Onko mielestänne loukkaavaa/alentuvaa kuvailla henkilöä hiljaiseksi?

Käyn kysymässä, onko koirani masentunut… Olen usein kutsunut häntä ”hiljaiseksi kaveriksi”.

Ihan oikeasti, joku kysyy, että ”hiljainen” adjektiivi negatiivinen asia. 😂😂😂

Mitenhän psykologit kuvailisi hiljaista asiakasta ominaisuuksiltaan? Tai opettajat? Puhutaanko ”hiljaisesta oppilaasta” vanhempainvartissa? Hyökkääkö snowflake vanhemmat heti kimppuun väärän sanan käytöstä?

Mitähän sitä nykyään enää voi sanoa, ettei joku loukkaantuisi… 😂

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän sama asia jos sanotaan, että " kylläpäs sulla on tumma iho"  . Itsessään sillä ei ole minkään sortin merkitystä ja se on vain visuaalinen havainto, mutta koska siihen asiaan liittyy todella vahva negatiivinen ja historiallinen lataus, sen ääneen sanominen voidaan tulkita loukkaavaksi tai epäkorrektiksi.

Tämä oli hyvä vertauskuva.

Mikä tarve sinulla määritellä ja kutsua ihmisiä hiljaisiksi?[/quote]

Se on yksi luonteenpiirre. Kutsutaanhan ihmisiä fyysisten ominaisuuksien perusteella lyhyiksi ja pitkiksi, lihaviksi ja laihoiksi, nuoriksi ja vanhoiksi, jne. Ne ovat vain yleisesti käytettyjä adjektiivejä. Mikä olisi sitten parempi sana kuvaamaan hiljaista ihmistä?[/quote]

Santotko sä siis ihmisille myös, että oletpa sä lihava/vanha/lyhyt? Ja olet sitten vain, että nehän on vain adjektiiveja? No sulle voisi todeta, että oletpa sä törppö, kuvaava adjektiivi sekin.

Vierailija kirjoitti:

Käyn kysymässä, onko koirani masentunut… Olen usein kutsunut häntä ”hiljaiseksi kaveriksi”.

Ihan oikeasti, joku kysyy, että ”hiljainen” adjektiivi negatiivinen asia. 😂😂😂

Mitenhän psykologit kuvailisi hiljaista asiakasta ominaisuuksiltaan? Tai opettajat? Puhutaanko ”hiljaisesta oppilaasta” vanhempainvartissa? Hyökkääkö snowflake vanhemmat heti kimppuun väärän sanan käytöstä?

Mitähän sitä nykyään enää voi sanoa, ettei joku loukkaantuisi… 😂

Sun ei ehkä kannattaisi avata suutasi koskaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän sama asia jos sanotaan, että " kylläpäs sulla on tumma iho"  . Itsessään sillä ei ole minkään sortin merkitystä ja se on vain visuaalinen havainto, mutta koska siihen asiaan liittyy todella vahva negatiivinen ja historiallinen lataus, sen ääneen sanominen voidaan tulkita loukkaavaksi tai epäkorrektiksi.

Tämä oli hyvä vertauskuva.

Huono vertauskuva. Ei kukaan sano tummaihoisesti noin, mutta aivan hyvin voi sanoa auringonpalvojalle ja hän ottaa sen kiitollisin mielin vastaan.

Hiljaisuus ei ole fyysistä ominaisuutta. Se on tapa luonnehtia ihmistä. Suomalaisessa kulttuurissa myös hiljaisuutta arvostetaan.

Joskus koulussa kuulin "vahingossa", kun pari poikaa jutteli minusta. Toinen kysyi miltä näytän toiselta. Hän vastasi, että olen ihan ok, mutta niin hiljainen. Kyllä se ärsytti. Jo se, että arvostelivat minua, mutta erityisesti se että olin heistä hiljainen. Olin silloin hyljeksitty ja kiusattiin sekä melkein aina yksin. En siis voinutkaan olla se puheliain. Jäi mieleen. Joku voisi miettiä joskus syitä miksi joku on hiljaa. Minullakin vaikeuksia kestää sitä kaikkea ja silti se oli surullista, kun olin niin yksin.

Toistan hänen sanomansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn kysymässä, onko koirani masentunut… Olen usein kutsunut häntä ”hiljaiseksi kaveriksi”.

Ihan oikeasti, joku kysyy, että ”hiljainen” adjektiivi negatiivinen asia. 😂😂😂

Mitenhän psykologit kuvailisi hiljaista asiakasta ominaisuuksiltaan? Tai opettajat? Puhutaanko ”hiljaisesta oppilaasta” vanhempainvartissa? Hyökkääkö snowflake vanhemmat heti kimppuun väärän sanan käytöstä?

