksi ja vanhoiksi, jne. Ne ovat vain yleisesti käytettyjä adjektiivejä. Mikä olisi sitten parempi sana kuvaamaan hiljaista ihmistä?
Jaa sanotko työkaveriasi myös vanhaksi, lihavaksi jne. Kiusaamistahan tuollainen on.
Ihan neutraalisti. Minähän olen hiljainen, puhun kun on jotain sanottavaa.
Mikä tarve sinulla määritellä ja kutsua ihmisiä hiljaisiksi?