Mitähän sitä nykyään enää voi sanoa, ettei joku loukkaantuisi… 😂

Sun ei ehkä kannattaisi avata suutasi koskaan :) 

Samaa mieltä, koska vieressä olisi takuulla joku snowflakes joka pahastuisi jos kutsuisin vihreää laukkua vihreäksi, kun se on ”sammaleen vihreä kukki-sanel”.

Vierailija kirjoitti:

Joskus koulussa kuulin "vahingossa", kun pari poikaa jutteli minusta. Toinen kysyi miltä näytän toiselta. Hän vastasi, että olen ihan ok, mutta niin hiljainen. Kyllä se ärsytti. Jo se, että arvostelivat minua, mutta erityisesti se että olin heistä hiljainen. Olin silloin hyljeksitty ja kiusattiin sekä melkein aina yksin. En siis voinutkaan olla se puheliain. Jäi mieleen. Joku voisi miettiä joskus syitä miksi joku on hiljaa. Minullakin vaikeuksia kestää sitä kaikkea ja silti se oli surullista, kun olin niin yksin.

Tuokin kuvaa hyvin, että ei sitä pidetä todellakaan hyvänä ominaisuutena.

Riippuu, miten sen ilmaisee. Nuorempana kuulin usein olevani liian hiljainen ja aloin itsekin kuvitella, että mussa oli jotain vikaa. Myöhemmin opin hyväksymään tämänkin puolen itsestäni, ja jos joku sitä nyt kommentoisi, miettisin, että totta.

Olen ajatellut, että on outoa jos joku suhteellisen tuntematon ihminen sanoo minua hiljaiseksi. Varsinkin jos tämä itse juoruilee ja puhuu paljon muiden ihmisten asioista varomattomasti.

Oikeasti olen hyvinkin puhelias hyvässä seurassa, mutta kovin äänekkäät ihmiset eivät valitettavasti herätä minussa halua jutella muusta kuin säästä tms diipadaapasta korkeintaan.

Nämä aloitukset on varmasti joku some-testi samaan tapaan kuin ”how stupid americans are”. -youtubessa.

Seuraavaksi: ”onko oikein sanoa, jos minä hymyilen koko ajan, että olen hymyilevä?” sillä koen sen itse vastenmielisinä, koska en haluaisi hymyillä niin paljon…

Vierailija kirjoitti:

Loukkaavinta tuon sanomisessa on se, että se sanoja ei edes tunne minua, esimerkiksi työpaikalla.

Hän tuntee sinut sen verran, että voi sanoa tuon toteavan asian. Ihan niin kuin sinä saatat määritellä hänet ainakin mielessäsi jotenkin muulla tavoin.

Tyhjästä loukkaantuvat ovat hankalia ja arvaamattomia.

Ongelma on se, että jotkut olettavat

- että hiljainen on aina hiljainen, kaikissa tilanteissa, vaikkei olisi

- että hiljaisuuteen liitetään ominaisuuksia joilla ei ole mitään tekemistä hiljaisuuden kanssa. Kuten arkuus, ujous, alistuminen, tyhmyys, hitaus jne.

"You never know what someone is going through, so be kind"

Vierailija kirjoitti:

On. Myös ujoksi kuvaileminen on loukkaavaa. Olin kerran työvoimatoimiston järjestämässä koulutus tapahtumassa missä se kouluttaja laittoi meidät toisilleen tuntemattomat kuvailemaan toistemme luonteita ulkonäön perusteella (tarkoituksena alistaa työttömiä). Virnuili koko ajan siinä vieressä kun ihmiset kuvaili toisiaan. Minua kuvailtiin ujoksi ja sillä hetkellä otin suoran katsekontaktin tähän naiseen joka kuvaili minua ja katsoin häntä silmiin. Näin samalla miten se kouluttaja virnuili ilkeästi taustalla. En enää mennyt sinne koulutustapahtumaan ja katkaisin välit työkkäriin.

Minäkin olin joskus työkkärin koulutuksesssa jossa harkkapaikan eräs ohjaaja sanoi, että taidat olla arka ihminen. Yritin parhaani siellä ja tein kaiken hyvin. Sitten tuollainen kommentti. Ei ollut edes sellainen ala missä pitää olla hyvin sosiaalinen. Tuo on myös tuttua jonka joku jo mainitsi, että silloin harmittaa erityisesti jos yrittää paljon. Minua on kiusattu ja kaikkien vuosien jälkeen hakeuduin koulutukseen. Yritin paljon ja tien kaiken mitä pyydettiin. Omasta mielestäni otin ison askeleen ja olin rohkea. Samalla paikan moni muu työntekijä ei puhunut oikein mitään. Sitten saan kuulla, että olen arka, liian ujo, pitäisi rohkaistua yms. Ei se tuntunut kivalta. Joillakin tuntuu myös olevan ajatus, että ujous täytyy karaista pois. Jokukin aecelu, että kyllä minä olen sitten vanhempana rohkeampi. Tietysti olisi hyvä asia, mutta jos on olekaan niin mitä sitten. En saisi olla viallinen jos en pysty olemaan niin rohkea.

Vierailija kirjoitti:

Käyn kysymässä, onko koirani masentunut… Olen usein kutsunut häntä ”hiljaiseksi kaveriksi”.

Ihan oikeasti, joku kysyy, että ”hiljainen” adjektiivi negatiivinen asia. 😂😂😂

Mitenhän psykologit kuvailisi hiljaista asiakasta ominaisuuksiltaan? Tai opettajat? Puhutaanko ”hiljaisesta oppilaasta” vanhempainvartissa? Hyökkääkö snowflake vanhemmat heti kimppuun väärän sanan käytöstä?

Mitähän sitä nykyään enää voi sanoa, ettei joku loukkaantuisi… 😂

Tokihan loukkaantuminen saattaa tulla kylkiäisenä mukana, jos kuvaillaan hiljaiseksi ja tarkoitetaan sillä pahaa.  Ei se kuitenkaan täysin liittynyt tähän aiheeseen.  

Vaikka joku sanoo ikävästi(oletettavasti) ei siitä välttämättä kaikki loukkaannu, mutta se voi esimerkiksi ihmetyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ihminen on hiljainen tulkitsijan seurassa, ei kerro vielä että tää ihminen olis yleisesti hiljainen, vaan hän vain on hiljainen juuri tämän kyseisen ihmisen seurassa.

Miten laaja kyselytutkimus pitäisi sitten suorittaa jotta hiljaista ihmistä sitten saisi kutsua hiljaiseksi? Siinä ainakin syntyy se ensivaikutelma että kyseiseen ihmiseen ei saa luotua puhekontaktia. Sitten hänet lienee parasta jättää rauhaan omiin oloihinsa jos ei saa suutaan auki. Parhaiten sitä viihtyy semmoista ihmisten kanssa joiden seurassa lyötyy yhteistä puhumista ja tekemistä.

Mikä tarve sinulla määritellä ja kutsua ihmisiä hiljaisiksi?

Se on yksi luonteenpiirre. Kutsutaanhan ihmisiä fyysisten ominaisuuksien perusteella lyhyiksi ja pitkiksi, lihaviksi ja laihoiksi, nuoriksi ja vanhoiksi, jne. Ne ovat vain yleisesti käytettyjä adjektiivejä. Mikä olisi sitten parempi sana kuvaamaan hiljaista ihmistä?

Jaa sanotko työkaveriasi myös vanhaksi, lihavaksi jne. Kiusaamistahan tuollainen on.

Kyllä sanon, usein kun sijqinen kysynyt, kuka on Terttu, niin olen sanonut ”Terttu on se vanhempi naishenkilö, kun menet tuonne sinne ja tänne niin löydät sieltä jostain hänet”.

Minusta on täysin neutraali ilmaisu. Samoin kuin puhelias, tai ujo, tai ulospäinsuuntautunut. Saattaisin itse kuvailla jotakuta ”se on sellainen vähän hiljaisempi/puheliaampi”.

Minua on usein kuvailtu hiljaiseksi, varsinkin nuorempana sekä vielä näin aikuisenakin ns. virallisissa yhteyksissä. Rehellinen syy hiljaisuudelleni on, etten keksi suurimman osan ihmisistä kanssa juurikaan puhuttavaa, enkä koe puhetta puheen vuoksi mielekkäänä. ”Hiljainen” tai ”syrjäänvetäytyvä” on kaltaisestani ihmisestä rehellinen, hyvä kuvaus – toisin kuin kusipäisyys tai ylimielisyys, kuten jotkut ovat hiljaisuuteni tulkinneet.

Tuli vielä yksi asia mieleen hiljaisuudesta ja ujoudesta. Minulla oli joskus nettituttu ulkomailta ja hän sanoi, että taidat olla vähän ujo ja hiljainen. Sitten hän sanoi ettei siinä ole mitään pahaa ja sanoi, että pitää minusta. Sama tyyppi sanoi myös joskus, että sinulla taitaa olla huono itsetunto. Silloin se vähän jopa pelästytti, että hän näki jopa sen tekstin kautta pelkästään sen kaiken. En suuttunut siitä silti, koska hän tarkoitti hyvää ja oli mukava ihminen. Harva on sanonut, että pitää minusta. Se on vähän eri miten sen kaiken sanoo.